3 vuotta ja lukuisia treffejä takana. Ihan mukaviakin iltoja on ollut, mutta täysi mahdottomuus... nimittäin se että kävisi niin jotta molemmilla kolahtaisi! Ei mitään mahdollisuutta, kertakaikkinen mahdottomuus. Aina toinen pettyy, tänään minä ja huomenna se toinen.
Miten tämä on mahdollista? Ei jaksaisi enää.
Miten tämä on mahdollista? Ei jaksaisi enää.
Vastaukset 17
Vanhimmat
Itse olen yli 5 vuotta! pyörinyt erilaisilla treffisivuilla ja tavannut vuosien mittaan silloin tällöin miehiä, mutta mutta....jos yhteen olen ihastunut niin se on voinut lopahtaa siihen että asuu liian kaukana tai kuten itse kerroit ei vaan kolahtanut kummallakaan tai sitten vaan pettyy toiseen kun tavataan.
Haluat siis sellaisia, jotka eivät kelpuuta sinua? Sinulla on siis epärealistinen kuva omasta haluttavuudestasi.
Eli olisi alettava seurustelemaan seurustelun vuoksi, tyydyttävä sellaiseen mikä olisi "omaa tasoani"? Sorry, se on sinun juttusi, ei minun.
Jos ei ole tunnetta mukana niin silloin olen mieluummin vaikka yksin. Tiedän että se kummastuttaa muita, muita jotka eivät kestä omaa seuraansa ja ottavat ensimmäisen vastaantulijan yksinäisyyttä paikkaamaan.
Täsmälleen samaa mieltä. Sinkkuna olemisessa on omat hyvät puolensa. Parisuhteessa on myös omat hyvät puolensa. Siksi ei viitsi ryhtyä parisuhteeseen ihan kenen tahansa kanssa vaan kyllä siinä pitää olla mukana muutakin kuin vaan ympäristön paine.
Kun deittailee paljon niin todennäköisyys sille että löytää ihmisen jonka seurassa viihtyy kasvaa koko ajan. Onko sitten se että haluaa tavata mukavia ihmisiä kategoriassa "liian kovat vaatimukset"?
Parin viime vuoden aikana olen käynyt deiteillä viiden-kuudenkymmenen naisen kanssa. Suurin osa on ollut näitä oli-kiva-treffata-hei-hei juttuja, muutaman kanssa oli kiihkeää seksiä. Muutamaan ihastuinkiin mutta he eivät ihastuneet minuun ja päinvastoin. Oli naisia jotka kertoivat ihastuneensa minuun mutta minä taas en lämmennyt heille. Aikomus on jatkaa deittailua niin pitkään että vastaan tulee tilanne jossa syntyy molemminpuolinen ihastuminen ja mietitään sitten (yhdessä) miten edetään.
Vaatimuksia liittyen ulkonäköön, koulutukseen yms. en ole koskaan esittänyt, minulle ihmiset ovat ihmisiä eikä sitä, kenen seurassa viihtyy oikein voi kiloilla tai senteillä mitata.
jonka luin jostain:
Hulluutta on se, että toistaa samoja asioita ja odottaa erilaista lopputulosta.
Olet kolme vuotta yrittänyt löytää Sitä Oikeaa netin kautta (jos ymmärsin oikein), tuloksetta. Mikä sinut saa uskomaan, että neljäs vuosi samaa käyttäytymistä tuottaisi poikkeuksen? Missä vaiheessa ajattelit antaa periksi ja siirtyä "elävään elämään"?
"Olet kolme vuotta yrittänyt löytää Sitä Oikeaa netin kautta (jos ymmärsin oikein), tuloksetta. Mikä sinut saa uskomaan, että neljäs vuosi samaa käyttäytymistä tuottaisi poikkeuksen?"
Todennäköisyys, rakas rouvaseni, kasvaa sen mukaan mitä aktiivisemmin toimii. Eikä se että sovit treffejä netin kautta ole mitenkään erossa "elävästä elämästä". En tiedä mihin te niitä treffejänne oikein sovitte ja kenen kanssa mutta minä treffailen oikeita eläviä ihmisiä siellä elävässä elämässä. Ensikontakti vain on otettu netin kautta.
Mikä saa sinut ja muut ihmiset lottoamaan vuodesta toiseen? Mikä sinut saa uskomaan, että sama käyttäytyminen tuottaisi poikkeuksen? Missä vaiheessa ajattelit antaa periksi ja lopettaa lottoamisen totaalisesti?
Minulla on hyvinkin elävää elämää, veikkaan että värikkäämpää kuin sinulla. Hyviä ystäviä ja paljon erilaisia harrastuksia. Vai se yksi puuttuu... ;)
Selailin näitä palstoja ja huomasin että sinun ainoa harrastus näyttäisi olevan netissä oleminen, näillä palstoilla surffaaminen...
Niin, milloin ajattelit siirtyä näiltä palstoilta elävään elämään, kommunikoimaan elävien ihmisten kanssa? Jakamaan suuria viisauksia eläville ihmisille ihan livenä?
sattuiko noin arkaan paikkaan?
En lottoa, en ole koskaan lotonnut. Netissä roikun töitä tehdessäni tai lorviessani, en harrastuksissani ollessani joten on ilmeisestä ettei minua näe täällä silloin.
Totuushan on, että jokainen nettideittailuun käytetty tunti on pois jostain muusta, esimerkiksi harrastuksesta. (Ja kyllä, sama koskee näihin keskusteluihin osallistumista, saisin paljon enemmän aikaiseksi kun irrottautuisin täältä, mutta olen jäänyt koukkuun.En kuitenkaan tee tätä siksi, että löytäisin täältä jonkun, jonka kautta alkaisin elää.)
tulen olemaan livenä monessa tilaisuudessa niin työn kuin harrastustenkin puolesta.
