TIEDE ON OSOITTANUT KEHITYSOPIN MAHDOTTOMUUDET.

evoluutio ei ole tiedettä... kirjoitti:

TIEDE ON OSOITTANUT KEHITYSOPIN MAHDOTTOMUUDET.

Laajimmalle levinnyt ja vaikuttavin väite Raamatun totuudellisuutta vastaan on usko
siihen, että nykytiede olisi todistanut evoluutioteorian oikeaksi ja siten osoittanut
Raamatun luomiskertomuksen vääräksi. Tämän väitteen ratkaiseva virhe on kuitenkin
siinä, että on mahdotonta todistaa tieteellisesti oikeaksi mitään elämän alkua koskevaa teoriaa. Se johtuu siitä, tiede perustuu havaintoihin ja kokeisiin, ja on mahdotonta
tehdä havaintoja tai kokeita maailmankaikkeuden synnystä. Brittiläinen biologi L.
Harrison Matthews myöntää tämän Darwinin Lajien synty -kirjan vuoden 1971
painoksen johdannossa:

Evoluutio on biologian selkäranka, ja biologia on siten merkillisessä asemassa oleva
tiede, että sen perustana on todistamaton teoria - onko se siis tiedettä vai uskoa?
Usko evoluutioteoriaan onkin täysin rinnastettavissa luomisuskoon - molemmat ovat
käsitteitä, joiden niihin uskovat tietävät olevan tosia, mutta joita kumpaakaan ei
ainakaan toistaiseksi ole pystytty todistamaan.

Evoluutiota ei ole yleisesti hyväksytty tieteelliseksi tosiasiaksi siksi, että se voitaisiin todistaa tieteellisesti, vaan siksi, että sen ainoata vaihtoehtoa, erityistä luomista, ei missään tapauksessa voida hyväksyä. Ihmiskunnan valtavien sosiaalisten ongelmien
ratkaiseminen riippuu elämän alkuperän oikeasta ymmärtämisestä. Jos evoluutioteoria
on oikein, silloin elämä on vailla moraalista ohjausta ja merkitystä. Toisaalta, jos
Jumala on luonut meidät, silloin elämällämme on merkitys, suunta ja tarkoitus.(1)
Darwin kirjoittaa kirjassaan Lajien synty (s. 666): "Luonnossa vallitsevasta sodasta,
nälästä ja kuolemasta on siis suoranaisena seurauksena ylevin ilmiö, mitä voimme
ajatella, nimittäin ylempien eläinten syntyminen" (Tähän perustuu Hitlerin rotuoppi).

Evoluution kanssa ristiriidassa olevat tieteenalat:

1.Tähtitiede
2.Geologia
3.Paleontologia
4.Fysiikka
5.Matematiikka
6.Biologia
7.Antropologia
8.Informaatiotiede

1. Tähtitiede

Maailmankaikkeus ei ole syntynyt alkuräjähdyksessä (mikä siellä olisi räjähtänyt?).
Räjähdys synnyttäisi vain kaaoksen, eikä mitään hienoja järjestelmiä. Tiedemiehet
ovat laskeneet, että planeetat pitäisi panna takaisin omille radoilleen vähintään 20
miljoonan vuoden välein, koska ne liukuvat radoiltaan painovoiman heittelemänä.
Komeetat ovat pääasiassa jäätä. Auringon läheisyydessä osa niiden massasta haihtuu,
joka näkyy pyrstönä. Asiantuntioiden mukaan 10000 vuodessa suurin osa niistä olisi
hävinnyt tomuksi, mutta kuitenkin niitä on vielä runsaasti. On puhuttu Kuipferin ja
Bellin vyöhykkeistä, joista muka tulee komeettoja, mutta niiden olemassaoloa ei ole
todistettu. Aurinko imee itseensä 100.000 tonnia mikrometeoriitteja vuorokaudessa.
Lisäksi aurinkotuuli työntää niitä kauemmaksi avaruuteen. Aurinko olisi siivonnut
lähiavaruuden 10.000 vuodessa, mutta niitä on vielä runsaasti.

