Ihana parisuhde alkumetreillä mutta jotenkin epävarmassa minässä alan taas kauhistelemaan rahankäyttöön liittyviä asioita... En voi tälle mitään, sillä olen onnistunut elämään suhteissa, joissa naisen rahanahneudella ei ole mitään rajaa ja koska en ole mikään superrikas, niin olen joutunut jätetyksi näennäisen varattomuuteni vuoksi.
Tämäkin uusi tuttavuus on ilmaissut halunsa vaikka minkälaiseen menemiseen, joka ei ihan halvalla luonnistu. Ymmärrän tietysti, että on helppoa olla menossa ja tulossa kun on varakkaat vanhemmat ja omia kuluja ei juuri ole ollenkaan. Itse olen 100% omillani toimeentuleva ja vaikka käynkin ihan kohtuullisesti palkatussa työssä, niin rahat riittävät juuri palkkapäivästä palkkapäivään kun kaikki pakolliset menot on hoidettu. Säästäminen tuntuu matemaattisesti mahdottomalta ajatukselta. Kuinka siis menettelen? Sanonko tällekin tapaukselle todellisen tilanteen ja uhmaan jätetyksitulemisen mahdollisuutta vai kuinka? Miksi naisille ei tunnu nykyään riittävän mikään tavanomainen? Miksi aina pitää olla laukkaamassa kaukomailla tai kierrettävä suomen kylpylät,huvikeskukset ja laskettelurinteet? Miksi on ostettava kalliit Arabiat ja Iittalat, eikä Tarjoustalon juomalaseja? Miksi auton on oltava 4WD Audi, sitävastoin, että kulkisi julkisilla? Olen todella hämmentynyt näihin nykyajan vaatimustasoihin...
Pari lohdutuksen sanaa kelpaisi nyt tähän masennukseen...
Tämäkin uusi tuttavuus on ilmaissut halunsa vaikka minkälaiseen menemiseen, joka ei ihan halvalla luonnistu. Ymmärrän tietysti, että on helppoa olla menossa ja tulossa kun on varakkaat vanhemmat ja omia kuluja ei juuri ole ollenkaan. Itse olen 100% omillani toimeentuleva ja vaikka käynkin ihan kohtuullisesti palkatussa työssä, niin rahat riittävät juuri palkkapäivästä palkkapäivään kun kaikki pakolliset menot on hoidettu. Säästäminen tuntuu matemaattisesti mahdottomalta ajatukselta. Kuinka siis menettelen? Sanonko tällekin tapaukselle todellisen tilanteen ja uhmaan jätetyksitulemisen mahdollisuutta vai kuinka? Miksi naisille ei tunnu nykyään riittävän mikään tavanomainen? Miksi aina pitää olla laukkaamassa kaukomailla tai kierrettävä suomen kylpylät,huvikeskukset ja laskettelurinteet? Miksi on ostettava kalliit Arabiat ja Iittalat, eikä Tarjoustalon juomalaseja? Miksi auton on oltava 4WD Audi, sitävastoin, että kulkisi julkisilla? Olen todella hämmentynyt näihin nykyajan vaatimustasoihin...
Pari lohdutuksen sanaa kelpaisi nyt tähän masennukseen...
Vastaukset 19
Vanhimmat
..tuollainen mutta sano tytölles rehellisesti miten asia on.Turhaa alat elämään tuollaisen asian kanssa?Pian oot korvia myöten velassa tai vast.Kyllä se ymmärtää jos rakastaa. =)
Jos ystävättäresi ei ole valmis tinkimään kulutuksestaan eikä maksa sitä sitä itse, kannattaa sinun itsesikin takia etsiä joku toinen.
Miehen ei tule ryhtyä naisen sponsoriksi edes silloin kun rahaa on.
1. Kaikilla ei ole samanlainen vaatimustaso
2. Jos toinen haluaa hankkia kalliita juttuja niin hänellä on siihen varmasti varaa (tai vanhemmilla ainakin) ei sinun tätä tarvitse kustantaa.
