Tämä on kauheaa, käsittämätöntä, Kuuden vuoden upea seurustelu päättyi, toissa päivänä hän (avomieheni) sen ilmoitti. En käsitä, en oikeasti käsitä. Itken, itken, en pysty syömään, en nukkumaan mutta pojan takia on pakko yrittää jotenkin jaksaa ja työtkin olisi tehtävä. Ei ole edes ystävää, jolle voisi puhua, onneksi on tämä keino, kiitos siitä. Kertokaa, kuinka tästä akuutimmasta ajasta oikein pääsee yli, tuntuu että oikeasti elämä loppuu nyt.
Elämä loppuu (ko)?
Surusta musta
866352
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 86
Vanhimmat
kaikki vaan eroaa ihmiset luulee et toinen on parempi ja elämä muuttuis helpommaks .mun avovaimo heitti mut pihalle 2kk.sitten ja jotenki mä olen litkuttanut elämää eteenpäin ei helppoa me oltiin 15v.yhdessä vei kaikki multa eläimiä myöten et silleen tsemppiä sulle ja kirjoita mulle.saat sit mun numeron mä ymmärrän sua elämä on kurjaa .
tunteesi ovat täysin normaaleja, ennen kaikkea ohimeneviä. Eronneena ja läheisen kuoleman kokeneena voin sanoa sen kokemuksen syvällä rintaäänellä. Kyllä se siitä, kunhan nyt elossa pidät itsesi ja lapsesi niin muulla ei ole niin väliä. Älä stressaa liikaa!
on tullut osaksesi jotta ottaisit opiksesi. Pääsisit eroon harhaluuloista. Lakkaisit roikkumassa muissa ihmisissä tunnepohjaisesti. Opi nauttimaan toisten seurasta takertumatta heihin.
Aika rumaa tekstiä, mieti mistä rakkaudessa on kyse?
Kahdeksan vuoden suhde päättyi kesän alussa (itse olen mies, ei lapsia).
Yllätys, shokkivaihe on kova, mutta niinkuin sanottu, siitä pääsee yli.
Itsellä tämä selviäminen menee aaltoina. On parempia päiviä, on huonompia päiviä.
Niin tohtori Phililtä kuin kuulostaakin, niin puhuminen auttaa. Tunteet on jotenkin käytävä läpi. Kriisiapua saa, ainakin isommissa kaupungeissa, ja puhelinpäivystyksiä löytyy. Hae apua kun sitä tarvitset.
Niinkuin muualla olen sanonut, uskon siihen arjessa selviytymiseen: elämässä on kuitenkin sellaisia nurkkia, joita pystyy käsittelemään ja niitten onnistuneesta purkamisesta saa sitten voimaa ja varmuutta vaikeampiinkin kohtiin. Kaikkea ei tarvitse saada kerralla kuntoon, eikä koko elämää muuttaa heti suorilta. Aikaa menee.
Koeta jaksaa. Voimaa.
Kiitos teille kaikille jotka jaksoitte vastata, suru on tosiaan tällähetkellä suuri ja tuntuu ettei tästä selviä, tämä itkeminen ja valvominen ottaa kovasti voimille ja tottakai nämä täysin sekaisin olevat tunteetkin (ennenkaikkea tietysti nämä)sekoittaa päätä. Pojan surua myös pitäisi jaksaa käsitellä, nyt varmaan vain täytyy yrittää keskittyä lapseen ja hänestähän sitä voimaa saa.
Vaikka ei tietysti ole mukavaa, että teille muillekin on käynyt samalla tavalla, niin on hyvä tietää, etten ole yksin. Kiitos ja hyvää syksyä, jatketaan ajatusten vaihtoa.
häntä pystyyn!
miehiä on paljon...
Tiedän tuon tunteen ja usko minua ei se siihen lopu. oon ollut itse samanlaisessa tilanteessa.
En tiedä auttaako tämä mutta muista että et ole yksin. Kaiken tuskan, kyyneleiden ja epättoivon keskellä muista että sinulla on poika. Töistä voit hakea sairaslomaa ja sinun kannattaakin tehdä se ja keskitittyä itseesi ja lapseesi. Koska kyyneleet kuivuvat ajallaan, se voi tuntua nyt mahdottomalta mutta kyllä siinä loppujen lopuksi niin käy. Yritä kuitenkin syödä ja levätä, huonokin uni on parempi kuin tuskainen valvominen. En tiedä onko sinulla jo käynyt mielessä se viimeinen vaihtoehto, mutta jos se tulee niin muista aina lastasi ja niitä hienoja hetkiä mitä teillä on ollut ja on tulossa. Ainakin itsellä se kävi liian monesti mielessä, onneksi järki on voittanut tähän saakka. Minusta tärkeintä on se että annat itsellesi aikaa ja luvan olla rikki, kyllä ystävät ja tuttavat ymmärtävät ja he jotka eivät ymmärrä eivät ole oikeita ystäviä. Muista myöskin se että jos et itse jaksa selvittää oloasi niin ammattiavun käyttämisessä ei ole mitään hävettävää, kaikkea ei vain pysty välttämättä itse käsitellä.
Itse koin muutama kuukausi sitten parisuhteen lopun, itsellä ei ollut aavistustakaan siitä että toinen halusi lähteä. Hän ilmoitti yksi ilta saunan jälkeen että nyt ei enää halua jatkaa ja seuraavana päivänä haki tavaransa pois. Suhde ei ollut helppo koska toisella osapuolella oli aika vaikeita ongelmia ja niitä piti meidän hoitaa yhdessä. Tähän ikään mennessä ( 35 ) on jo kerinnyt sattua kaikenlaista, mutta vaikka ei kerittykkää olla yhdessä kuin vajaat kaksi vuotta niin silti se vei minulta pohjan pois elämältä( mikään ei ole sattuttanut niin pahasti). Nyt alkaa hieman elämä kääntymään voitonpuolelle vaikkakin en ole vielä henkisesti jaloillaan. Toivotaan että joskus vielä löydän mukavan tytön ja saan onnellisen tulevaisuuden. Muista että aina kun on elämää niin silloin on mahdollisuus. Kyllä sinäkin löydät sen oikean joka osaa arvostaa ja rakastaa sinua niin että et tarvitse enää ikinä itkeä tuollaisten asioiden takia. Anna ajan ja lapsesi rakkauden hoitaa sinut kuntoon. Kyllä kaikki vielä järjestyy ajallaan.
teille kaikille ihanille ihmisille jotka jaksatte minua auttaa ja tukea ja neuvoa. Hammasta purren ja itkien olen nämä muutamat päivät jaksanut, pojan kanssa olen paljon jutellut, se on ollut vaikeaa kun tuntuu että pää hajoaa kun en itsekään ymmärrä koko asiaa ja sitten tässä kuitenkin pitäisi osata jotain lapselle asiasta kertoa. Toinen nainenhan tässä oli mukana kuvioissa, sain senkin nyt sitten tietää, näin hölmö olen ollut, että tuo asia tuli minulle aivan yllätyksenä. No, tyhmyydestä sakotetaan. Vihakin on tullut mieleeni mutta tässä vaiheessa vielä se rakkaus ottaa yliotteen, tämä on helvetillistä mutta teidän kirjoituksenne ovat oikeasti auttaneet ja lohduttaneet, ehkä tästä sittenkin selviää, vaikka nyt ei todellakaan tunnu siltä.