Maapallolla eroosio huuhtoo kaiken kiinteän aineen mereen 14 miljoonassa vuodessa.
Maapallon pyörimisnopeus hidastuu. Jos lasketaan mitä se olisi ollut 5 mrd vuotta
sitten, niin se olisi ollut niin suuri, että mantereet olisivat keskipakoisvoiman vuoksi
siirtyneet päiväntasaajalle ja maan muoto olisi litistynyt pannukakuksi. Eli maapallo ei
voi olla 5 mrd vuotta vanha, kuten väitetään. Miksi maalla on kuu? Se ei ole
muodostunut samasta materiaalista kuin maa, vaan sen kallioperä on erilaista. Se ei
voi siepata sitä avaruudesta. Jos esim. asteroidi ohittaa planeetan, sen vetovoima
kiihdyttää vauhdin liian suureksi, jotta se voisi jäädä kiertämään sitä. Tätä keinoa
käytetään = myös avaruusluotaimien vauhdin lisäämiseen. Kuu loittonee koko ajan
maasta. Sen nykyinen sijainti viittaa nuoreen ikään.

Ihmistä ei voisi olla olemassa, jos luonnon lait olisivat hitusenkin toisenlaiset kuin ovat.
Maapallo näyttää todella huolellisesti elämää varten suunnitellulta pienintä
yksityiskohtaa myöten. Jos painovoiman voimakkuus poikkeaisi nykyisestä parinkin
prosentin verran, elävillä olennoilla ei olisi olemassaolon edellytyksiä. Jos neutronin tai
protonin massat olisivat hiukankin erilaiset, ei atomeja olisi olemassa. Jos protonin ja
elektronin sähköiset varaukset muuttuisivat miljoonasosan verran, koko
maailmankaikkeus hajoaisi.

2. Geologia

Fossiileja sisältävien kerrostumien väitetään syntyneen hitaasti miljardien vuosien
aikana. Mutta miten on selitettävissä monien kerrostumien läpi ulottuvat fossiilit. On
esimerkiksi löytynyt puita, jotka ulottuvat miljoonia vuosia edustavien kerroksien läpi.
Sieltä on myös löytynyt yli 20 metriä pitkä valas pystysuorassa pyrstöllään
seisomassa. Mitenkähän se on pysynyt riittävän kauan pystyssä ja miten se on säilynyt
tuhoutumatta? Geologiset aikakaudet määritellään kerrostumissa olevien fossiilien
perusteella. Täydellistä kerrossarjaa ei kuitenkaan ole kuin oppikirjoissa. Välistä voi
puuttua yli 100 miljoonan vuoden kerrostumat tai ne voivat olla väärässä
järjestyksessä vanhempi nuoremman päällä. Kerroksien välissä ei ole merkkejä
eroosiosta. Niistä ei myöskään löydy meteoriitteja, vaikka niitä koko ajan sataa maan
päälle. Toisina maailmankausina näyttää kerrostuneen yksinomaan kymmenien
metrien paksuudelta sihdattua hiekkaa, toisina metrikaupalla savea, mutaa tai
kalkkikiveä. Todella erikoisia aikakausia! Tosiasiassa tälläisiä aikakausia ei ole ollut
olemassakaan, vaan Raamatun ilmoittama vedenpaisumus on synnyttänyt nuo
kerrostumat. Fossiileja syntyy ainoastaan, jos eliöt ovat nopeasti hautautuneet ja
kivettyneet, kuten Raamatun vedenpaisumuskertomuksessa tapahtui. Normaalisti ne
mätänevät tai raadonsyöjät syövät ne.

