tässä jonkun vuoden olen pojan kanssa kahden asunut, ja alkanut pohtia mihin sitä parisuhdetta oikeestaan tarvii? jälkikasvu kun on hankittu, seksiseuraa löytyy baarista??? koko tuo parisuhde hössötys on niin yliarvostettua. minä en ainakaan enää viitsi laittaa tikkuukaan ristiin parisuhteen eteen, on sitä tullut jo yritettyä. kylmä totuus on ettei kalpeen värinen hellä ja kiltti mies naisille kelpaa. pitää olla alkoholiongelma tai jokin muu riippuvuus. ja mielellään väkivaltainen tai ulkomaantuontia, sit kelpaa naisille.... sellaisen eteen nainen tekee kaikkensa. muuten kelpaa korkeintaan laskujen maksajaksi tai elättäjäksi, kunnes nainen löytää se "oikeen" itelleen.
mihin
parisuhdetta oikeen tarvii...
221284
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 22
Vanhimmat
samaa mieltä tismalleen. Itse olen hyvännäköinen, pitkä, tumma ja pitkälle kouluttautunut, mutta en vielä ole keksinyt, mihin sitä parisuhdetta tarvitsen, en tarvi edes seksiä, koska se on ihan tyhjää jonkun tuntemattoman kanssa.
Juuri äsken luin anopit ja miniät-palstaa ja olen niin onnellinen, että omat vanhempani saavat olla rauhassa kiukkuisilta miniöiltä, toki vaikutti myös siltä, että äidit eivät halua
irti omista pojistaan. Eivät siis halua, että oma poika on jonkun naisen aviomies tai avomies.
Usein lapset kärsivät, on jatkuvaa kismaa ja mielipahaa. Olen todella onnellinen, että käytän järkeäni näissä hommissa. Ei oikein tähän maailmaan enää uskalla omaa lastakaan ajatella saati toteuttaa näitä juttuja. Olen tyytyväinen tähän asetelmaan ja ikääkin jo reilusti yli kolmenkymmenen, vaikka eräs mies
siis vanhempi sellainen luuli minua kaksikymppiseksi.
Luen välillä sinkkuahdistuksissani avoero ja anoppi/appi palstaa, ihan vain siksi, että muistaisin ettei parisuhteessa eläminen ole aina niin ihanaa.
Mieleen hipii aina välillä tunne, että olisi niin ihanaa rakastaa ja tuntea itsensä rakastetuksi, elää hyvän miehen kanssa. Ei sellaista vain löydy ja rima ei ole liian korkealla. Niin, ja en ole mikään sekopää, ruma ja läski!
väittää tuota että naiset haluaisivat juopon ja väkivaltaisen miehen. En ainakaan itse tunne yhtään ainutta naista, joka hakisi sellaista miestä.
niin yksinkertaisia voi olla, että vain uivat katiskaan, jossa juoppo ja väkivaltainen mies pistää naista nyrkillä silmään ja vetää alkoo oikein urakalla. Kyllä sen näkee jo seurusteluvaiheessa tai jo oikeastaan jo ensi silmäyksellä, mutta naiset tahtoo tällaisen, joka panee heti ensi tapaamisella. Siis naiset ovat......... sitten taas valitetaan, kun ollaan yksinhuoltajia eikä kukaan huoli, jos ei sitten samanlainen juoppo tai väkivaltainen pieneksi
viihteeksi. Jos nainen haluaa kunnon miehen ja on itse kunnollinen, niin tulee fiksusti seurustella ja tutustua toiseen ihmiseen ihmisenä eikä alkaa aina kaikki väärästä päästä.
Siis sitä saa, mitä tilaa. Kyllä naisen vaistokin sen jo sanoo, mikä mies on miehiään,
mutta kun se libido sanelee kaiken.
Jos naiselta kysyy niin takuulla kukaan ei halua juoppoa ja väkivaltaista miestä. Kuitenkin tällaisilla miehillä tuntuu olevan naisten keskuudessa kova kysyntä. Olisi mielenkiintoista kuulla mistähän se johtuu?
Onko naisilla niin kova hoivavietti? Haetaan mahdollisimman vaikea tapaus jota nainen sitten lähtee rakkaudellaan parantamaan? Onko naisten itsetunto niin alhaalla ettei haluta sallia itselle tasokasta puolisoa? Onko naisen mielestä mies joka ei ryyppää ja hakkaa vätys? Onko ongelmaton ihmissuhde niin tylsä että sellainen saa mennä yli laidan kun vastaan tulee hurmaava renttu? Eikö näillä naisilla ole alkeellisintakaan omanarvontuntoa tai itsekunnioitusta?
Ihmisen ei ole hyvä olla yksin, jokainen tarvitsee rakkautta. On pelkkää itsepetosta uskotella ettei tarvitse kuin korkeintaan satunnaisia seksisuhteita. Paljosta jää paitsi, jos ei saa elää elämäänsä rakkaan ihmisen rinnalla. Yksinoloon voi toki tottua ja kyetä nauttimaan elämästään jotenkuten.
