Kuulostaako kauhealta ikäerolta neljä vuotta, nainen 25, mies 21. Ollaan tapailtu muutamia kertoja ja mies vaikuttaa kiinnostuneelta ja haluisi tapailla useamminkin, mutta ei tiedä ikäerosta, luulee ehkä mua nuoremmaksi.
Ikäero arveluttaa, koska elämäntilanteet on melko erilaiset. Toisaalta hän on juuri sellainen, josta kiinnostuisin takuulla kunnolla, jos hän olisi vähän vanhempi, minä nuorempi. Tulee vähän mieleen, että olisko tuo kehdonryöstöä, jos antais jutulle mahdollisuuden kehittyä? En haluaisi antaa mitään aihetta enempään, kuin mitä olisi viisasta.
Nuorempi kiinnosttaa siinkin mielessä, että useimmat vanhemmat on jo niin paatuneita pelimiehiä, jotka ei muusta välitä, kuin tunteilla pelaamisesta ja aidot vilpittömät tunteet, onkohan niitä edes? tai sitten kyynisiä epäilijöitä tai katkeria ja pettyneitä naisiin tai sitten niin ura- tai itsekeskeisiä, ettei niillä pohjimmiltaan aidot ihmissuhteet kiinnosta. Enkä minä halua sellaiseta, joka ei voi olla suoraan sitä mitä on. Voisko tästä aidosti kehittyä jotakin ikäerosta huolimatta, vai onko tässä nyt kysymys siitä, että kun vanhemmista ei löydy sellaista vilpitöntä, ihastuttaa vain se aitous ja viattomuus tässä, mitä ei vanhemmista miehistä enää löydy, kun ovat pistäneet itsensä pilalle liialla keinottelulla.
Ikäero arveluttaa, koska elämäntilanteet on melko erilaiset. Toisaalta hän on juuri sellainen, josta kiinnostuisin takuulla kunnolla, jos hän olisi vähän vanhempi, minä nuorempi. Tulee vähän mieleen, että olisko tuo kehdonryöstöä, jos antais jutulle mahdollisuuden kehittyä? En haluaisi antaa mitään aihetta enempään, kuin mitä olisi viisasta.
Nuorempi kiinnosttaa siinkin mielessä, että useimmat vanhemmat on jo niin paatuneita pelimiehiä, jotka ei muusta välitä, kuin tunteilla pelaamisesta ja aidot vilpittömät tunteet, onkohan niitä edes? tai sitten kyynisiä epäilijöitä tai katkeria ja pettyneitä naisiin tai sitten niin ura- tai itsekeskeisiä, ettei niillä pohjimmiltaan aidot ihmissuhteet kiinnosta. Enkä minä halua sellaiseta, joka ei voi olla suoraan sitä mitä on. Voisko tästä aidosti kehittyä jotakin ikäerosta huolimatta, vai onko tässä nyt kysymys siitä, että kun vanhemmista ei löydy sellaista vilpitöntä, ihastuttaa vain se aitous ja viattomuus tässä, mitä ei vanhemmista miehistä enää löydy, kun ovat pistäneet itsensä pilalle liialla keinottelulla.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Häh! Moniko mies edes miettisi asiaa. Eletään 2000-lukua. Neljä vuotta ei ole ikäero eikä mikään, kun molemmat on samalta vuosikymmeneltä ja yli 20v.
koulutus on 21-vuotiaalla. Millainen työkokemus, entä onko oma asunto, kesämökki, kunnon auto. Uskon, että siihen menee paljon yli kymmenen vuotta, ennenkuin tämä nuori herra saa jotain aikaiseksi, mutta sinä itse olet jo sen ikäinen, että lasten hankkiminen alkaa olla riskaabelia hommaa. Vanhemmat miehet haluavat jo mieluusti vakiintua ja heillä on useilla kunnon varallisuus, jolla hankkia kaikki välttämätön tai muuten elämää helpottava materia.
On turha kysellä, mitä sillä rahalla tekee, kuten eräs nuori tyttö. Voivoi sentään, sen tietää se, joka on kouluttanut parikin lasta pitkälle ja terveydellisistä syistä tarvitsee kunnon auton ja oma asunto on perheelliselle melko tärkeä, koska vuokraisännät eivät halua
lapsia, koiria, kissoja etc. ja muutto voi tapahtua pari kertaa vuodessa. Tämän nuoren herran kannattaisi panostaa opiskeluun ja itsensä kehittämiseen ja sen pesämunan kartuttamiseen ja vähemmän seurusteluun tuossa iässä, taitaa vaan olla puutteessa.