Miten jopa etelämantereella on jäännöksiä trooppisesta kasvillisuudesta? Raamattu
antaa siihen ainoan järkevän selityksen. 1 Moos 1:6-7. Ja Jumala sanoi: "Tulkoon
taivaanvahvuus vetten välille erottamaan vedet vesistä". Ja Jumala teki
taivaanvahvuuden ja erotti vedet, jotka olivat taivaanvahvuuden alla, vesistä, jotka
olivat taivaanvahvuuden päällä; ja tapahtui niin. Korkealla ilmakehässä oli läpinäkyvää
vesihöyryä (ilmeisesti ionosfäärissä), = joka aiheutti kasvihuoneilmiön. Tällöin lämpö
ei karannut avaruuteen, vaan levisi tasaisesti joka puolelle. Kerros suodatti myös
UV-säteilyn pois, joten ihmiset elivät kauemmin ja olivat terveempiä. Tämä mahdollisti
mm. dinosaurusten elämisen, jotka eivät nykyisessä ilmastossa pystyisi elämään
missään (koska ovat ilmeisesti olleet vaihtolämpöisiä, eivätkä yön jälkeen koko
päivänä ehtisi lämmetä niin paljon, että pääsisivät liikkeelle). Dinosaurusten fossiileja
on löytynyt Alaskasta ja Etelänapamantereelta. Dinosaurusten luista on eristetty
DNA:ta ja verisoluja. Tämän löydön jälkeen on myös monista muista fossiileista
löydetty DNA:ta (mm. 200 milj. vuotta vanhaksi väitetystä kalan fossilista).
Asiantuntioiden mukaan se ei voi säilyä yli 10000 vuotta. Vesihöyrykerros on
aiheuttanut myös korkeamman ilmanpaineen, jolloin esim. toista sataa kiloa painavat
lentoliskot ovat voineet päästä lentoon. Tietenkin niissä olosuhteissa myös strutsi ja
muut suuret nykyisin lentokyvyttömät linnut ovat pystyneet lentämään.

Miten syntyi jääkausi? Normaalisti sitä ei voi syntyä. Jos nimittäin on kylmää, niin
silloin on vähän kosteutta ja päinvastoin. Raamattu antaa siihen ainoan järkevän
vastauksen. Se johtui vedenpaisumuksesta. Napa-alueet olivat kylmimmät, joten vesi
satoi alas lumena. Tapahtuman täytyi olla nopea, koska Siperiassa mammutit
pakastuivat niin nopasti, että viimeisen aterian jäännökset eivät ehtineet tuhoutua
ruuansulatusjärjestelmässä. Kautta maailman useiden vuorien huipuilta on löydetty
merieläinten fossiileja. Monin paikoin jokilaaksot ovat suhteettoman suuria nykyisiin
veden virtaamiin nähden ja jokien uomat voivat jatkua meren alla satoja kilometrejä
aina mannerjalustan reunalle asti. Tulvasta kertovaa perimätietoa on yli 150 maailman
kansalla.

Glen Rosessa, Texasissa on löydetty liitukerrostumasta ihmisen ja dinosaurusten
jalanjälkiä lähekkäin. Samasta kerrostumasta löydettiin hiiltynyt oksa, jonka iäksi
määriteltii hiili-14-menetelmällä 12800 vuotta. Kuitenkin dinosaurusten väitetään
kuolleen sukupuuttoon n. 70-120 miljoonaa vuotta sitten ja ihmisten esi-isien
ilmaantuneen 1-10 milj. vuotta sitten. Luolamaalauksissa on esiintynyt joutsenliskoja.
Kansantaruissakin kerrotaan lohikäärmeistä. Italiassa, Beneventon maakunnassa on
löydetty juuri kuoriutuneen dinosauruksen poikasen jäännökset, josta on säilyneet
luusto, lihakset, mahalaukku ja suolisto (Nature: 392: 383-387). Kongossa,
suoalueella, tiedemiehet ovat tutkineet tuntemattoman eläimen jalanjälkiä. Paikallisten
asukkaiden mukaan se on virtahevon kokoinen ja he käyttävät siitä nimeä
Mokele-mbembe. Heidän kuvailujensa perusteella kysymyksessä on apatosaurus
(Creation-lehti no 4. 1999). Tohtori Clifford Burdick, joka on geologi, löysi
kerrostumasta lapsen jalanjäljet noin 600 m korkeudelta Swasey-vuorilta, Utahista.
Jalanjäljen keskellä olivat kokoonpuristuneen trilobiitin (alkeellinen niveljalkainen, jolla
on hyvin kehittyneet silmät) jäännökset. Oli ilmeistä, että trilobiitti ei ollut fossiloitunut,
kun lapsi astui sen päälle. Se oli litistynyt lapsen jalan alla. Eli ihmiset ja trilobiitit elivät
samaan aikaan vaikka trilobiittien piti kuolla sukupuuttoon 300-400 milj. vuotta sitten.