3. Jos nainen ei ymmärrä että kukin elää varojensa mukaa, ei hän ehkä olekaan lähemmän tuttavuuden arvoinen
4. Tämä ns. varattomuus tulee kuitenkin esiin jossain vaiheessa. Eikö olisi parempi huomata tämä mahdollinen ahneus/ hyväksikäyttö ja alkumetreillä. Eli parempi tulla jätetyksi nyt kuin sitten kun on hoidettavana velat ja romahtanut itsetunto.
Naisia riittää moneen lähtöön. Minä olen nainen, joka on aina tullut toimeen omilla rahoillani. En ole elämäni aikana käyttänyt kuin yhden miespuolisen ihmisen rahoja: isäni, silloin kun olin lapsi.
Älä kuvittele, että kaikki naiset olisivat tuollaisia. Emme me ole. Minun suhteessani on niin päin, että minä olen yhteiseen kotiin ostellut enemmän tavaroita ja ostan ruokaakin enemmän kuin kumppanini. Hän on pihi, minä en. Olen hyväksynyt tämän piirteen hänessä, koska monet hyvät piirteet korvaavat sen pihiyden. Itse kuitenkin maksamme esim. matkamme ja laskut maksetaan tarkasti puoliksi.
Eikös kaikkien pitäisi elää varojensa mukaan. Sinä tienaat omat rahasi menoihisi ja naisesi rahat omiin menoihinsa. On sitten molempien oma asia, ostellaanko Iittaloita vai tarjoustalon laseja. Tosin jos on yhteistalous, niin kompromissi lienee paikallaan. Ostakaa vaikka sitten vain 2 kpl Iittalan laseja. Kyllä niilläkin pärjää seuraavaan tiliin, sitten voi taas ostaa 2 kpl Iittalan laseja. Ne halvat lasit ei kaikki ole kovin kestäviä.
Ja jossei rahat riitä, niin sitten sinä sanot sen ja sanot, että nyt tuli stop. Ei mitään lasketteluja, jossei kerran oo rahaa. Se on niin yksinkertaista.
Kukin tallaan tyylillään ja yhteistaloudessa ongelmia tulee varmasti rahan kanssa, mutta odotas kun siinä vielä on lapsia. Sitten sitä vasta tapellaankin rahasta, kun monenkaan miehen ei omasta mielestään tarttis paljoa esim. lasten kuluja maksella.
Eihän kaikki naiset tuommoisia ole!!!!! Minä itse en ole rikkaasta perheestä, koskaan en ole mitään vanhemmilta pyytänyt tai rahaa ottanut jos sitä on tarjottukin. Minulle se on kunniakysymys pärjätä omillaan! Eikä koskaan, missään parisuhteessa, ole tullut mieleen että pyytäisin miestä kustantamaan jotain menoja mitkä on yhteisiä tai etenkin menoja, jotka mitä minä itse aiheutan. Sitten jos pitemmän aikaa on seurusteltu, voidaan niitä menoja yhdessä miettiä, yleensä fifty-fifty.
Jos kaikki naiset, joita olet tavannut, haluaa vaan "parasta" ja koko ajan pitää olla menossa ympäri maailmaa niin kannattaa ehkä miettiä vähän sitä omaa naismakua. Ei kaikki naiset haaveile maallisesta mammonasta tai etelän lomamatkasta vaan löytyy naisia, joiden haaveet on sellaisia joita ei rahalla pysty toteuttamaan.
Ihan noin yleisesti niin naisista kuin miehistäkin, jotka ovat tottuneet elämään vanhempien rahoilla: näistä harvemmin löytyy sisukkaita, omillaan toimeentulevia, pitkäjänteisiä, rahan arvon tuntevia jne. Harmittaa, miten rikkaat vanhemmat edes päästää lapsensa niin helpolla että kaikki annetaan valmiina eteen. Työtä tekemällä oppii ja työkokemus on se, mitä rahalla ei saa.
Tarkoitus ei luonnollisestikaan ollut yleistää. Ihmettelin vaan, että kuinka tämä toistuu omalla kohdalla lähes poikkeuksetta... Itse en ole iskijätyyppiä, joten kaikki naiset ovat itse olleet niitä lähestyjiä. En usko, että minusta minkäänasteinen varallisuus henkisi ulospäin, joten tästä tuskin on kyse.
