Vastakohdaksi miesten marinoille siitä,että vaimo on enemmän kuin ahkera.Ei siitä kiitosta saa.
Itse olen vuorotöissä käyvä kolmikymppinen perheellinen nainen.Ja aikaa itselle ei ole käytännössä lainkaan,jos nyt yöunia ei lasketa omaksi ajaksi.Pidän kodin siistinä,imuroin lähes joka päivä,teen ruuat ja kaiken muun mitä nyt kotitöihin kuuluu.Siinä samalla sitten hoidan ison puutarhan,lemmikit ym. Ja töissäkin vielä ehdin käydä.Ja useimmiten teen vielä kaikenlaista muuta ylimääräistä,jonka voisi jättää tekemättä.Juuri ja juuri ehdin suihkussa käväistä ja jos joskus telkun ääreen illan hämärässä ehdin,on se luksusta.
Mitäs tästä sitten saan? Silmäniloa itselle kun kaikki paikat on tiptop,mutta mieheltä ei kiitosta saatika kunnioitusta tule.Tai no saanhan minä kiitoksen,mutta se on tälläinen:Mies senkun makoilee sohvalla tai istuu netissä,sotkee paikkoja minkä kerkeää.Ja jos siitä satun huomauttamaan,on se riidan paikka ja olen marisija.Jos ihminen käy töissä,joka on 7-16,ei ole rytmi sekaisin jatkuvasti kropassa,saatikka univaikeuksia.Silti ei eväänsä voi liikauttaa,vaan sen joka tekee raskasta väsyttävää vuorotyötä,pitäisi jaksaa kaikki työt tehdä kotona itse,hoitaa lapset jne.Haaveilla voi siitä,jos edes joskus voisi vaikka harrastaa jotain..jos vain sitä aikaa joskus itellekin löytyisi,kun kaikki aika menee kodin ja sen asukkaiden hoitoon.
Että sillai...
Itse olen vuorotöissä käyvä kolmikymppinen perheellinen nainen.Ja aikaa itselle ei ole käytännössä lainkaan,jos nyt yöunia ei lasketa omaksi ajaksi.Pidän kodin siistinä,imuroin lähes joka päivä,teen ruuat ja kaiken muun mitä nyt kotitöihin kuuluu.Siinä samalla sitten hoidan ison puutarhan,lemmikit ym. Ja töissäkin vielä ehdin käydä.Ja useimmiten teen vielä kaikenlaista muuta ylimääräistä,jonka voisi jättää tekemättä.Juuri ja juuri ehdin suihkussa käväistä ja jos joskus telkun ääreen illan hämärässä ehdin,on se luksusta.
Mitäs tästä sitten saan? Silmäniloa itselle kun kaikki paikat on tiptop,mutta mieheltä ei kiitosta saatika kunnioitusta tule.Tai no saanhan minä kiitoksen,mutta se on tälläinen:Mies senkun makoilee sohvalla tai istuu netissä,sotkee paikkoja minkä kerkeää.Ja jos siitä satun huomauttamaan,on se riidan paikka ja olen marisija.Jos ihminen käy töissä,joka on 7-16,ei ole rytmi sekaisin jatkuvasti kropassa,saatikka univaikeuksia.Silti ei eväänsä voi liikauttaa,vaan sen joka tekee raskasta väsyttävää vuorotyötä,pitäisi jaksaa kaikki työt tehdä kotona itse,hoitaa lapset jne.Haaveilla voi siitä,jos edes joskus voisi vaikka harrastaa jotain..jos vain sitä aikaa joskus itellekin löytyisi,kun kaikki aika menee kodin ja sen asukkaiden hoitoon.
Että sillai...
Vastaukset 49
Vanhimmat
"Yliahkerat äidit". Sinä itsehän itseltäsi tuota kaikkea vaadit, miksi siitä pitäisi toisen kiitellä. Varmaan puolison tekisi mieli sanoa sinulle, että "relaa vähän", mutta sinä tulisit silmille "kuka täällä sitten mitään tekisi", vai?
Kuka kumma imuroi päivittäin? Imurin ääni tekee vain vihaiseksi... Jospa se onkin se ongelma ;)
Minä tulen töistä kotiin tuntia paria myöhemmin kuin mieheni ja lapset. Ja koska kaikilla on KARJUVA nälkä, tekee mies pakosti sen ruuan olemssaolevista tarpeista, jos sitä ei kumpikan meistä ole edellisenä iltana tehnyt valmiiksi. Jos 'varaat' itselleni kaikki kodin hommat, vaikea sitä on toisen uskaltaa tehdä mitään, väärin kuitenkin tekisi...
Hei!
Nyt lopetat heti ton raatamisesi, koska olet ennenaikaisessa haudassa piakkoin.
Ainoa, joka asialle voi jotain tehdä, olet sinä itse.
Ei kukaan, ei me täällä voida auttaa, ellet nyt eka ota niskasta kiinni just sinua itseäsi.
Joudut pelaamaan kovilla... mutta se kannattaa tulevia aikoja varten.
Numero yksi:
lakkaa odottamasta mieheltä kiitosta
numero kaksi:
älä ala marttyyriksi. Sen palkkana on vain katkeruus.
