Voi huokaus. Olen tolkuttoman ihastunut/rakastunut seurustelukumppaniini. Haluan häntä seksuaalisesti aivan mielettömästi, hänkin haluaa minua. Tuntuu kuitenkin että älyn ja sivistyksen saralla olemme aivan eri luokkaa. Minä olen se tyhmempi.
Hänen lähellään on hyvä olla, saatamme tuntolkulla halailla, suukotella, katsella toisiamme silmiin.. Ei kai mies sellasista jaksasisi ellei olisi ainakin ihastunut? Vai tekeekö mies seksin eteen ihan mitä vain? Teeskentelee ihastunutta?
Tuntuu myös siltä, että miehellä on "pakko olla joku" ja me nyt vain satuimme törmäämään silloin kun hän oli sinkkuna. Minä ihastuin, ja se riitti miehelle.
Pelkään että olen hänelle vain seksilelu joka jää kakkoseksi kun joku paremmannäköinen, älykkäämpi ja sivistyneempi nainen ilmaantuu näköpiiriin. Väliaikainen tyttöystävä. Seuraneiti.
Miehelle riittää että olen läsnä, silitän hänen hiuksiaan.. Emme keskustele juuri mistään oikeista, vakavista aiheista. Keskustelut tyrehtyvät siihen, että olemme eri mieltä tosi monesta asiasta ja mies pääsee väittelyissä aina niskan päälle; hän on älykkäämpi ja hänellä on parempi yleissivistys kuin minulla. Miksi jatkaisin keskustelua, kun minun mielipiteeni jyrätään kuitenkin?
On ihan mukavaa, jos kumppaniaan voi katsoa ylöspäin joissain asioissa ja olla hänestä ylpeä. Mutta liiallisesta tasoerosta ei tämän kokemuksen perusteella ole muuta kuin haittaa. Miestä se ei toistaiseksi tunnu häiritsevän; hän haluaa olla seurassani joka päivä. Hän ei painosta minua seksiin, seurani kelpaa muutenkin. Ihmettelen miksi.
Hänen lähellään on hyvä olla, saatamme tuntolkulla halailla, suukotella, katsella toisiamme silmiin.. Ei kai mies sellasista jaksasisi ellei olisi ainakin ihastunut? Vai tekeekö mies seksin eteen ihan mitä vain? Teeskentelee ihastunutta?
Tuntuu myös siltä, että miehellä on "pakko olla joku" ja me nyt vain satuimme törmäämään silloin kun hän oli sinkkuna. Minä ihastuin, ja se riitti miehelle.
Pelkään että olen hänelle vain seksilelu joka jää kakkoseksi kun joku paremmannäköinen, älykkäämpi ja sivistyneempi nainen ilmaantuu näköpiiriin. Väliaikainen tyttöystävä. Seuraneiti.
Miehelle riittää että olen läsnä, silitän hänen hiuksiaan.. Emme keskustele juuri mistään oikeista, vakavista aiheista. Keskustelut tyrehtyvät siihen, että olemme eri mieltä tosi monesta asiasta ja mies pääsee väittelyissä aina niskan päälle; hän on älykkäämpi ja hänellä on parempi yleissivistys kuin minulla. Miksi jatkaisin keskustelua, kun minun mielipiteeni jyrätään kuitenkin?
On ihan mukavaa, jos kumppaniaan voi katsoa ylöspäin joissain asioissa ja olla hänestä ylpeä. Mutta liiallisesta tasoerosta ei tämän kokemuksen perusteella ole muuta kuin haittaa. Miestä se ei toistaiseksi tunnu häiritsevän; hän haluaa olla seurassani joka päivä. Hän ei painosta minua seksiin, seurani kelpaa muutenkin. Ihmettelen miksi.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Et kyllä vaikuta yhtään tyhmältä tekstisi perusteella, taidat vaan liikaa ajatella ja miettiä asioita. Sitä paitsi mulla on ainakin sellanen mielikuva, että kovasti lukeneet ja sivistyneet ihmiset ei taida ymmärtää just mitään seksin päälle, vähän kuivaa porukkaa:)
Tärkeintä on että tyttöystävä on mukava, empaattinen jne. Ääripäät on sitten erikeen eli jos toinen on tyhmä kuin saapas eikä tosiaankaan tiedä mistään mitään niin ainakin minulta hermot menisi.
