Seuraavassa kuvaan erästä miestä, joka kuvaa samalla hyvin nykyajan yhtä miestyyppiä. Olisi mielenkiintoista tietää kuinka yleisesti kyseistä tyyppiä esiintyy. Kenties tunnistat itsesi siitä?
Puolipoikamies on sosiaalinen yksilö. Hän on hauska, jollakin tapaa puoleensavetävä ja mukava pikku veitikka naisten mielestä. Hänessä saattaa olla myös nallekarhun piirteitä.
Puolipoikamies ei halua sitoutua perinteiseen parisuhteeseen ja hän saattaa jopa itse 'älykkäästi' määritellä itsensä sitoutumiskammoiseksi mieheksi. Syyt tuohon kammoon ovat hänelle selvillä, mutta se ei muuta asiaa.
Puolipoikamiehellä saattaa olla yksi pääsuhde, kenties vuosikausiakin kestänyt "seurustelusuhde", joka on sitoutumisasteeltaan maksimi mihin hän kykenee. Perhettä puolipoikamies ei todellakaan halua, joten tämä pääsuhde tulee pitää tietyissä rajoissa pysyäkseen miehen kontrollissa ja sietorajoissa. Mies saattaa olla hyvinkin riippuvainen tästä suhteesta, mutta mieluummin näkee asian niin, että nainen on hyvin riippuvainen hänestä.
Puolipoikamies ei halua antaa itseään "kokonaan" yhdelle naiselle jotta suhde ei kehkeytyisi liian vakavaksi ja hänen kannaltaan vaativaksi, joten hänelle jää tarpeita jotka eivät tyydyty tuossa "vajaassa" suhteessa. Siksipä hänellä on setti rooleja joihin hänelle jollakin tapaa mielenkiintoiset naiset saavat luvan astua.
Noita "toisia naisia" voisi kutsua vaikkapa pikkuystävättäriksi. Riippuen naisen fyysisistä, henkisistä ja tunne-elämän ominaisuuksista nainen "pääsee" hänelle sopivaan rooliin, joka jollakin tapaa palvelee miehen tarpeiden tyydyttymistä. Joku nainen tyydyttää miehen henkisiä tarpeita, toinen suhde on ehkä enempi fyysispainotteinen. Kaikki riippuu naisen "tasosta" mitä tulee kauneuteen, seksikkyyteen, hoivaavuuteen, sydämensivistykseen jne.
Pikkuystävättäret tuovat puolipoikamiehen elämään vaihtelua, virkistystä, säpinää ja muuta sellaista, mikä auttaa jaksamaan pääsuhteen tasaisuutta ja ennustettavuutta. Puolipoikamies arvostaa pikkuystävättäriään eikä hän halua yksipuolisesti käyttää näitä hyväkseen. Näissä suhteissa on vastavuoroista antamista ja ottamista, mutta vain hänelle sopivassa määrin.
Puolipoikamiehellä on sitoutumiskammostaan huolimatta ihannekuva naisesta, joka antaisi hänelle kaiken mitä hän tarvitsee. Tuohon ihannekuvarooliin saattaa silloin tällöin joku kaunis ja mukava nainen astua, mikäli tällä suhteella ei oikeasti ole mitään mahdollisuutta toteutua. Esim. kauniista ja mukavasta alunperin pikkuystävättären roolissa olleesta naisesta saattaa tulla miehen ihannenainen, johon tämä rakastuu, mikäli tuolla naisella on tähtäimessä joku toinen mies. Silloin puolipoikamies kenties uskaltaa rakastua tuohon naiseen, vaikka tuollainen rakkaus sisältääkin katkeransuloisia tunteita.
Puolipoikamies on sosiaalinen yksilö. Hän on hauska, jollakin tapaa puoleensavetävä ja mukava pikku veitikka naisten mielestä. Hänessä saattaa olla myös nallekarhun piirteitä.
Puolipoikamies ei halua sitoutua perinteiseen parisuhteeseen ja hän saattaa jopa itse 'älykkäästi' määritellä itsensä sitoutumiskammoiseksi mieheksi. Syyt tuohon kammoon ovat hänelle selvillä, mutta se ei muuta asiaa.
Puolipoikamiehellä saattaa olla yksi pääsuhde, kenties vuosikausiakin kestänyt "seurustelusuhde", joka on sitoutumisasteeltaan maksimi mihin hän kykenee. Perhettä puolipoikamies ei todellakaan halua, joten tämä pääsuhde tulee pitää tietyissä rajoissa pysyäkseen miehen kontrollissa ja sietorajoissa. Mies saattaa olla hyvinkin riippuvainen tästä suhteesta, mutta mieluummin näkee asian niin, että nainen on hyvin riippuvainen hänestä.