Kerrostumien ikä määritellään yleensä johtofossiilien avulla. Johtofossiilimenetelmä on
klassinen esimerkki kehäpäättelystä. Se perustuu sille oletukselle, että evoluutioteoria
on totta. On päätetty, että jos kerrostumasta löytyy trilobiittejä, sen ikä on vähintään
300 milj. vuotta. Jos sieltä löytyy dinosaurusten luita, ikä on vähintään 70 milj. vuotta
jne. Myös varsieväkala oli eräs johtofossiili siihen saakka kunnes se löytyi elävänä
Madagaskarin läheltä. Tässä kuvitellaan, että mitä alkeellisemman eliön fossiilista on
kysymys, sitä vanhempi se on. Mutta eläähän tälläkin hetkellä alkeellisia eliöitä, joten
ei geologinen ikä ja fysiologinen alkeellisuus liity mitenkään toisiinsa. Jos
radioaktiivinen iänmääritys on ristiriidassa edellisen kanssa, se hylätään ja luotetaan
johtofossiilijärjestelmään.

Muut iänmääritykset perustuu radioaktiivisten aineiden säteilyn alenemiseen ajan
kuluessa. Siinä tehdään seuraavat olettamukset:

1. Kivi ei sisältänyt puoliintumistuotteita alkutilassaan, ainoastaan lähtöainetta.

2. Lähtöainetta tai puoliintumistuotetta ei ole tullut lisää tai poistunut kivestä.

3. Radioaktiivinen puoliintumisaika on pysynyt vakiona.

Kohdat 1 ja 2 eivät pidä paikkaansa. Myös kohtaa 3 epäillään. Nature ja Science
lehdet kirjoittivat vuonna 1998, että epäillään neutriinosäteilyn muuttavan
puoliintumisaikaa.

Eräs iänmääritysmenetelmä perustuu hiili-14-isotoopin radioaktiivisuuden alenemiseen
ajan kuluessa. Se soveltuu käytettäväksi muutamien tuhansien vuosien pituisille
ajanjaksoille Se perustuu oletukselle, että hiili-14 määrä ilmakehässä ja sen
puoliintumisaika ovat pysyneet vakioina. Kosminen säteily tuottaa hiili-14-isotooppia.
Kosmiseen säteilyyn taas vaikuttaa maan magneettikenttä. Vuonna 1835 Gauss
mittasi sen voimakkuudeksi 85,6x1021 A/m2. Nykyisin se on 80,1x1021 A/m2. Tämä
merkitsee sitä, että maa on 1400 vuoden välein menettänyt puolet magneettikenttänsä
voimakkuudesta. Jos tästä lasketaan mitä se on ollut 10.000 vuotta sitten, niin
voimakkuudeksi saadaan sama kuin magneettisella tähdellä (mitähän se olisi ollut 5
miljardia vuotta sitten?). Voimakas magneettikenttä on siis aiheuttanut, että
hiili-14-isotooppia on muodostunut sitä vähemmän mitä varhaisimmista ajoista on
kysymys. Tällöin myös fossiilit ovat sisältäneet sitä vähemmän ja näyttävät
vanhemmilta. Koska kosminen säteily aiheuttaa mutaatioita, niin niitä on syntynyt
menneisyydessä vähemmän kuin nykyään. Vaikka mutaatiot ovat lisääntyneet, ei
minkäänlaista kehitystä ole havaittu, vaan mutaatioiden vaikutus on ollut joko neutraali
tai haitallinen. Iänmäärityksen luotettavuutta on kokeiltu seuraaviin asioihin:

-Elävä etana, ikä 2.300 vuotta

-Elävä Islannin merisammal,ikä 6.000 - 8.000 vuotta

-Elävä nevadalainen etana, ikä 27.000 vuotta

-Jäätynyt Alaskan myskihärkä, päänahkan ikä 24.140 vuotta ja turkin ikä 17.210
vuotta

Pidempiä aikakausia mitataan kalium-argon-ja uraani-lyijy-menetelmillä.
Kalium-argon menetelmä perustuu siihen, että kalium on heikosti radioaktiivinen ja
hajoaa tuottaen argonia. Argon varastoituu kaliumia sisältäville kidepinnoille.
Argonmäärä mitataan ja siitä lasketaan kiven ikä. Kiven sulaminen laavaksi hävittää
argonin, joten ikää mitataan sen jähmetymisestä. Argon ei ole kemiallisesti sitoutunut
aineeseen, vaan fysikaalisesti. Tämä aiheuttaa sen, että argonia voi päästä karkuun tai
sitä voi siirtyä aineeseen ilmakehästä. Argonin pitoisuudet ovat erittäin pieniä, joten
mittausvirheen mahdollisuus on suuri. Menetelmä perustuu kaliumin
puoliintumisaikaan, joka oletetaan olevan vakio. Havajin laavavirrat, joiden tiedetään
olevan alle 200 vuotiaita, on määritelty Kalium-argon- menetelmällä jopa 3 miljardin
vuoden ikäiseksi!

Uraani-lyijy-menetelmässä mitataan kuinka paljon uraania on muuttunut lyijyksi.
Lähtökohdaksi otetaan, että alussa lyijyä oli 0%.

3. Paleontologia

Fossiiliesiintymien tutkiminen paljastaa elämänmuotojen puuttuvan maakuoren
alimmasta kahdesta kolmasosasta (niin kutsuttu esikambrinen kausi). Sitten yhtäkkiä
elämä ilmestyy monissa kehittyneissä muodoissaan. Kaikki tärkeimmät
selkärangattomat elämänmuodot on löydetty kambrikauden kivistä. Näiden eläinten
rakenne on niin mutkikas, että evolutionistit arvioivat niiden kehittymisen vieneen
ainakin puolitoista miljardia vuotta. Fossiililöydöt siis paljastavat elämän ilmestyneen
äkisti, monissa muodoissa, mutkikkaana ja runsaana ilman mitään esi-isiä, mistä
kehittyä! Se todistaa lajien pysyvyydestä. Siitä puuttuvat tuikitärkeät välimuodot.
Tämä ei selvästikään todista asteittaisesta orgaanisesta evoluutiosta. Kyseessä on
yliluonnollinen luominen.

Jo vuonna 1953 ruotsalainen kasvitieteilijä N. Heribert-Nilsson sanoi:
"Paleobiologisten tosiasioiden perusteella ei ole mahdollista laatia edes jonkin eliön
evoluution irvikuvaa. Fossiiliaineisto on nyt niin täydellinen, että välimuotosarjojen
puuttumista ei voida lukea aineiston niukkuuden tiliin. Aukot ovat todellisia, eikä niitä
tulla koskaan täyttämään". Hevosen fossiilisarja on eräs arvostetuin ja parhaiten
tunnettu esimerkki orgaanisen evoluution ”todisteista”. Kysymyksessä on kuitenkin
erilaisia hevosia eikä mitään välimuotoja ole löydetty. Kaksi nykyhevosta on löydetty
samasta fossiilikerrostumasta kuin sarjan ensimmäinen (Eohippus).