Mutta todellakin; elämän suurin asia on Rakkaus.
no siinähän se vika onkin ettei sitä rakkautta ole vastaan tullu, kaiken laisii hyväksikäyttäjii. et mielummin yksin...
vaan asiaa vois ajatella toiseltakin kantilta vai mitäs luulet..?kliseiltähän nää kuulostaa mut virheistä oppii jne..tarpeeksi virheitä tehtyään kai huomaa et olishan ton voinu tehdä toisinkin..jollei koskaan funtsaile omia toimintatapojaan miten muutosta voiskaan syntyä?
tää nyt tarkotti asioita ylipäätään,jos aina syyttelee muita kunnei jutut luista niin joskus on hyvä katso peiliin..itse sen oman onnellisuutensa pohjan rakentaa,ei sitä kukaan valmiiksi tule tekemään...
vaiko katseletko elämää niitten vaaleanpunaisten
piilarien läpi. Ei sitä rakkautta kannata edes kirjoittaa isolla kirjaimella, niin harva tietää edes mitä se sana tarkoittaa. Nuorilla se nykyään on se seksi, joka tulkitaan väärin rakkaudeksi ja vähän myöhemmin kaikki menee puihin. Kannattaa siis ottaa järki käteen, edellinen kirjoittaja oli kaiketi haaveileva nuori nainen, joka ei ole vielä tämän maailman karuutta joutunut kokemaan. Kun järki on molemmissa käsissä ja nyrkki puristettu kiinni, niin niistä elämän karikoista selviää joten kuten, mutta ne vaaleanpunaiset piilarit voi heittää roskikseen. Naiset eivät tiedä rakkaudesta mitään ja miehet joutuvat, siis fiksut, siitä kärsimään. Tuntuu, että koko sukupolvi on jätetty lapsena rakkautta vaille, kun ei kykene pysyviin ihmissuhteisiin, ei se mene niin, että lapsi hankitaan kuin jokin huonekalu ja sitten taas lennetään kynnet viilattuina työpaikalle pätemään. Rakkaudesta on enää turha unelmoida, on vaan tehtävä järkeviä valintoja ja ratkaisuja elämässään, ettei lyö päätään seinään ja lujaa.
oletkohan sinisilmäinen kuuluu viestin Voi kuulehan alle. Onnellinen ihminen kirjoitti sanan rakkaus isolla alkukirjaimella. Vielä pyydän, että hae se rakkaus tänne, niin että sitä aluksi voisi edes pienellä alkukirjaimella tunnustella, mutta kun pelkkä hyväksikäyttö ja
pettäminen ja uudet suhteet ovat sitä nykyaikaa....
Sehän on ihan selvä ettei mitään rakkauteen viittaavaakaan tule koskaan löytämään jos asenne on se ettei siitä mitään kuitenkaan tule ja ihan turha yrittää kun ei kuitenkaan onnistu. Tuolla tyylillä mahdotonta mutta kun kokeilee ja antaa muille mahdollisuuden niin on olemassa riski että se oikeat asenteet ja arvot omaava sopiva ihminen löytyykin. Oikeestaan töihinkin on ihan turha mennä, sieltä kun voi saada potkut. Myös syöminen on turhaa kun ei siitä seuraa kuin pelkkää paskaa.
Valitettavasti elämä ei ole ilmeisesti suonut sinulle rakkautta, jota tarvitsisit. Kyynisenä jurottamiseen ei siltikään kannata lyhyttä aikaansa täällä tuhlata.
Tiedoksi sinulle; on täysin mahdollista saada koko elämän kestävä rakkaussuhde, mutta matkalle kuuluu tottakai myös karikkoja. Suhteeseen on vain valittava sellainen ihminen, jonka kanssa niistä karikoista on mahdollista selvitä. Olen kiitollinen herkkyydestäni, sillä se on suojellut minua huonoilta ihmissuhteilta tänä aikana, jona esim. seksiä pidetään normaalina kanssakäymisenä tuntemattomien välillä.
Ehkä kuulostan naiivilta, mutta osaan sentään rakastaa ja saan vastarakkautta ihmiseltä, jolle pystyn paljastamaan sisimpäni.
Rakkauden puute tuntuu olevan suuri ongelma nykyaikana. Miehet ja naiset hyppivät sängystä sänkyyn ilman että ensin tutustutaan kunnolla.
Itsekkyys, "elämykset", vapaus, vastuuttomuus, ulkonäkökeskeisyys, turvattomuus, pelaaminen, yksinäisyys, pinnallisuus.
Ihmiset suojautuvat kuoren alle ja yrittävät etsiä rakkautta ulkoisilla avuillaan. Tuskin he edes tietävät mitä rakkaus oikeasti on.