Lottoaminen oli vertauskuvallinen ilmaisu, paljon muitakin löytyisi. Et nyt vain ymmärtänyt...
Sinuukin taisi sattua tuo aloitus. Aina kannattaa uskoa tulevaisuuteen, ei saa antaa periksi vaikka välillä lannistaakin. Joskus tavoitteen saavuttaminen kestää vuosia, mutta palkitsee sitten sitäkin paremmin.
Sinä olet ilmeisesti luovuttajatyyppi, pessimisti. Kuten joku tuossa sanoi, täältä voi etsiä siinä missä muualtakin. Vaikka täällä onkin ehkä enemmän kaltaisiasi negatiivisiä tyyppejä, mutta ehkä joskus osuu kohdalle parempaakin. En etsi ihmistä "jonka kautta alkaisin elää", se voi olla sinun käsityksesi parisuhteesta mutta se voi olla paljon hienompaakin. Ehkä ymmärrät joskus, ehkä et.
Mukavia surffailuja ja rakentavia komentteja keskusteluihisi..
Mietitäänpä sitä elävää elämää. Työmatkabussia, kaupan kassajonoa, työväenopiston kuoroharjoituksia, uimahallia... Kaikkia paikkoja joissa on paljon eri ikäisiä ja näköisiä ihmisiä. Hienoja paikkoja etsiä sitä sydämen valittua? Ehkäpä ei.
Mistä tiedät kuka on sinkku? Mistä tiedät kuka on haku päällä?
Jos vaikkapa viisi prosenttia satunnaisotannalla valituista ihmisitä on sinkkuja ja haku päällä niin joudut selvittämään keskimäärin kahdenkymmenen ihmisen sopivuuden deittailuun. Sitten pitäisi vielä löytää sellainen joka itseä miellyttää ja joka haluaisi vielä deiteille. Ja todennäköisyys oli?
Deittipalstoilla 100% profiilinsa jättäneistä ilmoittaa etsivänsä seuraa. Millä motiiveilla ja ovatko oikeasti sinkkuja on heidän oma asiansa. Muutama viestinvaihto ja sinulla on jonkinlainen mielikuva p.o. henkilöstä ja ennenkaikkea se haluatko tavata hänet siellä kuuluisassa elävässä elämässä.
Makunsa kullakin. Jos kaljanhuuruinen lähiöpubi on teille luontevampi ympäristö niin pysykää ilomielin siellä mutta älkää pakottako minua sinne.
Tämä sinun olisi pitänyt osoitaa "kiribatille" eikä minulle :)
Todennäköisyys on joka kerta sama. Jos heität noppaa 10 kertaa, ja saat joka kerta ykkösen, kuinka suuri todennäköisyys on, että saat myös 11. heitolla ykkösen? V: sama 1:6 kuin edellisilläkin heitoilla. :) Nojoo, totta tietysti, että nopan heittämättä jättäminen ei ole ratkaisu...
Kuulostaa siltä, että treffailet kaikkia jotka kohdalle sattuu.
Itse tutustuin ihmisiin ensin sähköpostilla tai jos nainen välttämättä halusi käyttää puhelinta, niin sai toki soittaakin. Joka tapauksessa en edes ravintolassa sopinut kenenkään kanssa treffejä suoraan, vaan vaihdoin yhteystietoja ja sen jälkeen tutusteltiin hieman paremmin.
Olisi silkkaa ajan ja ehkä rahankin tuhlausta lähteä treffeille tyypin kanssa, josta ei tiedä mitään. Sen sijaan jos valikoit turhat tapaukset ensin pois (sama luonnollisesti toisinpäin), niin niitä ns. turhia treffejä ei tarvi montaakaan tehdä.
Itselläni oli muutaman vuoden aikana varmastikin satoja yhteydenottoja, joista kymmenien kanssa kirjoittelin pidempään ja muutaman kanssa kävin treffeillä (kuva vaihdettiin vain parin kanssa). Tuon päälle joku kymmenen ravintolatapausta, joista ei tullut mitään vakavampaa.
Eli pikkasen jos miettii kenen kanssa treffejä sopii, niin säästyy monelta pettymykseltä.
ps. ja kyllä se oikeakin löytyi, vaikka monen sattuman kautta..
No en todellakaan ole treffaillut jokaista mahdollista, lähes aina on jopa vaihdettu kuvat ennen tapaamista jottei tule aivan järkyttäviä yllätyksiä. Ja jos ei ole kuva miellyttänyt, on jätetty siihen. En ole myöskään tuppisuu vaan ihan sosiaalinen tyyppi, joten ei ole kaatunut siihenkään sitten tavatessa. Kun ei vain kolahda niin ei kolahda, ja jos kolahtaa niin silloin ei toisella. Yksinkertaista mutta karua.
Täytyy myöntää että satojen yhteydenottojesi rinnalla olen amatööri :) Mukava huomata että jollakin muullakin se on ottanut aikansa. Toivottavasti löysit lopulta hyvän!
Ei ole elämän hangonkeksit tasaisesti jakautunut, ei.
Itse en niin epätoivoisesti etsi seuraa (en etsi ollenkaan) että ottaisin epäonnistuneiden nettitreffien takia herneet nenään. Suosittelen sama asennetta muillekin: eihän baariinkaan mennä hampaat irvessä ja vaatimukset ojennuksessa, vaan hauskanpidon merkeissä. Ja hauskaa onkin kun lukee näiden joidenkin profiileja.