Sen verran; että todellakin olen ikäni tullut toimeen omillaan. Vanhempani eivät olleet varakkaita ja heidän jälkiään olen tässä suhteessa itsekin joutunut korjailemaan. Kaikki mitä minulla on, on itsehankittua. Tiedän siis TÄYSIN, mitä tarkoittaa se kun yrittää vähistään pihistää elämän eri alueille rahaa.
Voihan olla, että olen osittain kateellinen/katkerakin siitä, että toiset ovat saaneet niin hyvät lähtökohdat elämälleen mutta en silti ole lannistunut. Haluan olla normaalissa parisuhteessa kuten muutkin ihmiset, tehdä töitä ja pärjätä elämässä. En vain ole niin rikas kuin mitä tähänastiset naiset ovat minulta edellyttäneet. Tieto siitä, että vähemmälläkin selviäviä on olemassa, helpottaa.
Eihän kaikki naiset tuommoisia ole!!!!! Minä itse en ole rikkaasta perheestä, koskaan en ole mitään vanhemmilta pyytänyt tai rahaa ottanut jos sitä on tarjottukin. Minulle se on kunniakysymys pärjätä omillaan! Eikä koskaan, missään parisuhteessa, ole tullut mieleen että pyytäisin miestä kustantamaan jotain menoja mitkä on yhteisiä tai etenkin menoja, jotka mitä minä itse aiheutan. Sitten jos pitemmän aikaa on seurusteltu, voidaan niitä menoja yhdessä miettiä, yleensä fifty-fifty.
Jos kaikki naiset, joita olet tavannut, haluaa vaan "parasta" ja koko ajan pitää olla menossa ympäri maailmaa niin kannattaa ehkä miettiä vähän sitä omaa naismakua. Ei kaikki naiset haaveile maallisesta mammonasta tai etelän lomamatkasta vaan löytyy naisia, joiden haaveet on sellaisia joita ei rahalla pysty toteuttamaan.
Ihan noin yleisesti niin naisista kuin miehistäkin, jotka ovat tottuneet elämään vanhempien rahoilla: näistä harvemmin löytyy sisukkaita, omillaan toimeentulevia, pitkäjänteisiä, rahan arvon tuntevia jne. Harmittaa, miten rikkaat vanhemmat edes päästää lapsensa niin helpolla että kaikki annetaan valmiina eteen. Työtä tekemällä oppii ja työkokemus on se, mitä rahalla ei saa.
Olisiko kysymys siitä, etteivät naisesi oikein arvosta sinua miehenä? Haluavat vain pitää kanssasi vähän aikaa hauskaa eivät mitään vakavampaa?
Jos nainen esittää vaativia toiveitaan noin kepeästi on se merkki suunnattomasta itsekeskeisyydestä, ei niinkään hänen vanhempiensa varallisuustasosta.
Haluatko elää naisen kanssa, joka pystyy rakastamaan vain rahaa ja itseään sen kautta?
.. olet varmaan itsenäinen ja sinut elämäsi kanssa omines arvoinesi. kun nainen jonka kanssa alatte ns.pitää yhtä, on alussa hyvä tehdä pelisäännöt selviksi että ihmisen takia ollaan ja sen tunteitten sekä sisäisen kauneuden takia eikä sillä ole paskankaan väliä rakastaako kultaisten korvisten verran vaiko jopa 1000€ sormuksen suuruudella.. vain ne jotka noin ajattelee, kärjistettynä; olen sun kun saat käyttää mua ja minä saan siitä sulta sitä ja tätä maallista mammonaa..ja pälä pälä.
unohda sellaiset naiset ja säilytä itseisyytesi ja löydä samanlainen itsenäinen nainen joka välittää ensin sinusta itsestäsi..
tuli mieleen sellainen asia että onko naisesi sanonut että EHDOTTOMASTI HALUAA esim. matkoille, audin, arabian astiaston. vai onko hän sanonut että OLISI IHANAA JOS.