Tee selvät kirjalliset säännöt, mitä kukakin tekee. Jos mies hannaa vastaan, niin näytä ovi. Miksi? Koska miehesi ei pidä sinua arvokkaana ihmisenä, vaan orjan kaltaisena olentona.
Rankkaa tekstiä. Ehkä kuulostaa, mutta kyse ei niinkään ole pelkistä töistä, vaan kunnioituksesta.
Minä jouduin opettamaan patalaiskan mieheni aika rankasti, toinen vaihtoehto tosiaan olisi ollut avioero. Olinkin valmis eroamaan.
Eropaperit olin pistänyt "vetämään" lakimiehelle. Sitten vasta luupäinen mieheni uskoi, mutta kyllä se koville otti, yksi kesä taisteltiin asian kanssa.
Nyt mieheni tekee kotitöitä siinä missä minäkin, osaa tarttua oma-aloitteisesti. Kaiken kukkuraksi hän alkoi kunnioittaa minua ihan uudella tavalla. Siihen asti olin saanut piikatytön kohtelun ja mäkättäjän maineen.
Nyt olen avioliittoon ja mieheen täysin tyytyväinen.
Menee minusta henkisen väkivallan ja kiristämisen puolelle vaatia toiselta sellaista mitä itse haluaa. Onko se oikein?
Kuka sanoo tai voi vaatia kuinka usein siivotaan? Jos sinä vaadit, että on siivottava 1 - 2 kertaa viikossa onko se oikein? Jos miehesi vaatii, että pitää siivota jokapäivä, niin sopiiko se sinulle? Teetkö sen silloin ehdoitta?
Kyseessä oli tosi suuri laiskimusmies, joka ei tehnyt YHTÄÄN mitään.
Hänen mittapuunsa mukaan, ei olisi tarvinnut KOSKAAN siivota. Ei ainakaan hänen.
Hän ei syötyään siivonnut koskaan jälkiään. Kun makasi sohvalla ja söi jotain sipsejä tai muuta, niin tyhjät sipsipussit tai lautanen sai jäädä siihen.
Kun hän vaihtoi vaatteitaan, niin hänen vaatenaulakkonsa oli lattia. Kun hän suihkun jälkeen pyyhki itsensä, niin pyyhe löytyi homehtuneena ja märkänä jostain nurkasta. Likaiset alusvaatteet tai sukat sain etsiä myös lattialta milloin mistäkin.
Hän ei koskaan käynyt kaupassa, jos joskus erehtyi mukaan, niin odotti autossa, kun minä laahauduin lasten ja kassien kanssa autoon. Hän ei nostanut pehvaansa penkistä, kun lastasin tavarat ja lapset.
Hän saattoi lukea joskus lapsille, mutta siinä kaikki. Se oli ainoa plussa. Hän ei laittanut lapsia nukkumaan koskaan, ei auttanut iltapesussa. Jos lapsi tarvitsi joskus apua, pyysi syötävää, niin herra osoitti äitiä. Äiti tekee ja antaa.
Mies ei vaatinut siivousta. Hän ei edes tajunnut koko juttua. Hänelle oli sama, oliko roskaista tai ei. Hänelle riitti, että ruokaa oli hänelle pöydällä valmiina. Jos puuttui pöydästä maito tai leipä, hän pyysi sitä antamaan. Ei hän itse noussut ottamaan.
Listaa voisin jatkaa loputtomiin. Minun oli PAKKO olla pomo. Meillä tehdään viikkosiivous kerran viikossa. Mielestäni se on kohtuullinen.
Maanantaina imuroidaan sunnuntain jäljiltä.
Huomattakoon, että käyn työssä, ja on kohtuullista, että hän jotenkin osallistuu.
Annan ilomielin hänelle pomouden, mutta hän ei halua ottaa sitä vastaan.
Ehkä joskus tulee se päivä, että hän on valmis pomottelemaan.
Minusta se olisi kiva. Olla joskus se, joka voi heittää toisen harteille koko hela hoidon.
Kysymyksessä on silloin erilaiset ihmiset. Olitte erilaisia siivous ja lastenhoidon suhteen. Käsityksenne erosivat myös kaupankäynnin osalta. Mistään muusta ei ollut kysymys.
Seison edelleen esittämäni kannan takana.
Ketään ei voi pakottaa tekemään mitä ei halua.
Erilainen näkemys ei oikeuta kiukutteluun, raivoamiseen, huutamiseen yms.
Ei kyseessä ole mitkään hemmetin näkemyserot!
Jos aikuinen mies ei saa kalsareitaan pesuun vaan jättää ne muiden korjattavaksi on jotain pahasti vialla.
"Ketään ei voi pakottaa tekemään mitä ei halua" Voi jeesus. Jokainen hoitaa jälkensä.
Seiso ihan vapaasti oman kantasi takana ja korjaile muiden paskaisia kalsareita lattioilta.
Minä tajusin hyvin, mutta nähtävästi sinä et.
Kyllä. Kyse on nimenomaan erilaisista näkemyksistä. Ei mistään muusta. Sinua häiritsee likaiset vaatteet lattialla, mutta ehkä minua ja ehkä miestäsi ei. Olen käynyt tuttavapariskunnan luona ja heillä on vuosikausia ollut vaatekasoja lattialla ja kämppä muutenkin sekaisin. Kyllä. Elämä jatkuu ja he ovat tyytyväisiä siihen järjestelyyn.