Tytöt, muistakaa että vieno hymy on rakkautta etsiessä ehdottomasti parempi keino kuin vällyjen välissä telmiminen ensimmäisellä tapaamiskerralla. Nykyajan meiningille saa haistattaa p****t ja käyttäytyä itse niinkuin parhaaksi näkee lannistumatta mahdollisista pettymyksistä.
melko järkevästi nuoreksi ihmiseksi. Ainoa mitä ihmettelen, on se, että on valittava sellainen ihminen....ei sellaista aina löydy, siis jonka kanssa voi karikot väistellä ja löytää elämänpituinen rakkaus. Moni on niin luullut ja kuin veitsellä leikaten kaikki on mennyt puihin, on petetty ja jätetty. Tämä on tätä nykyajan elämää, kun kaikki hyvä pitäisi kohdistua vain omaan itseen, toisesta viis. Mutta jos haluat tehdä kaikkesi rakkaan miehesi kanssa, niin mahdollisuudet ovat olemassa. Minua ei kannata sääliä, kirjoittelen vain ihan realistisesti asioista. Minä itse olen onnellisesti naimisissa joten olen väärällä kanavalla, mutta
haluan tuoda julki tiettyjä tosiasioita, koska ne voivat tulla hyvänkin avioliiton tuhoajiksi, vaikka olisi kuinka yrittänyt, mutta kun haluaa yrittää ja tehdä kaikkensa liiton eteen, yritys kyllä palkitaan.
Kaikki eivät valitettavasti löydä varteenotettavaa ihmistä, jonka vierellä pääsisi elämänpolkua yhdessä tallaamaan. Ja aina on olemassa sekin mahdollisuus, että polut erkaantuvat syystä tai toisesta. Voisin luetella tähän vaikka kuinka paljon asioita, joita parisuhde vaatii onnistuakseen, mutta mainitsen nyt vain luottamuksen ja toisen kunnioittamisen, ystävyyden ja intohimon. Hyvä parisuhde antaa niin paljon, että sen eteen kannattaa nähdä vaivaa.
kun on vain tarpeeksi monta kertaa "polttanut sormensa" naisten kanssa, ei enää todellakaan löydy luottamusta naisiin, milloin on esitetty vapaata ja oltukkin varattuja. tai avioliitto loppunut 2vkon jälkeen kun tuli ulkomaantuonti vastaan. tai suhde loppunut heti kun opiskelut on valmiit ja nainen ei tarvitse enää elättäjää. näitä riittää....
kysymys minkä ikäinen mies siellä kirjoittelee????
että osaa ajatella jo omilla aivoillaan ja ei ole tarvinnut naisiin sekoilla, kun ovat niin koppavia ja näköalattomia ja pilvilinnoissaeläviä
hutsuja. Juuri sen ikäinen olen, että olen liian järkevä lyödäkseni pääni seinään.
nyt hikeenny, ihan vain kysyin "uteliaisuuttani".
Mutta jos mielipiteesi on tuollainen naisten suhteen niin ehkä sinun on tosiaan paras pysyäkin yksin. :)
Ei me kaikki, ei voi yleistää, vai oletko tavannut kaikki naiset?
Ystävällisesti kirjoitti hän :)
siltä, että ei huvita tavata yhtäkään naista.
Pissiksiä kaikki tyynni. Mutta yksinäinen en ole.
On omaiset, muut sukulaiset,sisarukset, hyvät ystävät ja tuttavat ja työtoverit. Naisen saan, jos huolin, mutta en huoli omaa tyylikästä kotiani sotkemaan. Siis en ole yksin. On lisäksi kummilapsia ja tulee ehkä sisarusten lapsia, enkä ehkä ole erityisen "lapsellinen" ihminen, koska seuraan aikaani ja tiedän mitä tulevaisuus tuo seuraavalle ja jo tälle sukupolvelle tullessaan. Kannattaa tutustua tiedepalstaan ja lukea sanomalehtiä, jos on nukkunut bioskan tunneilla, niin kannattaa vähän tutkiskella mitä tällä pallolla on seuraavalle sukupolvelle annettavana. Minä tunnen, että vastuuu henkilökohtaisesti mahdollisen oman lapsen suhteen on minulla eikä kenelläkään muulla. Jokainen ajatelkoon omilla aivonystyröillään.
valitsee oman tiensä.
Se on hyvä että et ole yksin. :)
Tulevaisuus tuo tullessaan mitä nyt tuo.
Kannattaa katsellakin sinne eikä menneeseen... itse teen ainakin niin.
Mutta hyvää jatkoa sinne ja nautitaan elämästä (kaikesta huolimatta ;) )
joku täällä vastailee mun puolesta, mut ei ne nyt kovin metsään menneet. ikää on yli 30, mutta yhtää sellaista suhdetta ei ole mun elämässä vielä ollut et olis voinut sanoo olleeensa rakastettu, vaikka kaikkensa on suhteisiinsa satsannut. se varmaan se vika onkin et naiset haluukin kunnon ÄIJÄN joka pistää akat kuriin...
mut omana itsenäni ajon pysyy vaikka se tarkoittaakin silloin sitä et haaveet pysyvästä parisuhteesta saa haudata. niin v monta kertaa on saanut olla se toiseksiparas vaihtoehto...
mut kiitokset puolestanii vastailleille ja vastaajille...