sillä minä ainakin olen pirun kova haaveilemaan. jospa sitten joskus isona(!!!) olisi varaa uudempaan autoon, omaan asuntoon, etelän matkaan,... saatan aika useinkin lausua vaikka että voi oispa nyt rahaa niin lennettäs etelään. mutta tiedän että rahaa ei ole, ei minulla eikä miehelläni, rahatkin on tosin yhteiset, ja niillä ei paljoa juhlita. mutta haaveilemasta se ei estä. aluksi omakin mies oli ihmeissään että minä haluan paljon, kaikkea ja heti. mutta eipä se niin ole, minä vain haaveilen. oikeasti minulla on jalat maan pinnalla ja tajuan että ei se raha puussa kasva=)
juttele naisesi kanssa ja selvitä mitä hän oikeasti haluaa ja tajuaa=) ja ole rehellinen nyt.
tietenkin voihan hän sitten elellä ja matkustella vanhempiensa rahoilla. mutta kova tulee olemaan hänenkin pilvilinnoista tippuminen. luultavasti hänkin joutuu sen joskus kokemaan, ymmärtämään että ei se raha sinne tilille itsestään tule. elämä kun ei ole ruusuilla tanssimista. ja asian toinen puoli, jos hän sinut jättää rahan vuoksi, niin minkä arvoinen hän todella olisi? ei minkään.
onnea kuitenkin sinulle! toivotaan että naisellasi on sydän ja aivot paikallaan=)
Hmm... Pidin kovasti lohduttavasta kirjoituksestasi. Valitettavaa tässä tietysti on se, että se tuskin rajoittuu haaveiluun. Hän oli jo hetki sitten tilaamassa matkoja mutta ehdin hädissäni väliin. Siis tuollainenhan on arvaamatonta. En ymmärrä, että mikä minussa viittaisi johonkin rikkaaseen, vaikka oon aina muistuttanu siitä, että rahaa ei ole liikoja. Just pärjää ja thats it.
Tämä alkaa tuntua jonkinasteiselta vedätykseltä pikkuhiljaa... Kuinka aikuinen ihminen voi olla noin kumma? Kohta en tajua tätä maailmanmenoa itsekään, vaikka aina oon pyrkiny järkiperäsiiin tekoihin.
Mitäs se emäntä niitä matkoja tilailee ittekseen? Tasa-arvon aikana nainen maksaa puolet päreistä ja ruisleivästä.
Eri asia jos vaikka naisella on vaan opintotuki. Tottakai siinä väkisinkin enemmän panostaa rahallisesti jos käy itse töissä. Se on kyllä ihan varma, että minun raatamaa rahaa ei mihinkään haihatuksiin pistetä.
harmi. kuulostaa kyllä siltä että naisesi elää jonkinlaisessa mielikuvitusmaailmassa. että kaiken saa kunhan vaan sormia napsauttaa. ehkä hän tosiaan on joskus niin elänyt, vanhempiensa helmoissa.
älä hyvä mies anna hänen kahlita itseäsi pikkusormensa ympärille. varmasti hän on ihana ja rakas, mutta hyvä että sinä et katsele hänen touhujaan ruusunpunaisten lasien läpi.
tuo matkan varaus juttu on kyllä inhottava. kyllä noin suuret (ainakin minulle suuri juttu) mietitään ja mahdollisesti sitten varataan yhdessä. ei niitä niin vaan itsekseen varailla! ei, vaikka rahaa olisikin. miten toinen voi päättää toisen menoista yms.
vanha mutta viisas neuvo sinulle: puhu hänelle, yritä saada aikaan keskustelu. kysy mitä hän meinaa, kerro omista tunteistasi, myös tuosta vedätys-asiasta.
voi, toivon kovasti että saat asian jonkilaiseen järjestykseen, tai että TE saatte=) voimia sinulle!
kirjotushäirä=)
Minulla taas mies on tuollainen.Sanoo minua itaraksi jos sanon että EI!
Jokainen parisuhdehan on ihana alussa.