Älä ikinä luovuta, vaikka nyt pahalta tuntuukin. Oma ihana avoliittoni päättyi reilut 2kk sitten. Olin shokissa pari päivää. Öisin tuntu että kuolen ja tukehdun omaan suruun ja itkuuni. Se tuli jotenkin niin syvältä ja siinä itkussa purkautu kaikki:ikävä, pettymys, jätetyksi tulleen tuska, unelmien ja tulevaisuuden murskaantuminen ja se tärkein eli aito rakkaus sitä ihmistä kohtaan. Oli kauheeta huomata että sitä itkua tuntu vaan riittävän vaikka fyysisesti ei olisikaan enää jaksanut itkeä. Surun keskellä ei pystynyt keskittymään mihinkään, yöunet ja osittain elämänhalukin menivät. Itsellä tätä akuuttia suruvaihetta kesti kolme viikkoa. Vähitellen alkoi tulla ruokahalua ja halua saada päähän jotain muuta ajateltavaa. Väsyin siihen että ajatuksiin ei mahtunut muuta kuin se yksi ihminen ja siihen että suru teki minusta, aina ennen niin positiivisesta ihmisesta, negatiivisen ja vakavan. Minusta tuossa alkuvaiheessa pitää päästää se suru ja ikävä valloilleen oikein kunnolla. Tehosta sitä muistelemalla yhteisiä hetkiä ja katselemalla valokuvia ja kuuntelemalla musiikkia. Muutaman viikon päästä huomaat että kaipaatkin jo muuta kun sitä loputonta itkemistä. Tee siinä vaiheessa itsellesi selväksi että aika on pahin vihollinen mutta auttaa varmasti. Siihen että selviää surusta ja menetyksestä eteenpäin, tarvitaan paljon tahdonvoimaa. Sano itsellesi että haluat selvitä siitä yli ja olla vielä joskus onnellinen. Pidä kiinni arkirutiineista, ne auttoivat ainakin minua. Olet varmasti ansainnut itsellesi tulevaisuudessa rakkautta ja onnea. Kun jaksat käydä tämän läpi olet paljon vahvempi ihminen ja sinulla on paljon annettavaa muille. Ole ylpeä siitä että olet uskaltanut rakastua ja rakastaa. Paljon voimia ja päättäväisyyttä!
Tsemppiä vaan sullekkin. Mä just riitelin oman avokkini kanssa ja kyllä vituttaa niin helvetisti. Yhtä saakelin draamaa tämä elämä vaikka kaikki asiat on paremmin kuin hyvin.
Ihmiset jaksaa valittaa, että ei rakasta enää jne. ja sitä rataa. Eihän sitä voi saakeli ketään rakastaa (paitsi itseään), jos on luonteeltaan sellainen, että katsoo aina asioita negatiiviselta kantilta. Lisäksi vielä kun ei pysty ottamaan mitään kritiikkiä vastaan omasta käytöksestä, niin yritä siinä sitten....
Jep sorry vuodatus, mutta ei nämä parisuhteet ole herkkua täälläkään.
Itke, huuda, raivoa, naura, vedä kännit, kirjoita tunteita paperille sekä hyvät että huonot, sen voi sitten heittä vaikka roskiin. Muista omakin jaksaminen ja vie lapsi välillä jollekin hoitoon. Mitä nopeampaa suret kaiken pois, näytät aidosti jos ja kun on paha olla, sitä äkempää tuska hellittää.
Sydänsurujen kanssa kannattaa käydä ihan pohjalla, ryvetä itsesäälissä ja pahassa olossa, silloin helpottaa nopeimmin. Ei vaadita kuin viikko tai kaksi niin olo on jo paljon helpompi. Ja jos alkaa tuntua siltä, että paniikki iskee (sydän hakkaa, tärisee ym.) niin apteekista saa valeriania ilman reseptiä. Se rauhoittaa, muttei liikaa, silti vie pahimman pahan olon ja itkun pois.
T. Kokemusta vuoden takaa..
kiitos neuvoista, tänään tuntuu taas pahemmalta kuin eilen mutta aaltoliikettähän tämä kai on vielä kauan. Sydäntä puristaa ja tämä helvetin itkeminen ei taida loppua ollenkaan mutta onneksi minulla on tänään vähän omaa aikaa kun poika lähtee kaverilleen, silloin ei tarvitse "piilottaa" itkuaan. Tämä ex-mieheni (niin kai kuuluu sanoa?) ei suostu ottamaan minuun mitään yhteyttä, asioita on luonnollisesti paljon vielä kesken kun tästä hänen päätöksestään on kulunut vasta muutamia päiviä mutta uuden naisen kanssa on ilmeisesti nyt niin mukavaa että meidän käytännönkään asioita (asunto yms.) ei ehdi hoitaa. Voi hitto tätä elämää... Kiitos sinulle kun jaksoit neuvoa, hyvää päivän jatkoa!
Taitaa olla yleistä tuo haluttmuus selvittää asioita.Mullakin on muutaman kuukauden ajan ollut ex:n tavaroita ja vaatteita laatikossa, mutta kun ei halua hakea niitä niin ei. Johtuukohan tuo siitä että silloin hänen on pakko tavata ja selvittää asioita. Ainakin minulla on kohtuullinen kasa kysymyksiä ilman vastausta odottamassa, samalla olisi kiva perätä omaa omisuutta ( kirjoja, elokuvia jne.) takaisin mitä se tampio antoi tutuilleen lainaan. Olenko liian ilkeä jos kannan vaatteet paikallisen spr:n tai lähetyksen kirpparille? Tahdon ne romut pois nurkista...
Oikeasti tuollainen tökkii ihan älyttömästi. Jos oli selkärankaa lähteä, niin pitäisi olla sitä vielä sen verran jälellä että saisi asiat selvitettyä loppuun.
olen kanssasi tuosta - en tiedä, eikö pokka riitä, hävettääkö vai mikä on kun ei ole käytännön asioiden selvittäjäksi. Minua suututtaa suunnattomasti, että ensin hän ilmoittaa eron "tuosta vaan lonkalta", sitten muuttaa HETI uuden naisen luo ja jättää minut yksin selvittämään kaikki käytännön asiat!! Hyvähän se on tietysti jättää minun selvitettävikseni kun hänellä on jo uusi katto pään päällä, mitäpä sitä "vanhoja" ajattelemaan. Alkaa oikeasti silmät avautua, minkälaisen luuserin ja hyväksikäyttäjän kanssa sitä on elämäänsä jakanut.
Vaikka toki suru on vielä kovastikin päällä niin nyt alkaa viha nousta entistä enemmän pintaan.
http://www.yle.fi/opinportti/kortit/elamankaannekohdat/jakso2/virikepaja.shtml
tässä yksi linkki surun vaiheista...
Voih !Itselläni oli sama tilanne vuosi sitten, ilman lasta kylläkin. Ensimmäiset puoli vuotta oli paha olla, sitten paha mutta parempi olo ja nyt alkaa elämä voittamaan. Kun yksi ovi menee kiinni, aukeaa monia muita. Muista se! Vielä joku päivä ymmärrät, miksi kaikki tämä tapahtui. Miksi sinua koetellaan. Kaikki selviää. Tärkeintä on nyt, että podet huonoa oloa. Siinä ei ole mitään pahaa. Mitä rehellisemmin olet nyt rikki, sitä nopeammin selviydyt. JOs koittaa pahaa oloa olla tuntematta, tai esittää että kaikki hyvin, venyy toipuminen. Ja sellainen vinkki: Kun olo on kaikista paskin, ihan pohjalla, niin siitä lähtee ylämäki :D Usko, että voit vielä paremmin! Ja kirjota tänne. Se auttaa. Voimaa!
tuohon lopu, ehkä se nyt tuntuu siltä, sydämeen sattuu todella kovaa, tuntuu kuin kävelisi sumussa, päivästä toiseen, päivän askareet tehtyä, lapsesi hoidettua. Se menee ohi, tuskaista se on ja oikeesti sattuu, mutta aika on ainut asia joka siihen auttaa. Jonain päivänä jaksat taas nostaa katseesi ylös ja uskallat rakastaa. Toivon sinulle hyvää jatkoa sydämeni pohjasta.
että saan tänne kirjoittaa ja että teitä ihania, kannustavia ihmisiä löytyy! Tämä päivä on ollut tosi vaikea, itkua, itkua ja kysymys MIKSI ei vain lähde päästä pois vaikka kuinka yritän sitä vaientaa. Sydämeen (fyysisesti rintaa pistää ja puristaa)sattuu ja rakkautta tätä menetettyä ihmistä kohtaan siellä on vielä paljon (joskin "vihaakain" alkaa olla seassa)ja tottakai pojan surua on tuskallista katsoa. No, yritän nyt taas itkeä tämän päivän itkut tässä loppuun ettei tarvitsisi yöllä itkeä, huomenna on uusi päivä, ehkä sieltä surun lisäksi pientä iloakin jostain löytyisi, toivottavasti. Kiitos teille taas.
