tyhjää

anjuska*** kirjoitti:

Minunkin on nyt pakko purkaa itseäni johonkin,tämä osui sopivasti auki.Kännykkäni olen laittanut kiinni,ovikellon hiljentänyt ja pimentänyt ikkunat. Haluan olla yksin,en tavata ketään enkä puhua kenellekkään.Annan nyt sitä aikaa itselleni ja tutkin itseäni.Yritän itkeä..ei onnistu.Kävelen edestakaisin kämpässä ja mietin mikä meni vikaan??Ovi on pysynyt kiinni torstaista lähtien..silloin mieheni meni siitä viimeisen kerran.On niin monet kerrat mennyt,mutta nyt ei ole paluuta. Yritän vielä säilyttää itsetuntoni rippeet, ei hän niitä kaikkia saanut hakattua minusta. Tästä vielä selviydyn, kunhan kerään voimia ja annan itselleni anteeksi. Toiselle olen anteeksi antanut,enhän muuta voi. En voi muuttaa toista ihmistä,itseäni kyllä.Ei auttanut puhumiset,ei teot. On vaan niin tuskallista tajuta,että ei ole onnistunut siinä,mitä yritti tosissaan. Alkoholi ja oman vapauden kaipuu kun tuntuu olevan toiselle ne elämän suurimmat asiat.Ei halua rakentaa,ei halua kommunikoida selvinpäin. Kännissä puhumiset kun on sama kuin tuuleen huutais.Ehkä tämä oli juuri nyt paikallaan.saan ottaa etäisyyttä asioihin ja yrittää selvitä itseni kanssa. tottakai haen apua, jos tunnen etten jaksa. Mutta nyt jopa ystävien tuki ja turva ja huolenpito ei ole paikallaan. ja he kyllä ymmärtävät sen. Lähestyn sitten kun on sen aika. En ole heitä jättänyt eikä he minua. Eikä ole kysymys siitä,että otan apua vain silloin kun minulle sopii.Tosi ystävät tuntevat ja tietävät minut. Tämä kirjoittaminen auttaa juuri tällä hetkellä ehkä eniten. Joskus avaan ikkunaverhot ja laitan puhelimen päälle. Elämä kuitenkin jatkuu ja toivon olevani hiukkasen positiivisempi tulevaan. Toivon myös, että mieheni löytäisi itsensä ja hakisi apua ongelmiinsa. En saanut olla se läheinen tuki ja turva.Silti rakkaus minussa vielä elää.

kirjoitti:

Anonyymi

Kirjoita kommentti

5000

Lähetä