Oletteko muuten koskaan joutuneet/ajautuneet tapaamaan ja mahdollisesti keskusteluun puolisonne salarakkaan kanssa? Siis kun teille on selvinnyt että sellainen on olemassa niin oletteko pyrkineet ottamaan häneen yhteyttä selvittääksenne parisuhteen kiemuroita?
Minkälaisessa hengessä tapaaminen ja keskustelut on käyty? Onko ollut dramatiikkaa kovastikin pelissä (turpaan lyöntiä tai tukkanuottasta) vai onko päästy ns. sivistyneeseen keskusteluun?
Tähän voi tietty vastata myös ne kolmannet pyörät eli joiden luo on tultu jutteleen...
Itse kävin vaimoni rakastajan luona keskustelemassa asioista, oli pakko kun vaimo ei suostunut keskustelemaan. Yllättäen tuo puolituntinen oli varsin valaiseva hetki elämässä, tosin ikimuistoinen... mutta auliisti tuli tietoa eli epäilyksilleni vahvistusta. Se oli jonkinlainen nollapiste siinä prosessissa jota myös elämäksi kutsutaan.
Mutta olisittepa nähneet tyypin naamanilmeen kun esittelin itseni ja millä asialla olen... taisi tulla kuitenkin melkoisena yllärinä.
Kertokaa omista kokemuksistanne, tiedän että niitä on runsaasti.
Minkälaisessa hengessä tapaaminen ja keskustelut on käyty? Onko ollut dramatiikkaa kovastikin pelissä (turpaan lyöntiä tai tukkanuottasta) vai onko päästy ns. sivistyneeseen keskusteluun?
Tähän voi tietty vastata myös ne kolmannet pyörät eli joiden luo on tultu jutteleen...
Itse kävin vaimoni rakastajan luona keskustelemassa asioista, oli pakko kun vaimo ei suostunut keskustelemaan. Yllättäen tuo puolituntinen oli varsin valaiseva hetki elämässä, tosin ikimuistoinen... mutta auliisti tuli tietoa eli epäilyksilleni vahvistusta. Se oli jonkinlainen nollapiste siinä prosessissa jota myös elämäksi kutsutaan.
Mutta olisittepa nähneet tyypin naamanilmeen kun esittelin itseni ja millä asialla olen... taisi tulla kuitenkin melkoisena yllärinä.
Kertokaa omista kokemuksistanne, tiedän että niitä on runsaasti.
Vastaukset 13
Vanhimmat
mutta hän ei halunnut puhua kanssani. Ennen kuin tiesin heidän suhteestä hän kyllä kävi minun kanssani juttelemassa töissä (asiakkaana).
No olipa naisen muutkin tempaukset niin teiniluokkaa että eipä ihmetyttänyt tuo pakoilu.
nolaamatta epäsivistyneellä käytöksellä. Sieltäpä tulikin sellainen solvauksien ja haukkujen ryöppy ettei väliä pahemmasta.
Ehdotin, että voisimme puhua asiallisesti. Naine kaakatti niin etten saanut suunvuoroa taas ivaten ja solvaten. Hän sanoi ettei kadu mitään eikä tunne syyllisyyttä. Hänen miehensä on ottanut hänet takaisin ja hän on valehdellut lapsilleen isän tehneen jotain pahaa.
Enpä ole sen koommin soitellut. En halua olla missään tekemisissä moisen sivistymättömän naikkosen kanssa. Ymmärrän kyllä, että hänen käytökseensä vaikutti se altavastaajanasema ja kuitenkin nolous ehkä jopa kateus.
Onpa kokemusta hyvinkin. Ja olen sitä mieltä, että rehellisyys antaa ihmisyyden ja itsetunnon takaisin kaikille osapuolille - pahin vaihtoehto on ehdottomasti se, että toisten ja oma elämä tehdään valheella tyhjäksi ja arvottomaksi. Oman elämänhallinnan vuoksi on rehellisyys ainoa tie.
