Olen lopen kyllästynyt elämäämme. Olemme olleet 17v. yhdessä ja meillä on 3 lasta, 16, 15 ja 5v. Kaikki kotityöt kaatuvat mun niskaan. Mies käy töissä ja muun ajan se makaa sohvalla. Lapsille se ei osaa puhua kauniisti, aina huutaa ja kiroaa. Ja lapset menettävät hermonsa sen vuoksi. Mitään yhteistä mielenkiinnon aihetta meillä ei ole, jos puhutaan, puhutaan vain lapsista. Yhdessä emme käy koskaan missään, eikä mies hyväksy että käyn kavereitten kanssa. Yhteisiä ystäviä meillä ei ole, eikä miehellä edes nykyään omia.
Olen alkanut haaveilla omasta , itsenäisestä elämästä lasten kanssa. Isommat lapset myös kannustavat mua siihen. Eivät kestä isäänsä, useimmiten. Mitä tehdä? Narsismista olen lukenut, jotkut piirteet täsmäävät mieheeni...Ei fyysistä väkivaltaa, eikä alko-ongelmaa... Olenko itsekäs? Pilaanko kaikkien elämän jos eroan?
Olen alkanut haaveilla omasta , itsenäisestä elämästä lasten kanssa. Isommat lapset myös kannustavat mua siihen. Eivät kestä isäänsä, useimmiten. Mitä tehdä? Narsismista olen lukenut, jotkut piirteet täsmäävät mieheeni...Ei fyysistä väkivaltaa, eikä alko-ongelmaa... Olenko itsekäs? Pilaanko kaikkien elämän jos eroan?
Vastaukset 12
Vanhimmat
Ainoa jonka elämä ehkä menis pilalle on sun miehes. Jos jopa omat lapsesi kannustavat eroon, niin jossainhan vikaa on... Tuon ikäiset kyllä jo tajuaa asioita.
Ja siitä itsekkyydestä, etkö saisi pyrkiä onnellisuuteen? Varmasti teidän kotiasiat heijastuu myös lapsiin ja hekin olisivat onnellisempia kuin nyt. Ole rohkea!
Vai on jo siinä vaiheessa että olet puhunut kaikessa hiljaisuudessa lapsia puolellesi isäänsä vastaab, tutut ovat kuviot.
"kaatuuko" ne kotityöt sulle vaikka käyt töissä?
Vaihtakaa osaa jos et käy.
Elätä perhe ja maksa muutkin menot ja anna miehes maata sohvalla ja väliaikoina tehdä ruokaa ynnä seurustella lasten kanssa.
Onhan siinä "itsenäisessä elämässä" etunsa ;)...
Lapset kyllä myöhemmin, joskus kymmenien vuosien päästä huomaavat ja älyävät käytöksesi niinkuin minäkin äitini käytöksen ja kieroilun joskus kauan sitten kun vanhempani erosivat.Muistahan sekin sekin...
Isä karjuu ja kiroilee jatkuvasti lapsilleen!
Lapset tietenki hermostuu sellaisesta. Kukapa ei.
Ja sinä tulet sanomaan kirkkain silmin, että äiti on puhunut lapset isäänsä vastaan.
No niinhän se varmaan on. Isän käytöksellähän ei voi olla mitään merkitystä. Sehän nyt on ihan normaalia, että isä piereskelee sohvalla, sylkee kattoon ja kiroilee ja rähisee muulle perheelle.
Ja mistä kummasta tulee tämä ajatus, että perheen äiti, varsinkin jos hän on kotiäiti, elää miehensä siivellä?? Lapset on yhteisiä ja se äidin kotiin jääminenkin yleensä yhteinen päätös. Kotiäidin työ on ihan yhtä arvokasta kuin se palkkatyökin.
Kun näitä juttuja täältä lukee, ei tosiaankaan tarvi ihmetellä, miksi parisuhteet eivät toimi.
Ei parisuhteessa voi elää poikamiehenä. Toisaalta, jos on kykenemätön ottamaan vastuuta perheestä ja sen tuomista velvotteista, parempi pysyä poikamiehenä.
Monilla miehillä olisi tosissaan syytä mennä itseensä eikä puolustella jossain nettipalstoilla toinen toisensa järjetöntä käyttäytymistä.
