Kohta menee hermot. mihin minun kannattaisi ukko raahata? Onko kenelläkään kokemusta esim. kirkon perheneuvottelusta?
Ainoa V:mäinen asia joka hiertää suhteen puhki on mieheni käsitys parisuhteen roolijaosta:
Hän on yrittäjä ja siihen hän panostaa. Minä vain hänen sanojen mukaan käyn "harrastustyössä" kun olen sihteeri ja koska minun työni ei ole niin raskasta ja niin aikaa vievää kuin hänen, minun vastuulle jää kotityöt ja kohta lasten hoitaminenkin kun lapsia tulee, lisäksi kun tulen olemaan äitiyslomalla,miehestä olisi kauhean kiva että sitten kun kerran olen päivisin töissä hoitaisin siinä "ohimennen" ruokaostokset ja ruoan tekemisen.
Tähän saakka hän on sentään tämän hienon yrityksensä lisäksi hoitanut ruokaostokset, ruoan tekemisen ja taloudelliset asiat, mutta nyt kun hän rakensi meille kesähuvilan ja aikoo hankkia asunnon ja tekee pitkää päivää, hän katsoo ettei hänen tarvitse enää niitäkään "kotitöitä" tehdä.
Hänen mielestä minun työni on vain harrastus,koska pienen palkkani takia hän ei koskaan ole nauttinut yhtään minun elättämisestäni vaan päinvastoin hän joutuu koko ajan elättämään minua...???? Hänen mielestäni voisin jättää koko työn ja keskittyä olemaan vain kotirouva, kun hän kerran kuitenkin on se joka asunnon ja muun omaisuuden hankkii. Minun pikkutuloilla kun ei hankita mitään...
Onko hän siis katkera siitä että "joutui" itse maksamaan kesähuvilamme ja asunnon? itse hän kuitenkin haaveilee "luxuselämästä". Hänellehän ne jää jos ero tulee.
heti kun hän alkoi hankkia meille omaisuutta hän on alkanut vähätellä minua ja muka pääsen niin helpolla kun ei tartte enää illalla miettiä työasioita eikä viikonloppuisin. No pääsenkö minä sitten helpolla jos töitten lisäksi hoidan yksin kotityöt ja lapsen???
Siis mun logiikka ei riitä ymmärtämään häntä, kumpi tässä nyt on itsekäs??? kohta alan itsekin uskoa hänen mielipiteitään kun hän niin tosissaan ja vakavana jaksaa niitä viljellä.
Tämä syö parisuhdetta!!
Ainoa V:mäinen asia joka hiertää suhteen puhki on mieheni käsitys parisuhteen roolijaosta:
Hän on yrittäjä ja siihen hän panostaa. Minä vain hänen sanojen mukaan käyn "harrastustyössä" kun olen sihteeri ja koska minun työni ei ole niin raskasta ja niin aikaa vievää kuin hänen, minun vastuulle jää kotityöt ja kohta lasten hoitaminenkin kun lapsia tulee, lisäksi kun tulen olemaan äitiyslomalla,miehestä olisi kauhean kiva että sitten kun kerran olen päivisin töissä hoitaisin siinä "ohimennen" ruokaostokset ja ruoan tekemisen.
Tähän saakka hän on sentään tämän hienon yrityksensä lisäksi hoitanut ruokaostokset, ruoan tekemisen ja taloudelliset asiat, mutta nyt kun hän rakensi meille kesähuvilan ja aikoo hankkia asunnon ja tekee pitkää päivää, hän katsoo ettei hänen tarvitse enää niitäkään "kotitöitä" tehdä.
Hänen mielestä minun työni on vain harrastus,koska pienen palkkani takia hän ei koskaan ole nauttinut yhtään minun elättämisestäni vaan päinvastoin hän joutuu koko ajan elättämään minua...???? Hänen mielestäni voisin jättää koko työn ja keskittyä olemaan vain kotirouva, kun hän kerran kuitenkin on se joka asunnon ja muun omaisuuden hankkii. Minun pikkutuloilla kun ei hankita mitään...
Onko hän siis katkera siitä että "joutui" itse maksamaan kesähuvilamme ja asunnon? itse hän kuitenkin haaveilee "luxuselämästä". Hänellehän ne jää jos ero tulee.
heti kun hän alkoi hankkia meille omaisuutta hän on alkanut vähätellä minua ja muka pääsen niin helpolla kun ei tartte enää illalla miettiä työasioita eikä viikonloppuisin. No pääsenkö minä sitten helpolla jos töitten lisäksi hoidan yksin kotityöt ja lapsen???
