Kysymyksessä on pariskunta x y, joka on eroamassa.
Omaisuutta on vain ja ainoastaan x:n perimä kesämökki tontti. (Y ei vielä ole ehtinyt perimään mitään.)
Meneekö tässä tapauksessa osituksessa tämä kesämökki puoliksi, vai voiko hakea jotain kohtuullistamista?
Omaisuutta on vain ja ainoastaan x:n perimä kesämökki tontti. (Y ei vielä ole ehtinyt perimään mitään.)
Meneekö tässä tapauksessa osituksessa tämä kesämökki puoliksi, vai voiko hakea jotain kohtuullistamista?
Vastaukset 14
Vanhimmat
Kävin juuri tänään maistraatissa...Jollei
avioehtoa ole, kaikki menee puoliksi, oli sitten kenen nimissä vaan. Voi ehkä yhdessä sopia toisen omaisuuden ollessa suuri, kohtuullistamisesta,
mutta 50/50, niin se menee!
... vaikea ymmärtää.
Avioehdottomassa avioerossa puolisoiden yhteenlaskettu nettovarallisuus menee puoliksi, joo. Tasaus hoidetaan niin, että "varakkaampi" maksaa toiselle tasinkoa ... millä omaisuudellaan tasingon suorittaa, voi sitä maksava valita.
Hänen omistamansa kesämökki tai talo EI MENE puoliksi exälle, jos toinen ne omistaa 100%:sti. MUTTA, niiden arvo on mukana osituslaskelmassa, ja vaikuttaa tuon tasingon määrään.
... se sitten kohtuullistetaanko, riippuu tilanteesta ... tai siis käräjäoikeuden määräämästä pesänjakajasta. Näin joudutaan menetelemään, ellei toinen puolisoista tahdo sopia kohtuullistamisesta.
Kesämökki ei mene "puoliksi". Se on ja pysyy X:n omaisuutena osituksen jälkeenkin, jos hän niin tahtoo.
MUTTA, kesämökin arvo on mukana osituslaskelmassa korottamassa X:n nettovarallisuutta. Eli, hän joutunee maksamaan Y:lle tasinkoa. Millä omaisuudellaan (tai pankkilainalla) hän Y:lle maksaa, on X:n päätettävissä.
Tasinko siis on summa, minkä "varakkaampi" maksaa toiselle, määrältään se on sen verran millä saadaan molempien puolisoiden varallisuudet yhtä suuriksi osituksen lopuksi.
Poikkeus, JOS toisen puolison nettovarallisuus on negatiivinen ... ositusmatematiikassa se on nolla.
...muistatko, kun kyselin avioehdosta ja esteettömistä todistajista..Uskaltauduin tänään vihdoin ja viimein maistraattiin kysymään - ja niinhän se on, ettei avioehtoa ole edes rekistetöity!! Eli pöytälaatikossa 11 vuoden avioliiton jälkeen se ei varmaan päde.. Mutta voisko mies nyt laittaa vaikka kaiken omaisuuden lasten nimiin, ja minä en saisikaan mitään?
En vaatisi muutenkaan kuin esim. yhden asunnon, periaatteessa saisinko kaikesta puolet? Ja anteeksi kun vaivaan taas sua..
... eikähän tämä vaivaamista ole :-)
Juu, miehesi voi siirtää omaisuuttaan lastensa nimiin .... mutta ei esim. naapurin Peralle eurolla. Näissä liikutaan äkkiä tulkintojen rajoilla, mutta avioliittolaki sanoo seuraavaa:
***********
37 §
Puoliso hoitakoon omaisuutta, johon toisella puolisolla on avio-oikeus, niin, ettei se aiheettomasti vähene tämän vahingoksi.
38 § (12.4.1995/542)
Puoliso ei saa ilman toisen puolison kirjallista suostumusta luovuttaa kiinteää omaisuutta, joka on tarkoitettu käytettäväksi puolisoiden yhteisenä kotina. Puolison suostumusta ei kuitenkaan tarvita, jos luovutettava omaisuus on tarkoitettu käytettäväksi pääasiallisesti muuhun tarkoitukseen ja jos kotia ja siihen liittyvää maa-aluetta ei voida jättää luovutuksen ulkopuolelle alentamatta merkittävästi kiinteän omaisuuden arvoa.
***********
Periaatteessa kaikki miehen omaisuus osituksessa lasketaan yhteen, josta vähennetään hänen velat, sama laskenta sinulle. Varakkaampi maksaa tasinkoa niin paljon, että nettovarallisuudet ovat osituksen jälkeen yhtä suuret. Varakkaampi voi päättää, millä omaisuudellaan tasingon suorittaa (vai ottaako mielummin vaikka pankista lainaa, ja maksaa rahalla).
Jos esitätä, että ottaisit esim. yhden asunnon, etkä vaadi "vaihtarina" koko tasinkoa "eurolleen"... voi hyvinkin olla ehdotus mihin toinen suostuu ... tai ei suostu...en voi tietää.