Enkä todellakaan väitä etteikö kunnollisiakin miehiä ole. On niitä, mutta kovin vähän. Miksiköhän?
eroavat rajusti.
Tottahan se on että jos perheen elättäjänä kaikki mehut imetään, pitäisi kotona päästä edes rentoutumaan,
Ja onhan se reilua antaa vaimon kokeilla sitä perheensä elatusta, siitä vaan.
työpaikkoja on lehdet pullollaan, elämänsä kotona olleelle....ja niitä ei halua kukaan muu, olet ainoa hakija...hehheheh. Töissä ei sitten kukaan koskaan vittule, ei komentele, kiittävät joka päivä, kun olet älynnyt ylitöitäkin tehdä. hehe.joo
Toisinpäin sitten, kun ero tulee, niin ei ne huudetut teinit kyllä isäänsä hyvällä muista, valitettavasi, (korkeintaan joku promille)
Ja onhan se rauhaisa ja oma elo ihan toista kun riidassa asuminen. toden totta.
Tuskin muiden elämä siitä pilalle menee kuin miehen,/tai sitten ei, hänkin voi löytää helpotuksen, olosuhteiden muutoksesta. (Jopa uuden tyttöystävän)
Mutta suosittelen joka tapauksessa kokeilemaan, ero saattaa auttaa hyvinkin, ainakin se kasvattaa ihmisenä.
osallistuu perheen elättämiseen siinä kuin miehetkin.
Kotona olo on tilapäistä, yleensä äitiyslomat ja hoitovapaat. Työttömyyttäkin voi tulla, mutta se voi osua myös miehen kohdalle.
Miksi naisilla ei ole oikeutta rentoutua raskaan työpäivän jälkeen omassa kodissaan? Jonkun on hoidettava ne lapset ja kotityöt kun mies rentoutuu.
Entä sitten ne hyväksikäyttäjämiehet, jotka elävät naisen siivellä ja ostattavat ja maksattavat kaiken? Miksi heistä ei kukaan puhu mitään? Vai onko se taas niin, että miehille on kaikki sallittua.
Omasta kokemuksestani voin sanoa että elämä helpottui kummasti kun jäin yksinhuoltajaksi. On yksi elätettävä ja passattava vähemmän.
Ja kuten sanottu, eikö sellaisten miesten kannata pysyä poikamiehinä, jotka haluavat elää poikamiehinä. Vaimo ei ole mikään äiti, joka tekee kaiken valmiiksi, että mies voi rentoutua ja keskittyä omiin harrastuksiinsa.
En pidä mistään tasa-arvovouhotuksista, mutta oikeudenmukaisuutta kyllä peräänkuuluttaisin!
Joo, en ole mikään kotiäiti. Opiskelen päivät. Nuorimman vien aamulla päiväkotiin, haen iltapäivällä. Käyn ruokakaupssa, laitan ruuan, hoidan tiskit ja pyykit. Huolehdin kaikki lasten asiat. Siivoan, mies ei esim. koskaan imuroi ym. Ainut mitä hän tekee, on roskien vienti. Siitäkin hän jaksaa huomauttaa etten mä vie muka roskia koskaan. Tämän kaiken lisäksi yritän vielä hoitaa opiskelun, sitten iltamyöhällä kun muut nukkuvat.
Rahaa en tällä hetkellä tuo huusolliin kuin 1/3 osaa siitä mitä mies.
Lapsia ei ole tarvinnut isäänsä vastaan puhua, isä kyllä mallikkaasti hoitaa sen itse. Lapset ovat hänestä s....nan idiootteja.
Että tällaista täällä, turhaan taidan valittaa... ainakin jonkun mielestä, liekö samanlainen saman sukupuolen edustaja kuin mieheni???
Itse olet oman elämäsi paras asiantuntija. Ero on aina helvetin kipeä asia, mutta siihen saa apua, kun vaan rohkeasti avaa suunsa. Ympärillä on yllättävän monia, jotka kärsivät. Heiltä saa arvokasta vertaistukea. Et ole yksin! Ja mikä tärkeintä, jos miehesi mielestä lapsenne ovat "saatanan idiootteja", saat pitää lapset oman elämäsi ilahduttajana.
Huonosta kohtelusta, ikävästä elämästä, vinoutuneesta parisuhteesta ei ole kenenkään pakko kärsiä. Ero voi olla mahdollisuus (kipuilun jälkeen) uuteen ja parempaan elämään.