Siis mun logiikka ei riitä ymmärtämään häntä, kumpi tässä nyt on itsekäs??? kohta alan itsekin uskoa hänen mielipiteitään kun hän niin tosissaan ja vakavana jaksaa niitä viljellä.
Tämä syö parisuhdetta!!
Vastaukset 17
Vanhimmat
Jää hoitamaan kotia ja nna miehen elättää.
Sovitte palkan myös sinulle kun teet yhteiseen pesään töitä, niin eläkekertymäsikin on siten kunnossa.
pidä huoli että palkkastasi on kirjallinen sopimus, ja että se on riittävän suuri. Se on aivan oikeutettu. En minäkään olisi (enkä siis jäänytkään) ilmaiseksi kotiin jäänyt. Olen yrittäjä nainen 42v ....
En vain käsitä sitä että miksi mieheni työnsä takia vapautuu kotitöistä? Kumpikin käydään töissä ja silti hänen ei tarvitse tehdä kotitöitä? Hän todella vetoaa työhönsä, miksen minä sitten voi vedota siihen? Sen takia koska palkkatyö on ihan harrastustyö yrittäjänä toimimiseen verrattuna...eikös tämä ole melkoista palkkatyöntekijöiden aliarvioimista?
yksi pieni juttu:
Mun tilistä maksan kesämökin tonttilainaa (omapanokseni tähän investointiin) + 40 % vuokrasta + minäkin käyn kaupassa + hoidan oman autoni + maksan sähkölaskun ja oman kännylaskuni...
joten todellakinko mieheni muka elättää minua ja todellakinko hänen ei tarvitse osallistua kotitöihin koska on yrittäjä? Eli yrittäjänä toimiminen on niin raskasta ettei tarvitse sitten muuta enää tehdä...
tätä minä en ymmärrä...
Tuntuupa näin kirjoituksesi perusteella aika erikoiselta tuo parisuhteenne ja se, miten erilaiset käsitykset teillä on töiden jakamisesta. Pidemmän päälle tulee varmasti ongelmia ja yhteenottoja. En ainakaan hankkisi lapsia tai edes harkitsisi lapsien hankkimista parisuhteeseenne. Tämä päivän maailmassa miehesi asenne tuntuu kovin jälkeenjääneeltä ja hänellä on ilmeisesti hyvin vanhanaikainen käsitys siitä, miten töiden tulee jakautua miehen ja naisen välillä. Jos sinä pystyt elämään tuollaisessa suhteessa, niin onnea ja kärsivällisyyttä vain elämääsi. Minä en alistuisi tuollaiseen kohteluun ja ahdistuisin miehen kanssa, joka on noin itsekeskeinen, mutta jokainenhan taaplaa tyylillään ja olet itse miehesi valinnut.
käynyt kaupassa? Hoitanut ruopkaostokset. jne? toinen on yrittäjä. Toinen jää äitiyslomalle?
tähän asti tehnyt?
Kieltämättä miehelläsi on hieman erikoinen ajatus sinun työstäsi ja arvostuksestasi. Teet töitä samanlailla kuin hänkin, palkan suuruus ei useinkaan korreloi työn raskautta. Onko teillä avioehto? Jos ei ole, ja eroatte niin, että avioliitto on yli 5 vuoden ikäinen, omaisuutenne menee puoliksi (oikeammin miehesi maksaa sinulle tasinkoa), niin että ei ne kaikki mene miehesi hyväksi. Jos taas on avioehto, minä vaatisin omistusoikeuden niihin hankintoihin, mitä rahoittaisin.
Mutta mutta...jos sinä tulet häntä aiemmin töistä kotiin, niin mikset voi käydä kaupassa ja tehdä ruokaa? Onko sinusta olennaista, että teette samanverran kotitöitä työpäivän pituudesta riippumatta? Entä katsotko, ettei hän ole tehnyt mitään perheensä eteen rakentamalla kesämökin?
Itse olin kotona lasten kanssa useamman vuoden. Minusta oli itsestään selvää, että kodin hoito kuului minulle. En muista kertaakaan, että mieheni (tosin nykyinen exäni) olisi siivonnut tai tehnyt arkena ruokaa. Meillä oli itsestään selvyys, että teen ko. työt, kun lapset nukkuivat päiväunillaan. Rakensimme myös kesämökin ja okt:n (tai fyysisesti hän rakensi). Minun osani rakennusprojekteissa oli hoitaa lapsia ja tehdä ruokaa. En olisi kehdannut pyytää apua sen lisäksi, että hän hoiti työnsä ja vapaa-ajallaan rakensi.
