avoliitosta

ja tässä tän näkee...kyllä porukka lukee jutun, mutta yhtään henkilöä ei löydy jotka voisi sanoa samaa omasta suhteestaan...tai mitään positiivistä suhteestaan... Eli avoliitto on huono idea ja naimisiin meno vielä huonompi???

menee tällä hetkellä ihan hyvin avokin kanssa. Me ei harrasteta mitään typeriä mökötys- ja manipulointipelejä vaan puhutaan jos ongelmia ilmenee. Avokki jopa ymmärtää vinksahtanutta arvomaailmaani eikä yritä runnoa minua johonkin pikkuporvarikonsumeristin muottiin. Ja sukulaisensakin ovat tosi kivoja mua kohtaan.

Hyvää huomenta sulle Ninna! :)

Täällä on ainakin yksi ihan tosi onnellinen ja kaikin puolin suhteeseensa tyytyväinen tyttönen. :)

Ollaan asuttu avopuolisoni kanssa yhdessä vähän yli vuoden päivät, yhdessä ollaan oltu reilut kolme vuotta. Tämän vuoden elokuussa mentiin kihloihinkin! :) Meillä on kaikki hyvin, arvostamme toisiamme, luotamme toisiimme ja annamme toisillemme myös tilaa tehdä omia juttuja. Rakkautta, hellyyttä ja välittämistä ei suhteestamme ole koskaan puuttunut. Tottakai meillä on välillä kinaa jostakin ja kaikenlaista murhettahan elämä tuo tullessaan, mutta kaikesta ollaan tähän asti yhdessä selvitty.

Eikä mieheni todellakaan ole täydellinen, kyllä hänestä vikoja löytyy, mutta itsestäni löytyy niitä varmasti vähintään saman verran. Jujuhan onkin nimeonomaan siinä, että rakastamme toisiamme virheinemme ja puutteinemme, ihan sellaisina, kuin olemme. On aivan mielettömän hienoa, kun on löytänyt ihmisen, jolla kelpaa juuri sellaisena, kuin on. Sen lisäksi, että mieheni on avopuolisoni, kihlattuni ja rakastettuni, hän on ehdottomasti myös paras ystäväni. Ja uskon, että loppujen lopuksi pitkä ihmissuhde perustuukin hyvin pitkälti ystävyyteen ja kumppanuuteen.

Oikein paljon onnea sulle Ninna tulevien häidesi johdosta ja ihanaa kuulla, että on joku muukin, joka on onnellinen suhteessan! :) Kaikkea hyvää sulle ja mikäli haluat vaihtaa muuten joskus ajatuksia, laita s-postia osoitteeseen:[email protected]

Eipä ole valittamista! Näköjään meitä kaikkia yhdistää se, että toinen puolisko hyväksyy sellaisena toisen kuin se on, ja tämä tapahtuu molemminpuolin. Ainakin näin päättelen, kun luen nuo edelliset vastaukset ja niin on myös meillä :)

on. Itse olen seurustellut mieheni kanssa 5 ja puoli vuotta, josta avoliitossa olemme olleet vajaat kolme vuotta ja olemme äärimmäisen onnellisia yhdessä!!! Näillä palstoilla ihmiset usein vain kysyvät apua ongelmiinsa, siksi tänne kertyy kaikki onnettomat avoliitot. Sitä paitsi suomalainen kulttuurikin on usein onnen hehkuttamista vastaan.... Anyway, eiköhän meitä onnellisiakin ole!! =)

juuri näin, harvoin tänne sellaiset kirjoittavat joilla ei ole mitään ongelmakohtaa liitossaan. Täällä halutaan näkökulmia ja neuvoja omaan suhteeseen.

Itse olen perusonnellinen, en liitele kuitenkaan taivaissa. Menneisyyden pettymykset ovat vaikuttaneet siihen, etten ehkä oikeastaan uskalla olla niin superonnellinen kuin olen joskus ollut. Luulen, että monella on sama juttu.

