Tilanteeni on tämä. Puoli vuotta sitten tapasin miehen ja pian rakastuimme. Mies oli todella ihana, lojaali, uskollinen, rakastava ja ajan mittaan olin varma, että hän olisi se oikea. Olin mielettömän onnellinen tämän miehen kanssa ja tuntui, että hän oli minunkin kanssa. Kaikki sanoivat, että olimme täydellinen pari. Mies vannoi minulle rakkautta, sanoi että ei ikinä jätä minua eikä hän voisi rakastaa ketään muuta. Pari päivää sitten asiat olivat vielä hyvin. Yhtäkkiä mies sanoi miettivänsä eroa ja sanoi syyksi hänen exänsä. Hän oli palannut suomeen ja he olivat kuulemma jo puhuneet palaavansa yhteen. Ja tästäkin he olivat puhuneet vain puhelimessa. En voi sanoin kuvata oloani. Mieheni on nyt sen naisen kanssa, meidän yhteinen puoli vuotta oli noin vain heitetty pois. En vain pysty käsittää, miten joku voi heittää kaiken hyvän pois noin helposti. Kaikki kävi niin nopeasti. Uskomatonta, että mies ei tunne minkäänlaista suruaikaa suhteemme päätyttyä. Tuntuu, että olen ollut vain korvike. Kyseinen mies oli henkilö, johon uskalsin luottaa aiempien epärehellisten miesten jälkeen. Olo on aivan sietämätön..
Mikä auttaa?
Natasha
3560
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Tsemppiä sinulle. Maailma on valitettavasti täynnä ihmisiä jotka rakentavat pilvilinnoja. En ole koskaan saanut selville tekevätkö he sen itselleen koska eivät kestä elää arkielämässään vai tekevät he sen jotta toinen osapuoli antautuisi helpommalla.Jotkut ihmiset ovat vaan sellaisia pelkureita etteivät osa myöntää avoimesti asioita, ei edes itselleen. Kaikilla ihmisillä on oikeus muttta mieltään mutta ihminen joka tekee sen noin helposti ja vaivattomasti ei voi olla psyykisesti aivan kunnossa tai sitten hän on vaan käyttänyt sinut hyväkseen.Ensimmäisessä tapauksessa-et voi muuttaa häntä-valitettavasti. Hän on ainoa joka sen voi, ja hän ei näköjään kestä sitä kun ei halua edes keskustella kanssasi. Toisessa tapauksessa-hän on paskiainen-hyvä-voit olla vihainen hänelle ja pääset helpommin eteenpäin.
Toiset eivät vaan millään pääse irti niistä existään. Nyt kun ne näemmä sitten sai välit selvitettyä keskenään, niin sut lakaistiin maton alle. Ehkäpä se suakin rakasti omalla tavallaan, jos ei sitten valehdellut ja lirkutellut sen takia että sulle tulisi parempi mieli. Kaipa sä taisit olla sitten korvike vain, kunnes se toinen naikkonen palasi sieltä matkoiltaan. Voipi olla ettei ne koskaan edes eronneet, vaan se mies nyt vaan kaipasi naista elämäänsä siksi aikaa kunnes oma eukko palaa maailmalta.
toi on varmaan tosi sietämätöntä eikä siihen lääkettä muuta oikeen löydy kun aika...niin pahalta kun se kuulostaakin. aina tuol päässään miettii miten elämä voi olla näin epäreiluu...et kui se voi tehä noin? mut älä lannistu...keksit paljon mukavaa tekemistä ja vaikka projekteja mis sun aika kuluu...voimia!!