Tuolla nuorten puolella keskustellaan vanhempien riitelystä, liitän tähän sinne kirjoittamani. Ottakaa vanhemmat kantaa:
Lapsesta on aina kauheaa kuunnella kun vanhemmat riitelevät. Kaikki vanhemmat kuitenkin riitelevät, se on ihan tosiasia, riippuu sitten mistä ja millä tavalla. Toiset riitelevät hiljaa suljettujen ovien takana, toiset paiskovat esineitä ja huutavat, jotkut käyvät toisiinsa käsiksi ja tappelevat kunnolla. Joissakin perheissä vanhemmat riitelevät käyttäen henkistä väkivaltaa, toisissa fyysistä, aina vanhemmat eivät riitele samoin asein vaan toinen on riidassa hyökkäävä osapuoli vaikkapa lyömällä.
Riiteleminen ei ole kivaa, mutta se on aika luonnollinen osa parisuhdetta. VÄKIVALTA, SEKÄ HENKINEN ETTÄ FYYSINEN, EI OLE LUONNOLLINEN OSA PARISUHDETTA! Kirjoittamani koskeekin nyt sitä tervettä riitelyä!! Toiset räiskähtelevät kun taas toiset osaavat keskustella ja tehdä kompromisseja helpommin. Lasten tulisikin käsittää, ja vanhempien heille teroittaa, etteivät he ole syyllisiä riitoihin. Parisuhteissa riidellään lapsiin liittyen vaikkapa rajoista, harrastuksiin osallistumisesta, kuljetuksista ja monenlaisista asioista ja on hyvä, että nämä asiat käydään läpi ja parisuhdetta rakennetaan vaikka riitelemälläkin.
Kaikki riidat eivät ole yhtä rakentavia kuin toiset. Välillä tunnekuohu syntyy todella mitättömän tuntuisesta asiasta. Lasten tulisi ymmärtää, että heidän vanhempansa ovat kahdestaan eri asia kuin perhe yhdessä. Monien lasten vanhemmat ovat seurustelleet jo ennen naimisiinmenoa ja lasten hankkimista. Heillä on takanaan paljon asioita. Samoin seurustelusuhteissa, joissa ei ole lapsia, riidellään.
Alkoholin käyttö nostattaa parisuhteissa usein riitoja, samoin väsymys, työkiireet, kasvatukseen liittyvät erimielisyydet (onhan vanhempien pidettävä yhtä). Riitoja ei ole kiva kuunnella ja olisikin mukavaa, että perhe voisi yhdessä keskustella välillä perheenjäsenten välisistä riidoista ja kinoista, oli kysymys sitten lapsista tai vanhemmista. Lasten on vaikeaa nähdä vanhempansa ihmisinä, joilla on oma parisuhde ja kahdenkeskinen elämä. Ja lapsi kyllä vaistoaa erimielisyydet, lyhytsanaisuuden takana olevan kireyden ja kuulee huudon ja kinastelun suljettujen ovienkin takaa. On hämmentävää kuunnella riitoja, kun ei tiedä mitä ne koskevat, onko vanhemmalla paha mieli tai tuleeko kenties avioero. Jossakin vaiheessa vanhempien täytyy selvittää lapsilleen miksi ja mistä asiasta kotona riidellään.
Näistä asioista kannattaa aina puhua vanhemmilleen ja kertoa, että riitojen todistajaksi joutuminen tuntuu pahalta ja epätietoisuus satuttaa. Vaikka vanhemmilla onkin oma parisuhde, lapsi huolehtii silti.
Lapsesta on aina kauheaa kuunnella kun vanhemmat riitelevät. Kaikki vanhemmat kuitenkin riitelevät, se on ihan tosiasia, riippuu sitten mistä ja millä tavalla. Toiset riitelevät hiljaa suljettujen ovien takana, toiset paiskovat esineitä ja huutavat, jotkut käyvät toisiinsa käsiksi ja tappelevat kunnolla. Joissakin perheissä vanhemmat riitelevät käyttäen henkistä väkivaltaa, toisissa fyysistä, aina vanhemmat eivät riitele samoin asein vaan toinen on riidassa hyökkäävä osapuoli vaikkapa lyömällä.
Riiteleminen ei ole kivaa, mutta se on aika luonnollinen osa parisuhdetta. VÄKIVALTA, SEKÄ HENKINEN ETTÄ FYYSINEN, EI OLE LUONNOLLINEN OSA PARISUHDETTA! Kirjoittamani koskeekin nyt sitä tervettä riitelyä!! Toiset räiskähtelevät kun taas toiset osaavat keskustella ja tehdä kompromisseja helpommin. Lasten tulisikin käsittää, ja vanhempien heille teroittaa, etteivät he ole syyllisiä riitoihin. Parisuhteissa riidellään lapsiin liittyen vaikkapa rajoista, harrastuksiin osallistumisesta, kuljetuksista ja monenlaisista asioista ja on hyvä, että nämä asiat käydään läpi ja parisuhdetta rakennetaan vaikka riitelemälläkin.