Voi kysyä, että kuka tekee tästä asiasta ongelman? Se jota asia ei häiritse vai se, jota se häiritsee. Jos jokin asia häiritsee minua esim. likaiset vaatteet lattialla tai pesemättömät astiat, niin minä itse teen asialle jotain. En vaadi vaimoani korjaamaan minua häiritsevää asiaa.
On ihmisiä, ja on porsaita. Ja nää porsaat ei edes tajua olevansa porsaita. Porsaalla on porsaan näkemys asioista, vai mitä?
Vain sinun näkemyksesi on ainoa oikea?????
Toisinajattelijoita voi nimitellä?????
kuin porsas, eli jättää paskan sinne mihin sen tipauttaa... minusta ei kovin pahasti nimitelty, tietäisin kyllä pahempiakin :)
sinua vaimosi jättämät käytetyt terveyssiteet lattioilla? Korjaatko ne pois, vai pyydätkö vaimoasi tekemään sen? Teet sen tietysti itse, koska eihän se vaimoasi häiritse.
Jos ihmiset eivät osaa korjata omia ruumiin jätteitään lattioilta niin mitä se osoittaa ihmisestä?
Että se on täysi sika, eikä kunnioita muita ihmisiä.
Ystäväpiiriini ei muuten kuulu sellaisia henkilöitä, joilla kylässä käydessäni joudun miettimään istunko paskan päälle ja vienkö vaatteeni pesulaan visiitin jälkeen.
Ongelma siinä oli kalsareiden ja vaatteiden suhteen, että oisin ihan hyvin voinut vaikka naulata ne paskaiset kalsarit lattiaan. Olisin voinut kasvattaa hänen vaatepinonsa vaikka kattoon asti.
Sinänsä SE ei häirinnyt!
MUTTA, kun mies alkoi vonkua PUHTAITA kalsareita ja paitoja, niin ne oli pakko minun nostaa sieltä lattialta ja pestä.
Kun hän ei muka osannut, eikä ollut koskaan kotona tarvinnut!
Ja luuletko, että mies olisi mennyt kauppaan ostamaan uusia vaatteita. Ehei! Ei toki, hänhän ei kauppaan suostunut menemään.
Ja puhtaat kuteet piti gentlemannin saada. Siinä suhteessa oli tuo keikari tarkka.
Mutta loppuipa keikarointi, kun vaihtoehtona oli joko vastata töistään tai lähtö Siperiaan!
Muista sitten, että kun miehesi vaikka vaihtaa talvirenkaita autoon, niin sinä teet omanosasi (puolet) siitä työstä. Tai mikäli teette remonttia tai muutatte, niin työn tekeminen koskee myös sinua. Turha valittaa, että pesukone painaa muutossa. Yhtäpaljon se painaa miehellesikin, joten kumpikin kantaa puolet matkasta. ;)
Minä toin asiaan erilaisen näkökulman. Ilmeisesti suuresti poikkeavan sinun näkökulmastasi. Kyllä. Minä en ole aina oikeassa. Mutta sinä ehkä sitten olet kaikessa oikeassa. Vai?
Montako kertaa viikossa autoon vaihdetaan talvirenkaat? Montako kertaa viikossa muutetaan ja kannellaan pesukoneita yms.? Vrt. kotityöhön...ei ole kysymys samasta asiasta.
Niinpä. Sehän ei olekaan ilmeisesti mitään kotityötä.
Voidaan päättää, että renkaat on vaihdettava viikottain eli joka viikko. Ihan sama kuin että on siivottava kerran viikossa. Miehesi voi päättää puolestasi tämän. Silloin se katsottanee kotitöihin kuuluvaksi. heh. Ja joutunet osallistumaan ao. toimenpiteeseen.
Jos siivoat vain kaksi kertaa vuodessa eli saman verran kuin on renkaiden vaihtoa vuodessa, niin hohhoo...
Ja jos sinulla on kolme lasta lisäksi, niin sanonpa että terveysviranomaiset puuttuvat asiaan, ja myös lastensuojelu.
Siivousta ei tehdä siivouksen vuoksi, vaan hygieniasyistä.
Ammoisina aikoina olivat luteet ja russakat ja torakat riesana, kun hygieniataso oli alhaisempi.
Ja onhan se miellyttävämpi olla siistissä kämpässä.
Siivoton keittiö voi aiheuttaa ruokamyrkytyksiä, joista pahimmat voivat johtaa kuolemaan.
Tiedän yhden tapauksen, jonka koti oli sikolätti. Keittiössä tiskaamattomiin tiskeihin ilmestyi matoja.
Lapset saivat syyhypunkin, josta vaiavasta ei tahdottu päästä eroon.
Ja vanhin lapsista oli jatkuvasti astman takia sairaalassa. Pennut olivat jatkuvalla ripulilla. Pölykoirat, jotka olivat jo muuttuneet saastaisiksi roskapalloiksi pyörivät, eivät enää nurkissa, vaan aivan joka paikassa.
Kämpästä ei viety mitään ulos, rojua, moskaa ja roinaa purjehti ympäriinsä.
Joten se sakki oli päättänyt elää näin.
Kenenkään luonto ei antanut siellä liian kauan olla vieraisilla.
