Terve Lukija!
Nyt on suunnaton ahdistus päällä! Oon ajanut itseni reunalle, josta pois pääsy vaatii sangen hyviä neuvoja. Tähän eivät voi kaverit auttaa, puhumattakaan kenestäkään mun tutuista. Tilanne on kiusallinen, siksi kirjoittelen.
Ikää 25, ammatti, hyvä työpaikka, parhaimmat kaverit, ei velkoja sikä muita huolia... Ainoastaan, vanha suola janottaa.. Miksikö?
Oli nuoruudessa likka, jonka kanssa olimme kaveri pohjalla kolmisen vuotta. 18-vuotis bileissöni uskalsimme napata toisiamme kädestä kiinni, jonka jälkeen elämä tuntui hauskalta, ainakin must tuntui näin.
Tämä ihminen on ainoa, jonka kanssa syntyy yhteys, siis yhteys, jossa kaikki sujuu kuin tanssi. Rakastuimme, teimme kaikki asiat yhdessä, olimme kavereita samalla kuin seurustelimme. Intressit olivat samat, ajatusmaailma ei ollut kieroutunut kummallakaan. Rehellistä rakkautta, johon kukaan ei päässyt väliin. Elimme sitä hetkeä, päivä päivän perään, 3,5 vuotta, kunnes tuli ilmoitus, "en tiedä mitä haluan, mutta tiedän mitä en halua..." likka oli tällön 20 v.
Tehtiin päätös, et katsotaan mitä tulevaisuus tuo tullessaan.
Tein oman lupauksen, että odotan, kunnes tyttö tietää mitä hän haluaa. Erosta meni toipua pari vuotta, koska masennuin pahoin. Parin vuoden jälkeen aloin hakea uusia tuttavuuksia. Tytöt ovat olleet kivoja, niistä ei ole tullut mitään, todellista "yhteyttä" ei ole löytynyt. Oon tiennyt mitä haen, muttei niitä ole haaviin jäänyt... Kukaan ei ole ymmärtänyt minua, mun ajatuksia, viina kun ei musta ole kaiken perusta.
Nyt on kulunut 3,5 v erosta, tää likka asuu yhdessä jätkän kanssa. Oon tavannut tän likan joka joulu, jolloin meil on ollut läheistä. Tää jätkä ei oo ollut maisemis. Mitän vakavaa ei ole tapahtunut, en halua tehdä mitään aloitettakaan mihinkään niin kauaa, kun hän seurustelee.
Tänä Jouluna hän sanoi, että joskus hän tiesi vain sen, mitä hän ei halunnut. Nyt hän tietää, mitä hän haluaa... Tämä on todella hyvä asia, tätähän olen odottanut, mutta tää voi olla myös todella teurastava asia. Asia on vain niin, etten tiedä, miten saisin hänet avautumaan, kertomaan, mitä hän haluaa. Haluaisin kuulla häntä, sen mitä hänellä on sanottavaa. Tiedän, etten kuulu hänen ajatuksiin, vaikkakin hän on sanonut niin. Must vain tuntuu, et sit saisin rauhan päähäni tämän tiedon jälkeen, sillä tällä hetkellä teen kaikki ympärilläni hulluksi, pahiten itseni. Sitä varten en pysty kertomaan kavereilleni, vaan turvaudun "katsomoon", viimeiseen oljenkorteeni....
Mitä mieltä olette, kannattaako kuunnella, mitä likka on haluaa tulevaisuudestaan? Tiedän, että hän katuu tällä hetkellä muuttoa yhteen tän jätkän kanssa. Hän haluais vain tavata sitä harvoin, jolloin jätkä asuis toisella puolella Suomea... Tämän asian takia hän halusi eron musta, muuttaessaan aikoinaan toiselle puolelle Suomea. Onko järkevää aloittaa uusi suhde vanhan kanssa, unohtamalla kaikki vanha paremmalla uudella? Tutustua uudelleen, parantaa "yhteyttä", joka on osin hieman kadonnut (Tämä mua pelottaa eniten). Onko likka mahdollisesti muuttunut siten, että siinä ei ole sitä kipinää enää? Ja pahin, oonko mä muuttunut siten, että mussa ei ole enää potkua... ( Sillä kerran on tapahtunut, hän oli kuskina, ja menin puhumaan uudelle tuttavuudelle. Oltais silloin palattu yhteen, jos en olis törttöillyt, tää likka ilmoitti sen sit jälkeenpäin. Tätä oon katunut liikaa, siks enää ei ole varaa TÖPÄTÄ!).
Kiitos, että luitte, kiitos, että vastaatte. Tää on viimeinen mahdollisuus, joka mulle suodaan.
T:JAV
Nyt on suunnaton ahdistus päällä! Oon ajanut itseni reunalle, josta pois pääsy vaatii sangen hyviä neuvoja. Tähän eivät voi kaverit auttaa, puhumattakaan kenestäkään mun tutuista. Tilanne on kiusallinen, siksi kirjoittelen.
Ikää 25, ammatti, hyvä työpaikka, parhaimmat kaverit, ei velkoja sikä muita huolia... Ainoastaan, vanha suola janottaa.. Miksikö?
