Terveenä ??

että voit olla varma eräästä asiasta.

Traumoja jokainen saa ennemmin tai myöhemmin.

Eli mistä tiedät, vaikka jo lapsuudessa on saadut traumoja jotka puhkeavatkin vasta aikuisena käsiteltäviksi ( lasinen lapsuus tai eläminen perheessä jossa on ollut väkivaltaa tai joutuminen muutoin traumaattiseen tapahtumaan ym. )?

Pointtini on siis, että joka pelkää ei pelaa...

Mutkat suoraksi vedettäessä lisään myös, että luota siihen johdatukseen. Jos joku todella on tarkoitettu minulle/sinulle vaikeuksista huolimatta kaikki menee hyvin...jos on mennäkseen...

Tuudittautuminen liialliseen turvallisuuden tunteeseen voi olla todella vaarallista. Mutta toisaalta pelot kahlitsevat ja rajoittavat...

Mutta Jumala on rakkaus, eikä rakkaudessa ole pelkoa :))

Joo sitä tässä ollaan kohta vuos sairastettu ja ei ole uskaltanut alkaa seurustelemaan. Näitä traumoja on sitten käyty ihan kunnolla sairaalassa asti hoidattamassa. Niin miten tässä sitten kykenee enää seurustelemaan. Ihan hyvä kysymys. Itekkin oon miettiny että vanhaks piiaks jään. Onneks terveyden tila on parempaan päin. Pettymyksiä ei tietysti voi välttää tulevaisuudessakaan, kunhan löytäis miehen joka oikeesti välittäis virheistä huolimatta. Niin kuka enää tietysti huolii??

En nyt ihan vuosia ole luonnehäiriöisen kanssa elänyt, mutta kokemusta on kuitenkin muuttuneesta luonteesta suhteen aikana. Ajoissa tajusin tilanteen. Minä en traumatisoitunut enkä itse muuttunut kummalliseksi. Hain ajoissa apua asiantuntijoilta, keskustelin ystävieni kanssa ja eri palstoillakin sain tukea.

Toki otan nykyään perusasioista selkoa, jos epäily miehen luonteenlaadusta hiipii mieleen. On monia seikkoja, joista kokeneempi nainen voi arvioida luonnehäiriön oireita. Erityisesti naisen on oltava tarkkana, millaisen riskin ottaa alkaessaan seurustelun miehen kanssa. No voihan nainenkin olla kropaltaan miestä vahvempi. Siinä tapauksessa pistetään roolit toistepäin, jookosta?

Eräs nainen kertoi että kun oli vuosikausia ollut äkkipikaisen hullun vaimona, niin sitten ei osannut seurustella normaalisti ollenkaan.
Löysi tasapainoisen miehen mutta huomasi koko ajan provosoivan tätä esim. lyömään itseään.
Ei siis oikein osannut normaalin seurustelun sääntöjä. Tai ainakin ne oli pitkään hakusessa.

oli traumoja tai ei ottaa kohtuuden rajoissa selvää, jos hiukka enemmän on kiinnostavasta miehestä kyse.

Jos joku tuntuu liian hyvältä ollakseen totta, yleensä on sitä myös.

Eli täydellistä ei meistä yksikään ole. Rehellisyys ja avoimuus on valttia vielä tänäänkin. Nämä luonnehäiriöiset tai psykopaatit ovat lisääntymään päin, joten kukaan ei voi olla liian varovainen. Ennenkuin on liian myöhäistä :C

Itsellä meni sen seitsemän vuotta, että edes kävi mielessä mitkään parisuhdekuviot. Olin varma, ettei sellaista miestä löydykkään joka voisi herättää mitään tunteita.

Olin myös vakuuttunut, etten halua ottaa riskiä lastenkaan kehityksen puolesta. Toivoin, että vasta sitten kun kuopuskin on omillansa. Nautin suunnattomasti tavallisesta arjesta lasten kanssa, mikä rauha ja perusturvallisuus, arjen ihanan tavallinen elämä. Ihana tunne olla elossa ja tuntea miten vuodet todella Jumalan armosta eheyttävät parantaen.

Nyt on käynyt kuitenkin niin hupaisasti, että olen kaikesta vastustelustani huolimatta ihastunut. Tämä mies on jaksanut olla ja lähestyä varovaisen kärsivällisesti. Sinnikästä, vuosia olla vain tuttavana siitä sitten ystäväksi.

Tarvitsin todella tämän ajan. Tässä on käyty läpi monenmoisia tunteita, joita en muistanut edes olevankaan. Niin ammattiauttajista rakkaisiin ystäviin ovat olleet varmasti tarpeen. Olennaisin apu ja johdatus on kuitenkin tullut Jumalalta, rukouksen voimaa unohtamatta.

En luule olevan tarpeen exän kuulemisella, sillä juuri tämä asioiden hidas eteneminen antaa sitä havannoimisaikaa luonnostaan. Ei niinkään sanat vaan teot kertovat ihmisestä ja hänen arvoistaan olennaisimman.

Niin, luulen myös meillä jokaisella olevan jonkin asteisia traumoja matkan varrelta.

Se mikä ei tapa, todella vahvistaa. Luulen, että olen oppinut sen ettei täydellistä ihmistä ole. Enkä todella havittele kuuta taivaalta tai sitä ruusutarhaa. Elämä on tässä ja nyt. Tiedän ja uskallan sanoa rajani. ;))

moista? Kiinnostaako saada valmiiksi alistettu naaras vai onko haluja hakata nykyistä ja utelet josko tuo onnistusi seuraamuksitta koksa exänsäkin sitä jo hakkasi? Vastaappas rehellisesti...