Kerran jouduin juomaan kahvit ja ottamaan kakkua siinä kaatopaikassa, ja kun tulin kotiin, söin hiilitabletteja.
Että silleen. He eivät pitäneet siivouksesta.
No, jokainen saa pyydystellä pölyhiukkasiaan vaikka kokoajan, mikäli katsoo sen elämäntehtäväkseen. Mulla on muutakin tekemistä.
Renkaista joo. Kaksi kertaa vuodessa. Jutun pointti oli se, että ihmiset keksivät erilaisia tapoja ja pitävät itsepintaisesti niistä kiinni. He eivät edes kyseenalaista toimiaan vaan sokeasti näkevät oman toimintansa ainoaksi oikeaksi (totuudeksi). Samalla voidaan "ideaa" ajaessa syyllistää kumppani, joka ei toimi samalla tavalla.
Pahinta mitä minä näistä teksteistä näen on se ettei puolison (miehen) tekemisiä arvosteta lainkaan. Niitä ei nähdä ja ne eivät ole olevinaan kotitöitä. Ainakaan ne eivät ole yhteisiä töitä. Tätä asiaa kannattaa ainakin joiden miettiä.
Ainakin silloinkun ajatuksissa alkaa pyörimään avioero.
Minä jos joskus joudun jonkun siivousintoilijan kanssa samaan talouteen, niin meillä joko vaihdetaan autonrenkaita viikoittain tai auto pestään 2 kertaa viikossa. Siperia opettaa naistakin.
Tee niin kuin haluat.
Meillä siivotaan kerran viikossa eli pyyhitään kostealla lattiat ja pyyhitään pölyt.
Kerran viikossa maanantaina imuroidaan.
Kyllä siinä jää aikaa suoritella oikeita elämäntehtäviäänkin.
Siivoa sinä kaksi kertaa vuodessa ja vaihda kerran viikossa autonrenkaat, jos se on sinusta järkevää.
Ei paljon mulle kuulu se.
Yrität vain viisastella, kun et viitsisi siivota. Se on sinusta tylsää, sen tähden puolustelet, että on muka muutakin elämäntehtävää.
Jos huushollissani olisi tuollainen tekosyiden värvääjä, niin hän saisi muuttaa välittömästi pois.
Tuli vähän kiivastuttua, joten pyydän anteeksi, että sanoin sinulta puuttuvan järkeä.
En tunne sinua, joten jätä tuo asiaton kommenttini vaille huomiota.
Aivan varmasi en jätä huomioimatta kommenttiasi. Minä yritän pitää keskustelun yleisellä tasolla. Tuoda esiin erilaista näkökulmaa.
Jos nyt haluat tietää minusta, niin minä osallistun ja teen kaikkia kotitöitä. Onnistuu leipominen, puiden pilkkominen, ruuanlaitto, siivous, tiskaus (käsin ja koneella ; usein tiskaan käsin vaikka tiskikone on), onnistuu ompelutyöt, remontit, vuodevaatteiden- verhojen vaihdot, pyykinpesu, mehujen-hillojen-sienten säilöntä, pölyjen pyyhintä, silitys, puutarhanhoito, kukkien hoidot & kastelut renkaidenvaihdot, sulakkeiden vaihdot yms pikku korjaukset, lattian-seinien-katon-vessan yms. pesut, lumityöt, rakentaminen jne jne jne (lapsia ei ole, mutta uskoisin niiden hoidon onnistuvan). Lisäksi tottakai kantaja- ja kuljetuspalvelut vaimolleni.
Lisäksi maksan pääsääntöisesti kaikki perheemme laskut.
Missä on se nainen, joka osallistuu kotitöihin samalla mitalla?
Kotityöt on nykyaikana tehty niin helpoiksi, että minä en ainakaan valita niistä. On niin paljon tekemistä helpottavia koneita ja laitteita, mikäli katsoo niitä tarvitsevan.
Vaimostani en sano pahaa sanaa. Hän osallistuu omalla panoksellaan kotitöihin silloinkun näkee aiheelliseksi. Kumpikaan ei laske menikö kaikki tasan. Teinkö minä nyt enemmän. En odota kiitosta enkä mitalia. Minun kiitos on se, että elämme ja asumme yhdessä onnellisina.
Vaikka et odota kiitosta, ansaitset sen.
Niin se pitää mennäkin, että kotitöitä ei mittatikulla lasketa.
Jos sattuu omistamaan täyslaiskan miehen, niin alussa joutuu tekemään mittausta ennenkuin se mies käsittää, mistä on kyse.
Tuohon samaan on minullakin pyrkimys, mutta ei suinkaan vaatimus, että miehen pitäisi noin paljon tehdä.
