Rekisteröidy

Ilmoitukset

Ladataan…

    Näytä kaikki

    Anteeksi

    Hei, oli pakko purkaa pahaa oloani; olen nuori, opiskelen yliopistossa, minulla on läheisiä ystäviä ja kavereita eli kaikki on "hyvin", mutta kuitenkin olen niin yksin. Äitini on erittäin vakavasti sairas ja tuskin elää pitkään, olen jo pari vuotta elänyt lähimmäisen menettämisen pelossa enkä oikeastaan ole puhunut juuri kenellekkään, ja tiedän kuluttavani alkoholia liikaa. Tunne on aivan kamala kun ei koskaan tiedä mitä kotona odottaa. Olen aina halunnut elämältäni vain että voisin saada työn, vaimon ja lapsia, peruselämä riittäisi minulle, ehkä sen joskus saada voin.
    2762
    Äänestä

    Muut lukivat myös

    Vastaukset 2

    Vanhimmat

    luonnolla on ollut tarkoituksena että jälkeläiset elävät pidempään, ei muuten täällä olisikaan neljää miljardia ihmistä.
    Ihmisiä pitää kunnioittaa eläessään, kuoleman jälkeen se on myöhäistä.

    Tästä huolimatta ja sen takia omaa elämäänsä on jatkettava riippumatta siitä miten vaikeaa se on. Aina tulee parempi päivä ja aina on huominen. Aurinko paistaa ainakin pilvien takana, älä unohda sitä.

    Jätä viina ainakin vähemmäksi ja katso jos löytäisit läheltä jonkun tytön jonka kanssa tulet toimeen. Ulkonäkö ei ole sivuseikka, mutta sillä on vähemmän merkitystä mitä vanhemmaksi tulet ja mitä enemmän haluat suhteelta jatkuvuutta.

    Alkoholi turruttaa aistit ja vie terän, tavoitteena ei välttämättä ole nolla, mutta jos et hallitse käyttöä se on ainoa vaihtoehto.

    Puhelin on keksitty, soita iltaisin jos huolettaa, sovi muiden sukulaisten kanssa käynneistä sekä soitoista.
    Elä myös omaa elämääsi. Masentuminen on kierre.

    Äänestä

    olen 23v nainen. tilantees kuullostaa aika samalt kun mun nyt. oisko sul meseä? vastaile pian

    Äänestä

    Odottaa vastausta

    Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.

    Luetuimmat keskustelut

    Kommentoi aloitusta

    minä täällä kirjoitti:

    Hei, oli pakko purkaa pahaa oloani; olen nuori, opiskelen yliopistossa, minulla on läheisiä ystäviä ja kavereita eli kaikki on "hyvin", mutta kuitenkin olen niin yksin. Äitini on erittäin vakavasti sairas ja tuskin elää pitkään, olen jo pari vuotta elänyt lähimmäisen menettämisen pelossa enkä oikeastaan ole puhunut juuri kenellekkään, ja tiedän kuluttavani alkoholia liikaa. Tunne on aivan kamala kun ei koskaan tiedä mitä kotona odottaa. Olen aina halunnut elämältäni vain että voisin saada työn, vaimon ja lapsia, peruselämä riittäisi minulle, ehkä sen joskus saada voin.

    Anonyymi
    5000

    Ilmoita asiaton sisältö

    • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

    • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

    • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

    • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

    • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

    • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

    Jaa keskustelu