Puolipoikamies ei halua antaa itseään "kokonaan" yhdelle naiselle jotta suhde ei kehkeytyisi liian vakavaksi ja hänen kannaltaan vaativaksi, joten hänelle jää tarpeita jotka eivät tyydyty tuossa "vajaassa" suhteessa. Siksipä hänellä on setti rooleja joihin hänelle jollakin tapaa mielenkiintoiset naiset saavat luvan astua.
Noita "toisia naisia" voisi kutsua vaikkapa pikkuystävättäriksi. Riippuen naisen fyysisistä, henkisistä ja tunne-elämän ominaisuuksista nainen "pääsee" hänelle sopivaan rooliin, joka jollakin tapaa palvelee miehen tarpeiden tyydyttymistä. Joku nainen tyydyttää miehen henkisiä tarpeita, toinen suhde on ehkä enempi fyysispainotteinen. Kaikki riippuu naisen "tasosta" mitä tulee kauneuteen, seksikkyyteen, hoivaavuuteen, sydämensivistykseen jne.
Pikkuystävättäret tuovat puolipoikamiehen elämään vaihtelua, virkistystä, säpinää ja muuta sellaista, mikä auttaa jaksamaan pääsuhteen tasaisuutta ja ennustettavuutta. Puolipoikamies arvostaa pikkuystävättäriään eikä hän halua yksipuolisesti käyttää näitä hyväkseen. Näissä suhteissa on vastavuoroista antamista ja ottamista, mutta vain hänelle sopivassa määrin.
Puolipoikamiehellä on sitoutumiskammostaan huolimatta ihannekuva naisesta, joka antaisi hänelle kaiken mitä hän tarvitsee. Tuohon ihannekuvarooliin saattaa silloin tällöin joku kaunis ja mukava nainen astua, mikäli tällä suhteella ei oikeasti ole mitään mahdollisuutta toteutua. Esim. kauniista ja mukavasta alunperin pikkuystävättären roolissa olleesta naisesta saattaa tulla miehen ihannenainen, johon tämä rakastuu, mikäli tuolla naisella on tähtäimessä joku toinen mies. Silloin puolipoikamies kenties uskaltaa rakastua tuohon naiseen, vaikka tuollainen rakkaus sisältääkin katkeransuloisia tunteita.
Vastaukset 15
Vanhimmat
yleiseltä. Pinnallista.
mutta onhan noita puolinaisiakin liikenteessä.
Ihmissuhteiden pinnallisuuus tuntuu olevan niin
trendikästä nykyisin,jopa rehvastelun aihe.Säälittävää.
Olen ollut ns.pääsuhteen toinen osapuoli ja ei kuulkaas ole helppoa olla jakamassa miestä muiden naikkosten kanssa.Erosinkin siitä.Mietiskelin jälkeenpäin,suhde oli alistumista narsistisen miehen egoa pönkittämään.Kun en enää jaksanut,muutuin kuulemma tosikoksi,inhottavaksi,laiskaksi,tunne-elämältään ailahtelevaiseksi,vastuuttomaksi naiseksi.Päätelkääs tuosta missä mätti.
... tuttu kuvio, mutta tämä puolipoikamies voi aivan yhtähyvin olla myös aviomies. Kuviossa ei ole ap:n kuvaukseen verrattuna mitään muuta eroa kuin se, että sormukset ovat sormessa - kuvio muuten sama....
ja todellakin: kyseessä voi myös olla aviomies. Exäni sopii kuvaukseen loistavasti.
Motivaattorina koko käyttäytymisen taustalla on halu olla jatkuvan ihailun kohteena ja mm. nämä rinnakkaissuhteet tarjoavat juuri sitä.
Seksi saattaa k.o. tyypille olla muutenkin lähes toissijainen toiminto. Hän saa kicksinsä ihailusta. Eli rinnakkaissuhteiden pääasia ei ole seksiin päätyminen, kuten niin yleisesti luullaan. Vaan pääasia on, että tämä puoliaviomies / puolipoikamies saa jatkuvasti kuulla, kuinka viehättävä, hurmaava ja komea hän onkaan. Usein ko miehillä seksuaaliset taidot ovatkin kovin vaatimattomat. He eivät näe tarvetta niiden kehittämiselle, kun ovat mielestään muuten niin täydellisiä.
N.s. sitoutumiskammosta luopumiseen ja mahdolliseen naimisiinmenoon voi olla syynä esim. halu olla ihailtu vakiintuneena ja vastuunsakantavana aikuisena. Tämä tietysti on vain harhaa ja avioliiton viehätys riittää vain juuri niin pitkälle, kun se on tuore. Kun naimisiinmenolla ei voi enää kehuskella, siitä tulee rasite.