oli samassa tilanteessa puolitoistavuotta sitten lapseni kanssa joka on nyt 4,5v.
miehenä koin että kun minut jätetään toisen vuoksi niin se iski oikein syvälle minuun..aivat samat oireet oli minullakin,kaikki oli loppu myös minä itse..sulkeuduin aluksi,häpesin mutta sitten aloin kaikille kertoa asioistani ihan ventovieraillekkin ja tapasin yllättäen paljon kohtalontovereita joita en ollut koskaan tuntennut,avoimuuteni ajoi minut siihen tilanteeseen että ventovieraassa paikassa minulla olikin paljon ystäviä just sillähetkellä milloin niitä oikeasti tarvitsinkin niitä.nyt kun asun lapseni kanssa ilman naista niin sitä on alkannut kaipaamaan kunnollista suhdetta kun huomasi kaikkien mustien hetkien jälkeen missä tilanteessa olin ollutkaan..kaksi viikkoa on kaikkein raskaampia sit alkaa henkisesti olemaan jo loppu ei muuta kuin ammattiapua heti niin pääsee helpommalla..
olisi kiva kuulla ja tukea sua vaikka näin kirjeitse koska en tiedä asuinpaikkakuntaasi.laita meilisi minulle mutta mihin laittaisit että ei ole kaikkien luettavissa se?
tv.yh-isä.
valkeni taas kuitenkin, vaikka yöllä ahdistus iski kovempana kuin minään näistä päivistä. Mutta jotain "postitiivista"; vielä en ole itkenyt vaikka kello on jo kohta puoli yhdeksän aamulla! Nyt on tullut fyysisinä oireina kuvaan mukaan vapina ja hengenahdistus mutta ei auta kuin uskoa että tämä olo tästä jonain päivänä tasoittuu. Raskasta on aloittaa päivä mutta aurinko paistaa, yritän nauttia edes siitä. Kiitos sinullekin (ja muille myös) kannustuksista, voimia on varmasti kysynyt sinultakin kun olet pienen lapsen kanssa joutunut aloittamaan eläämäsi alusta, hienoa, että olet jaksanut! Kiva olisi tarkemminkin näistä asioista ja selviytymiskeinoista jutella mutta näiden osoitteiden antaminen yleisillä palstoilla (niin hyvä henkireikä kuin tämä palsta todellakin on!)ei varmaankaan ole hyvä idea.
luin äsken kirjoituksesi ja muistin sen raskaan ajan jonka itse aikanaan elin lasteni kanssa. usko tämä mitä sinulle nyt kirjoitan: tärkein selviytymiskeinosi on HALU SELVIYTYÄ sekä PÄÄTTÄVÄISYYS! tiedän että tällä hetkellä sinun on vaikeaa RAKASTAA ITSEÄSI mutta juuri niin sinun pitää nyt tehdä, itsesi ja lapsesi tähden. muista syödä, se voi olla äärettömän vaikeaa mutta se on tärkeää että jaksat. todellakin, muista rakastaa itseäsi sillä se on asia jonka lapsesi haluaa nähdä: vahvan äidin! anna lapsesi ymmärtää että jaksat silloin hänkin jaksaa! älä epäröi hakea ammattiapua, vaan tee niin ajoissa jos tuntuu siltä. kirjoita miten pärjäilet. voimia sinulle ja MUISTA: on paljon ihmisiä jotka välittävät. kerro voinko auttaa jotenkin?
vinkki, laita tuohon profiiliisi suomi24;n sähköpostiosoite, niin ap. voi halutessaan ottaa sinuun yhteyttä.
ihmisiä, niinkuin sinä "omenainen", kiitos paljon sanoistasi. Itseni rakastaminen on tosiaankin tällä hetkellä kovin vaikeaa mutta kiitos, että muistutit siitä - toki minun jaksaminen vaikuttaa lapseni hyvinvointiin. Eihän tämäkään päivä itkuitta mennyt, onneksi työkaverini ymmärsi - pakko oli jotain kertoa vaikka en hirveästi tätä asiaa haluakaan työpaikalla puhua. Kiitos myös kysymyksestäsi "voinko auttaa jotenkin?" - tietoisuus, että sinä ja muutkin välitätte, kantaa eteenpäin. Parin tunnin päästä täytyy mennä lapsen vanhempainiltaan, ehkä ajatukset sen aikaa ovat jossain muualla.
Olet saanut paljon hyviä neuvoja ja laitan vielä lisää. Itselläni auttoi tuohon pahaan oloon se, että liikuin itseni uuvuksiin, kävelin vaikka pari tuntia ja sitten ahdistus helpotti kun sai raikasta ilmaa ja jotenkin luonto muutenkin rauhoittaa. Ystävät ovat myös tärkeitä ja kaikesta puhuminen. Sillä saa pahan olon purettua hetkeksi.
Kun käy pohjalla niin pikkuhiljaa olo rupeaa helpottamaan ja pääsee eteenpäin. Jossain vaiheessa tulee viha ja kysymykset miksi toinen petti, miksen kelvannut jne. Käy sekin läpi, niin helpottaa irtipäästämistä ja oman uuden elämän aloittamista. Sinulla on oikeus kaikkiin tunteisiisi, sillä sinua on loukattu.
Usko, että selviät ja hae apua tarvittaessa. Ammattiauttaja osaa auttaa. Se asia mistä itse olen kiitollinen, on se , että sain todella paljon tukea ja kannustusta ihan tuntemattomiltakin ihmisiltä. Meitä jätettyjä, eronneita, on paljon. Et ole yksin ja selviät varmasti.
Tsemppiä ja ennenkaikkea voimia edessä olevaan rankkaan ajanjaksoon!
sekin helpottaa kun huomaa että arjessa on paljon asioita jotka eivät kadonneet elämänmuutoksen myötä, ihan pienetkin asiat nousevat suureen arvoon. yritä nauttia pienistä asioista, se ei ehkä onnistu aivan heti mutta ajan kanssa. muista että katkeruus vie ihmisestä uskomattoman paljon elinvoimaa ja tekee turhautuneeksi, älä anna itsellesi lupaa katkeruuteen, ole päättäväisesti sellaisen yläpuolella. keskity tulevaisuuteen, sillä sinun elämäsi on sinun omissa käsissäsi, tee kaikkesi että elämäsi olisi hyvä. muista että minä olen täällä, samoin moni muu emmekä me jätä sinua yksin.tiedän että selviydyt, jos päätät niin ja todellakin haluan olla tukenasi siihen asti.
ihan hyvin meni vanhempainilta, jaksoin aika hyvin keskittyä siihen mitä siellä puhuttiin. Nyt äsken tämä ex-mieheni (oudolta tuntuu sanoa noin) otti tekstiviestillä yhteyttä, ei kylläkään selittääkseen tekoaan, ratkaisuaan, vaan haukkuakseen minut. Sen verran jaksan, etten vastaa viestiin - vaatii nimittäin tiukkaa päättäväisyyttä, etten vastaa. Itku ei taaskaan meinaa loppua mutta huomaan jo, että itkeminen helpottaa joten kai sitä tarvitsen. Kiitos sinulle (ja kaikille teille muillekin) kun olet!