Minua puolisoni petti niin, että eron jälkeen jatkoi suhdetta minuun ja nimesi sen selvittelyvaiheeksi. Tämän vaiheen aikana ns. vuokraemännästä tulikin uusi kumppani jonka kanssa tulivat lenkillä vastaan. Esittelin itseni ja halasin tätä ilmeisen hölmistynyttä ja myös petettyä uutta kumppania - ei minkäänlaista negatiivista tunnetta häntä kohtaan! Selvitin myös myöhemmin mieheni sepittämän sadun todeksi tämän samaisen naisen kanssa niin perusteellisesti että mieheni ei sitten muuta tohtinut sanoakaan kuin että "ero taitaa tulla". Ja tulihan se. En kyennyt jatkamaan uutta alkua, missä ei oltu rehellisesti edellistä likapyykkiä pesty ja avoimin mielin uutta alettu.
Olen nähnyt ja kuullut paljon tarinoita, joissa ei ole kyetty rakentavasti entistä elämää ymmärtäen kohtaamaan, eikä sitä voi ymmärtää jos ei kestä totuutta. Ja totuuden kohtaaminen vaatii joskus kolmannen osapuolen kohtaamisen.
Kannustan aikuisia ihmisiä ottamaan elämästä kiinni. Nyt on välit exään ihan kunnossa ja tietoakin siitä, miksi ja miten suhteen saa pitkässä ja hyvässä liitossa karille niin, ettei siltä karilta ole kuin yksi mahdollisuus pois: uusi laiva ja uudet tuulet.
Oli vain ajan kysymys (viisi vuotta sitten), milloin miehen vaimo otti yhteyttä minuun. Tieto oli mennyt kahta kautta, mies kertoi ja "ystävä" juorusi. Syy soittoon oli ettei mies kertonut tarkempia tietoja minusta.
Alkuun desibelejä löytyi, mutta rauhallisen asiallisesti vastaillessani, hänkin rahoittui. Sovimme tapaamisesta joka sujuikin niin, että mies oli hätää kärsimässä, eli jomman kumman puhelin pirisi 5 min. välein.
Pystyimme käymään kummallekin kipeät asiat läpi. Se oli surullista, itkimme välillä. Tuntui pahalta tuottaa sitä tuskaa hänelle. Tapahtunut mikä tapahtunut. Olimme tosissamme miehen kanssa rakastuneet. Olin valmis jättämään miehen ja muuttamaan pois paikkakunnalta. Kuukauden päästä vaimo kuitenkin soitti ja sanoi tulleensa siihen lopputulokseen ettei halua jatkaa avioliittoaan.(Kertoi muuten vasta sitten miehelleen!)
Pääsimme siis toinen toistamme kunnioittavan keskustelun ansiosta eteenpäin kasvattavassa hengessä. Opin myös hyvin paljon miehestä lisää. Nyt asumme yhdessä, mutta suhteemme on aika realistisella pohjalla.
Soitin minäkin mieheni kanssa suhteessa olleeseen
avioliitossa hänkin ja minut hän haukkui heti
tolloksi sekä uhkasi lähestymiskiellolla.joten
siitä suhteesta en saanut vastausta kummaltakaan osapuolelta oikeastaan mitään irti.
Juu kokemusta tästä kolmannen pyörän kohtaamisesta on sähköpostitse, tekstiviestein ja kasvotusten. Minua tai meitä nämä kohtaamiset eivät auttaneet, koska kakkonen hyökkäsi kimppuuni kuullessaan mieheni jatkavan minun kanssani. Syölsi paskaa niskaani minkä kerkesi ja olin jo lopulta ihan pihalla että kuka puhuu totta ja kuka valehtelee.
Että en voi suositella oman kokemukseni pohjalta todellakaan. Kannattaa pysyä vaan viileästi kakkosen ulottumattomissa...
Niin, aika ikävää on tuo p:n suoltaminen kakkosen taholta, sellainen hyökkäysasenne jo valmiiksi. Miksi ihmeessä? Ehkä se kakkonen on varpaillaan jatkuvasti (kuten se pettävä puolisokin) ja eräänlainen sotastrategia on jo valmiina sitten kun KÄRY käy... ja sehän yleensä käy ennen pitkää.