Ja kyllähän mies tykkää olla se tietävämpi ja älykkäämpi suhteessa.
Harva mies vaatii että naisen olisi oltava tarpeeksi älykäs/yleissivistynyt. Sellaisiakin tosin on olemassa.
Huokaus tässäkin. Tuntuu siltä että tunnistan tuon kertomuksen jollain tavalla, mutta toisiin päin. On äärimmäisen vaikea olla suhteessa ihmisen kanssa jolla on niin huono itsetunto että hän rupee kysenalaistamaan toisen motiiveja suhteessa. Kirjoitit esim. että luulet että hän teeskentelee ihastunutta, että hänellä on pakko olla joku. Ajattele nyt järkevävästi! Jos mies on niin älykäs ja sivistynyt niin eikä hänellä olisi riittänyt muita mahdollisuuksia, jos hän nyt olisikin paskiainen joka käyttää
"tyhmyyttäsi" hyväkseen niin en usko että hän tekisi sellaista kauan tai viitsisi antaa sinulle niin paljon aikaa. Kirjoitat ettette keskustelee asioista kuten hän ei haluaisi sitä, mutta sitten käy ilmi että se lähinnä riipuu sinusta. Kuka sanoo että sinulla on huonoja ideoita, mielipiteitä-ei ainakaan hän! Pelkäät sitä että hän tykkää sinusta, pelkäät että joudut vahvemman ihmisen tossujen alle joten yrität päästä ois tilanteesta helpoimmalla tavalla. Annat periksi. Olet pelkuri!
Tee asialle jotain jos rakastata häntä. Käy terapiassa, kerro hänelle epävarmuudestasi ja mielipiteistäsi. Olen varma että ne eivät häiritsee häntä ollenkaan. Päinvastoin! Hänellä voi itsellä olla asioita jossa hän tosiaan tarvitsee sinun tukesi, ehkä täydennätte toisiaanne jollain tavalla ilman että sinä tiedät siitä. Älykäs ihminen voi myöskin olla epävarma ja hänkin tarvitsee rakkautta.
Voihan se tietysti olla ettei suhde kestä-mutta se ei kyllä liittyy siihen että sinä olisit hänelle vaan jotain väiaikaista, vaan siitä ettet sinä pystyt olemaan oma itsesi hänen kanssaan, sinun peloistasi tai sitten jostain muusta. Eikä nyt kannattaisi elää nykyisyydessä, ota kaiken irti suhteesta, usko itseesi ja mieheesi.
Mä vähän veikkaan että ei teidän juttu tule mitään älyttömän kauaa kestämään. Mies käyttää kaikki tilaisuudet hyväkseen, nyt kun ei ole kuvioissa ketään muutakaan.
Kiitos vastauksistanne. Pitänee vain ottaa ilo irti tilanteesta kun on joku jonka kainalossa on hyvä olla! Arvostan miestä paljon ja kyllä hänkin minusta välittää, tiedän sen varmasti. Täytyy vain luottaa siihen, että riitän.
Kun itseluottamuksen puute ja (perusteeton) mustasukkaisuus ynnä muut epäilykset jäytävät muuten hyvältä tuntuvaa suhdetta, ei homma voi kauan jatkua ellei asioihin tule muutosta..
Minun täytyy vain jollain tavalla saada taottua päähäni, ettei minun tarvitse olla olla hänelle joka tasolla täydellinen kumppani; ei hänkään varmasti tule sitä ihan joka asiassa olemaan. Aion kuitenkin katsoa mihin tämä johtaa. Joskus on uskallettava heittäytyä vaikka homma kiville myöhemmässä vaiheessa karahtaisikin!