Kävin kuuntelemassa Heiniön Käärmeen hetkeä, musiikki oli loistavaa. Laulajat artikuloivat erinomaisesti ja tekstistä sai hyvin selvää. Harmi että libretto oli niin muusta maailmasta. Katsomo vaan oli puolityhjä, vaikka oli lauantai. Kyllä suomalainen musiikkiyleisö on sivistymätöntä.
loistava heiniö
commentti
8556
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
älä vaan väitä, että musiikki lumosi melodisuudellaan, kenties jotain jälkisarjallisuutta tai vapaa tonaalisuutta, joka ei ole minua varten
No kaikki eivät myöskään ole harmonian tai tonaalisuuden ystäviä, mutta kyllä näitäkin elementtejä oli runsaasti Heiniön ooperassa. Kannattaa käydä kuuntelemassa. Lienee mahdotonta, vaatia, että musiikin tätyisi pidättäytyä 1700-luvun tyylissä. Silkkaa eskapismia.
Sen sijaan ihmettelen, miksi nykyoopperoiden tarinat (aihe, libretot) ovat niin usein ovat ahdistavia. Missä on romantiikka, vai eikö sitä enää ihmisten välillä ole kun vain pannaan ketä vaan.
taide on aina pakoa oletetusta mutta kestämättömästä ulkoisesta todellisuudesta, joka kuitenkin aina rajoittuu tajunnan tosiseikkoihin objektiivisuuden ollessa olemassa vain subjektin mielteenä, ei aivojemme ulkopuolella, sisäiseen todellisuuteen, muodostaen oman illuusionsa ja todellisuutensa teosten sisäisiä lakeja ja pakottavaa logiikkaansa noudattaen. Tahtoa on olioissa kaikki se mikä tiedoitaan vain empiirisesti, ilmiö taas jää pelkän mielteen alueelle. Taiteessa nämä molemmat yhdistyvät, niin metafyysinen puoli, jossa ilmiön sisältö vie voiton sen muodosta heijastuen puhtaan mielteen alueelle josta vastaanottajan omat tahdon liikkeet on suljettu pois älyn tunkiessa tahtomisen ulos tajunnasta
Heiniön Käärmeen hetki on ainoa mielenkiintoinen produktio oopperassa. Uteliaana voi mennä katsomaan onko äijä osannut tehdä kunnon oopperan vain onko se taas tyypillistä suomalaista raskasmielistä ja tekotaiteellista modernismia. Olisi hyvä jos Kokkosen humpuukin ylistämisestä päästäisin jo eroon. Se kuuluu menneisyyteen. Nyt on uusien tekijöiden aika. Heiniö on tehnyt pari hyvääkin kappaletta, mutta liian usein sillä on taipumus sortua akateemisuuteen. Vähän pelottaa: Heiniökin on opiskellut Kokkosen johdolla ja Kokkonen oli pedagogisoitunut säveltäjä eli ei taitelija. Se puhui musiikista vakuuttavan kuuloisesti tyhjää paskaa eli tarinaa omaan pussiin.
En valitettavasti ole vielä kuullut Käärmeen hetkeä. Mutta siihen en yhdy, että suomalainen musiikkiyleisö on sivistymätöntä. Usean vuosikymmenen ajan suomalainen yleisö on totutettu siihen, että suomalainen ooppera on vaikeasti tajuttavaa eikä suinkaan ainakaan ensimmäisellä kuuntelukerralla nautittavaa. Esimerkiksi Kaukaisen Rakkauden musiikki alkoi hitaasti avautua vastaa kolmannella kuuntelukerralla.
Oopperan miellyttävyyden määrää pitkälti eeppisen, dramaattisen ja lyyrisen kerronnan väliset suhteet. Jos dramaattista ja lyyristä kerrontaa on paljon, ooppera on (tai voi olla) välittömästi ”hitti”, mutta ei tarjoa syvällisempiä mietelmiä eikä miellytä kriitikoita. Niin kuin joku kriitikko sanoi Richard Straussin oopperoista: on kuin bordellissa kävisi; sillä hetkellä huumaavan miellyttävää mutta jälkeenpäin jää syyllinen olo.
Suomalaisen oopperan helmasynti on ollut, että eeppinen kerronta dominoi ja varsinkin lyyrinen kerronta jää taka-alalle. Ilmeisesti tämä ei vaivaa Käärmeen hetkeä, sen sijaan lukemani kirjoitukset osoittavat aivan päinvastaista, mutta epäilykset kotimaista oopperaa kohtaan eivät väisty ihan heti.
Oli ihan mielenkiintoinen ja puhuttelevakin elämys, mietin jopa että pitäisikö mennä uudemman kerran niin pääsisi paremmin sisälle. Oikeastaan ihan hyvä merkki, että teos (libretto erityisesti) jäi pohdituttamaan jälkeenpäin.
Oli ehkä mielestäni aika näytelmällinen sikäli, että musiikki tuskin toimisi (minulle) itsenäisenä, esim. konserttiesityksenä tai levyltä kuunneltuna, mutta se oli kyllä draamakokonaisuuden osana ihan hieno.
Ehkä olisi pitänyt käydä kuulemassa niitä infotilaisuuksia ja perehtyä etukäteen käsiohjelmassa esiteltyihin johtoaiheisiin ym. niin olisi saanut irti enemmän, mutta toisaalta vastustelen sitä että tarvitsisi nähdä kovasti älyllistä vaivaa ymmärtääkseen (akateemista musiikkia).
Minusta libretto vaikutti kyllä ihan kaunokirjallisesti tasokkaalta (en kyllä ole mikään suuri kirjallisuusharrastaja), mutta (ehkä juuri siksi) se tuntuisi vaativan lisäanalysointia ja pohdiskelua että kaikki symboliikka avautuisi.
Puolityhjää katsomoa ihmettelin minäkin. Teos voi kyllä avautua vaikeasti siksi, että musiikki ei ole hirveän melodista (vaikka välillä sitäkin löytyi) ja teksti ei kovin konkreettista ja siksi ei ehkä ole "kansansuosiohitti". Ehkä juuri se ei-konkreettisuus toisaalta tekee siitä paremmin aikaa kestävän/mahdollisen klassikon.
Heiniön Käärmeen hetki on niitä oopperoita jotka ensimmäisellä kerralla katsotaan, toisella myös KUUNNELLAAN. Vaikka librettoa olisi tutkinut etukäteen, juonen kulku on niin mielenkiintosesti toteutettu, että musiikki voi jäädä väkisinkin taka-alalle. Mutta musiikki on hyvää, toimisi Kansallisoopperasa nauhoitettuna yksinäänkin. Suosikaa suomalaista! menkää mukaan muodostamaan oma mielipide!
Heiniön Käärmeen hetki on niitä oopperoita jotka ensimmäisellä kerralla katsotaan, toisella myös KUUNNELLAAN. Vaikka librettoa olisi tutkinut etukäteen, juonen kulku on niin mielenkiintosesti toteutettu, että musiikki jää väkisinkin taka-alalle. Mutta musiikki on hyvää, voi toimia Kansallisoopperasta nauhoitettuna yksinäänkin. Suosikaa suomalaista! menkää mukaan!