Miten voi todeta 12 vuoden yhdessäolon jälkeen, ettei oman miehensä kanssa voi puhua mistään vaikeista asioista... ongelmia parisuhteessa on monta ja kaksi pientä lasta. Onko koskaan keskusteltu vai olenko itse iän myötä muuttunut ja vaativampi asioiden käsittelyn suhteen ?
Mieheni sanoo että hänellä ei ole ongelmia, ota rennommin, maailmassa on vakavampaakin. Ja meillä todella on ongelmia niitä tässä erittelemättä.
Onko normaalia, jos suhteessa ei keskustella eikä ole läheisyyttä ja seksiä ehkä kerran kuussa ?
Mieheni sanoo että hänellä ei ole ongelmia, ota rennommin, maailmassa on vakavampaakin. Ja meillä todella on ongelmia niitä tässä erittelemättä.
Onko normaalia, jos suhteessa ei keskustella eikä ole läheisyyttä ja seksiä ehkä kerran kuussa ?
Vastaukset 13
Vanhimmat
Kuulostaapa tutulta...meillä sama tilanne ja melkein erottiin. Päätettiin kuitenkin alkaa työstämään suhdetta, keskustelemalla ja läheisyysharjoituksilla sekä huomioimalla toinen toisiamme myös seksin saralla enemmän.
Jotenkin kun on pitkään yhdessä, lisättynä yhtälöön pienet lapset ja työkiireet, saa aikaan sen, että parisuhteen hoito jää vähemmälle. Mutta jos voin neuvon antaa niin koita järjestää kahdenkeskistä aikaa miehesi kanssa, keskustelkaa asioista, mitkä tuntuvat ongelmallisilta ja jos siitä ei kahdelleen tule mitään, niin terapeutille vaan.
Vielä meidän tilanteesta, että olipa outoa alkaa opettelemaan uudelleen tuntemaan toista, puhumaan toiselle ja koskettamaan toista. Oli tunne, että kadotimme toisemme siihen kiireeseen...
Toivottavasti tästä nyt sait jotain tolkkua ja parempaa syksyä teille..
Meillä se on miehen mielestä ihan normaalia. Olen peräänkuuluttanut kotona osallistumista, keskusteluja, empatiaa, koskettelua(ilman seksin "vaaraa"), leikinlaskua, hassuttelua, iloa.Mutta mitään näistä en saa. Mies vetoaa suomalaiseen perusluonteeseensa ja jatkaa samaan malliin. Mies on sitä mieltä, että jälkeenpäin on turha onglemista keskustella, eli joka vanhoja kaivaa, sitä tikulla silmään-tyyppiä hän on. Ja monet asiat on mielestäni selvittämättä.Ihan luottamustasolta asti. En vain millään jaksaisi enää perustaa uutta kotia lasten kanssa..taidan vain ajelehtia mukana ja tyytyä osaani
vaikkapa siitä, että toiset naiset pyrkivät väkisin tulkitsemaan miehen puheita jatkuvasti niin, että "keskustelu" kärjistyy riidaksi, jossa vaimo voi heittäytyä martyyriksi?
Jospa mies on avioliittovuosien aikana oppinut pitämään turpansa kiinni, ettei putoa tähän sudenkuoppaa, missä joutuisi loputtomiin vakuutteluihin ettei ole tarkoittanut "keskustelussa" siten miten vaimo on puheet tulkinnut.
Yleensä näköjään (niin myös meillä) avioliiton tuhoamiskaava menee näin: puhumattomuus --> läheisyyden puute --> seksin loppuminen. Eli mies "herää" huomaamaan suhteen tilan yleensä vasta tuossa viimeisessä vaiheessa. Siitä sitten voi alkaa joko avioeron vireille laitto tai suhteen parantaminen. Joka teoriani mukaan tapahtuu (ainakin meillä) seuraavan kaavan mukaan: seksiä --> läheisyyttä --> kommunikaatio alkaa taas. Tuo seksi ekana ihan miehen takia, sillä yleensä miehen aivoihin käy tie alapään kautta : D...
Niinpä, kaikissa näissä kirjoituksissa on asiaa.
Olen todennut kyllä että usein miehillä suhtautmiseen vaikuttaa seksi.