Toisaalta ensin kannattaa tehdä kaikki mahdollinen suhteen hyväksi. Mutta se on molemminpuolinen tahtoasia. Yksin ei suhdetta paranneta eikä pidetä yllä.
Olen nais-yrittäjä, ja teen keskimäärin 14 tuntista työpäivää ja olen kokeillut kuinka vaativaa töissä oleminen todellakin voi olla.
Sanottakoon että firmallani menee hyvin.
(opiskelua ei voi edes missään määrin verrata)
Rahan hankkiminen on työn ja tuskan takana, ja luulenkin etteivät naiset sitä aina tiedosta, huutaessaan että kotityöt ovat niiiiin arvokkaita.
Hitot, olen kokeillut niitäkin kun lapset olivat pieniä, ja lepokoti-hommaa se oli. (muistan kyllä juriseeni miehelleni siitä ettei ollut koskaan kotona jne. erohan siitä tuli.)
Ja kas, äiti olen minäkin. Meillä kotityöt tekevät lapset, ovat jo aikuisuuden kynnyksellä, (itse en kotitöihin koske, huudan vaan mitä pitää tehdä) muuttanevat pois kun saavat opintonsa loppuun, ja kykenevät muuttamaan, (minä nimittäin rähisen kotitöistä vähän väliä)
Kas, joutavat sitten mennäkkin, pidän sitä vain terveenä ilmiönä, ei tarvitse koko ikää elättää...
Saanpahan sitten hieman omaa aikaakin, nyt siitä sitten osaa jo nauttiakkin.
Toivottelen Sinulle hyvää syksyä, ja harkintaa siihen mihin nyt sitten päätätkin ryhtyä
olikin ilta opiskelija, joka on päivällä kotona, kun mies on töissä, mies kait katsoo lapsia kun nainen iltaisin käy opiskelemassa, (olisi mielenkiintoista tietää että montako tuntia?)
Eikös päivällä jäisi aikaa tehdä ne kotihommat, kun tuskin kahdeksaa tuntia opiskelee???
Olisipa mielestäni kohtuullista.
Ooon kyllä ihan päiväopiskelija ja koulua on klo 8.30-16. Mies ei todellakaan joudu hoitamaan sen vuoksi lapsiaan.
Ihmetyttää joidenkin käsitys siitä että naisen tulee kärsiä koko elämänsä ääliö-miestä kun on kerran mennyt naimisiin ja tehnyt vielä lapsiakin!!!!
Melkein toivon että elät itsekin joskus todella epätyydyttävässä suhteessa ja pysyt siinä myös siihen saakka kunnes kuolema teidät erottaa!!!
Mieheni on kyllä muuten ihan mallikelpoinen isä, lukuunottamatta sitä että huutaa aina lapsilleen ja kiroaa, sanoo lapsiaan saatanan idiooteiksi ja vitun kusipäiksi. Ja ettei ota osaa kotitöihin eikä muihin arjen asioihin. Mutta eihän kukaan ole täydellinen... en edes mä. Vikoja kyl löytyy... mut lapsiani rakastan ja kunnioitan nii paljon etten suustani tollasii päästäis ku mieheni.
Jokasella on mielipiteensä... Hyvää syksyä sullekin!!!
olla lukihäiriö vai muutenko vaan ymmärryksessä vikaa?
En minä ainakaan lukenut mitään tuollaista aloittajan kirjoituksesta.
"Olen alkanut haaveilla omasta , itsenäisestä elämästä lasten kanssa. Isommat lapset myös kannustavat mua siihen. Pilaanko kaikkien elämän jos eroan?"
Kuten eräs jo vastasi sinulle: pilaat ainoastaan miehesi elämän, jos eroat. Häneltähän katoaa kotiapulainen ja naapuritkin ihmettelevät, että miten niin rauhallisen miehen vaimo ja lapset lähtivät...
Joskus näitä palstoja lukiessani todella ihmettelen, miten naiset ovat niin saamattomia ja pitävät huonoa avioliittoa avioliiton arvoisena. Itse eronneena en kyllä vaihtaisi tätä elämääni entiseen elämään. Minä voin paremmin, niin voivat lapsetkin. 17 vuoden jälkeen erosin...