Tunteet heittelee koko ajan. Välillä on ihan ookoo pari tuntia, sitten alkaa taas itkun sekainen harhailu... Minäkään en saa nukuttua, silmäpussit vaan kasvaa. Eilen söin ensimmäistä kertaa ruokaa viiden päivän jälkeen. Pomo käski hakea sairaslomaa töistä... Pitäisi autolla ajaa päivällä, mutta silmät meinaa mennä väkisin kiinni. Pitäisi jaksaa arki ja kaikki, lastenhoito... Tiedän tosiaan mitä käyt juur läpi, koska olen itse ihan samassa tilanteessa! Mutta kai tää on nyt tätä vaihetta, ja jossain vaiheessa sitten helpottaa. Laita mulle meiliä tähän suomi24 sähkäpostiin, jos haluat kertoa tilanteestas!
ja kiitos kun jaksoit laittaa viestiä. Minullakin meni taas viime yö valvoessa ja ruoka ei edelleenkään maistu, on tämä aikamoista tämä elämä nyt mutta onneksi meillä on tämä yhteydenpito mahdollisuus ja on todella ihana huomata, miten paljon löytyy ihmisiä, jotka antavat tukea ja neuvoa kun itse olemme nyt heikoilla ja kaikki energia menee siihen että jaksaisi yhden hetken kerrallaan tästä päivästä jotenkin mennä eteenpäin. Peilikuva todellakin muistuttaa jo muumiota mutta toisaalta ei kai se ole tässä nyt tärkein asia, joka pitää olla kunnossa. Yritetään jaksaa taas tämäkin päivä, tsemppiä sinulle, kirjoitellaan!
Pakko on kirjottaa jonnekkin, kun on lasten kanssa yksin kotona, eikä ketään aikuista jolle jutella. Tai äitini tulee tänään lapsia katsomaan, menen lääkärille. Sisko sanoi että lääkäri voi antaa nukahtamislääkettä, joka varmaan tässä tilanteessa helpottaisi oloa. Pakkohan sitä olisi nukkua, mutta kun koko yö menee pyöriessä ja aamulla tuntuu että olisi humalassa. Mulla on kaks pientä lasta ja kyllä ne vaistoaa kaiken. Mutta täytyy vaan yrittää jaksaa... Tosin kaiken tän lisäksi nuorempi on sairastellut jo kaksi viikkoa... eilen nousi taas kuume ja räkätauti ei tunnu helpottavan millään. Tuntuu että päivät menee vaan sumussa kävellen, kun pitäis jaksaa vaikkei jaksakkaan.
että kaikesta huolimatta jaksat viedä asioita eteenpäin, hyvä että olet menossa lääkärille. Itse vielä junnaan paikallani mutta pakko kai tässä on jotain tehdä, muuten oikeasti sekoaa. Jaksamista sinulle ystävä hyvä, tämäkin päivä on jo kohta puolessa, minä vain odotan yötä, (vaikken nukutuksi saakkaan)onpahan yksi päivä sitten taas takana.
on tärkeää muistaa että suurin voima löytyy ihmisestä itsestään, se on myös helpotus sillä se voima on meillä jokaisella eikä sitä voi kukaan ottaa pois ellemme anna siihen lupaa, ja sitä lupaa emme anna, eikö niin! elämä on todellakin joskus taistelua mutta kun myrsky laantuu niin sitä katselee kaikkea uusin silmin, on itsestään ylpeä, antaa arvoa sille että selvisi siitä kaikesta, että vaikeuksista huolimatta jaksoi. kokemuksesta tiedän miltä tuntuu kun tekisi mieli luovuttaa mutta tiedän myös riemun kun tulee päivä jolloin kiittää itseään ettei antanut periksi.tulevaisuus on menneisyyttä tärkeämpi ja jokainen tekeee itselleen tulevaisuuden, voimia!! ja muistakaa älkää jääkö yksin, on paljon ihmisiä jotka välittävät.
ja kiitos taas rohkaisevasta viestistäsi. Tänään on "koettelemusten" hetki töiden jälkeen, sovimme ex-miehen kanssa tapaamisen, jossa olisi tarkoitus hieman selvittää käytännön asioita (asunto yms. asiat) eteenpäin. En oikein jaksaisi tai haluaisi mutta toisaalta tiedän, että parempi nämä asiat on saada eteenpäin kuin jättää ne tuota tuonnemmaksi. Täytyy vain kovasti yrittää pitää keskustelu asialinjalla vaikka tunteet ovat enemmän kuin myrskyisät. Ja yritän muistaa tuossa tapaamisessa tuon sanomasi että suurin voima löytyy itsestäni - sen yritän toteuttaa nyt tänään. Kiitos taas ja hyvää päivän jatkoa.
Välillä tuntuu että se Noutaja tulee... mutta ehei, sie et anna periksi. Ei käy! Et edes mieti moisia. Askel kerrallaan, hetki kerrallaan menet eteenpäin. Suret surun pois, tuskan pois. Heräät aamulla, huomaat ettet enää itkekään. Huomaat että aurinko nousee, menet ulos ja nautitkin päivästä. Hymyilet. Olet selvinnyt.
Tuota päivää odotellessa... *voimahalaus* sinulle!
tässä kaipaankin, kiitos sinulle voimahalauksesta! Juuri tulin "keskustelutuokiosta" exäni luota, kävin siis kuuntelemassa lähinnä sitä, miten hyvä hänen on olla uuden ystävättärensä kanssa, meidän käytännön asiat eivät juuri jaksaneet kiinnostaa. Lähdin pois, sanoin että omalta osaltani sitten hoidan käytännön asiat niinkuin parhaaksi näen ja että hän voi hoitaa oman osuutensa asioista niinkuin parhaaksi näkee.
Vaikka on tyhjä, turtunut, "kipeä" olo, tunnen tyytyväisyyttä siitä, että en enää itkenyt hänen luonaan! (Yksin vielä toki itkettää...) Kiitos sinulle kannustavasta viestistäsi, ehkä minäkin tästä vielä todellakin nousen elämään.
ei ihan näin: "ehkä minäkin tästä vielä todellakin nousen elämään."
vaan: Minä tästä vielä todellakin nousen elämään.
Pistä vaikka jääkaapin oveen muistutukseksi. ;) Täältä tullaan elämä, yhtä kokemusta viisaampana!
Tuli jotenkin mieleen Taru Sormusten Herra-elokuvasarjan viimeisestä osasta (jos tiedät), kun entit hyökkäsivät Rautapihaan ja tuhosivat padon. Tulva oli viedä heidätkin mennessään, mutta ei ihan. Nyt sie oot semmonen iso entti, joka kestää tulvan. ;) (Hieman lapsellista, myönnän, mutta tuli vain mieleen.)
vertaus tuo entti! Niin, kyllä minä tästä tulvasta selviän, uskon niin, välillä vai tuo aallonpohja meinaa väkisin viedä mukaansa mutta kyllä tämä pää pysyy pinnalla - poika antaa voimia katsoa eteenpäin vaikka esim. juuri tällä hetkellä taas suru ja ikävä ja masennus ja vaikka mikä meinaa vallata mielen. Mutta kiitos sinullekin viesteistäsi, ne oikeasti auttavat katsomaan taas huomiseen.
Eli jos sie entti, poikasi on puun juuret jotka pureutuivat maahan ja estivät menemästä virran mukana.
Viestisi ovat jo positiivisempia, shokkisi alkaa hellittää. Siitä se lähtee. Käsittelyvaihe alkaa ja se saattaa kestää kauankin, ole kärsivällinen. Lopulta hyväksyt kaiken mitä olet kokenut, ilman katkeruutta ja tuolloin prosessi on valmis. Sitä kannattaa odottaa, sillä se tunne on uskomaton. :)
taas, kiitos viestistä. Tämä aamu alkoi taas sillä aallonpohjalla, on tämä näköjään aikamoista vuoristorataa... Nyt taas itken kuin vesiputous ja ahdistaa aivan hirveästi mutta tiedän, että taas jossain vaiheessa helpottaa. Pitää vain yrittää hyväksyä nämä tunneailahtelut ja kivut ja se helpottaisi kovasti jos saisi edes hetkeksi tämän ihmisen vähän taka-alalle ajatuksistaan, no sekin päivä varmaan vielä tulee. Lisäksi tietysti eilisen tapaamisen kaikki syytökset yms. asiat sekoittavat ajatuksia lisää, mutta nekin on varmaan hyvä käydä tässä samassa rytäkässä läpi.
Jaksamista meille kaikille.