Vaimoksi tällaiseen avioliittoon kelpaa ns. "riittävän markkinakelpoinen" nainen, joka ennen kaikkea on myös helppo kumppani, eikä vaadi puolisoltaan liikoja, kuten uskollisuutta tai liiallista yhdessäoloa.
Aloite naimisiinmenolle tulee yllättäen miehen puolelta ja kosiminen saattaa olla hyvinkin näyttävä ja romanttinen tilanne. Todellisuudessa sekin on kuitenkin suunniteltu vain "yleisöä" silmälläpitäen, joten morsiammen on turha innostua.
Lapsia näistä liitoista on vaimon aika turha ruveta toivomaan. Ne ovat ko miehelle jo täysi kauhistus ja liiallista sitoutumista vaativa projekti.
Liitto kestää enintään 5 vuotta, jonka jälkeen tämä puoliaviomies rupeaa taas haikailemaan puolipoikamiehen statustaan ja syyttää lähtiessään ex-vaimoaan hänen vapautensa riistämisestä, unohtaen tyystin itse olleensa aloitteellinen naimisiinmenon osalta.
Ja taas lähtee uusi kierros käyntiin...
Kunnes jonain päivänä mies huomaa olevansa ei_enää_niin_viehättävä keski-ikäinen mies, joka ei enää kelpaakaan kaikille. Ja sitten alkaa katkera laulu naisten kranttuudesta ja liian suurista vaatimuksista =D
tapauksissa lapsetkin kuuluu kuvioon, kunhan vaimo vain hoitaa ne.
...joskin samalla vähän surullistakin. seurustelen juuri tuollaisen puolikkaan kanssa. seuraavaksi kai pitää alkaa miettiä, miksi ihmeessä.
mies osaa antaa vaikutelman naisen täydellisestä huomioimisesta ja tähän keskittymisestä? Ainakin suhteen alkuvaiheessa. Mies jotenkin osaa vetää oikeista naruista. Lisäksi seksuaalinen vetovoima on suurta, mikä jotenkin liittyy juuri tuohon miehen taitoon keskittyä niin "kiinnostuneesti" naiseen.
tuollaisesta kuvauksesta, olenkin pikemmin kokopäivä-avomies.
samantapainen juttu. Muutin toiseen kaupunkiin ja lopetin yhteydenpidon. Nyt olen ollut jo pari vuotta vakisuhteessa ja tämä "puolipoikamies" lähettelee vieläkin viestejä, vaikka kerroin seurustelevani enkä ole hänelle VUOTEEN vastannut yhtään mitään.
Ihmetapaus, nytkö sitten kiinnostan kun minua ei kiinnosta?!
Jota ilman jokainen nainen tulee paremmin toimeen.
Mikä ihme sitten saa naisen ottamaan puolipoikamiehen, jos se on ilemstyskirjan pedosta seuraava? Onko nainen niin huijattavissa vai kuvitteleeko nainen omaavansa yliluonnollisia kykyjä, joilla puolipoikamies kesytetään?
välttämättä edes tiedä, että hänen kumppaninsa onkin puolipoikamies. Mikäli hän tietää asiasta ja hyväksyy sen, niin sittenhän siinä ei ole mitään ongelmaa. Harva nainen kuitenkaan hyväksyy.
Itse törmäsin tuollaiseen mieheen vastikää ja sain "kutsun" pikkuystävättäreksi ryhtymiseen. Mies antoi ymmärtää, että hän on "seurustelusuhteessaan" lähinnä vastentahtoisesti, mutta
koska nainen on niin riippuvainen hänestä ei mies tohdi loukata naista. Siksi mieluummin kertoo naiselle mitä tämä haluaa kuulla. Tämä oli miehen käsitys vastuuntunnosta.
"Puolipoikamies ei halua sitoutua perinteiseen parisuhteeseen ja hän saattaa jopa itse 'älykkäästi' määritellä itsensä sitoutumiskammoiseksi mieheksi. Syyt tuohon kammoon ovat hänelle selvillä, mutta se ei muuta asiaa."
En ole oikeastaan sitten teinivuosien halunnut "oikeaa tyttöystävää". Tuntuu raskassoutuiselta ja melko teennäiseltä ajatukseltakin. Mieluummin olen yksikseni höystettynä satunnaisilla hoidoilla ja maksullisilla joilla voi tyydyttää "kyllä minäkin kelpaa" puolen. Muusta tekstisä en löytänyt itseäni.
itseni suht hyvin tuosta tekstistä. perustuu ajattelumalliin "nainen on täydellisimmillään silloin kun häntä ei tunne tarpeeksi hyvin"...puhdasta arjen
ja rutinoitumisen välttelyä tuo on, en ihmettele yhtään miksi tuo on niin saatanan suosittua.