Mulla olis tällainen kysymys jota olen itsekseni tässä pohtinut, ja toivoisin muiden kommentteja ja neuvoja asiaan :) Vähän taustaa ensin. Olen ollut pitkään sinkkuna, viimeisestä kunnon seurustelusta on jo noin kolme vuotta. Suhde kesti tosin vain puoli vuotta, ja päättyi siihen kun halusin viettää vielä sinkkuelämää. Täytän parin kk päästä 24. En ole kokenut aikaisemmin tämän kolmen vuoden aikana olevani vielä valmis seurusteluun, olen viihtynyt hyvin sinkkuna, yhden illan jutut ja ei-niin-vakavat muutaman kuukauden tapailut ovat olleet enemmän minun juttuni. Olen halunnut keskittyä vielä enemmän itseeni, opiskeluun jne, kuin aloittaa mitään vakavaa kenenkään kanssa. Nyt olen viimeisen vajaan vuoden verran viettänyt hiljaiseloa yhden illan juttujen suhteen, ja baarissakin on tullut käytyä melko harvoin. Selibaatissa en kuitenkaan ole suostunut olemaan, joten sitä varten on olemassa kiva vakkarimies ;) Mutta nyt päästään siis itse asiaan:
Kuukausi sitten tapasin baarissa kivan miehen, 27v, joka vaikutti todella mukavalta ja tutustumisen arvoiselta. Hän asuu eri paikkakunnalla, jonne olen itsekin muuttamassa marraskuussa (tosin ihan muiden syiden vuoksi). Olemme pitäneet nyt tämän kuukauden verran yhteyttä lähes päivittäin puhelimitse, ja ollaan parina viikonloppuna nähty. Pitkän sinkkuelämäni vuoksi muistista on kuitenkin jo kadonnut, miten mahdollisen seurustelun alkuvaiheessa tapahtumat etenee, joten niihin kaipaisin hieman virkistystä. Niinä kertoina kun ollaan nähty, ollaan katseltu tv:tä ja vaan juteltu, oltu. Välillä sylikkäin, välillä erikseen. Minusta on todella mukavaa maata miehen kainalossa ja katsella leffaa, näyttää mieskin siitä nauttivan. Ollaan myös menty sänkyyn, mutta vasta muutaman tapaamisen jälkeen. Meillä on ollut yhdessä ihan kivaa ja puhelimessa juttua riittää =)
Kuitenkin viimeksi kun kävin hänen luonaan ennen kuin piti lähteä taas omaan kotiin, viivyin aikataulujen pakosta vain noin tunnin verran, mutta ei edes koskettu toisiamme, ei halattu/pussattu kun lähdin. Tätä ei ole ennenkään tehty, vaikka muuten pussaillaankin. Peilaan itseni tilannetta pakostikin välillä aina kavereihini, ja viimeksi kun kaveriporukkaan syntyi uusi pari, he eivät ainakaan pystyneet pitämään käsiään erossa toisistaan. Onko tämä meidän juttu vaan hitaasti kehittyvää laatua, uskallanko asettaa jotain toiveita mahdolliselle seurustelulle, vaiko mitä? Eli onko tää meidän tahti ja toiminta ihan normaalia, että sitä kiihkeämpää halua jne on odotettavissa vasta sitten kun olemme paremmin tutustuneet toisiimme? Myönnän kyllä, että itse olen hitaan etenemisen kannalla, mutta en haluaisi suhdetta, jossa ei ole kiihkoa edes alussa. Toivottavasti joku jaksaa lukea tämän edes loppuun, ja vielä kiitollisempi olisin jos joku vähän valaisisi tilannetta :)
Sori tää romaanipituus, en vaan saanut juttua mahtumaan tarpeeksi lyhyeen... :)