Minä en tarvitse ihmissuhteeseen ensin kuin jonkun hyvän ihmisen, nuo muut ei vaikuta. Ei sen tarvi mulle päteä millään, kunhan on oma itsensä. Eikä kakskytyksvuotiaalta voi odottaakaan mitään noista. Eikä se ole myöhemminkään mikään kynnyskysymys. Mutta en huolis vanhempaakaan materialistia, vaikka omistais mitä, jos ei olis hyvä ihmisenä ja aika monella ei enää siinä vaiheessa ole muuta elämänsisältöä ja vielä harvemmin enää mitään henkistä pääomaakaan. Tai edes halua oikeaan ihmissuhteeseen. Monella ei siinä vaiheessa ole enää mitään hyvää sanottavaa naisista, tai ne ei arvosta oikeasti ihmisenä, kunhan vain käyttää hyväksi tai pelaa kun on siihen tottunut.
Ja musta hyvät miehet kyllä viedään nuorena. Ja luulen, et se on niinkin, et ne jotka on ihmissuhteessa ja kantaa vastuunsa, eikä säädä ja häärää kaikkea tyhmää vuosikausia, pysyykin aika fiksuna tapauksena. On täysin eri asia miettiä jotakin munikäistä miestä, jolle itselleen ei taas merkkaa oikeen mikään muu kuin hirveä näyttämisenhalu tai brassailu, ja on se naisten kohtelukin jo aivan eri luokkaa vuosikausien hääräämisen takia. Siitä on aitous ja vilpittömyys aika kaukana.
Jos mun pitäisi tehdä tässä joku sijoitus ratkaisu, niin tuota voisi miettiä mutta kun ei tarvitse ja ihmissuhteet ei kuulu siihen. Tai jos tarvisin materiaalia, niin etsisin jonkun rikkaan pappaikäisen, mutta siitäkään ei ole kysymys.
on lapsi. Menkää piirileikkiä. Itse olet tosi naivi ja se poikanen on vain sitä piparia vailla eikä viitsi itseään kouluttaa eikä ottaa vastuuta itsestään, kun ajattelee, että kyllä se sossu jelppaa. Siinä on sinulle ihan oikea osoite, ota pois, mutta älä sitten itke elämääsi.
Et taida tietää vanhaa sananlaskua, kun rahat loppuu, rakkaus lentää ikkunasta ulos ja sanoisin vielä, että mies on vasta 30-40 vuotiaana valmis isäksi henkisesti siis henkisesti. Se poju haluaa vaan sitä yhtä ja sitä hän varmasti saa.
laskee länteen ja se on varma se. Muista mitä on täällä kirjoitettu. Mutta olet itsekin luultavati sossun suosikki, joten siitä vaan perhettä kasvattamaan ja kyllä se luukku sieltä aukeaa ja onhan se toimeentuloluukkukin, maksaahan se digiboxinkin.
Eihän neljä vuotta sinne tänne merkitse mitään!! Ikä ei varmaankaan ole missään ihmissuhteessa se ratkaiseva tekijä jos on aitoa kiintymystä ja halua tutustua kunnolla, ystävystyä ja jos rakkautta löytyy niin sitten sitoutua. Valitettavasti ihmiset vain tuntuvat nykyään tekevän asiat väärässä järjestyksessä - ensin sitoudutaan kovalla tohinalla eikä viitsitä edes tutustua ensin kunnolla - ja sitten erotaan yhtä kovalla tohinalla kun toinen ei täytäkään niitä kaikkia vaatimuksia joita asetetaan. Kyllä se sydän sanoo mitä kannattaa tehdä kun muutaman kuukauden maltatte toisiinne tutustua kaikessa rauhassa....onnea matkaan!
sekaisin. Iällä ei ole mitään tekemistä noiden luettelemiesi asioiden kanssa ainakaan niin että 25 wee poikkeaisi oleellisesti 21 weestä. Tuollainen ikäero on kuitenkin epäsuositeltava. 25 wee mimmin kandee ottaa 40 wee mies, tällöin ikäero ei häiritse.
Niin, ei varmasti miestä häiritsis! ;). En kyllä ottais yli 35v. Miettisin aina vaan että se on eläny nuoruutensa kasikyt luvulla..