Mitä ihmettä teen? Olen seurustellut avaovaimoni kanssa 3 vuotta, meille syntyi n.6 kk sitten tyttö, mutta olen ihastunut toiseen...Raskaus oli "vahinko", mutta rakastan pikku tyttöäni enemmän kuin elämää, mutta avovaimoni ei sytytä minua enään millään tavalla ja olen noin vuosi sitten tavannut erään ihanaisen neitokaisen, ja taidan olla ihastunut häneen. En haluaisi satuttaa avovaimoani mutta ajattelen koko ajan toista. Olen miettinyt, voinko elää 3 vuotta tässä suhteessa, jotta tyttöni kasvaa hieman, ja sen jälkeen otan eron. Mutta tuskinpa ihanaiseni odottaa minua niin pitkään. Antakaa neuvoja, onko kukaan ollut samassa tilanteessa? Ja tiedoksi, että ihanaiseni tietää avovaimostani ja tyttärestäni. (avovaimo ei tiedä..joten saan haukut niskaani..)
Ihastuin toiseen
tepa22
81171
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
poju! Onko tää provo?
oletko liian nuori tajuamaan että lapsesi ei ole 4 v :na, eikä 15 vuotiaanakaan kypsä tai valmis eroon.Yhtä paljon se satuttaa.
Sinä et näköjään ole kypsä isäksi.Varmaan parempi kun lähtisit heti, kun haihattelet jonkun "ihastumisen" perään juuri kun lapsi on syntynyt. Tyttöystäväsi pitäisi elää elämänsä onnellisinta ja ihaninta aikaa ja hän on synnyttänyt sinulle lapsen.Ei per..****.
Pilasit päiväni.Voiko tollaista tyyppiä olla olemassa? Vai oliko tää provo? Oli?
Siis noita ihahstuksia tulee ja menee..Ja vaikka ei tulis nyt niin varmasti myöhemmin elämässä.Jos sä jätät nykyses aina uuden ihastuksen sattuessa kuvioon ei sulla tule koskaan olemaan mitään pysyvää..Ehkä jätät tyttöystäväsi ja toteat uudessa suhteessa että täähän on kaunis mutta petollinen mutta en voi mennä takas perheeni luoksekkaan koska pieni tyttäreni ei ymmärrä miksi isi on aina välillä kotona..
Tarkotin vaan että unohda ne ihastukset ja yrittäkään saada suhteeseenne taas ytyä.Ei suhdekkaan toimi yrittämättä..Yhdyn kyllä äskeiseen.Et ole valmis isäksi..Haluasit jo jättää lapsesi äidin vaan jonkun hullaantumisen takai joka sekin(jos rupeattte seurustelemaan)arjeski.Kyllä ensihuuma aina loppuu.Teillä ilmeisesti on huuma loppunut ja juokset taas uuden perässä? Kuitenkin mietit tarkaa koska on laspikin kyseessä että mitä teet.Sinuna kyllä unohtaisn suosiolla noi hullaantumiset, iónhan se mukavaa mutta elämässä se ei vie pitkälle.
Kriisejä tullee kaikille.Teillä ilmeisesti on sellanen nyt, monella perheessä on missä on pieniä lapsia.Vaikka nyt jättäsit nykysesi niin ne kriisit tulee myös sun uuteen suhteeseen jossain vaiheessa..se on fakta..
suhde? vähän kuulosti siltä?? Sun ihanainen deittailee varatun miehen kanssa?? Jos teillä alatte suhteen miten voitten luottaa toisiinne..
salatuissa elämissäkin se roomeo on sen annikan kanssa.vauvva ja avovaimo sillä on kotona ennestään.ajatelkaa me ei tiedetty vauvvasta ja avovaimosta mitään annikakakaan ei tietänny mitään heistä.kyllä elämässä on kaikea mahdollista ne ei ole provoja kun totta tosissaan.miks ei täällä saa puhua asiasta.alatte heti haukkumaan.
Ensinnäkään tämä ei ole provo, enkä todellankaan ole mikään teini isä, ymmärrän kyllä sen täysin, että oli lapsen ikä mikä tahansa, se ei ole hyväksi. Mutta pointtini onkin se, että mielessäni olen miettinyt, että ehkä on parempi kumminkin lähteä nyt, ettei lapsella ole "tunteeton" koti vaan siinä tapauksessa olisi 2 rakastavaa kotia. Ja toki olen joskus rakastanut avovaimoani, olemmehan saaneet maailman ihanimman asian maailmaan, enkä todellakaan haluaisi häntä satuttaa, se tästä tekeekin vaikeaa. Ihastuminen ei ole ehkä oikea sana tähän ihanaiseen, vaan täytyy sanoa, että rakastan häntä. Toki rakastan lapseni äitiäkin, mutta ihan eri tavalla.
