Välillä tuntuu, että tulee treenattua liian vähän ja välillä taas että liikaa. Miten olisi parasta treenata? Onko itsellänne jokin systemaattinen treeniohjelma tms?
Harjoittelusta
Garulli
111354
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 11
Vanhimmat
1-2 tuntia päivässä tuottaa itselläni parhaan tuloksen. Palautuminen on tärkeää.
Koitan harjoitella edes vähän joka päivä, joskus se on vain sitten sen 10 minuuttia, joskus tunteja (taukoja pitää olla). Ja jos on niitä päiviä että tosiaan tökkii ja huolella niin on varmaan hedelmällisempää tehdä jotakin muuta välillä kuin jatkaa pään takomista seinään. Kyllä sen tietää että saako siitä treenistään mitään irti vai ei.
On se harjoittelun määrä vähän kiinni instrumentista ja siitäkin, mitä harjoitteluna pidetään. Tuttavani vingutti viulua tutkinnon edellä päivittäin kolme tuntia ja hyvää tulosta tuli.
Itse laulan ja siinä tunti päivässä varsinaista laulamista olisi liikaa. Mutta niiden laulamisten lisäksi voi sitten painaa mieleen uutta ohjelmistoa pianoa pimputellen tai levyä kuunnellen.
Parasta ehkä harjoitella mielentilan mukaan kunhan ei tule useamman päivän taukoja, ainakaan monta kertaa vuodessa. Muistaakseni Placido Domingo kertoi haastattelussa pitävänsä joka vuosi muutaman viikon paussin laulamisesta.
Tunti päivässä liikaa laulamista? Itse olen harjoitellut laulua jo 7 vuotta vähintään tunnin verran päivässä eikä se suinkaan mielestäni ole liikaa vaan pikemminkin liian vähän. Tunnin jaksaa hyvin myös laadullisesti.
Ilmankos Suomessa no vain muutamia todella hyviä laulajia jos harjoittelu on noin vähäistä.
Oh, jos sinä laulat täyteen ääneen yli tunnin päivässä ja varmaan vielä 7 päivänä viikossa, niin kuinkas nimekäs tekijä sinä oikein oletkaan...?
Ammattilaulaja voi joutua harjoittelemaan enemmän kuin tunnin päivässä, mutta silloin pitää markkeerata.
Vertailun vuoksi:
Konsertissaan laulaja on äänessä 60 - 75 minuttia.
Viisas laulaja ei harjoittele konserttipäivänä, ei ennen eikä jälkeen konsertin. Ääntäkään ei saisi liikaa avata. Vielä fiksumpi ottaa konsertin alkuun niin helpon laulun, että äänen saa sillä auki.
Täysimittainen ooppera kestää 3 - 3,5 tuntia. Yksi solisti on kuitenkin äänessä vain 45 - 60 minuttia. (sopraanot joskus enemmän)
Urakkaharjoittelulla pääsee esittämään vain Tippavaaran isäntää. Kyhmyjä hoidetaan leikkauksilla.
Jos tekniikka on kunnossa niin kyllä päivässä voi laulaa enemmän kuin tunnin. Ihan varmasti. Tiedän useampia hyviä laulajia (ammattitasolla), jotka joutuvat laulamaan enemmän kuin tunnin päivässä eikä heillä ole ollut koskaan mitään ongelmia äänensä kanssa. Jos parin tunnin laulamisesta menee ääni niin sitten on varmaankin tekniikassa jotain pielessä.
Koskapa nimierkillä spinto ei ole auktoriteettia tähän asiaan niin pistän tähän lyhentäen isjen poikien sanomisia:
Kim Borg: (laulun opiskelusta)
1. pyri johonkin
2. ole nöyrä
3. ulkoile
4. myista yhteistyö, laajenna ympyröitäsi
5. vältä klikkejä
6. tutustu musiikkiin laajemminkin
7. tutustu teatteriin
8. muista nukkua
9. älä ole boheemi
10. älä politikoi musiikilla
11. matkusta
Ja lauluharjoituksissa PITÄÄ markkeerata
(kolme tasoa)
1. täysi markkeeraus; ei koskaan mf kovempaa ja korkeat paikat oktaavia alempaa
2. tehomarkkeeraus (=well marked) kaikki mikä ei rasita, lauletaan kansanlauluvahvuudella oikeassa lauluasennossa välttäen korkeita kiljahduksia
3. Harjoituslaulu: kuin esityksessä mutta EI täysillä
Konserttiin valmistautuminen:
Ennen konserttia päivä puhumata
syötävä aikaisin iltapäivällä
lepää, ylös pari tuntia ennen h-hetkeä
- muutenkin on oltava ylen laiska
Verryttelystä: ääntä ei pidä tuntikausia voimisteluttaa. Todellinen sisäänlaulanta tapahtuu yleisön edessä ja sen myötävaikutuksella, valitse ensimmäinen kappale siis oikein.
Tämä siis Kim Borgilta, ja sitten Luciano Pavarotin harjoitteluohjeita...