Kuukausi sitten tapasin baarissa kivan miehen, 27v, joka vaikutti todella mukavalta ja tutustumisen arvoiselta. Hän asuu eri paikkakunnalla, jonne olen itsekin muuttamassa marraskuussa (tosin ihan muiden syiden vuoksi). Olemme pitäneet nyt tämän kuukauden verran yhteyttä lähes päivittäin puhelimitse, ja ollaan parina viikonloppuna nähty. Pitkän sinkkuelämäni vuoksi muistista on kuitenkin jo kadonnut, miten mahdollisen seurustelun alkuvaiheessa tapahtumat etenee, joten niihin kaipaisin hieman virkistystä. Niinä kertoina kun ollaan nähty, ollaan katseltu tv:tä ja vaan juteltu, oltu. Välillä sylikkäin, välillä erikseen. Minusta on todella mukavaa maata miehen kainalossa ja katsella leffaa, näyttää mieskin siitä nauttivan. Ollaan myös menty sänkyyn, mutta vasta muutaman tapaamisen jälkeen. Meillä on ollut yhdessä ihan kivaa ja puhelimessa juttua riittää =)
Kuitenkin viimeksi kun kävin hänen luonaan ennen kuin piti lähteä taas omaan kotiin, viivyin aikataulujen pakosta vain noin tunnin verran, mutta ei edes koskettu toisiamme, ei halattu/pussattu kun lähdin. Tätä ei ole ennenkään tehty, vaikka muuten pussaillaankin. Peilaan itseni tilannetta pakostikin välillä aina kavereihini, ja viimeksi kun kaveriporukkaan syntyi uusi pari, he eivät ainakaan pystyneet pitämään käsiään erossa toisistaan. Onko tämä meidän juttu vaan hitaasti kehittyvää laatua, uskallanko asettaa jotain toiveita mahdolliselle seurustelulle, vaiko mitä? Eli onko tää meidän tahti ja toiminta ihan normaalia, että sitä kiihkeämpää halua jne on odotettavissa vasta sitten kun olemme paremmin tutustuneet toisiimme? Myönnän kyllä, että itse olen hitaan etenemisen kannalla, mutta en haluaisi suhdetta, jossa ei ole kiihkoa edes alussa. Toivottavasti joku jaksaa lukea tämän edes loppuun, ja vielä kiitollisempi olisin jos joku vähän valaisisi tilannetta :)
Sori tää romaanipituus, en vaan saanut juttua mahtumaan tarpeeksi lyhyeen... :)
Vastaukset 5
Vanhimmat
Onko sinulla itselläsi sitä kaipaamaasi kiihkoa ja tunnetta ettet voi pitää käsiä erossa???
Jos kyllä, niin mikset tee niin, sinähän olet vastuussa omista tunteistasi ja tekemisistäsi.
Jos ei, niin sittenpä onkin ihan turhaa kysellä enää muuta.
Jollei intohimoa ole alussa niin ei sitä ole myöhemminkään. Olette kuin kaksi virkamiestä, jotka kokevat suhteenne aika käytännölliseksi ratkaisuksi. Olet löytänyt miehen joka täyttää
osan sinun aukosta ja kaipauksista mutta ei vie jalat alta. Voi tuollainenkin suhde toimia mutta miksii elää mutta kuullostaa aika tylsältä.
Meillä nyt jo kolmivuotinen erittäin intohimoinen ja tunnepitoinen suhde alkoi myös samantyylisesti. Siis sängyssä oli ihan mielettömän kuumaa jo heti ekasta kerrasta lähtien ja oltiin ihan myytyjä toisistamme, mutta eron hetkellä kai ujous/epävarmuus tai sen tapainen sai meidät "cooleiksi" eikä siis pussailtu ja halittu varmaan puoleen vuoteen. Siis erotessamme. Nyt jo sekin sujuu:)
Ihanaa että tuli joku positiivinenkin vastaus =) Nuo muut vastaukset ei kuitenkaan tuntunut koskettavan tätä meidän juttua, koska en mä sitä sen takia tapaile, että vaan olis joku tossa vieressä. Kyllä mä sen verran hyvin sinkkuna viihdyn, etten ihan muille näyttämisen takia seurustelua kaipaa =)
Normaalisti en ole ujo, mutta tässä tapauksessa toi ujous ja epävarmuus ovat varmasti niitä jotka hillitsee siinä erotessa. Kyllä mun viimeksikin teki mieli mennä vielä pussaamaan, mutta en ite uskaltanut, joten toivoin et mies olis tullut. No eipä tullut sekään, mut seuraavalla kerralla yritän jo rohkaista itseni :)
Kiva tulla täältä kyselemään mielipiteitä ja sitten kelpaa vaan yhdenlaiset. Tyypillinen bimbo.