Ystäväni on jo pitemmän aikaa seurustellut poikaystävänsä kanssa. Minua on alkanut ärsyttää, että he ovat koko ajan yhdessä. En voi tavata ystävääni enää ilman tuota miestä, eikä ystäväni ole edes tajunnut, että se ärsyttää minua. Tiedän, että minun pitäisi keskustella asiasta hänen kanssaan, mutta mielestäni tuollaiset asiat pitäisi ihmisten tajuta itse.
Ystävä ja sen poikaystävä
ona3
7717
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
minäminäminäminäminäminäminäminäminäminäminäminäminäminäminäminäminäminäminäminäminäminäminäminäminäminäminäminäminäminäminäminäminäminäminäminäminäminäminäminäminäminäminäminäminäminäminäminäminäminäminäminäminäminäminäminä...
Aina ystävä mennä saa, tullessa rakkauden.
Tämä pitäisi ottaa ystävyyssuhteissa huomioon, koska se on ihan normaalia elämänkulkua.
Varsinkin nuoret tytöt takertuvat liikaa bestiksiinsä. Aina olisi hyvä, että porukassa olisi useampia, ettei jäisi tyhjän päälle.
Tulet luultavasti itse käyttäytymään ihan samoin, kun löydät poikaystävän. Ei se tarkoita, että ystävyyssuhde silti katkeaisi. Sinun on kuitenkin hyväksyttävä se, että ystäväsi poikaystävä on mukana. Muuten jäät lopullisesti lehdellä soittelemaan. Ehkäpä jossain vaiheessa, vaikka vuosien kuluttua, löydät sellaisen poikaystävän, joka ystävystyy ystäväsi poikaystävän (aviomiehen) kanssa. Tällöin voitte seurustella perheystävinä, vaikka lopun elämäänne. Ketään ei kuitenkaan voi kahlita.
Kyllä minä ymmärrän, että he haluavat olla yhdessä ja ei se haittaa minua. Ihan mukavan miehen hän on löytänyt. Mutta en haluaisi kuitenkaan, että AINA kun näen ystävääni, minun pitäisi kertoa henkilökohtaisista asioistani myös tälle miehelle. Onko tämä liian paljon pyydetty?
Minulla ei ole poikaystävää tällä hetkellä, mutta voin vannoa, että kun sellaisen saan, niin yksityistä aikaa jää myös omille ystäville.
tehdä sellaisia päätöksiä ja suunnitelmia kuin itse haluat. Saatatpa pitääkin ne.
Ystäväsi kuitenkin käyttäytyy niinkuin omalla kohdallaan parhaaksi näkee. Ehkäpä hänen mielestään on liikaa vaadittu, ellei poikaystävä saisi olla aina mukana.
Voit tietysti keskustella ystäväsi kanssa siitä, että sinua vaivaa, kun joudut kertomaan asioistasi hänen poikaystävänsä kuullen. Kyllähän sinä näin kuitenkin olisit voinut tehdä tänne kirjoittamattakin, joten ehkä olet sen tehnytkin.
Puhelinkin on kuitenkin olemassa. Minä olen vuosikymmenien ajan harrastanut maratonpuheluja, varsinkin parhaan ystäväni kanssa. Vaikka me silloin tällöin tapaammekin, joko keskenämme tai miestemme kanssa, puhelimessa olemme useimmiten setvineet elämämme vaikeimmat ja onnellisimmat asiat. Se on siitä hyvä kapistus, että toiseen yleensä saa yhteyden heti, kun tarve vaatii.
Näin ei myöskään ole välttämätöntä selvitellä kaikkia asioita miesten läsnäollessa. Tällä hetkellä ystäväni on pari viikkoa tyttärentyttärensä luona Pariisissa. Tekstiviesti tuli kuitenkin viimeksi aamulla.
Näissä asioissa on pakko joustaa, mikäli ystävyys on tärkeä. Ajanmittaan ystävältäsi ilm. kuitenkin liikenee sinullekin kahdenkeskeistä aikaa, ainakin silloin tällöin.
Kiukuttelu ei kannata, koska siinä voivat välit katketa kokonaan.
Sama juttu mun yhden ystävän kanssa. Jos mä joskus vahingossa laitan vaikka tekstiviestiin että "tuletko sä" tai "lainaisitko sä", niin heti tulee kommenttia että "ei se ole mä vaan ME". Mutta onhan tuo nainen ollut mun kaverin elämässä jo varmaan kymmenisen vuotta, joten pakolla siihen on tottunut että ne tulee aina yhdessä kylään ja tekee suurimman osan asioista yhdessä. Olishan se kiva joskus viettää sellainen "äijäilta", mutta en taida enää edes uskaltaa kysyä sitä ystävältäni, tai sieltä voi tulla jotain "miksi, mitä varten, etkö sä tykkää mun tyttöystävästä" läppää.
Taitaa nainen pitää tiukasti ukostaan kiinni... huhhuh.... Kyllä mä ainakin anna ukon mennä pubiin kavereiden kanssa äijäilemään. Kyllä tossa "me" -hommassa on jo jotain outoa...
Oon aika samassa tilanteessa, mutta sillä erolla, että kaikilla (siis joka ikisellä) mun ystävistä on tällä hetkellä poikaystävät, joten tunnen itteni lievästi sanottuna ulkopuoliseks... vaikka osa ystävistä osaa kyllä onneks ottaa vanhat ystävänsäkin huomioon.