Unissanikaan en osaisi kaltaistasi miestä toivoa!
otatte itsellenne tällaisen miehen. Minä olen opettanut kaikille lapsilleni ja erityisesti pojille, että huusholli siivotaan. He imuroivat ja luuttaavat lattiat omissa kodeissaan ja laittavat kaikki ruokansa ja terveellistä syövätkin, noukkivat metsästä marjat ja viinimatjat pakastimeen, pesevät ikkunat, hoitavat kesäasuntonsa viimeisen päälle, tuovat vanhemmilleenkin kotonaan tekemäänsä ruokaa, silti ovat yliopistokoulutuksen omaavia, uurastavat myös yritystoiminnan koukeroissa jatkuvasti, silti jää aikaa liikunnalle ja muille harrastuksille. Koti on aina tip top, ei yhtään villakoiraa eikä pienintäkään roskaa, koska nykyisin saa imurin lisäksi helppoja siivousvälineitä. Samoin molemmat hankkivat tiskikoneen, eipä loju tiskit pöydällä ja helppoahan se pyykinpesu on, kun on automaatiset pesukoneet. Vaatteet ovat aina putipuhtaat päällä, kai se on luonnostaan tapahtuvaa, koska itse toimin aina samoin. Mieheni kohdalla joudun joskus huomauttamaan, mutta hän tietää, että sanon vain kerran ja silloin on toimittava, ja hän tekee sen. Mieheni tuo minulle aamulla ja illalla syömiset ja juomiset sängylle, koska siinä on mukavampi lukea lehteä. Vie roskat, pesee ikkunat, saa siinä reipasta urheilua, koska en terveydellisistä syistä enää jaksaisi,
siis kannattaa miettiä kenet kelpuuttaa miehekseen ja sen jälkeen jos luu jää käteen, niin sitten vain kärsii. Eihän ne hyvät, kiltit, kunnolliset miehet naisille edes kelpaa, joten en suurta myötätuntoa oikein tunne, koska on itse itsensä siihen rysään pistänyt ja halunnut sellaisen tyypin.
noinkaan mene, mutta ei siitä sen enempää.
pitää sotkunsa siivota, niin sisällä kuin ulkona. Käytöstapoihin se jo kuuluu.
tuohon listaan vielä wc, jota ei ole siivottu muutamaan kuukauteen. Suurta rohkeutta vaatii istua pytyn reunalle...siihen saattaa jäädä kiinni, jos ei pidä varaansa.
Mieshän sai valita, alkaako siivota vai muuttaako pois. Täysin vapaa valinta. Pakko ei ole kuin kuolla.
Tuo asetelma tulee muuttumaan, jos hankitte pari kolme lasta. Silloin kotitöiden luonne muuttuu harrastuksesta työksi.Kolme lasta sotkee enemmän kuin häkillinen apinoita, usko pois. Saatikka jos olis laiska ukko siihen päälle vielä.Vaimosi onneksi et ole. Toivottavasti silloin muistat tämän kauniin ja filosofisen elämänkatsomuksesi, kun kymmentuntisen työpäivän jälkeen et pääse eteisestä kunnolla sisälle lastesi kuraisten kamppeiden läpi, ja keittiöön saapuessasi kymmenet mehulasit, murolautaset, banaaninkuoret ja muu sälä peittää pöydän tasaisena katteena.Huom, vaimosi ei ole ehtinyt, hän on lähtenyt jumppaan. On toki osallistunut kotitöihin hänkin, laittanut pyykkikoneen päälle, jotta sinä voisit tyhjentää sen ja viikata edelliset pois kuivumasta. Lapsukaiset on myös olleet reippaita, roskat on viety rappusille( jäi kesken kun kaveri tuli hakemaan)ja välipalan roiskeet siivottu talouspaperilla lattialta(melkein). Ai perskule, ruokaakin pitäis ruveta laittaan, mites se kello on yhtäkkiä 19.00, kummasti tää iltapäivä hurahti taas.Huomiseksi pitäis kirjoittaa se yks raportti töihin, no, yöllä sitten kun lapset on nukkumassa...
:) :)
Täällä on se nainen,
joka osallistuu kaikkiin kodin töihin. Minä olen meillä se, joka hoitaa siivouksen, tiskauksen, pyykinpesujen, ruoanlaiton, vaatteiden korjaukset ja uusien ompelut, villasukkien ja -paitojen kutomisen, ym., lastenhoidon ja -kasvatuksen (3 poikaa), harrastuksiin kuljetuksen, opiskelussa auttamisen,ym.
Näiden toimien lisäksi myös korjaan meillä koneet, remontoin omakotitaloa, pilkon puut, lämmitän saunan, hoidan puutarhan, korjaan huonekalut, asennan lattiat, avaan hajulukot, teen lumityöt talvella (kaksi katuosuutta oma piha), kannan keväällä puutarhakalusteet ulos ja syksyllä taas sisään ym.
Poikien kasvaessa ( nyt jo teini-ikäisiä) he ovat alkaneet osallistua koko ajan enemmän ja helpottaneet työtaakkaani. He myös laittavat yhdessä kanssani ruokaa ja leipovat, koska haluan heidän oppivan tekemään työtä.
Saman-aikaisesti olen ollut ajoittain kahdessa työpaikassa samanaikaisesti. Nyt on vain yksi työpaikka.
Maksanpa myös meidän laskut. Mies osallistuu kodin asioihin tilipussilaan, ajamalla kanssani kauppaan isoille ruokaostoksille (koska minulla ei ole ajokorttia) ja satunnaisella oman baarihuoneensa sisustuksen muuttamisella. Hänen kodin töihinsä kuuluu tietokoneella istuminen tai baarihuoneessan istuminen kalja kädessä tv:n vieressä.
Hän osallistuu myös kertomalla minulle välillä kuinka rajoitan hänen sosiaalista elämäänsä, kun en hyväksy sitä, että hän lasten koulupäivinä viettää kaveriensa kanssa poikien iltaa baarihuoneessaan musiikkia huudattaen ja kaljoitellen.