Meillä kanssa selvitellään asunto ym.juttuja. EIlen oli rankka päivä molemmille, exä joutu tajuaan kuinka paljon hommaa tässä vielä on. Ja siitä hermoili mulle ja lapsille. Onneks sentään tajusi pyytää anteeksi myöhemmin... Mulla kans tunteet menee miten sattuu. Illalla alkaa itkettää kun saa lapset nukkumaan ja tulee hiljaista. Sillon ne kaikki asiat vyöryää ajatuksiin, valitettavasti... Voimia sulle edelleen, koitetaan vaan selvitä tästä pahimmasta. Eiköhän me molemmat vielä nähdä auringonpaiste, ajan kanssa...
me varmaan selvitään ja joku päivä pää pystyssä kävellään - tsempataan toisiamme "henkisesti", ja ollaan yhteyksissä, nyt näyttää harmaalta ja synkältäkin, tämä päivä on ollut taas itkemistä ja "hiusten repimistä" mutta ei auta kun toivoa, että tämä tuska joku päivä hellittää. Kun saisi nuo asunto -ym. käytännön asiat pois niin ehkä sekin osaltaan veisi tätä prosessia eteenpäin. On vain jaksettava elää päivä ja hetki kerrallaan.
äläkä pidättele niitä, se kostautuu myöhemmin. Ymmärtämällä, että ne ovat osa prosessia ei vähennä niiden tuottamaa kipua, mutta nopeuttaa paranemista. Vie aikaa, kuten totesin. Silti sen jälkeen olet paljon vahvempi kuin aiemmin. Jos oikein ahdistaa, suosittelen käyntiä psykologilla ajatuksia purkamassa, jos tämmöinen nettiterapia ei riitä. Lisää tsemppiä ja *voimahalaus*!
helpottaa ainakin osittain, välillä tietysti uuvuttaakin mutta jotenkin itseni kohdalla ajattelen, että parempi on olla töissä kuin kotona neljän seinän sisällä suremassa. Toki täytyy rajansa ymmärtää ja varsinkin kun yöt nyt vain valvon niin voi olla että jossain vaiheessa "prakaa". Viikonloppua pelkään, viime viikonloppu oli koettelemus mutta täytyy vain yrittää keksiä jotain tekemistä ettei pyörittelisi ajatuksia niin paljon. Jonkinlaista eteenpäin menoa, eheytymistä (vai katkeruuttako?) ehkä osoittaa se, että mielessäni nimittelen tätä ex-miestäni - en niin kauniilla - adjektiiveilla.
Kiitos taas voimahalauksesta, otan sen mielelläni vastaan!
Usko tai älä, mutta ex-kumppanin haukkuminen mitä mielikuvituksellisimmilla sanoilla auttaa sekin. Käytä oikein hieman aikaa kyseiseen "harrastukseen" ja pistä lista jääkaapin oveen muistuttamaan millaisesta niljakkeesta pääsit eroon. Tai yöpöydän laatikkoon kun yöllä alkaa ahdistaa.
Muista että sinä olet ainutkertainen ihminen, Nainen, vahva ja selviytyjä. Itsenäinen, joten ei elämäsi tähän pääty. Nyt kehityt eteenpäin. Joten anna palaa hyvällä omatunnolla ja hauku vaikka kaikki miehet samalla maan rakoon ja ex ihan alimmaiseksi! ;)
ihmeesti helpottaa kun uskaltaa näitä negatiivisiakin asioita päästellä "tulemaan" vaikka en halua ketään ihmistä haukkuakaan, (en edes exääni)kai jokaisella sitten on syynsä ratkaisuihinsa vaikka toinen ei sitä ymmärräkään.
Kun pääsisi vain taas tästä viikonlopusta yli, arki pitää järjen jotenkin päässä mutta saa nähdä miten paljon sitä vapaalla pyörittää tätä kaikkea taas päässään. Mukavaa perjantaita sinulle sheeta!
hyvää viikonloppua. kyllä sinä jaksat, koita syödä hyvin ja ulkoile mahdollisimman paljon. se helpottaa oloasi myös illalla: tulee uni paremmin. pyri ajattelemaan menneisyyttä vähän ja tulevaisuutta paljon. kaikkea hyvää sinulle! samoin teille kaikille muillekin!
paljon kiitoksia tuesta, ohjeista ja kannustuksesta - kaiken tämän surun keskellä on oikeasti ilo huomata, etten ole yksin ja kiitos kun olette "kuunnelleet" ja jakaneet asiaa kanssani. Mukavaa viikonloppua sinullekin.
... vaikka tavata kavereita, muksu mukaan tai mummolaan ja tuulettamaan pääkoppaa. Yksin neljän seinän sisälle ei pidä jäädä, muuten seinät tuntuvat kaatuvan päälle. Aika parantaa ja järjestelee asioita joskus itsekseenkin, mutta varsinkin viikonloppuisin kun usein ei ole töitä, on tärkeää pitää itsensä liikkeellä. Ja kavereiden seura virkistää aina. ;) Myös vaikkapa leffailta on kumman piristävää, vaikka yksinkin!
kaipasinkin, kiitos sheeta niistä. Täytyy todellakin yrittää jaksaa tehdä jotain pojan kanssa vkon-loppuna, vaikka itse olen kuinka alamaissa niin kyllä minä haluan lapselle muutakin kuin itkevän ja sohvan pohjalla makaavan äidin - onneksi on tuo poika - hän pitää minut elämmässä nyt kiinni - hänelle on pakko laittaa ruokaa ja on pestävä pyykkiä ja on huolehdittava kouluasioista, harrastuksiin viemisistä yms. Nämä rutiinithan ne taitavat olla osa tätä toipumista. Yritetään vain jaksaa eteenpäin.
itselläni tuli ero kanssa ja nyt tuntuu ettei ole enään mitään mielenkiintoa mihinkään, itkusta ei tule loppu ja ahdistaa, nukkumaan ei pysty. miten tästä voi ikinä selvitä? auttakaa..
Kun itse kamppailen saman asian kanssa :( Vaikka tuettu on ja sanottu, että se vie aikansa... Välillä on parempi olo ja välillä ei. Tänään on tullut kuvioihin mukaan uusi tune, nimittäin jännitys. Mahasta kipristää ja menee vatta ihan sekasin kun ajattelee asioita... Ilmeisesti muuto ja muut asiat jännittää niin kovasti. Multa lääkäri kysy, että tarvinko psykiatrin ym. apua nyt, mutta sanoin etten ainakaan vielä jaksa näistä puhua ammatti-ihmiselle. Mutta jossain vaiheessa ehkä tekisi hyvää... Ero on aina kova paikka, oli syy eroon sitten mikä tahansa. Nyt vaan tsemiä meille kaikille, kun tiedetään että on muitakin! Mulle saa laittaa ihan meiliäkin jos siltä tuntuu.
että on muitakin kuin itse tän asian kanssa. mihkäs sulle vois meilata? keskustelu olis nyt kyl kivaa ihmisen kanssa joka ymmärtää. ..huomasin tän palstan ja ajattelin kirjoitella, jos sais just jostain ihmisestä juttu kaveria. ei tätä kestä yksin :(
kyllä selviät, mutta anna itsellesi aikaa - niin lohduttomalta kuin se tuntuukin niin ihan oikeasti - selviät, mutta vain ajan kanssa. Omasta erostani (mies jätti)on kulunut myös todella vähän aikaa ja käyn vielä shokkivaihetta läpi - itken, rintaan koskee, en nuku, en syö mutta pakotan itseni tekemään joka päivä jotain ihan pientä askaretta, en edes yritä mitään isompaa projektia mutta jotain, joka pitää arjessa kiinni. Pakotan itseni ulos lenkille, se on ehkä ollut suurinta terapiaa minulle tällähetkellä ja metsään kun menen kävelemään niin siellä voin itkeä kenenkään tuijottelematta minua. Hirveästi voimaa sinulle, samassa veneessä ollaan, ymmärrän sinua! Kirjoitellaan.