Tuntuu, että miehesi on ns. vanhanaikainen. Hänen käsityksensä mukaan miehen tulee elättää koko perhe ja nainen on lähinnä kodinhoitaja ja siivooja. Ongelmananne on keskustelun puuttuminen. Kieltämättä tuollaiset mielipide- ja arvomaailmaerot eivät jatkoa ajatellen hyvää lupaa. Vielä huonommaksi asia varmaan muuttuu sitten, kun teillä on lapsia.
Olen kuullut sitä sun tätä kirkon perheneuvotteluista, tosin ei se mitään ota, jos ei annakaan. Sen sijaan esim. MLL tarjoaa parisuhdeneuvontaa maksua vastaan. Maksaa kyllä kannattaa, kalliimmaksi se ero kuitenkin tulee. Kaupugin perheneuvontaan ei ainakaan pk-seudulla pääse lapsettomat pariskunnat.
Älkää hyvät ihmiset ainakaan lapsia tähän tilanteeseen hankkiko.
Teillä on molemmilla aivan sairaat käsitykset perhe-elämästä.
Sekö on tärkeintä, että itse ei vain ole vahingossakaan ole tehnyt enemmän?
Jospa joskus yllättäisit puolisosi käynällä kaupasa ja laittamalla ruuan, ihan vain siksi, että rakastat.
Tämä tie on paljon tehokkaampi kuin vaatimusten kautta saatu voitto.
Usko pois, jos tuolla tiellä jatkatte ero on varma, tai sitten jatkatte hampaita kiristellen.
Mieti, mitä sinä haluat?
Eihan ongelma ole se, etta joskus kay kaupassa, ja hoitaa kodin, vaan se, etta mies vaatii, etta hanen pitaisi aina tehda kaikki.
Minun persoonalleni ei tuollainen suhde sopisi. En kuuntelisi hetkeakaan, kun joku vahattelee minun tyotani, ja vaatii olemaan kotirouva. Mutta jokainen tyylillaan. Mieti kuitenkin pitkaan, ennen kuin lapsia hankit tuollaiseen suhteeseen.
"Tähän saakka hän on sentään tämän hienon yrityksensä lisäksi hoitanut ruokaostokset, ruoan tekemisen ja taloudelliset asiat" Mitä sinä sitten olet tehnyt? Laittanut tiskit ja pyykit koneeseen ja siivonnut. Teillähän ei ollut lapsia. Voi miten rankkaa...
kokemuksia verraten voin sanoa, että yksityisyrittäjä on kiinni yrityksessään 24/7. Toki myös uskon, että oma työsi on ajoittain raskasta, vaikka palkka ei olisikaan mikään huomattavan suuri. Pidä kiinni itsenäisyydestäsi ja oikeuksistasi. Älä tule riippuvaiseksi miehestäsi. Kuitenkin muista, että miehesi tekee varmasti pitkää päivää ja uupuminen on yrittäjillä erittäin yleistä. Auta siis häntä ja tee ne kotityöt, mutta älä luovu oikeuksistasi mm. käydä töissä, jos et itse halua jäädä kotiin. Minä itse teen töitä 8 tuntia päivässä ja mieheni 10-11 tuntia päivässä. Täten minulle on itsestäänselvää, että hoidan myös kodin. Minulle se on ilo auttaa omalta osaltani miestäni jaksamaan työtänsä paremmin. Siitä syystä mieheni jaksaa myös olla hyvä isä lapsillemme. Sellainen, joka ei ole aina poissa tai nukkumassa. Selvittäkää asiat ennen kuin puhutte sanaakaan lapsista. Jokainen lapsi ansaitsee onnellisen kodin mihin syntyä.
.. molemminpuoleinen kunnioitus. Sinä et kunnioita tai arvosta miehesi tekoja, eikä hän sinun. Meillä vastaavanlainen asettelu johti avioeroon ja hyvä niin. Olette ehkä väärät ihmiset toisillenne.
..käytä sitä
Tämä tasa-arvovouhotus kotitöistä on sekoittanut naisten päät.
Mies siis tekee pitkää päivää yrityksessään parantaakseen perheensä ja tulevien lastensa elintasoa. Sinä teet sihteerin hommia normaalin päivätyön rajoissa etkä halua tehdä kotitöitä yksin, koska mies on aikaisemmin hoitanut kauppa-asiat ja ruoanlaiton töittensä ohella. Lisäksi mies on hoitanut laskut sun muut.