Minustakin tuntui tuolta ekassa avoliitossani. Menimme kihloihin, ja elämä oli ihanaa. Vuosien varrella sitä kuitenkin tajusi, että elämästä ei koskaan tiedä, ja että mikään ei ole ikinä varmaa. Olen silti kiitollinen että sain kokea sen rakkauden. Harmillista on kuitenkin, että nykyinen suhteessani en pysty enää nauttimaan rakkaudesta. on turvaton olo, en enää luota pysyvyyteen.

Onnea kuitenkin teille, nauti siitä, että uskallat ja osaat nauttia sekä tuntea onnen! Antaisin mitä vain, jos vielä jonain päivänä pystyn siihen itsekin.

Olen 26 v nuori nainen ja ehdottomasti todella onnellinen nykyisessä suhteessa:) Tottakai mutkia on välillä matkassa mutta päällisisin puolin menee tosi hyvin mieheni kanssa. Me tavattiin viime joulukuussa ja tänään tulee 9 kk täyteen! Mentiin kihloihinkin ja ens kesänä on häät. Kyllä elämä hymyilee kun ei anna kaikkien pikkumurheiden lannistaa:)

lukea kirjoituksia, joissa kaikki kirjoittajat ylistää elämäänsä..? Ehän niitä voi oikein edes kommentoida muuten kuin tyyliin "onneksi olkoon, meillä on samoin".Tänne valikoituu ihmiset, jotka hakee neuvoja tai haluaa purkaa omaa oloaan, kyllähän hyvät uutiset jutellaan ystävien kanssa mutta ongelmista voi olla joskus helpompi avautua tänne.

kyllähän meitä onnellisiakin on. meillä häät ihan joulun alla, maistraatissa ihan ja lähin ystäväpiiri mukana, ei tosiaa mikää turhan paisunut hääjuhla.. ja ollaan siis onnellisia yhdessä, ja meidät on luotu toisillemme... ihmettelit miksi täällä on lähinnä huonoja juttuja. no siksi tietenkin että jos kaikki on hyvin niin ei ole mitään erityistä kysyttävää ventovierailta ihmisiltä... :) eikä se ole lainkaan niin kiinnostavaa lukea toisten "voi ku me ollaa niin onnellisia-juttuja", en tiiä miks :D sellaset missä on joku pulma niin on yleensä kiinnostavampia!

onnellisesti avoliitossa elelevä 25 -vee nainen. Reilut kuusi vuotta ollaan yhdessä oltu, joista reilut kolme vuotta asuttu saman katon alla ja puolitoista vuotta kihloissa. Rakastan avomiestäni yhä aivan mielettömästi, vaikka tottakai välillä on niitä pilvisiäkin päiviä. Silti ongelmista ollaan päästy ylitse, vaikkakaan mitään suuria ongelmia ei ole eteemme tullutkaan.

Meidän suhteessa arki on juhlaa. Ei onnellisiin hetkiin tarvita juhlien järjestämistä, ihanaa on vain käydä vaikka yhdessä ruokaostoksilla tai siivota yhdessä. Yleensä toisen läsnäolo siinä lähellä tuntuu hyvältä. Meitä yhdistää samanlaiset elämänarvot ja haaveet tulevaisuudesta. Huumori on erittäin tärkeä osa suhdetta, nauramme paljon, hassuttelemme kuin pienet lapset keskenämme.

Tällä hetkellä rakennamme taloa. Moni on sanonut että jos suhde kestää talon rakentamisen, se kestää mitä vain. Talo on jo hyvällä mallillaan, toivottavasti vielä tämän vuoden puolella päästään muuttamaan. Enkä koe talon rakentamisen vaikuttaneen suhteeseemme mitenkään.

Häistäkin ollaan jo puhuttu. Jos ei ensi kesänä ehditä niin ehkä seuraavana...