Poikaystäväni ex-avokki oli juuri kuvailemasi kaltainen.. Varakkaiden vanhempien ainoa lapsi, joka oli saanut haluamansa aina hevosista lähtien ja jolla tälläinen tuhlaileva luonteen piirre on säilynyt aikuisiälle asti. Hän on tälläkin hetkellä velkaa poikaystävälleni aika suuren rahasumman ja kuka tietää kuinka paljon muille ystävilleen.
On minullakin varakkaat vanhemmat, mutta rahan arvon olen joutunut opettelemaan jo pienestä pennusta enkä ole vielä tähän päivään mennessä velkaa kenellekkään.. enkä myöskään pyydä apuja vanhemmiltani vaikka opiskelenkin ja välillä tiukkaa tekee.. ja ulkomailla olisi ihana käydä tietenkin ja ihania vaatteita ostella.. mutta sellaiset ei sovi minun elämäntilanteeseen se on ihan itsestään selvyys, vaikka poikaystävälläni nyt onkin hyvin toimeen tulevana siihen varaa.. enkä myöskään suostu, että poikaystäväni elättää minua (hän yrittää sitä kovasti), vaikka hän sattuukin olemaan varakkaampi.
Ihminen joka on oppinut tuhlaamaan rahaa ja elämään kalliisti myöskin elää niin löytyipä rahaa tai ei. Hankala siitä tavasta on päästä eroon ja se sinun pitää ymmärtää. Ei se tyttöystäväsi rahankulutus muutu puolen vuoden päästä säästeliäämmäksi saatikka sitten vuoden kuluttua...
Sinulle voin sanoa ohjeena, että jos nyt todellakin katsot haluavasi jatkaa tuollaista suhdetta, niin yksinkertaisesti kirjaa ylös kaikki ne mitä tyttöystäväsi sinulta lainaa.. ja kerro se myös hänelle että teet niin. Kerro hänelle, että sinulla tekee tiukkaa (näytä vaikka pankkitilin saldo)..
Sinä et ole rahan ilmaisjakelukone niin kuin tyttöystäväsi ilmeisesti luulee. Vaikka tämä kuulostaakin julmalta teolta, niin tulet kyllä näkemään sen, että rakastaako ja välittääkö tyttöystäväsi sinusta tosissaan.
Tämän tempun teki poikaystäväni exälleen ja se hillitsi neitokaisen rahanlainailua kummasti tai sitten hän vain siirtyi lainailemaan kavereiltaan. Kokeile.. tämä ei ole huono neuvo.. keskustele hänen kanssaa asiasta (jollet jo ole keskustellut).. sopikaa joku käytöntö rahan suhteen.
Mutta älä koskaan alistu siihen, että nainen kuppaa sinulta rahat..
Kyllä minäkin haluan vähintään kerran vuodessa ulkomaille, suuren omakotitalon, hyvän ja uuden auton.. arabian ja iittalan tuotteita ja muutenkin keskitasoa varakkaamman elämän,
MUTTA ne vuodet ovat minulla vielä edessä päin.. minä hankin ne vasta sitten kun MINULLA ITSELLÄNI on siihen varaa.. ja näin tulee myös käymään. Jos silloisella miehelläni on myös rahaa niin se on hyvä juttu, mutta itse minä itseni elätän tässä maailmassa...
Jos nainen/mies on tottunut elämässään siihen, että rahaa saa heti kun pyytää ja niin paljon kuin tarvitsee, on joskus pirun vaikeaa ymmärtää että jotkut joutuvat tekemään työtä rahojensa eteen ja elämään tarkan markan budjetilla. Mutta fiksut oppivat ja ymmärtävät, eli siitä vain nostamaan kissa pöydälle ja keskustelemaan asia halki ja poikki. Pahinta mitä sinulle voi tapahtua, on menettää nainen joka "pitää" sinusta vain oletettujen rahojesi vuoksi.
ite elän avioliitossa olen tehnyt reppuhommia ja raha on riittänyt niin ettei ole tarvinnu penniä venyttää mutta nyt työhommat on hakusessa ja tiukkaa tulee oleen nii akka heittäytyy ihan skitsoks jatkuvaa vittuilua ja stressaamista käveleenkää ei viittis lähtee ku on lapsia