Herää tietenkin kysymys, mitä ihmettä sinä olet tehnyt töittesi ohella.
Nyt on tietenkin korkea aika opetella tekemään niitä kotitöitä, jos lapsia suunnitellaan.
Miehen rakkaudenosoitus on tehdä ja ansaita niin paljon, ettei perheellä ole tai tule olemaan rahallisia vaikeuksia.
Hoida sinä homma niin, että mies pystyy työnsä ja yrityksensä hoitamaan.
Eli tarkoittaa myös ns. pitkää päivää - oma työ ja kotiasiat päälle. Tai äitiyslomalla lapsi ja koti ja se mies tietenkin.
Taitaisi tulla se suurempi parku, jos elintaso pienenisi ja euroja täytyisi venyttää siksi, ettei mies pysty täysipainoisesti hoitamaan yritystään, koska ruoanlaitto perheelle odottaa.
kuuleppas tuota, ihan oikeassa olet, nimittäin, Sinulla on TYPERIN SYY HARKITA EROA, mutta tiedäthan sen siis itsekkin???
Et taida pienessä mielessäsikään tajuta millaista yrittäjän arki on? Itse yrittäjä, naisena, ja äitinä voin kertoa että miehesi on kaivannut kaiken tuen jonka pystyt hänelle antamaan.
Itse olen ollut sihteerinä aikanaan, ja siitä on pitkä tie yrittäjäksi, ihan oikeesti.
Anteeksi nyt vaan kaikki ihmiset, mutta ne ovat oikeesti eri arvoisia hommia. Kiistatta, (vilkaiseppa sinne palkka pussiin)
Ja nämä kaksi erilaista hommaa vaativat todellakin erilaisen panostuksen. Ja jos yhteistä kotia, lapsia haaveillaan, jonkilainen tasoitus on kyllä paikallaan. Sekä työn jaossa että omaisuuden jaosta. Ihanteellista olisi jos lähdettäisiin siitä että kaikki mahdollinen olisi yhteistä. myös paperilla. eli molemmat todellakin tekevät työtä OMAn yhteisen asian eteen.
Mutta jos yrittäjä aikoo jatkossakin Omistaa itse työnsä hedelmät, syyttäköön itseään.
Ei se LIITTO noin toimi. Molemmilla pitää olla sama päämäärä.
Lykkyä vaan Teille molemmille
kirjoitat asiaa,
itse olen kokenut kaiken tuon juuri täydellisen tuhoutumisen kautta.(konkurssi)
En saanut mihinkään puolisoltani tukea, saati ymmärrystä
Lähde sitten rakentamaan kaikki alusta, on kuin eläisit elämän kahdesti kaikelta osin
itsesi varjona, henkisesti kovaakin kovempaa...
olet yhteiskunnan hylkiö, tappajakin pääsee joskus vapaaksi, velkavanki ei...
Kyllä ne kotityöt vain ovat syy harkita eroa ja joskus jopa syy asia toteuttaa. Eri asia tietenkin on se, onko syy "hyvä".
Meidän avioliitossa minä, nainen, olin se, joka oli uraputkessa ja se isompi tuloinen. Olen töissä yksityisellä johtotehtävissä ja työaikani ei ole 8 - 16 päivittäin. Exäni on opettaja, jonka keskimääräinen viikkotyöaika on 27 tuntia. Itse tulin pieniä poikkeuksia lukuunottamatta aina viimeistään klo 18 kotiin, joskus jopa puolilta päivin.
Minä en liitossamme kuitenkaan jyrännyt. Sovimme ja juttelimme asioista etukäteen (otanko uuden työn vastaan, alanko opiskella lisää jne...). Kaikesta pääsimme sopuun, vaan käytäntö osoittautui toiseksi.
Meillä mies valmisti pääsääntöisesti aina ruuat. Muut hommat jaettiin, paitsi siivous ja pihatyöt ruohonleikkuuta lukuunottamatta kuuluivat minulle. Ei sillä, ne ovat mukavaa vastapainoa työlleni. Silti exäni ajatteli, että minä en tee mitään, enkä vietä aikaa lastemme kanssa. Hänen sanojaan lainaten, hän kyllästyi olemaan kotiapulainen!!!