kiitos kannustuksessa ja tuesta. tuntuu ettei tästä itkusta tule loppua ja ahdistuksesta. itse en kanssa pysty syömään, nukkumaan, en oikeastaan pysty tekemään mitään, kai sitä pitäisi ottaa itseään niskasta kiinni ja tehdä edes jotain asioita pikkuhiljaa. helpottaa hieman kun on joku jolle voisi kirjoitella :)..pistäppä viestiä..
sinulle! Kiitos kun vastasit, kyllä me kuule selvitään - purraan hammasta ja kirotaan, itketään ja surraan kunnolla, joku päivä varmaankin ehkä huomataan, että ei tämä elämä tähän loppunutkaan. Nyt on vaikeaa ja ahdistaa mutta on todella hienoa että voi kirjoitella tänne ja saa vaihtaa ajatuksia. Minun exäni tuossa päivällä laittoi viestiä että nyt pitää nopeasti saada asunto myyntiin - hän kun muuttaa nyt uuden naisensa luo! Koskee, mutta samalla tunnen inhoa, sääliä, vihaa - näinkö helppo on unohtaa meidän yhdessä eletty elämä? No, ehkä se autuus sitten hänelle löytyy sieltä - en vain jaksa ymmärtää, mutta ei kai tarvitsekaan? Sinulle täältä viestin välityksellä isosti voimia!!
[email protected] . Laita vaan kaikki tuntos postilla tuleen, mä kyllä luen ja vastaan. Jaetaan kokemuksia, niin helpottaa molempien olo...
miten viikonloppusi meni? ja kuinka voit?
kiitos, kun välität. Viikonloppu meni aika ahdistavissa tunnelmissa, ei juuri iloita jaksanut mutta pojan kanssa yrittelin jotain tehdä ja kävin äitini ja siskoni luona kyläilemässä. Nyt tällä hetkellä taas itkuinen ja sekava olo mutta on näinä päivinä aina pieniä valon pilkahduksiakin ollut - täytyy vain yrittää ymmärtää että tunteet heittelee nyt kovasti laidasta toiseen. Exäni ei edelleenkään ehdi hoitamaan käytännön asioita, hänellä kun tuntuu nyt olevan kaikki kunnossa (asunto uuden ystävättären luona yms.), jotenkin vain tuntuu hirveän kohtuuttomalta, että minun pitäisi vielä nämä kaikki käytännönkin asiat jaksaa hoitaa yksin. Kiitos omenainen, kun otit yhteyttä.
kyselen hiukan, ymmärrän jollet välttämättä halua vastata. niistä asunto asioista, joudutko muuttamaan eron takia? onko se vuokra-vai omistusasunto jossa asut? jos voin jotenkin auttaa tässä tai jossakin muussa asiassa niin älä epäröi vaan kysy jos tarvitset apua tai neuvoja, kirjoitan tämän siksi että tiedän kuinka äärettömän raskailta nuo asiat voivat tuntua, olin aikoinaan itse tuossa tilanteessa. kokemuksesta sanoisin että olo voi helpottua kun saa nuo käytännön järjestelyt tehtyä. koita jaksaa, älä anna minkään äläkä kenenkään lannistaa itseäsi, muista että lopulta sekin on tahdon asia.
omenainen. Meillä on vuokra-asunto (onneksi - nyt tällä hetkellä ajateltuna!)ja asunto on minun nimissäni joten tavallaanhan minun on helppo tämä irtisanoa (en halua jäädä lapsen kanssa enää tähän)mutta ongelma on nyt exäni yhteistyöhaluttomuudessa eli hän ei suostu hakemaan tavaroitaan - ei minulla ole paikkaa, mihin ne veisin - pojan kanssa muutamme tästä luultavasti ihan jo parin viikon päästä pois ja ei tietysti ole mukavaa jos joudun tästäkin vielä maksamaan vuokraa sen vuoksi että exäni saisi pitää tätä "varastonaan". Miksi ihmeessä hän tekee tästä näin vaikeaa? Äsken hän ilmoitti, miten mukavaa nyt on, kun hänellä on nuori nainen, (11 vuotta nuorempi!!)on ilmeisen mukavaa nyt lyödä minua ihan olan takaa.
ei sinun tarvitse maksaa ex:n tavaroiden varastoinnista! ilmoita hänelle että olet irtisanonut asunnon ja aiot tyhjentää sen määräpäivään mennessä, oli mikä oli. sano että mikäli hän ei hae tavaroitaan ajoissa pois niin sinä toimitat tavarat ulos ja sen jälkeen niitä on turha sinulta kysellä! tämä on raakaa, mutta raaka on entinen miehesikin!! olethan ilmoittanut isännöitsijälle ettei mies asu enää asunnossa? tarkista vaikka poliisilta minne voit toimittaa tavarat. tietysti voit vedota myös ex:n sukulaisiin, jospa he edes olisivat niin fiksuja että tekisivät asialle jotakin. älä sääli miestä, onhan hänkin julma sinulle ja lapselle! kerää voimasi ja laita "tuulemaan". ilmoita myös kelaan että olet yksinhuoltaja, lapsilisän määrä muuttuu. älä lannistu!
sinulle omenainen neuvoista ja ohjeista. Totta on, että kohtuuttomaltahan tämä tuntuu että minun harteilleni jätettiin nämä asunto yms. asiat. Olen tottunut siihen, että asiat hoidetaan - oli mikä oli - sovussa ja yhteisymmärryksessä ja siksi tuntuukin niin oudolta että joudun tekemään päätöksiä sellaisella tavalla, johon en ole tottunut, mutta tottahan se on että hyväksikäyttöähän tämä jo exäni kohdalta on minun suhteeni, ei kai minun oikeasti tarvitse enää tätä sietää. Kysyin häneltä, että miksi hän ei vie tavaroitaan sinne uuden naisen luo niin vastaus oli että eivät mahdu, ennenkuin hankkivat isomman asunnon!! Kiitos omenainen sinulle, kun jaksat neuvoa ja auttaa.
anna miehelle se määräpäivä, kyllä hän ja uusi ystävänsä saavat nyt hetkeksi keskeyttää kuhertelun ja hoitaa käytännön asioita! todellakin on täysin heidän murheensa minne laittavat tavarat, heillä on toisensa joten auttakoot toinen toistaan! jos sinulla on tiedossa osoite missä mies nyt asuu niin toimita tavarat sinne ja lähetä lasku miehelle tai sano että välittömästi hakemaan itse. joissain kaupungeissa ainakin saa kaupungilta muuttomiehet hoitamaan asian jos tarve vaatii. asuntohan on sinun eikä miehen nimissä! voimia!
tänään jo niin paljon, että todellakin irtisanoin asunnon, kiitos kannustuksesta, omenainen! Huomenna aion ilmoittaa exälle, milloin pitää kamat hakea. Jospa nuorikkonsa kanssa vaikka saisi ne haettua. Nyt pistää vihaksi moiset p...päät, tämä viha on näin välillä ihan hyvä tunne, vaikka tiedän, että kohta taas suren ja sydäntä raastaa ja itkettää ja masentaa ja... Onneksi on välillä näitä tarmon puuskia, nyt nimittäin lähtee roskiin aika paljon tavaraa - ja sitten lähden vielä käymään kävelyllä. Kiitos omenainen, kun jaksat olla yhteydessä!
olet varmaan jo löytänyt toisen asunnon, uskon että olosi helpottuu paljon kunhan pääset laittamaan sinun ja lapsesi uutta kotia kuntoon. kyllä se ahdistus katoaa ja usko kun sanon että tuollaisen koettelemuksen jälkeen sitä osaa todellakin katsella elämää uusin silmin. kuulostaa typerältä mutta jonakin aamuna sitä vain herää ja ahdistus on poissa, tuntuu kuin heräisi pitkästä unesta ja sitä vain katselee ympärilleen ja ymmärtää mistä se onnellisuus tulee: se tulee ihmisestä itsestään ei toisesta ihmisestä. pidetään yhteyttä.