Olen naimisissa teiniksi jääneen 40v. miehen kanssa. Naimisissa on oltu jo 18 vuotta.
Ja minäpä lähden tästä liitosta heti kun viimeinen pojista muuttaa pois kotoa. Siihen asti olen paikallani, koska en halua lasten joutuvan muuttamaan omasta ympäristöstään ja kaveripiiristään.
Niin että miehiä on moneksi, ja vaimosi saa olla onnellinen, kun hänellä on kaltaisesi mies!
paikkoijen pakko koko aika kiiltää ja onko joka päivä pakko imuroida. Ehkä miehes aattelee et tehköönsä tuo kun on niin innokas. ota rennommin ja anna perheelles aikaa, esim. alatte harrastaa jotain yhdessä, kattelette hyviä leffoja, ulkoilette,luette lehtiä ym...
Itse en jaksas ainaskaan tollasta kauaa et koko aika pitäs rataa. Otan mieluummin rennommin ja lähen harrastamaan jotain ihan yksin tau perheen kanssa ja kyllä se ukkokin jotain tekee kun sanoo selkeesti mitä pitää tehä. Kyllä sitä aikaa siihen harrastamiseen on jos vaan itse haluaa sit ja järjestää sitä. Sanoo vaan ukolle et nyt mä lähen vaik lenkille ja sä imuroit sillä välin.
Että turheen sä mariset kun vois asiat tehä toisellalaillakin jos vaan haluut.
Niin ja yleensä ukot ei sitä ymmärrä et miks tartteis koko ajan jotain laittioita tai muuta kiillottaa, ne kuiteski ymmärtää yleensä sellaset "pakolliset" siivoukset, esim.keittiön laitoin ruuan jälkeen ja viikkosiivouksen.
Ota vähän rennonnim, niin kaikki menee paremmin.
T:kahden lapsen äiti joka osaa ottaa myös rennosti
Älä hyvä ihminen vaadi itseltäsi liikaa. Kirjoituksesi perusteella tuntuu, että hallitset koko perheen elämää. Anna miehellesikin tilaa ja opasta häntä kotitöihin. Minä olen nykyisin jättänyt keittiöhommat kokonaan miehelle ja se on sen paratiisi ja oma paikka, jossa saa sotkea ja siivota ja mielellään niin tekeekin. Miehelläkin pitää olla perheessä omat vastuualueet tai hän tuntee itsensä ihan ulkopuoliseksi. Eikä tarvitse paljon kehua, kun kotityötkin alkavat motivoimaan. Meillä ainakin tämä kehuminen on tuottanut tuloksia paljon paremmin kuin jatkuva nalkuttaminen. Nyt lopetat sen touhuamisen ennen kuin tulee täydellinen stoppi. Tilanne on aika pitkälti itsesi aiheuttama, joten lopeta liiallinen touhuaminen. Se käy vain kaikkien hermoille ja opettele nauttimaan elämästä!!
ton tekstisi alkuperäiselle kirjoittajalle, etkä mulle joka kehotti alkuperäistä ottamaan rennommin?
jotainhan sun täytyy tuosta itses piiskaamisesta saada, kuka tuota muuten jaksais... Mieti mitä sairasta nautintoa se sulle tuo että pidät kaiken tip top etkä ehdi elämästä nauttia? Mitä se sulle tuo että rättiväsyneenä menet nukkumaan kaiken ollessa "kunnossa", ethän sä kohta enää tunne lapsiaskaan, ethän sä ehdi olla niiden kanssa!
Mun lapsuudenkaverilla oli tuollainen äiti, ja hän on kertonut (itsekin muistan) miten mutsi aina kulki rätti kädessä. Siivosi ja teki koko ajan jotain. Ei hetkeksikään pysähtynyt kohtaamaan ketään tai mitään. Kaikista raskainta varmaan hänelle itselleen.
Olet tunnollinen suorittaja. Sen tyyppisillä ihmisillä on ennen pitkää tapana palaa loppuun..Ehkä olisi aika keskustella muun perheen kanssa työnjaosta kotona. Lapsetkin voivat jo osallistua kotitöihin auttamalla, jos eivät nyt ihan taaperoita ole. Lisäksi olen sitä mieltä, että lapsien kanssa vietetty aika on tärkeämpää kuin se onko kaapin päällä pölyä...
Kotiäidin hommiin kuuluu myös siivoaminen, mutta kaikella on rajansa.Enpä nyt huomannut kuinka vanhoja lapsia sulla on, mutta toivottavasti et passaa niitäkin jos eivät ihan taaperoikäisiä ole. Meillä lapset siivoaa omat jälkensä niin keittiönpöydältä kuin muualtakin ja oishan se erikoista jos isäntä sitten jättäis kaiken sotkun taakseen! Tapakasvatusta tuokin osaltaan...
No arvatkaa vain olenko kokeillut kaikkia keinoja siihen,että mies viitsisi mitään tehdä.
On pyydetty kauniisti,tyyliin :"Voisitko tehdä" ja kun vastaus on kieltävä tai tekosyitä keksivä miksi ei vois tehdä..Noh sitten kun ei ole hyvällä saanut apua,on sitä sitten yritetty pahalla,eli käskemällä jne.Tulos on aina sama.Mies kyllä harrastaa urheilua monasti viikossa ja harjotuksiin mennään vaikka olisi hautajaiset samana päivänä...