Itse olen sitä mieltä, että molemmilla täytyy olla mahdollisuus päästä toteuttamaan itseään ym. Silloin kun lapsemme olivat pieniä, mies oli useamman vuoden eri paikkakunnalla ja jopa ulkomailla töissä. Itse pyöritin arkea käytännössä yksin. Kerroinkin exälle, että en silloin tuntenut itseäni kotiapulaiseksi, siivoojaksi tai lastenhoitajaksi vaan äidiksi ja hänen puolisokseen. Elämäntilanteemme vain oli se, mikä oli.
Tänä päivänä huomaan, että pärjäämme lasten kanssa hyvin, vaikka "kotiapulainen" otti lopputilin. Oikeastaan ainoa muutos entiseen on se, että ruokailemme vasta klo 18 jälkeen, kun aikaisemmin ruoka oli jo klo 17 mennessä. Isä tapaa lapsiaan (murkkuikäisiä) epäsäännöllisesti. Toisen kanssa tunti-pari muutaman kerran viikossa ja toista ei juuri olenkaan. Näin siis isä, joka syyttää minua siitä, etten viettänyt aikaa lastemme kanssa.
Mitäkö tästä opin. No ainakin sen, ettei exäni tainnut minua ja tekemisiäni kovin korkealle arvostaa. Tilipäivänä asiat saattoivat olla toisin. Lisäksi olen miettinyt, ettei hänen vastuunottohalunsa tainnut olla kovin korkealle kehittynyt. Taisipa olla myös hieman "vanhanaikainen".
Suosittelen, että luet kirjan "Miehet marsista, naiset venuksesta". Itse olen vuosia sitten ao. kirjan lukenut ja täytyy sanoa, että on osuvaa tekstiä. Yritin aikanaan saada myös exäni kirjan lukemaan, vaan ei suostunut. Väitänkin, että mm. kirjan ansiosta minä ymmärsin häntä, mutta hän ei minua.
en halua mitenkään ali arvioida kenenkään avioliittoa tai miten asiat sovitaan.ajattelin vain,että itsellä oli tuo aika vaikeaa eli ero tuli meillekin.
Meilläkin mies mitätöi työtäni,olin hoitoalalla,kuulemma olin kunnan elätti.
ei kuitenkaan halunnut mitään meillä maksaa itse yhteisiä menoja mm. lastenhoito-vesi,sähkö ym maksut sain minä pienestä palkastani maksaa.Ostin myös suurimman osan ruuista.
Tein kaikki kotityöt mm. nurmikon leikkuun,lumityöt,halkojen kannot mm. raskauden aikana,vaikka lapsi oli tulossa pois.Mies ei oikeastaan tehnyt muuta kuin kävi kotona muutaman tunnin ja yleensä moitti minua.Olin kuulemma "mitätön akka"
Kymmenen vuotta jaksoin tätä,mutta sitten olin jo niin alistettu,väsynyt ja loppuun ajettu.Oli henkistä ja fyysistä väkivaltaa:lapset pelkäsivät isäänsä ja minä miestäni.
Lopulta uskalsin ottaa avioeron ja siinäkin mies uhkailulla ajoi itselleen niin hyvät edut uhkailemalla.
Sai rahaa erossa,eikä ole senttiäkään maksanut.Pakotti kirjoittamaan sellaiset paperit alle.Nyt joku sanoo,miksi kirjoitit.Mutta jos sinut on nujerrettu ja kukaan ei auta,niin ei jää paljon vaihtoehtoja.
Mies ei juurikaan tapaa lapsiaan.Muutaman tunnin monen vuoden aikana,mitä erosta on jo kulunut.
Tämä aika on ollut rauhallista,en juurikaan ole kaivannut ketään rinnalleni.Teen itse kaikki kotiin liittyvät työt yhdessä lasten kanssa.Meillä on mennyt hyvin:kävimme juuri ulkomaillakin,olin säästänyt,että päästäisiin jonnekin.
Ainoa asia mikä pilasi tämänkin oli ex,soitti,että hänen kuuluu tietää,jos olemme jossakin.
Eli tämä mies on narsistinen.
Katsoin viime tiistaina inhimillistä tekijää ja voin sanoa,että oma liittoni oli vielä pahempi kuin naisen,joka siinä oli.
No meni vähän asian vierestä,mutta kaikki on suhteellista.
Ilm. ap kokee,että asiat eivät ole oikein.ehkä tosiaan ei kannattaisi jatkaa ollenkaan.
Itse luulin,että olemalla hyvä toinen muuttuu,mutta asia oli juuri päinvastoin.