omenainen ja kiitos viestistäsi. Asuntoasian suhteen minulla on asiat hyvin, saan vuokra-asunnon tai voin myös ostaa meille "rivarin pätkän", mietin vielä kumpaan päädyn, kohtahan tässä on päätös tehtävä ja hyvä niin, en minä todellakaan tähän enää voi jäädä vaikka irtisanomisaikaa onkin jäljellä. Muuten olo on tänään ollut taas itkuinen mutta jaksoin lähteä lääkäriin apua hakemaan, sain unilääkettä, en nimittäin ole nukkunut moneen yöhön ja nyt tätä unettomuutta ei enää pää kestä, on pakko väliaikaisesti turvautua lääkkeeseen. Syömistäkin pitäisi yrittää, olen laihtunut parissa viikossa muutamia kiloja, yleiskuntohan tästä kärsii. Exä oli erittäin tyly kun ilmoitin tavaroiden hakemisesta mutta siitähän en nyt enää jaksa välittää. Kiitos sinulle omenainen kun jaksat olla yhteydessä, kirjoitellaan taas.
todella mukavaa kuulla että asuntoasiat järjestyvät! mieti tarkkaan kumpaan vaihtoehtoon päädyt, olen tainnut jo kertoakin että aikanaan kun erosin niin minulle jäi myös asuntovelat, velat tuli maksettua noin vuosi sitten ja täytyy sanoa että päivääkään en katunut vaikka välillä olikin tiukkaa! olen monesti ollut ylpeä itsestäni, on mukavaa asua omassa! ja tuohan se pysyvyyden ja turvallisuuden tuntua. mieti tarkkaan miten päätät, ja mikä tärkeintä: älä anna muiden vaikuttaa päätökseen. lähden tästä töihin. pidä huolta itsestäsi! kirjoitellaan.
omenainen. Töihin jaksoin minäkin taas lähteä, tämä onkin yksi jaksamiseni tae, ettei tarvitse jäädä kotiin vaan on tämä työ mihin voi tulla ja on pakko heittää ajatuksia muualle päivän ajaksi.
Viime yön nukuin jo paremmin. (lääkkeen avulla tosin mutta kumminkin) Tehdään taas tämä päivä töitä ja katsotaan mikä on mieliala, hyvää päivän jatkoa sinullekin, kirjoitellaan!
hei! miten pärjäilet? oletko tapaillut ystäviäsi säännöllisesti eron jälkeen? vaikka onkin tärkeää käsitellä asiaa omassa rauhassa niin yhtä tärkeää on tavata ystäviään ja käsitellä asiaa heidän kanssaan, ethän eristäydy liikaa? oletko päättänyt jo siitä asuntoasiasta? miten muuten lapsesi jakselee? oletteko saaneet tukea läheisiltä tai muualta? jaksatko tehdä kotityöt? onko kukaan auttanut sinua arkiaskareissa? anna anteeksi uteliaisuuteni, haluan vain varmistaa että pärjäät, ja muista mitä sanoin aikaisemmin: jos tarvitset apua/neuvoja niin kerro, et ole yksin. kirjoita taas.
kiitos taas paljon huolenpidostasi - olen tosi iloinen, että jaksat vastailla viesteihini. Nyt on taas se vähän vaikeampi päivä, koko päivän on ahdistanut ja itkettänyt, kun minä vain saisin nämä ajatukseni välillä jonnekin muualle kuin tapahtuneeseen!! Tuntuu ettei päähän kerta kaikkiaan mahdu muita ajatuksia kuin tämä exän ratkaisu. Kotityöt olen jaksanut tehdä vaihtelevasti, huomaan että imuroida pitäisi... lapselle olen sentään ruokaa jaksanut laittaa ja pyykit olen kyllä pessyt mutta siinäpä ne tekemiset nyt on olleet. "Ihan omia" ystäviä minulla ei juuri ole, ystävät olivat yhteisiä - heidän kanssaan en ainakaan vielä oikein jaksa asiasta keskustella, tänään tosin illalla aion käydä yhden naisystävän luona, ihan jo siksikin että tulisi lähdettyä tästä neljän seinän sisältä pois. Asuntoasiassa olen päätymässä ostamaan osaketta - asia ratkeaa ensi viikolla. Miten sinä, omenainen aikanasi selvisit omasta erostasi? Kiitos paljon sinulle, kun olet! Kirjoitellaan.
miten on viikonloppu mennyt? kävitkö tapaamassa ystävääsi? kysyit miten selvisin silloin erostani, no.. se oli todella vaikeaa mutta sisulla! olin kyllä aika pitkään kuin "robotti" sitten vain eräänä aamuna aivan kuin heräsin! en tiedä miksi niin yhtäkkiä sain voimani takaisin mutta niin siinä vain kävi, juuri kun olin ollut jo melkein luopunut toivosta! jälkeenpäin ajatellen kävin kai henkisesti niin "pohjalla" ettei ollut enää kuin kaksi vaihtoehtoa: herätä uudelleen elämään tai jäädä pimeään. se oli kyllä pelottavaa, olin niin yksin. tiedän että sinäkin selviät! voi hyvin!
ottaa tosiaankin tällä hetkellä voimille, nyt taitaa tulla tämä masennuskausi - shokkivaihe ilmeisesti jo hieman takanapäin ja nyt alkaa sitten tämä "turruttava tuska" tulla päälle. Asunnon "purkaminen" - tavaroiden pakkaaminen ottaa koville mutta sitä olen nyt kuitenkin hiljalleen alkanut tekemään. Surullistahan tämä on mutta täytyy vain jaksaa yrittää katsoa eteenpäin. Aika pohjille tämä välillä mielen vie ja tietysti pojan tuska ja suru on äidistä kauheaa katsottavaa mutta uskon, että kyllä me selviämme - jossain täytyy olla valoa, se vain pitää yrittää nähdä. Kiitos taas kun kirjoittelit, oikein hyvää tulevaa viikkoa sinullekin, kirjoitellaan taas.
olen tänään jotenkin alakuloinen, mutta ajattelin kuitenkin kirjoittaa sinulle tänne muutaman sanan jotta tiedät että olen täällä tukenasi. mikä on vointisi? edistyykö asuntoasia? koita pitää huolta itsestäsi äläkä anna kenenkään syyllistää tai muuten kohdella väärin, pidä puolesi oli tilanne mikä vain. onko ex hakenut tavaransa? oletteko saaneet keskusteltua asioista? anteeksi taas uteliaisuus, ei sinun toki tarvitse kaikkeen vastailla. muista syödä tarpeeksi, ravinnon saanti vaikuttaa mielialaan yllättävän paljon! voimia sinulle& pojalle!
sinulle omenainen ja kiitos kun jaksoit kirjoittaa, vaikka olet alakuloinen - toivottavasti päiväsi on iltaa kohden parempi. Et ole ollenkaan utelias, päinvastoin - minusta on hyvä, kun jaksat / haluat kysellä vointiani ja asioitani. Eipä ole exä suostunut kanssani puhumaan, hyvin on hiljaista sieltä suunnalta ollut, tätä uutta naista on ollut ilmeisen kiire esitellä nyt kavereille ja sukulaisille - semmoista olen kuullut. Ei ole tavaroitaankaan vielä hakenut, laittoi kyllä viestiä että hakee ne mutta ei ole näkynyt. Asuntoasia edistyy siten että tänään menen pojan kanssa katsomaan paria "potentiaalista" ostettavaa asuntoa - saa nähdä, miellymmekö jompaan kumpaan vai vieläkö etsiskelen, aikaa onneksi vielä on jonkin verran etsiä asuntoa. Nyt minun pitää mennä, työasia odottaa, kirjoitellaan illalla lisää, tämä jäi nyt hieman kesken.