Mä teen talossa myös ruohonleikkuun,koska aurinkoahan pitää miehen saada ottaa.Auton pesen ja imuroin,koska ei sillä ole kuulemma niin väliä miltä se auto näyttää,vaikka uusi onkin.Talvella teen lumityöt ennen töihin lähtöä,koska lähden kuulemma vasta illaksi töihin.Ammuvuoron sattuessa teen lumityöt töiden jälkeen,koska hänen mielestä sen pitää tehdä ne,joka tulee ensin kotiin.
Testattu on se,että jos en tee lumitöitä,niin pihassa on puolen metrin verran lunta.
Mitä sitten harrastuksiin yhdessä tulee...hmm..se kuulemma on ihan hyvä yhteinen harrastus kun katsoo telkkua..joka ei mua kiinnosta tuntitolkulla. Jokunen aika täs sitten sain jotenkin puhuttua miehen kävelylenkille,pari tuntia piti pehmitellä ja jo viiden minsan jälkeen oli jo kuulemma ihan typerää,että autollakin ois parempi mennä-siis lenkille..just joo.Koita siinä sitten jotain yhteistä tehdä,kun toista ei kiinnosta mikään.
Viikonloppusinkin olen monasti pyytänyt,että tehtäisiin ruokaa yhdessä,jotta minäkin pääsisin huilaamaan.Joku täälä sitä ehdotteli,että anna miehen tehdä vaikka ruokaa.Joo mä kyllä antaisin sen tehdä kaikki työt,mutta kun ei se viitti/halua.Uskokaa pois,että sitä olen yrittänyt jo monta vuotta.
Meillä kotona(siis lapsuuden kodissa) on aina ollut siistiä,joten on mun aika vaikea alkaa elään sellaista elämää,että kaikki olis huiskin haiskin.Ja mitä siihen kiitokseen tulee...en tarkoita sitä,että pitäisi hokea kiitos kiitos joka hetki.Mulle kiitokseksi riittäis se,että siivoaisi edes omat jälkensä tai kun tulen puolen yön jälkeen töistä kotiin,että koti olisi juuri sen näköinen kun lähdin töihin,eikä atomipommin jäljiltä.Tai edes siinä kunnossa,ettei mulla seuraavana aamuna mene aikaa 2 tuntia jälkien siivoukseen,kuten aina niin käy.Enkä liioittele yhtään.
Kun toinen tykkää että on siistiä ja toiselle ei ole niin väliksi kunhan katto pysyy paikallaan, ollaan törmäyskurssilla, sille ei voi mitään. Jos kumpikin osapuoli olisi edes halukas kompromissiin... mutta jos mies on tosiaan mitä kuvailit, en jaksa uskoa että kompromissi kiinnostaisi. Ja tuollaisia miehiä riittää.
En kyllä keksi mitään parempaa kuin pariterapia ja sen että joku ulkopuolinen ammattihenkilö kuvailee tilannetta ulkoa käsin, mies ei elämässä mitään vikaa huomaa jos kaikki kulkee niinkuin kulkee. Kostotoimenpiteisiin ja kurittamiseen (minä teen vain itselleni, sinä laita oma ruokasi/pese pyykkisi) on pikkumaista ja sellainen ei sovi parisuhteeseen.
***
mullakin vähän laiska mies, mutta kyllä se sentään tekee noi "miesten hommat" eli siivoaa auton, leikkaa nurmikon ja tekee lumityöt ja lämmittää uunia ja hommaa puut, eikä mun niihin hommiin tartte kyllä käskee. Että aika toivotob tapaus tuo sun miehes, miten se voi niin ajatella että toisen pitäs yehä ihan kaikki hommat yksin? käsittämätöntä... Sano ettet jaksa enää yhtään tällästä touhua etä teet yksin kaiken ja pian otat ero jos ei ukkos ala tekee jotain.
Anteeksi, mutta kerrot.. että miehesi tekee "miesten hommat" ja kerrot hänen olevan laiska..
Et kertonut osallitutko itse em. töihin. Jos et osallistu mitenkään, niin ... käsittämätöntä.
Ymmärsinkö oikein, että miehesi pitää tehdä "miesten työt" yksin ja pitäisi tehdä lisäksi yhdessä kotitöitä. Mitä töitä sinä teet yksin?
Väärin ymmärsit. Ei tuossa mitään sellaista sanottu.. Kyse oli eri miehestä.
Minusta on tärkeintä se, että kotona on hyvä olla. Kyllähän ulkoinen viihtyisyys, josta siisteys on tärkeä osa, on mukavaa, mutta ei se ole mielestäni olennaisinta.
Minä olen ollut yh-äiti kahdelle vilkkaanpuoleiselle poikalapselle ihan alkutaipaleilta asti. En olisi henkisesti enkä ehkä fyysisestikään jaksanut, jos olisin vaatinut itseltäni siistiä kotia. Lasten ollessa pieniä ajattelin, että se siisteys on ylellisyyttä, johon minulla ei ole varaa. Tärkeintähän on jaksaa: jaksaa olla se rauhallinen ja hyväntuulinen vanhempi, ainakin suurimman osan aikaa. Tärkeintä on olla sillä tavoin läsnä vanhempana, jos olet väsynyt, et sitä ole.
