rakastunut siihen mieheen. Mies jäi kiinni ja valitsi perheensä. Vaimolla valtavat erotuskat, on jäänyt jätetyksi. Kuinka tässä perheen kanssa ,kun vaimo vain itsekkäästi omia tunteitaan hautoo.
Ero ollut mielessä, mutta vaimo saisi lapset. Sitä en halua. Loppuuko tuo rakastuminen koskaan tai kuinka pian. Herääkö syyllisyys , katumus? Vaimo haluaa jatkaa liittoa, en tiedä miksi. Hän sanoo ,että on jotain tunteita kumminkin. Kertokaa kokeneemmat !
Ero ollut mielessä, mutta vaimo saisi lapset. Sitä en halua. Loppuuko tuo rakastuminen koskaan tai kuinka pian. Herääkö syyllisyys , katumus? Vaimo haluaa jatkaa liittoa, en tiedä miksi. Hän sanoo ,että on jotain tunteita kumminkin. Kertokaa kokeneemmat !
Vastaukset 8
Vanhimmat
tullut takaisin ,kun ei ollut sitä kolmatta. Jos vielä vain huumaansa elää on aika naivi. Eikö edes lapset merkitse hänelle oman itsekkään huumansa rinnalla? Mikä akka, valitettavasti olet jumissa tuollaisen kanssa. Toivotaan , että sen pää selkenis.
vaimosi on läpikäydä tunteensa, vaikka olisivat kuinka ikäviä. Myöhemmin kyllä huomaa, ettei asia sinullekaan aivan helppo ja yksinkertainen ole. Joten kärsivällisyyttä; sitä tarvitaan pahoissa paikoissa...
Olen ollut lähes täysin samassa tilanteessa.
Muutimme erilleen ja lapsi on ollut nyt äidillään aika paljon. Vaimon tunteet minua kohtaan palasivat vasta eromme jälkeen, samoin katumus ym. asian käsittely on tullut hänelle vasta eron jälkeen.
Suosittelen ainakin väliaikaista asumuseroa.
Itselläni oli vaimoa kohtaan todella vahva rakkaudentunne mutta silti halusin eroa koska pettäminen vituti niin raskaasti. jotain 6kk on nyt mennyt ja pikkuhiljaa vitutus helpottaa. Seurustelin hetken itsekkin tässä kesällä ja se kyllä tappaa tunteet ex-ää kohtaan. Nyt kuitenkin helpottaa siinämäärin että saatan ottaa vaimon takaisin.
Pidätkö tai oletko pitänyt yhteyttä vaimoosi erillään olon aikana? Itse olen muuttamassa myös samasta syystä vaimolla toinen mies, ei kuitenkaan halua minusta avioeroa. Ajattelin itsekkin ottaa aikalisän, kun kuitenkin rakastan vaimoa, ehkä olen hullu? Mietin vain kun on yhteisiä lapsia, joutuu olemaan yhteydessä ilmeisen usein. Olemme sopineet, että lapset luonani joka toinen viikonloppu, tämä tuntuu olevan aika yleistä. Sitä mietin miten tiukasti minun kannattaa pitää kiinni tästä. Uskon vaimoni työnsä vuoksi tarvitsevan minun apua myös viikolla. Onko irtautuminen toisesta helppoa ja kauanko kestää päästä itsenäiseen vaiheeseen? Mulla on nuppi aika sekaisin ja ei löydy oikein oikeaa vastausta. Joka tapauksessa muutosta pidän kiinni, sen olen päättänyt.
Samassa jamassa olin viime syksynä kun vaimon salarakasteluelämä paljastui. Olin jo muuttamassa veke kodista vuokramurjuun, koska tuo tilanne todellakin vitutti suunnattomasti. Ja se ahdistus mikä painoi päälle, tämäkö oli kiitos siitä että on tehnyt kaikkensa perheen hyvinvoinnin eteen? Miten nainen voi olla niin typerä???
Sitten aloin miettiä sitä, että hei, miks mun täytyy lähteä omasta talostani yhtään mihinkään. Sen talon olen itse omalla työlläni maksanut ja sen eteen raatanut. Jos joku lähtee niin se on nainen, hänen syytäänhän koko sotku on. Paljon merkkasi myös se, että lapsestamme huolehtiminen olisi muuttunut erittäin hankalaksi työn ym. takia. Miksi lapsen pitäisi kärsiä vanhempiensa typeristä parisuhdeongelmista?
Mutta kieltämättä se erillään asuminen olisi varmasti ollut hyväksi omalle mielenterveydelle, olisi ne ajatukset puolin ja toisin selkiintyneet. Mutta nyt kun vitutuksen alkamisesta on jo lähes vuosi, aletaan olla jo selvillä vesillä. Se nyt oli yksi vaihe pitkässä liitossa, tosin vaikea vaihe. Tulevaisuudestahan kukaan ei tiedä mitä siellä on edessä. Toivottavasti ei tämä sama paskahärdelli mitä on ollut.
vaimoon lähes päivittäin pelkästään jo lapsen takia. Rehellisesti kerroin hänelle että olen tapaillut muitakin. Tällähetkellä tuntuu siltä että en enään kärsisi juurikaan vaikka lopullinen erokin tulisi. Toki harkitsen vakavasti palaamista ex:än ja lapsen kanssa yhteen sillä kyllä siihen meidän 13v suhteeseen mahtuu enimmäkseen rakkautta ja hyviä juttuja. Kummastakin ratkaisusta löytyy hyviä ja huonoja puolia. Vaikka hetki sitten tuntui että en pystyisi elämään ilman ex:ää enkä rakastamaan ketään muuta naista niin väkisintreffailu ja lopuksi lyhyt suhde ihanaan naiseen auttoi omaan mielenterveyteeni huomattavasti. Huomasin että ei se ero maailmaa kaada ja sitä on varmasti uusi rakkaus vielä edessä jos itse haluan. Kaikki varmaan muistaa sen ihanan ensihuuman tunteen uuden ihmisen kanssa. Halutessasi pääset tuolla tunteella irti vanhasta suhteestasi.
Ei ehkä toimi kaikilla mutta mulla auttoi.
...on mahdollista vuoroviikko-sopimus.
Eli tuttava pari erosi ja he sopivat että on lapsen parhaaksi niin että joka toinen viikko äidillä ja joka toinen isällä.
Ainut ongelma alkuun oli se, että kun koulussa oli tapahtumia, niin tiedonkulku ei oikein toiminut mutta nyt sekin on jo saatu käyntiin.
Eli siitä vaan lasten valvojan puheille.
Muutenkin neuvoisin että sinun kannatta ottaa ensin yhteyttä ja kertoa mikä on ollut tilanne niin silloin valvojat ovat myöntyväisiä.
eroamaan, mutta vaimon ehdotus , että ollaan yhdessä lasten takia ei sovi minulle. Rakastan vielä vaimoani, mutta hän ei juurikaan (tässä vaiheessa) minua. Minusta ei ole oikein jatkaa liittoa vain lasten takia ja niin ,että vain toinen puoliso saa osakseen rakkautta.
Vaimoni sanoi ettei hän tiedä miten hänen tuntensa tulevat kehittymään, mutta minulla on tunne ettei sitä rakkautta kovinkaanpaljon löydy ja hän on päässyt uudelleen rakastumisen makuun ts. hakee uutta hekumaa.
Ehdottamasi vuoroviikkosysteemi on tutuillani mennyt aivan perseelleen. Lapsilla ei ollut oikeastaan mitään vakaata kotia. Niin lapset muuttivat kokonaan äidille ja miehestä tuli viikonloppuisä.