Oli nuoruudessa likka, jonka kanssa olimme kaveri pohjalla kolmisen vuotta. 18-vuotis bileissöni uskalsimme napata toisiamme kädestä kiinni, jonka jälkeen elämä tuntui hauskalta, ainakin must tuntui näin.
Tämä ihminen on ainoa, jonka kanssa syntyy yhteys, siis yhteys, jossa kaikki sujuu kuin tanssi. Rakastuimme, teimme kaikki asiat yhdessä, olimme kavereita samalla kuin seurustelimme. Intressit olivat samat, ajatusmaailma ei ollut kieroutunut kummallakaan. Rehellistä rakkautta, johon kukaan ei päässyt väliin. Elimme sitä hetkeä, päivä päivän perään, 3,5 vuotta, kunnes tuli ilmoitus, "en tiedä mitä haluan, mutta tiedän mitä en halua..." likka oli tällön 20 v.
Tehtiin päätös, et katsotaan mitä tulevaisuus tuo tullessaan.
Tein oman lupauksen, että odotan, kunnes tyttö tietää mitä hän haluaa. Erosta meni toipua pari vuotta, koska masennuin pahoin. Parin vuoden jälkeen aloin hakea uusia tuttavuuksia. Tytöt ovat olleet kivoja, niistä ei ole tullut mitään, todellista "yhteyttä" ei ole löytynyt. Oon tiennyt mitä haen, muttei niitä ole haaviin jäänyt... Kukaan ei ole ymmärtänyt minua, mun ajatuksia, viina kun ei musta ole kaiken perusta.
Nyt on kulunut 3,5 v erosta, tää likka asuu yhdessä jätkän kanssa. Oon tavannut tän likan joka joulu, jolloin meil on ollut läheistä. Tää jätkä ei oo ollut maisemis. Mitän vakavaa ei ole tapahtunut, en halua tehdä mitään aloitettakaan mihinkään niin kauaa, kun hän seurustelee.
Tänä Jouluna hän sanoi, että joskus hän tiesi vain sen, mitä hän ei halunnut. Nyt hän tietää, mitä hän haluaa... Tämä on todella hyvä asia, tätähän olen odottanut, mutta tää voi olla myös todella teurastava asia. Asia on vain niin, etten tiedä, miten saisin hänet avautumaan, kertomaan, mitä hän haluaa. Haluaisin kuulla häntä, sen mitä hänellä on sanottavaa. Tiedän, etten kuulu hänen ajatuksiin, vaikkakin hän on sanonut niin. Must vain tuntuu, et sit saisin rauhan päähäni tämän tiedon jälkeen, sillä tällä hetkellä teen kaikki ympärilläni hulluksi, pahiten itseni. Sitä varten en pysty kertomaan kavereilleni, vaan turvaudun "katsomoon", viimeiseen oljenkorteeni....
Mitä mieltä olette, kannattaako kuunnella, mitä likka on haluaa tulevaisuudestaan? Tiedän, että hän katuu tällä hetkellä muuttoa yhteen tän jätkän kanssa. Hän haluais vain tavata sitä harvoin, jolloin jätkä asuis toisella puolella Suomea... Tämän asian takia hän halusi eron musta, muuttaessaan aikoinaan toiselle puolelle Suomea. Onko järkevää aloittaa uusi suhde vanhan kanssa, unohtamalla kaikki vanha paremmalla uudella? Tutustua uudelleen, parantaa "yhteyttä", joka on osin hieman kadonnut (Tämä mua pelottaa eniten). Onko likka mahdollisesti muuttunut siten, että siinä ei ole sitä kipinää enää? Ja pahin, oonko mä muuttunut siten, että mussa ei ole enää potkua... ( Sillä kerran on tapahtunut, hän oli kuskina, ja menin puhumaan uudelle tuttavuudelle. Oltais silloin palattu yhteen, jos en olis törttöillyt, tää likka ilmoitti sen sit jälkeenpäin. Tätä oon katunut liikaa, siks enää ei ole varaa TÖPÄTÄ!).
Kiitos, että luitte, kiitos, että vastaatte. Tää on viimeinen mahdollisuus, joka mulle suodaan.
T:JAV
Vastaukset 2
Vanhimmat
Kerro sille kaikki tämä mitä tässä kerroit meille, suoraan ja avoimesti. Korosta sitä miten paljon häntä rakastat ja haluat.
Ei ole oikein hyvät nuo ennusteet teidän suhteenne tulevaisuudelle.´
Tyttö on jättänyt sinut jo kerran, joten jotain sinussa/suhteessanne on ollut sellaista, mikä ei häntä ole miellyttänyt pidemmän päälle. Monta kertaa vanhan lämmittäminen on helpoin keino etsiä lohdutusta juuri sen hetken kurjiin fiiliksiin, mutta pidemmälle kantavaa juttua niistä harvoin tulee.
Luultavasti säästäisit itsesi monelta murheelta, jos pystyisit vihdoinkin ravistautumaan irti tuosta vanhasta suhteestanne ja pääsisit aloittamaan uuden rakentamisen puhtaalta pöydältä.
Tiedän, ettei irti pääsy ole helppoa. Itsekin aikoinani riipuin henkisesti kiinni vuosia nuoruuden ihastuksessani, vaikka tarkkaan tiesin, että meitä ei oltu tarkoitettu toisillemme.