Nyt kun sitä aikaa jo olisi, on pakko myöntää että olen sopeutunut jollain tavoin epäjärjestykseen. Jos joutuisin yhteen miehen kanssa, joka imuroisi joka päivä, ahdistuisin. Minusta sellainen kohtuu siivousaikataulu on kerran viikossa tai kahdessa, riippuen perheestä. Vaikka siivoaisi vain kerran kuussakin, niin ei se mikään maailmanloppu ole sekään.
Himosiivoajat kait tyydyttävät jotain "hyvän ihmisen ja naisen" mallia siivoilullaan. En näe siinä mitään järkeä, en oikeastaan edes kiittämisen aihetta.
Voin kertoa sinulle omasta kokemuksestani. Minun äitini oli aikoinaan todella tarkka kodin siisteydestä ja valehtelmatta pyyhki pölytkin joka päivä. Sellainen siisteyshulluus kävi koko perheen hermoille ja aika kovin sanoin sai sanoa ennen kuin pikkuhiljaa tajusi, että touhuaminen oli mennyt sairaalloiseksi ja oli aika hiljentää tahtia. Nykyään äitini on rauhoittunut, kun ei enää jaksa ja ikäkin painaa. Liian monta vuotta vain stressasi turhaan, kun vähempikin olisi riittänyt. Sinulle antaisin sellaisen neuvon, että ajattele lapsiasikin ja relaa!! Heille yhdessä tekeminen ja rento oleminen on paljon tärkeämpää kuin jatkuva puunaaminen. Ja jos miehesi ei pyynnöistäsi huolimatta muutu tai lotkauta korvaansakaan yhteiseksi hyväksi, ota ero! Tuolla energiamäärällä pärjäät lapsinesi yksinkin ja lapsetkin voi heidän vanhetessaan opettaa pikkuhiljaa osallistumaan kotitöiden tekemiseen, ettei kaikki jää omalle kontolle hoidettavaksi.
En käsitä teitä, miksi hyökkäätte alkuperäistä vastaan ,kun hän haluaisi miehensä osallistuvan kodin yhteisiin töihin.
Nyt tää ihminen saa raataa yksin, mies on kodin suhteen vapaamatkustaja.
Ja miksi pitäisi siivouksesta tinkiä sen tähden, että mies ei viitsi auttaa.
Miehen saa auttamaan, kun sen pistää koville. Loppujen lopuksi mies kiittää vielä siitä. Ainakin minun mies oppi, ja kas kumma oppi jopa pitämään niistä töistä.
Kun ne yhdessä tehdään, se on kivaa. Nauretaan ja lasketaan leikkiä. Se on sitä yhdessäoloa ja yhdessätekemistä. Siitä VOI nauttia.
Siitä oppii tuntemaan toista, ei se ole pelkästään velvollisuuksien täyttämistä ja siitä avioliitto RAKENTUU ja se lisää välittämistä.
"Miehen saa auttamaan, kun sen pistää koville"
Mitä naisen saa tekemään, kun sen pistää koville?
Onko se kiellettyä ja miksi?
No, joo, joo! Käsitän vitsin.
Minun koville pistoni tarkoitti sitä, että mies olisi saanut lähteä talosta ulos, eikä paluuta, ellei tyyli olisi muuttunut.
Olin aikaisemmin alistuva, kiltti ja nöyrä piika miehelle. Luulin, että palvelemalla saan toisen rakastamaan itseäni. Luulin, että hän kiittäisi minua.
Niinhän ei käynyt, vaan mies laiskistui entisestään.
Sitten sisuunnuin ja otin toisen identiteetin. Ensin näyttelin roolini, mutta huomasin, että minulla oli oikeasti aggressiiivisuutta.
Mies alkoi kunnioittamaan sitä kautta minua.
Alkuperäinen kysyjäkin odottaa kiitosta mieheltään ja luulee, että jonain päivänä hänen miehensä kantaa vaimonsa päähän kunnian kruunun.
Niin ei käy. Päinvastoin. Jonain päivänä mies etsii uuden itsellisemmän naisen, joka ei alistu olemaan talouskoneena.
Mies ei nai talouskonetta, vaan naisen. Siksi miesten on osallistuttava tasaveroisesti töihin.
Opetus? Kohtele aviopuolisoasi, niinkuin haluat itseäsi kohdeltavan?
Niinpä. Hän kohteli minua kuin piikaa.
Sille laitettiin piste.
Minä en kohtele miestäni renkinä. En ole koskaan kohdellut.
Teemme nykyisin kotityöt yhdessä tasavertaisina.
Alkuperäiselle kirjoittajalle osanottoni, elän samanlaisessa suhteessa, minä teen kaiken, jopa ne remontit ja pihatyötkin. Älä enää odota, vaan mieti miten ratkaiset ongelmasi.
Minä olen päättänyt, että lähden, mutta odotan, että nuorinkin lapsi saa ala-asteensa loppuun. Sen jälkeen hänellä vaihtuisi koulu kuitenkin. Sitten alkaa minullakin taas oikea elämä ilman jatkuvaa raatamista ja laiskurimiestä sohvalla.
Ja tuuli-reettalle täydet pisteet! Olet harvinainen nainen, pidä tyylisi!