Kaikki riidat eivät ole yhtä rakentavia kuin toiset. Välillä tunnekuohu syntyy todella mitättömän tuntuisesta asiasta. Lasten tulisi ymmärtää, että heidän vanhempansa ovat kahdestaan eri asia kuin perhe yhdessä. Monien lasten vanhemmat ovat seurustelleet jo ennen naimisiinmenoa ja lasten hankkimista. Heillä on takanaan paljon asioita. Samoin seurustelusuhteissa, joissa ei ole lapsia, riidellään.
Alkoholin käyttö nostattaa parisuhteissa usein riitoja, samoin väsymys, työkiireet, kasvatukseen liittyvät erimielisyydet (onhan vanhempien pidettävä yhtä). Riitoja ei ole kiva kuunnella ja olisikin mukavaa, että perhe voisi yhdessä keskustella välillä perheenjäsenten välisistä riidoista ja kinoista, oli kysymys sitten lapsista tai vanhemmista. Lasten on vaikeaa nähdä vanhempansa ihmisinä, joilla on oma parisuhde ja kahdenkeskinen elämä. Ja lapsi kyllä vaistoaa erimielisyydet, lyhytsanaisuuden takana olevan kireyden ja kuulee huudon ja kinastelun suljettujen ovienkin takaa. On hämmentävää kuunnella riitoja, kun ei tiedä mitä ne koskevat, onko vanhemmalla paha mieli tai tuleeko kenties avioero. Jossakin vaiheessa vanhempien täytyy selvittää lapsilleen miksi ja mistä asiasta kotona riidellään.
Näistä asioista kannattaa aina puhua vanhemmilleen ja kertoa, että riitojen todistajaksi joutuminen tuntuu pahalta ja epätietoisuus satuttaa. Vaikka vanhemmilla onkin oma parisuhde, lapsi huolehtii silti.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Kaikki vanhemmat eivät riitele, kuten väität. Meillä on kohta 9 vuotta avioliittoa täynnä, eikä ole tarvetta riidellä.
Asioista voi olla erilaisia käsityksiä, mutta niistä voi keskustella SIVISTYNEESTI ilman kuraäänellä karjumisia ja esineiden heittelyä. Miksi pitäisi reuhata kuin elukka, kun voi hoitaa asiat puhumalla?
Voi olla että muotoilin asiani huonosti. En tarkoittanut riitelyllä pelkästään heikkopäistä huutamista. Lapset huomaavat kyllä myös vanhempien erimielisyydet ja pahan olon. Kuulostaa hienolta, että 9 aviovuottasi ovat olleet riidattomia. Jatkakaapa samaan malliin seuraavat 10, 20, 30, 40... vuotta.
Oma parisuhteeni on myös kestänyt 8 vuotta sivistyneesti, mutta kiivaasti, keskustellen ja kompromisseja tehden. Olen kuitenkin varma, että loppuelämääni se ei huutamatta kestä, varmasti joskus kohtaamme sen tilanteen, jossa ei esimerkiksi väsymyksen ja stressin, sairastumisen tms. takia kertakaikkiaan toimi normaalisti.
Onnea kuitenkin sinulle.
Lisäisin vielä, että tekstini siirtäminen sellaisenaan tälle palstalle antaa ehkä tarkoittamistani asioista erilaisen kuvan. Näillä asioilla lähinnä vastailin niihin kysymyksiin mitä nuoret olivat omien vanhempiensa riitelystä pohtineet (omaa syyllisyyttään, omaa väsymystä kuunnella, epätietoisuutta, huutamista ym)
Ja kuten kirjoitinkin, jotkut vanhemmat keskustelevat asioista, toiset huutavat. Ajatus on se, että asiat, jotka te ratkaisette keskustelemalla, jotkut toiset ratkaisevat huutamalla tarkoittamatta sillä mitään pahaa.
Joten en väittänyt että kaikki huutavat ja meuhkaavat, vaan että kaikki "riitelevät", eri tavoin vain. Ja tässä käsityksemme risteävät: käytin riidellä-sanaa lähinnä sen takia, että nuoret käyttivät sitä palstallaan, enkä jaksanut ruveta luennoimaan siellä riitelemisen ja erimielisyyksien eroista, varsinkin kun niidenkin määrittelystä on eri käsityksiä.