1. Päivittäin korkeintaan 1,5 tuntia. Ja taukoja.
2. Ja vain 4 päivää viikossa.
(Kyllä, tämä on Pavarotin omaa opetusta!)
3. Ylärekisterissä ei kauaa
4. Koskaan ei väkisin
5. Ei sairaana
(Ja sitten Pavarotti huomauttaa, että vastoin yleistä käsitystä seksillä ei ole vaikutusta tenorin ääneen)
Aikoinaan opettajani sanoi, ettei se määrä vaan se laatu. Tärkeintä on, että koko harjoittelun ajan keskittyy kunnolla siihen, mitä soittaa. Tosin, jos olet ammattiopiskelija voisi sellanen 4 tuntia päivässä olla aika hyvä määrä. Tunti aamulla, tunti keskipäivällä, tunti päivällä ja tunti illalla. Itse olen ainakin huomannut, että vaikka soittaisikin pieniä pätkiä, mutta kun niitä tulee sen päivän aikana useampi, niin se tuottaa tulosta. Jaksaa keskittyä ja hioa puhtautta viimeiseen saakka.
Lisäksi esim. asteikoissa kannattaa tehdä erilaisia rytmisiä muunnoksia, niin jaksaa paremmin keskittyä.
Puhut varmaan ihan totta. Itse toisen alan ihmisenä käytin koko päivän ammattiopintoihini. Niinhän se menee, opiskelukin on kokopäivätyö!
Harrastelijan näkökulmasta ja rivitalossa asuvana olen pohtinut asiaa myös naapurin kannalta. Kuvittelen heidän kuuntelevan harjoittelua mieluummin jonkun tiiviin periodin tiettyyn aikaan, kuin toistuvia sessioita aamusta iltaan. Mutta jokaisella on tietysti omat olosuhteensa.
Tärkeintä on, että tekee keskittyneesti ja huolella sen mitä tekee. Väsyneenä tahkoamisesta on helposti enemmän haittaa kuin hyötyä. Monesti varsinkin jos tykkää teoksesta kovasti tulee soiteltua läpi niin että aikaa kyllä kuluu mutta oppimista ei välttämättä niin hirveästi tapahdu.
Kuten joku muukin jo totesi 4 tuntia tunnin pätkissä voi olla keskittymisen kannalta parempi kuin 4 tuntia putkeen. Tämä on toki aina yksilöllistä ja riippuu kuinka laajoja teoksia on työn alla, mutta pitemmälle ehtineille instrumentalisteille 3-4 tuntia päivässä on yleensä riittävästi. Moni ammattiopiskelija tekee enemmänkin, mutta helposti menee myös överiksi. Laulajat ovat sitten asia erikseen.
Itse (pianisti) olen yleensä tehnyt päivän ensimmäisen harjoituksen alussa "lämmittelynä" jotain tekniikkaharjoituksia, parit asteikot, etydin harjoittelua. Jos on paljon ohjelmistoa työn alla esim. ennen tutkintoa, olen rytmittänyt harjoitteluviikkoa niin, että keskityn joinakin päivinä tiettyihin ja toisina päivinä toisiin (esim. joka toinen päivä samaa teosta). Joitain työn alla olevia teknisesti hankalia paikkoja soitan päivittäin erikseen esim. 15 min. erilaisilla harjoittelutavoilla.
Uutta teosta harjoitellessa on tarpeen malttaa ottaa tarpeeksi rauhallisesti, olla tarkkana ja satsata vaikeisiin paikkoihin. Jos oppii jonkun kohdan väärin on hankalampi jälkeenpäin poisoppia kuin että olisi aluksi nähnyt vaivaa ja jauhanut sen kunnolla.
Olen ottanut selkeitä välietappeja esim. että ensin opettelee viikon aikana sonaatista sujuvaksi esittelyjakson, sitten seuraavalla kehittelyjakson, sitten kertausjakson. Ulkoaopettelussa sama systeemi. Oikein hankalaa asiaa (esim. Bachin fuugan ulkoa opettelu niin, että osaa myös kädet erikseen ulkoa tai joku nykymusiikkiteos) on saattanut sitten tulla esim. parin rivin tai välillä jopa muutaman tahdin viikkovauhdilla.
Tärkeintä on koko ajan aktiivisesti kuunnella mitä soittaa (ei täysin mekaanista jauhamista edes asteikoissa), sointia, tasaisuutta jne.
Hyvä opettaja osaa neuvoa myös harjoittelussa ja erityisesti antaa vinkkejä ja keinoja teknisesti vaikeiden kohtien harjoitteluun.
treenatessa on tärkeä osata tauottaa että keskittyminen ja paikat kestäis maksimaalisesti eli mä kaÿtän selkeesti sellaista 45 min harjoittelu ja sit 15 min tauko ja taas 45 min harjoittelua jne.
itse soitan näin yleensä aamupäivällä 8-12 ja sitten illalla tai iltapäivällä esim 16-20