Mutta....kun naisilla taas...jos kommunikaatio tökkii eikä mies halua puhua mistään tökkii seksikin = valmis umpikuja.
Täytyisikö väkisin harrastaa seksiä jotta mies alkaisi puhumaan.
Tuntuu että olemme menneet todella kauas. Mieheni ei ole sitä romanttista tyyppiä joka haluaisi vaimonsa kanssa viettää aikaa. Mieluummin puuhailee yksin.
niin kaiken takana olikin sitten sellanen juttu että mies hyppäs miehissä, totaalinen bi, oli aika järkytys kun ei ilmassa mitään merkkejä.
koetat sen vain kääntää niin, että AVIOLIITOSSANNE olisi jotain vialla, kuitenkaan niin olematta.
muistahan se ettei parisuhteessa koskaan vika voi olla vain toisessa.
yksi ihminen ei riitele keskenään.
kyllä molemmista löytyy kehittymisvaraa.
Oli jopa ala-arvoista, (ja putkiaivoista) esittää tuollainen väite.
riidellä ... rohkenen kuitenkin olla hieman toista mieltä :)! Joskus on niinkin, että puoliso muuttuu ... alkaa miettiä omaa elämäänsä, sen tarkoitusta ... miettii, että:"Onko tässä elämäni, tätäkö se tulee olemaan" ... tuntee olonsa tyhjäksi, haluaa kipeästi muutosta. Hinnalla millä hyvänsä. Toinen saattaa olla onnellinen ja tyytyväinen vähempäänkin parisuhteessa ... osaa katsoa metsää puilta!
Eli silloin, kun ihminen tuntee oman olonsa onnettomaksi ja tyytymättömäksi ... tyhjäksikin, sitä alkaa tehdä väkisinkin riidanaiheita jne. Kyllä se mielestäni on silloin enemmän riitelemistä itsensä kanssa! :)
Kuitenkaan aina eli ole kyse tuosta.
en kyllä mielestäni koita kääntää mitään.
Kaikkeahan ei mahdu tähän nettiin kirjoittamaan, kuten sanoin on ongelmia joihin olen ulkopuolinen, mutta mieheni ei suostu niistä puhumaan. Pakenee paikalta kun yritän, vaikka ihan rauhallisesti aloittaa keskustelun.
Menee aina riidan päätteeksi nukkumaan ja kuvittelee että ongelma poistuu yön aikana. Pitää myös normaalina "jos suhde on kunnossa" että ei tarvitse toiselle soitella (24h kerrallaan työssä).
Tuntee itsensä syylliseksi kun kaipaa läheisyyttä ja sitä että toinen arvoistaisi esim. kahdenkeskeistä aikaa niin ettei lapset koko ajan mukana...
Ottakaa kahdenkeskistä aikaa, ilman syyllisyyttä vanhemmuudesta. Etsikää toisistanne se nainen ja mies, jotka toisiinsa rakastuivat..
Toimiva parisuhde on perheenkin parhaaksi.
Toivottavasti saatte yhteisymmärryksen aikaiseksi.
Vaimoni oli vuosia sitten tuskastunut silloiseen elämäntilanteeseen. Osoitti mieltään ja minä en saanut selville, mistä on kysymys.
Ilmoitusluontoisesti hän kertoi minulle kolme
asiaa pienen riitelyn jälkeen.
- En ole pätkääkään kiinnostunut sinun seksistäsi.
- Inhoan sinua niin, että tulee vilunväreet jos kosketat minua.
- Ei ole mitään puhuttavaa kanssasi.
Minulla ei ollut mitään lisättävää. Toisen tahtoa on mielestäni noudatettava parisuhteessa.
Seksi, läheisyys ja keskustelu loppuivat.
Kaksi kovapäätä kun läpsyttelee omia teitään.
Aluksi tilanne ärsytti todella kovasti. Ei enään. Ei kai kenenkään tarvitse olla yhden kortin varassa. Kaikkea löytyy.
IHAN SAMAT VAIVAT TÄÄLÄ PÄIN...JA OLEN AJATELLUT ETTÄ OLENKO AINOA JOKA POTEE SAMAA ASIAA