tuota aiemmin aloittamaani, onko mielialasi yhtään piristynyt? Toivottavasti. Minulla nämä viime päivät ovat nyt olleet sen verran vaikeita että tänään sitten varasin ajan psykologille, ahdistus on sen verran suuri että on pakko etsiä apua. En ymmärrä, miten tämä voi ottaa näin koville - vaikka kuinka yritän ajatella edes välillä järkevästi näitä asioita ja tapahtunutta niin en minä kyllä löydä tästä mitään järkeä - kuinka ihminen, joka sanoi vielä muutama viikko sitten rakastavansa minua, lähtee samoin tein toisen naisen mukaan - en voi tajuta, en sitten millään. Miksi me ihmiset ollaan näin raadollisia? Minulle kun ei ole edes annettu mitään selitystä, miksi minun kanssani oli sitten niin paha olla että piti lähteä toisen luokse.Mutta kai tämän asian kanssa vain nyt pitää elää, ei kai tässä muuta voi tehdä - koskee vain niin kovasti. Jaksamista sinulle, omenainen, kirjoitellaan taas.
miten pärjäilet? teit varmasti oikein kun varasit ajan psykologille, se auttaa katselemaan asioita toiselta kantilta niin ettei kaikki pyöri päässä liian pitkään samaa rataa, olen käynyt joskus itsekin. miten sinun asuntoasiat? taitaa itsellänikin pian tulla elämänmuutoksia eteen, olen ollut hiukan alamaissa mutta väliaikaista tämä on, kerään voimani ja pian olen taas "tassuillani" :) voi hyvin! kirjoitellaan!
kiitos taas viestistäsi. Kyllä puhuminen auttoi, tosin ensimmäinen kerta nyt tietysti on tilanteen kartoitusta mutta kuitenkin. Lääkäriin olen huomenna menossa taas, täytyy nyt katsella, miten tästä jatketaan eteenpäin. Itkua ja ahdistuneisuutta on taas riittänyt ja pää pyörittää ajatuksia ja kysymyksiä, en vain edelleenkään voi mitenkään käsittää exän toimintaa.
Kerroit, että sinulla elämänmuutos tulossa, onko mukavaan suuntaan...? Toivottavasti. Oikein hyvää päivän jatkoa ja oikeasti kiitos kun jaksat viestitellä. Kirjoitellaan! Ai niin, huomenna olisi tarkoitus tehdä asuntokaupat.
paljon paljon onnea uuteen kotiin! tuli itsellekin hyvä mieli kun huomaan että olet laittanut "tuulemaan"! se on hyvä asia! uskon että siinä kodissa on paljon hyviä onnellisia hetkiä! kirjoitan nyt vain näin lyhyesti sillä minulla on melkoisesti asioita hoidettavana, mutta muista: täällä taustalla ollaan ja yhteyttä pidetään! voi hyvin :)
kiitoksia, omenainen! Niin, paljon on todellakin lyhyen ajan sisällä tapahtunut ja vaikka nämä eivät ole mukavia asioita olleetkaan ja suru on edelleen suuri, olen itsekin hyvilläni siitä, että jaksoin tämän asuntoasian ratkaista. Ahdistus vain on välillä niin hirveän fyysistä (tukehtumisen tunne ja rintaan koskee) että tuntuu hetkittäin että kuolenko tähän. Sinullekin paljon, paljon voimia asioittesi hoitamiseen ja kiitos kovasti kun jaksat kirjoitella, pidetään yhteyttä edelleen, mukavaa loppuiltaa!
Omenainen, mitä kuuluu? Oletko saanut asioitasi hoideltua? Minulla tämä elämä edelleen yhtä vuoristorataa, toinen päivä parempi, toinen huonompi mutta eteenpäin vain on mentävä. Tähän kaikkeen on nyt vielä lisäksi tullut kuvaan mukaan exän puolelta minun haukkumiseni kavereille, eli minusta tehdään syyllistä eroon ja osa ihmisistä vielä uskookin nuo tarinat. No, kai tämäkin siten kuuluu tähän prosessiin. Ikävää, että tämmöistäkin vielä tässä joutuu käsittelemään mutta täytyy vain uskoa siihen, että ihmiselle ei anneta enempää kärsimystä kuin mitä jaksaa kantaa. Olisi mukavaa, jos jaksaisit viestitellä, miten voit. Oikein mukavaa päivän jatkoa!
anna anteeksi etten kirjoittanut moneen päivään, olen sairastellut ja voimat on täysin poissa. miten voit? oletko jo muuttanut uuteen kotiin? onko sinulla sähköpostiosoitetta johon voisin kirjoittaa sinulle? menen taas lepäämään. voi hyvin ja pidä itsestäsi huolta. kirjoitellaan taas!
älä toki pyytele anteeksi ettet ole jaksanut kirjoitella, ymmärrän hyvin. Joko jaksat paremmin? Kurjaa että olet sairas, saatko apua mistään? Me hiljalleen pojan kanssa asettaudutaan uuteen kotiin, ei tämä helppoa ole, ajatukset pyörii entisessä mutta täytyy vain jaksaa yrittää luoda uutta. Hekisesti en ole kovin vahvoilla mutta päivä kerrallaan kuitenkin eteenpäin on menty. Kysyit tuota sähköpostiosoitetta, minulla on sähköpostiosoite mutta se on semmoinen josta näkyy minun koko nimeni, onko sinulla semmoista osoitetta jota ei kaikki tästä tunnistaisi niin sitten voitaisiin vaihtaa osoitteet? (Minä kun en oikeasti oikein ymmärrä näistä, miten saa semmoisen sähköpostiosoitteen itselleen missä ei näy koko nimi? Olen tosi tyhmä näissä asioissa!) Olisi tosi kiva kirjoitella kanssasi. Nyt toivon sinulle OIKEIN PALJON voimia ja parantumista, pidä sinäkin itsestäsi huolta ja muista, että olet ajatuksissani! Kirjoitellaan!
mukavaa kuulla että olette alkaneet laittaa uutta kotia pojan kanssa, täytyy sanoa että olet hoitanut asioitasi hienosti, LOISTAVAA :) ole ylpeä itsestäsi! olet jo selviytymisen tiellä! vointini on jo parempi, kiitos kysymästä! miten ystäväsi ja tuttusi ovat suhtautuneet eroonne? muista ettei arvostelijoista pidä välittää, jokainen on itse oman elämänsä asiantuntija, muut eivät voi sitä olla! älä anna kenenkään äläkä minkään lannistaa sinua, muista mitä kerroin minulle tapahtuneen eräänä aamuna :) heräsin... ja tuska oli poissa. ole kärsivällinen ja nauti pienistä hetkistä! en minäkään ymmärrä näistä sähköpostiasioista, mutta aion ottaa selvää :) tunnen olevani ystäväsi ja haluan olla tukenasi niin kauan kuin haluat minun olevan :) haluan myös kuulla sinun sanovan: selvisin siitä, selviydyn mistä vaan! voi hyvin.
omenainen ja kiitos aivan ihanasta viestistäsi!!
Olet todella tukenut ja auttanut minua eteenpäin neuvoillasi ja ohjeillasi ja luomalla minuun uskoa siitä, että asioilla on tapana järjestyä ja että kyllä tästä selviää ajallaan. Edelleen päivät ja hetket vaihtelevat eli välillä olen ihan "pohjalla" ja välillä se valokin jo vähän näkyy, nyt yritän jaksaa järjestellä näitä käytännön asioita edelleen, välillä meinaan uupua mutta eiköhän tämä tästä. Haluaisin todella, että voisimme jatkaa kirjoittelua, tuntuu, että olen saanut sinusta "sielun kumppanin", toivon, etten rasita sinua liikaa murheillani. Todella mukavaa, että voit jo paremmin, toivottavasti olosi korjaantuu kokonaan. Kirjoitellaan ja oikein hyvää päivän jatkoa sinulle, voi oikein hyvin!
annan tässä sinulle sähköpostiosoitteen johon voit kirjoittaa minulle. pidä huolta itsestäsi ja voi hyvin. pidetään yhteyttä! tässä osoite: [email protected]
Omenainen ja KIITOS kun jaksoit selvitellä tuota sähköpostiasiaa, tosi mukavaa että voidaan nyt kirjoitella "privaatisti". Kirjoitellaan, oikein hyvää päivän jatkoa sinulle!