Ihmettelin pitkään miksi suhteeni eivät kestäneet, mut sit tajusin et takerrun miehiin ihan liikaa. Heti kun mies näyttää vihreetä valoa niin se on mun menoa. Sen jälkeen päähän ei mahdu mitään muuta kun se mies, mies ja mies... Se on erittäin raskasta sekä minulle että kyseiselle miehelle. Miten mä pääsen pois tästä riippuvuudesta? Lähes aina minulla on kierrossa joku mies ja jos ei ole, olen hyvin surullinen. Miehet on elämäni valopilkku. Toki olen yhden miehen nainen aina kerrallaan. Mutta kaipaan miestä elämään.
Tällä hetkellä olen tapaillut erästä miestä. Nyt en vain haluaisi taas alkaa roikkua hänessä.
Pysyn yleensä hyvinä kavereina eksieni kanssa ja omakin olo on paljon vapautuneempi siinä vaiheessa , kun eroamme. Sen jälkeen en ota enää mitään paineita siitä mitä mun pitäs mahollisesti olla, vaan voin olla juurikin sitä mitä olen. Miten pääsisin tähän ajatteluun jo suhteen alussa enkä vasta siinä vaiheessa kun eroamme. Onko tämä vain merkki huonosta itsetunnosta ja mun pitäisi hakeutua hoitoon ja elää ilman miestä.
Tällä hetkellä olen tapaillut erästä miestä. Nyt en vain haluaisi taas alkaa roikkua hänessä.
Pysyn yleensä hyvinä kavereina eksieni kanssa ja omakin olo on paljon vapautuneempi siinä vaiheessa , kun eroamme. Sen jälkeen en ota enää mitään paineita siitä mitä mun pitäs mahollisesti olla, vaan voin olla juurikin sitä mitä olen. Miten pääsisin tähän ajatteluun jo suhteen alussa enkä vasta siinä vaiheessa kun eroamme. Onko tämä vain merkki huonosta itsetunnosta ja mun pitäisi hakeutua hoitoon ja elää ilman miestä.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Ei voi olla totta, voisi tosiaan olla mun kirjoittama tuo teksti. Kaikella tapaa olen juuri samanlainen kuin sinä!
Neuvoja en siis osaa oikein antaa, en kai muuten olisi itsekään tällainen "miehistä riippuvainen" jos tietäisin, miten tästä ominaisuudesta pääsee eroon.. Kai se itsetunnon puute on yksi syy.
Oon kyllä miettinyt esim. että menisin jollekin juttelemaan näistä asioista.
Tai ehkä pitäisi vaan päättää olla vaikka väkisin vähän aikaa yksinään, ilman mitään miehiä, että huomaisi, että yksinkin pärjää - oppisi elämään itsensä kanssa, koska ilman sitä voi olla hankalaa elää toisenkaan rinnalla, takertumatta häneen.
Vähän vaikuttaa siltä, että miesten kautta joko pönkität itsetuntoasi tai yrität täyttää jotain tyhjiötä elämässäsi.
"Lähes aina minulla on kierrossa joku mies ja jos ei ole, olen hyvin surullinen. Miehet on elämäni valopilkku."
Eikö elämässäsi ole mitään muuta "valopilkkua"? Harrastatko mitään, teetkö asioita joissa koet olevasi hyvä ja joista saat itsellesi hyvän mielen? Jos et, kannattaisi ehkä alkaa miettiä jotakin muutakin vapaa-ajan aktiviteettia kuin miesten pyörittely. Hankit siis sen kuuluisan oman elämän, joka ei kaadu siihen, ettei miehiä juuri tällä hetkellä ole näköpiirissä.
"Pysyn yleensä hyvinä kavereina eksieni kanssa ja omakin olo on paljon vapautuneempi siinä vaiheessa , kun eroamme. Sen jälkeen en ota enää mitään paineita siitä mitä mun pitäs mahollisesti olla, vaan voin olla juurikin sitä mitä olen. Miten pääsisin tähän ajatteluun jo suhteen alussa enkä vasta siinä vaiheessa kun eroamme."
Tiedätkö oikeasti, millainen todella olet? Vai katseletko itseäsi sen sinuun ihastuneen miehen silmin ja yrität toimia sen mukaisesti? Tunnetko ihastumisvaiheessa ja suhteen alussa, että kelpaat ihan omana itsenäsi vai joudutko peittelemään jotakin itsessäsi?
Mene paikkakuntasi mielnterveyspalveluihin ja sano psykologille että haluat päästä läheisriippuvuudesta eroon. Saat apua.