Voisiko tuon kesämökin myydä esim. lapsille (tai vuokrata pitkäksi aikaa), vain esim. x:n toimesta, vai vaaditaanko siihen kenties y:n lupa?
Entäs jos ko. kesämökki on esim. jonkin x:n ja y:n yhteisen lainan panttina?
... laki siis sanoo: "Puoliso hoitakoon omaisuutta, johon toisella puolisolla on avio-oikeus, niin, ettei se aiheettomasti vähene tämän vahingoksi."
Tämä tarkoittaa sitä, että omaisuuttaan saa myydä, muttei hävittää omaisuutta. SIIS, 100.000 EUR kesämökkiä ei voi myydä kaverille eurolla, tai lahjoittaa lapsilleen ilman puolison suostumusta.
Jos kesämökki on lainan panttina, sen kiinnitykset / lainhuudot kai ovat Pankissa panttina ... ELI, paha sitä ilman niitä on myydä tai lahjoittaa...
Näissä asioissa pian liikutaan eri tulkinnoissa, ja riippuu niin paljon tilanteesta ja taustoista miten esim. tuomioistuin päättäisi riitatilanteessa, miksi täällä mahdoton sanoa ehdottomasti "juuta tai jaata" -- joka ei tietenkään keskustelemasta estä.
siis periaatteessa vaikka kaikki voisi pistää lasten nimiin, ja toiselle ei tarttisi antaa mitään...
... kun periaatteessa ei voi lahjoittaa edes lapsilleen avio-oikeuden piirissä olevaa omaisuutta ilman puolison suostumusta.
Jännä juttu sitten on se, että myydä voi käypään hintaan ... ja sitten vaikka sijoittaa hyvässä uskossa Satama Interactiven osakentiin tms.
Eli meiän Reiska voi myydä vaikka kaiken ja sijoittaa Närpiön Viuluun ja Veneeseen?
... jos hän vilpittömästi uskoo sijoituksen NVV:seen olevan hyvä sellainen, eikä tee sitä hävittääkseen omaisuutta -- niin OK on.
Se, miten hänen vilpittömyys sitten mahdollisesti joskus arvioidaan oikeudessa, on jälleen asia mihin tässä mahdoton ottaa kantaa.
Siihen sitten on helppo otaa kantaa, että jos hän myy 100.000 EUR mökin eurolla kalakaverilleen ... onko kyse omaisuuden hävittämisestä vai eikö ole...
... sitä hän ei sitten voi myydä, vaikka olisi oikeesti maailman parhaat kaupat käsissä (ja omistaisi torpaanne 100%:sti) ... ei vaikka Räekkösen Kimi sekkiä jo kirjoottelis porstuassa.
Siihen vaaditaan puoison suostumus, kirjallisesti.
Vastaavassa tilanteessa kesämökkinne voisi myydä, vaikka olisi sulle kuinka rakas.
Puoliso voi kyllä lahjoittaa omaisuuttaan (kun ei ole kysymys yhteisestä asunnosta tai koti-irtaimistosta) ilman toisen puolison suostumusta. Se, jääkö lahjoitus pysyväksi, ilmenee vasta toimitetun osituksen jälkeen. Tietyissä tilanteissa lahjan saaja joutuu palauttamaan lahjan tai sen arvon siinä määrin kuin se on tarpeen toisen puolison oikeuden toteuttamiseksi.
Palauttamista on vaadittava kanteella vuoden kuluessa osituksen toimittamisesta ja viimeistään kymmenen vuoden kuluessa lahjan antamisesta.
AL 40 a § (13.3.1964/139)
"Milloin puoliso, ottamatta asianmukaisesti huomioon toisen puolison avio-oikeutta, on, antamalla lahjaksi muuta kuin 38 §:ssä sanottua omaisuutta, aiheuttanut omaisuutensa olennaisen vähentymisen eikä 85 §:ssä tarkoitetussa omaisuuden osituksessa voida toiselle puolisolle suorittaa täyttä vastiketta ja lahjan saaja tiesi tai hänen olisi pitänyt tietää, että lahjoitus loukkasi toisen puolison oikeutta, on lahja tai sen arvo palautettava siinä määrin kuin se on tarpeen toisen puolison oikeuden toteuttamiseksi. Lahjan arvo on määrättävä sen ajankohdan mukaan, jolloin lahjoitus täytettiin, mikäli asianhaarat eivät muuta aiheuta.
Palauttamista koskeva kanne on nostettava vuoden kuluessa siitä, kun ositus toimitettiin, kuitenkin viimeistään kymmenen vuoden kuluessa lahjoituksen täyttämisestä.
Jollei lahjanlupauksena annettu sitoumus ollut omaisuutta ositettaessa täytetty, älköön sitä saatettako voimaan, sikäli kuin se loukkaa toisen puolison oikeutta."
Hjuva tietää :-)