Ja kyllä meillä on suhde. Tiedän tiedän enkä todellakaan kaipaa mitään moraalisaarnoja, ihanaiseni ei ole yhtään hyvillään tilanteesta, ja hänellä on todella vaikeaa olla, koska kumpikin tiedostamme sen, että tämä ei ole oikein. Alkunperinkään ei ole oikein ollut aloittaa suhdetta, mutta näin nyt kävi ja tämän kanssa on elettävä.
Ja ihan pikku vinkki vaan yhdelle viestin kirjoittajalle, että tähän on turha sotkea mitään salattuja elämiä :)
verranut tätä salattuihin elämiin..
Niin eihän rakkaus synny hetkessä.Jos ihastuu on otettava etäisyyttä varsinkin jos on jo suhteessa.Mulle tuo ei olisi kyllä ihanainen joka auttaa pettämisessä enkä pystyisi luottamaan toullasieen naiseen..Sinulle ehkä nyt hyvä asia mutta miten on myöhemmin? Mihin se rakkaus lapsesi äitiin loppui?Jos tämän uuden myötä niin olen aika pettyynyt..Totta että parempi 2 rakastavaa kotia kun yksi kylmä koti.
Mutta jätä avokkisi jos se tuntuu oikealta ratkasulta mutta tuollasiessa tilanteessa missä te olette aloittaneet suhteen(toisen seläntakana vehtaamisella, pettämällä) en voi uskoa että suhde säilyy..Ai teillä on vaikea olla?? miten ihmeessä..Teillä on toisenne ja ex.si jää yksin lapsen kanssa.Älkää te kehdatko sanoa että teillä on vaikeaa. Se taitaa vaan olla se omatunto ja se teidän tulee kärsiä(ja sekin on varmasti pientä siihen tuskaan verrattuna joka tällä äidillä on) .Miten te voitte luottaa toisiinne suhteen jatkossa? Tämä nainen on vehdannut varatun perheellisen kanssa ja sinä petit avokkisi luottamuksen..
Niin sen kanssa on elettävä.Jätä nyt ihmeessä avokkisi että hän pääsee jatkamaan elämäänsä.
Surullinen toi teidän juttu.
Muista kuitenkin että tuossa uudessakin suhteessa arki astuu esiin jossain vaiheessa ja että aina ei toista ihmistä rakasta yhtä paljon.
Aluksi olimmekin ystäviä, mutta jossain vaiheessa huomasin ajattelevani häntä koko ajan ja hän vain vei jalat altani. Rakkauteni lapseni äitiä kohtaan oli jo loppunut ennen kuin edes tapasin hänet. Ihanaiseni pisti stopin jossain vaiheessa, koska hänestä se ei ollut oikein (eikä ole vieläkään) mutta sanotaanko näin, että minä se olin, kun otti yhteyden uudestaan, koska tunnen että tarvitsen hänet. Ikävä oli iso. Totta kai tiedostan, että arki tulee aina vastaan, ja suhteemme alku ei ole se ideaali, mistä pitäisi aloittaa, mutta se riski täytyy ottaa. Sanoin, että ihanaisellani on vaikeaa, ja hän sekä minä ymmärrämme, mitä se tulee olemaan lapseni äidille, siksi en ole vielä voinut kertoa hänelle. Ja kyllä hänkin sen tietää, että yhdessä olemme lapsen takia, mutta siltikin. Ja siinä olet oikeassa, omatunto se on, mikä kolkuttaa. En millään tavalla puolustele meitä, tiedän sen, että olemme tehneet väärin ja olisi pitänyt lopettaa entinen suhde enne kuin ryntään uuteen. Toivon todella, että lapseni äiti löytää rinnalleen joskus miehen, ketä rakastaa ja kuka rakastaa häntä.
Voithan sä alkaa varovasti puhumaan siihen malliin, olette kummatkin huomanneet asian, että olette nykyään enemmänkin ihan vaan ystäviä ja yhdessä pelkästään lapsen takia, ja erohan sitä tulisi vähän pidemmänkin ajan kuluttua ihan varmasti. Joten miten olisi jos sovittais silleen, että voitais katsella sinne aidan toiselle puolellekin ilman tunnontuskia. Se olisi siis sun nykyisellekin mahdollisuus katsella muita miehiä. Mutta älä sitten ala vetämään mitään mustasukkaista paskaa, jos tämä lapsesi äiti löytääkin miehen joka rakastaa häntä ja oppii rakastamaan vielä lastakin.