Vai onko niin, että naiset on sotajalalla heti kättelyssä näissä asioissa? Miehet saattavat selvittää asiat suoraviivaisemmin ja asiat asioina? Elleivät sitten äidy vetelemään toisiaan turpiin, joka sekin on mahdollista. Mutta kait se on sellainen primitiivinen reaktio jos siihen turpiinvetoon lähtee. Eläin uroksethan näin tekee, eli johtajauros joka nussii kaikki naaraat laumassa, vahtaa herkeämättä ettei kukaan nuorempi kloppi pääse vetäisemään jossain välissä naaraita. Jos yrittää, tulee julmettu sota.
Mutta eiväthän ihmisen ole eläimiä...? No ei, vaan paljon julmempia todellakin...
oli meidän tapauksessamme kylläkin, koska kun sähköpostein ja kasvotusten juttelimme niin luulin jo kaiken rauenneen. Ja sen huomasi hänkin koska joutui lähtemään itkien pois mieheni ja minun luota. Ja tästä oli sitten seurauksena se että hän rupesi käyttämään todella kipeitä ja henkilökohtaisia keinoja (mm. seksikehuskelut) muutama päivä kohtaamisemme jälkeen murtaakseen minut.
Toivoi kai että jättäisin mieheni, jos kakkonen oikein panisi parastaan tarinoissaan...
Miksi ihmeessä kumppanin salarakkaaseen pitäisi olla jotenkin yhteydessä? Ei kai se jonkun toisen vika ole, että kumppani pettää? Eikö asia pitäisi kuitenkin selvittää kahden suhteessa elävän aikuisen välillä?
Ei kai kukaan ole niin naivi, että kuvittelee oman suhteen pilaantuvan jonkun ulkopuolisen vokottelusta tai jostain sellaisesta, suhteen ulkopuolelta tulevasta? Jos salarakas ei olisi ollut hän, se olisi ollut joku toinen. Ainoa vakio yhtälössä on pettävä kumppani.
" Eikö asia pitäisi kuitenkin selvittää kahden suhteessa elävän aikuisen välillä? "
Kyllä pitäisi, siis pitäisi pystyä selvittämään. Mutta entäpä jos toinen (tässä tapauksessa vaimoni) ei tunnustanut yhtikäs mitään, siis ei mitään ja vielä kerran ei mitään. Kesustelut eivät johtaneet mihinkään muuhun kuin riitelyyn ja jopa siihen että hän käänsikin kaiken minun vilkkaan mielikuvitukseni syyksi!!
Eli ilmiselvien pettämismerkkien peittämiseksi hän teki vastahyökkäyksen. Kuinka tälläisen ihmisen kanssa voi keskustella järkevästi??? Eli oli pakko hankkia ne todisteet muualta, muutenhan mitään parannusta parisuhteen tilaan ei olisi ollut tulossa kun toinen systemaattisesti kieltää kivenkovaan mitään ongelmaa edes olevan. Ja kuitenkin selvästi näin että mikä on pelin henki.
Ihminen kun päättää pimittää jotain (tietäen että seuraukset ovat rankat) niin se menee jonkinlaiseen lukkoon ja mikään järkipuhe ei toimi, vain vaistonvarainen pelko paljastumisesta ja kaikkien keinojen käyttö sen paljastumisen välttämiseksi.
Kuitenkin, paskapadon lauettua, tilanne muuttui niin että asiaa voitiin käsitellä ja siitä keskustella. Eli nöyryys tuli sitten viimein hänellekin. Olisin toki mielelläni jättänyt sen kusipään luona käymättä jos asiat olisivat muuten selvinneet.
Että sellasta.
...Haettuani ukkoni sen naisen luota kotiin nukkumaan, palasin takaisin keskustelemaan tapahtuneesta tän naikkosen kanssa, KOSKA tämä oli tuttu mulle ennestään. Samalla viikolla oltiin yhteisen kaverini luona kylässäkin yhtä aikaa!
