Ihmettelin pitkään miksi suhteeni eivät kestäneet, mut sit tajusin et takerrun miehiin ihan liikaa. Heti kun mies näyttää vihreetä valoa niin se on mun menoa. Sen jälkeen päähän ei mahdu mitään muuta kun se mies, mies ja mies... Se on erittäin raskasta sekä minulle että kyseiselle miehelle. Miten mä pääsen pois tästä riippuvuudesta? Lähes aina minulla on kierrossa joku mies ja jos ei ole, olen hyvin surullinen. Miehet on elämäni valopilkku. Toki olen yhden miehen nainen aina kerrallaan. Mutta kaipaan miestä elämään.
Tällä hetkellä olen tapaillut erästä miestä. Nyt en vain haluaisi taas alkaa roikkua hänessä.
Pysyn yleensä hyvinä kavereina eksieni kanssa ja omakin olo on paljon vapautuneempi siinä vaiheessa , kun eroamme. Sen jälkeen en ota enää mitään paineita siitä mitä mun pitäs mahollisesti olla, vaan voin olla juurikin sitä mitä olen. Miten pääsisin tähän ajatteluun jo suhteen alussa enkä vasta siinä vaiheessa kun eroamme. Onko tämä vain merkki huonosta itsetunnosta ja mun pitäisi hakeutua hoitoon ja elää ilman miestä.
Tällä hetkellä olen tapaillut erästä miestä. Nyt en vain haluaisi taas alkaa roikkua hänessä.
Pysyn yleensä hyvinä kavereina eksieni kanssa ja omakin olo on paljon vapautuneempi siinä vaiheessa , kun eroamme. Sen jälkeen en ota enää mitään paineita siitä mitä mun pitäs mahollisesti olla, vaan voin olla juurikin sitä mitä olen. Miten pääsisin tähän ajatteluun jo suhteen alussa enkä vasta siinä vaiheessa kun eroamme. Onko tämä vain merkki huonosta itsetunnosta ja mun pitäisi hakeutua hoitoon ja elää ilman miestä.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Niinpä-Housut pois ja hoitoon(vanha sanonta)
tiedostamalla.
asian, mitä seuraavaksi..? Pitääkö minun vain takoo päähäni joka kerta ettei meidän tarvitse olla koko aikaa yhdessä. Myös parisuhteessa saan mennä ja touhuta omia juttujani, ottaa aikaa itselleni ja antaa sitä toiselle...
"Lähes aina minulla on kierrossa joku mies ja jos ei ole, olen hyvin surullinen."
Oletko koskaan ollut ihan OIKEASTI TODELLA rakastunut? Tuli vain mieleen jos niitä miehiä tosta noin vaan otetaan niin ei taida tunteet kovin vahvasti olla mukana.
Enkä aloita todellakaan seurustelua näitten miesten kanssa, se on vaan tapailua ja ajanviettoa yhdessä. Kuitenkin jonkin asteista säpinää pitää olla. Enkä käytä miehiä hyväkseni. Kerron heille kyllä heti jos ei kiinnosta. Sänkyyn en mene kuin sellaisten kanssa, jotka todella kiinnostaa. Sänkykumppaneita ei ole monia.
Haluaisin vaan toimivan parisuhteen. Olen kuitenkin ihan hyvän näkönen tytsy et vientiä on mut pitäs eka selvittää oman pääkopan sisällä, et minkä takia olen niin riippuvainen ja miksi en voisi ottaa rennommin jo suhteen aikana eikä vasta sen jälkeen.
No et ole ainut..olen nimittäin huomannut itsestäni saman et mulla aina pitäisi olla joku uros kierroksessa ja jos ei ole ketään niin olen hyvin onneton ja tuntuu niin tyhjältä...
oli niin korkeassa virassa, ettei ehtinyt kanssani leikkiä, joten oma mielikuvitus kehittyi ja olihan minulla työssäkäyvä äiti ja erityisesti isoäiti, joka oli melkein parasta mitä minulle on koskaan tapahtunut. Ei ollut isällä aikaa haavojani puhallella, itse opin puhaltamaan omat haavani ja ottamaan jo nuorena vastuun elämästäni, tosin otin yksitoista vuotta vanhemman hývän miehen itselleni ja avioliitto on säilynyt hyvänä. Isäsuhde voi vaikuttaa siihen. Olin kuitenkin sen verran järkevä, että otin itselleni kunnollisen miehen, ehkä juuri isäni oli siihen mallina. Näin heti miesten lävitse ja tietyntyyppiset vonkaajat jäivät rannalle ruikuttamaan. Miestä ei kannata sääliä, sillä jos säälii, niin saa huonon maineen ja mies ei toden totta kunnioita sinua ei sitten ikinä, se on varma ja pikkulinnut kyllä laulelevat kaduilla ja kapakoissa ja kohta tiedetään, kuka se helppo nakki oikein on. Siis naisen kannattaa pitää se oma pää pystyssä, kukaan muu sitä ei tee enää aikuisiässä.
Millainen suhde sulla on isääsi, jos hän nyt on enää elossa? Meinaan jos isä ei ole ollut kuvioissa mukana, kun sä olet ollut pieni, niin kai sä takerrut miehiin sen takia enemmän nyt aikuisiällä. Etsit miehiä elämääs, kun isä ei ollut paikalla silloin joskus, leikkimässä sun kanssa ja puhaltamassa polveen, kun tuli haava...
Voiko minulla olla tämä sama, vaikka ei todellakaan ole jatkuvasti miestä??
Edellisestä suhteesta on yli vuosi, ja sen jälkeen on ollut muutamia satunnaisia yhdenyönjuttuja. Tuntuu että jos joku josta minäkin olen kiinnostunut osoittaa kiinnostuksen merkkejä, niin se on menoa. Ihastun heti. Jos vähänkin osoittaa jotai kiintymystä, vaikka sit seksiä vaa haluu, kehuu nätiksi tai näin.
Yleensä mulle tekee aloitteen noi joista EN ole kiinnostunu. harvemmi nekää.. ehkä 2 kertaa on tullut sellanen mies vastaan josta haluaisin vakavampaa. Mä tein aloitteen ja ne ei halunneet... :(
Olen seurustellut kerran ja se oli vakavaa. Tuntuu että kun seurustelee, niin unohtaa millainen on omana itsenä ja unohdan unelmani, koska pelkään että mies nauraa ja tuomitsee tai jotain.. MITE SAA KORJATTUU TÄN ONGELMAN?!!!!!!! :((((((
Lheisyyden kaipuu alkaa kans jo olla.... baarista ei tunnu ainakaa löytyvän :(