Asiallisesti puhuttiin asiasta ja hän oli pahoillaan tapahtuneesta ja ihmetteli vielä itseään, että miksi sellaista meni tekemään, koska varsin hyvin tiesi, että oltiin ukkoni kans kihloissa ja odotin toista lastamme myös! Halusi olla kaveri mulle ja kuljettiinkin lenkillä ym. jonkun aikaa tapahtuneen jälkeen, mieheni luonnollisesti ihmetteli "kaveruuttamme". Mutta sitten se yhteydenpito hiipui, kun huomasin, etten voi unohtaa tapahtunutta ja se kaiversi koko ajan. Näin parhaaksi unohtaa koko tyypin. Nelisen vuotta meni, ennen kuin lakkasin ajattelematta asiaa päivittäin!
Yhdessä ollaan edelleen mieheni kanssa. mutta tapahtumat tulee mieleen aina, jos tän naisen satun näkemään. Vihainen olen edelleen miehelleni, vaikken siitä mainitsekkaan! Jotenkin se ajoitus teki asiasta vielä kipeämmän, koska siis olin raskaana, viimeisilläni....
Parisuhteen asiat ovat yleensä vain kahden välisiä. Jos jompi kumpi pettää, käytännössä ei ole enää parisuhdetta. Jos pettäjällä on ollut oikeus parantaa omaa olotilaansa vieraissa käymällä, niin petetyllä on myös oikeus lievittää omaa tuskaansa parhaaksi katsomallaan keinolla, kun ei vain vahingoita täysin syyttömiä ihmisiä. Moni pettäjän anoo anteeksiantoa ja pari saattaa päätyä uuteen yritykseen. Petetyn on jotenkin selviteltävä tapahtunut ja päästävä sen yli. Siksi varmaan aika moni petetty haluaa ensiksikin konkretisoida tapahtuneen näkemällä kakkosen ja toisaalta kuulla myös kakkosen näkemyksen tapahtuneesta. Mielestäni petetyn motiivi ottaa yhteyttä kakkoseen ei ole syyllisen etsiminen, vaan jotain ihan muuta.
Kakkonen ottaa riskin aloittamalla suhteen varatun ihmisen kanssa. Minua ainakin nauratti, että kakkonen aneli minulta, etten kertoisi hänen suhteestaan mieheeni hänen lastensa takia. Hän siis häpesi itsekin omaa kakkosuuttaan. Usein tällä palstalla kakkoset puolustelevat tekojaan sillä, etteivät he ole ketään pettäneet. Minäkin totean, etten ole koskaan mitään mieheni kakkoselle luvannut ja puhun omille ystävilleni ihan mitä haluan, kunhan en sorru valehteluun ja herjaamiseen.
Olen ollut yhteydessä sekä exäni kakkoseen että hänen aviomieheensä (lienee edelleenkin kakkosen nyxä). Naimisissa olevaa kakkosta harmitti vain kiinnijääminen. Sairaanhoitaja kun on, uhkaili minua mm. hoitotapaturmalla, jos satun hänen ulottuvilleen vaikkapa hoitoa tarvitessani. Uskottomuusasian käsittely alkoi olla meidän perheessämme loppusuoralla, kun päätin saada asian lopulliseen finaaliin ja kertoa asian myös kakkosen aviomiehelle. Syynä kertomiseen oli, että halusin varmistaa, ettei kukaan eikä koskaan avaa uudelleen petetyksi tulemisen haavoja. Koska en tiennyt, tietääkö kakkosen aviomies asiasta vai ei, soitin hänelle. Hänelle oli asia kerrottu, mutta nähtävästi aivan erilainen versio. Miehelläni oli naiseen vuosien suhde, mutta ymmärsin kakkosen miehen puheista, että vaimo oli jo puhunut puolestaan. Aviomies ilmoitti viemänsä asian poliisille, jos vielä otan yhteyttä jonkun yhden illan jutun takia. Minulle tuo puhelu kuitenkin oli erittäin puhdistava kokemus. Sen aikana juttu sai lopullisen päätöksensä ja käänsin elämässäni uuden lehden. Välillä on näitä huonoja päiviä (kuten tänään, kaksi vuotta tapahtuneen jälkeen) ja käyn täällä suomi24ssä rypemässä itsesäälissä. Huomenna on taas uusi päivä.