Englantilaista koivumittaria on yleisesti käytetty esimerkkinä nykypäivän evoluutiosta.
Koivumittaria on aina esiintynyt vaaleana, keskivaaleana ja tummana muunnoksena.
Ennen teollista vallankumousta puiden rungot olivat vaaleita ja ne tarjosivat suojaavan
taustan vaaleille koivumittareille, kun taas tummat perhoset erottuivat niiltä helposti,
jolloin linnut söivät ne. Siksi tummia perhosia oli paljon vähemmän koko
populaatiossa. Kun saastumisen vuoksi puiden rungot tummuivat, niin 45 vuoden
kuluttua tilanne oli päinvastainen. Ei tässä ollut kysymys evoluutiosta, koska mitään
uutta ei kehittynyt. Kysymyksessä oli pelkkä muuntelu. Paleontologi Colin Patterson
puhui asiantuntijoille New Yorkissa ja Chicagossa 80-luvun alussa. Hän esitti
seuraavan kysymyksen: "Voisitteko kertoa minulle jotain, mitä tiedätte evoluutiosta,
minkä tahansa tosiasian?" Kummassakin paikassa hänen kysymystään tervehdittiin
hiljaisuudella.

Koska fossiiliaineisto ei tue olettamusta vähittäisestä muutoksesta, niin jotkut
evolutionistit arvelevat nykyään, että makroevoluution täytyy edetä hyppäyksittäin
(punktualismi). Kun ei ole esimerkiksi liskojen ja lintujen välimuotoja, niin selitetään,
että liskon munasta kuoriutui kerran lintu. Mitenkähän lintu lisääntyi, kun toista ei
ollut?

4. Fysiikka

Miten energia syntyi? Ei luonto eikä ihminen pysty sitä synnyttämään. Sitä voi vaan
muuttaa muodosta toiseen. Kokonaismäärä pysyy vakiona termodynamiikan
ensimmäisen pääsäännön mukaan. Termodynamiikan toisen pääsäännön mukaan
käyttökelpoisen energian määrä pienenee koko ajan. Samoin kaikki rakennelmat
rappeutuvat eikä mikään kehity itsekseen. Rakennelmien korjaamiseen tarvitaan älyä
ja energiaa ja sittenkin muutos on vain tilapäinen. Kaikki tuhoutuu kuitenkin ennemmin
tai myöhemmin. Olemassa oleva käyttökelpoinen informaatio vähenee jatkuvasti
termodynamiikan toisen pääsäännön mukaisesti. Ihmisen perimään on varastoitunut
mutaatioiden vuoksi jo 4000 virheellistä, sairauksia aiheuttavaa geeniä. Sydney Harris
(kirjassa "Second law of thermodynamics") sanoo: "En voi ymmärtää, kuinka
biologinen kehitys ja kaiken rappeutuminen voivat toimia vastakkaisiin suuntiin.
Pelkästään ongelman pintapuolinenkin pohdinta vaatisi enemmän ymmärrystä kuin
minulla on. Voin vain esittää kysymyksen..." Evoluutiobiokemisti tohtori Harold Blum
kirjoittaa: ”Vaikka elävien systeemien energiajärjestelmiä tutkitaan kuinka tarkasti
tahansa, emme löydä todisteita termodynamiikan periaatteiden kumoutumisesta.”
Koska energia ei voi luoda itseään, kaikkein tieteellisin ja loogisin johtopäätös on, että
Jumala loi sen.

5. Matematiikka

Todennäköisyyslaskennan mukaan elämää ei voi syntyä sattumalta. Mukana olevien
osien määrän lisääntyessä todennäköisyys niiden saamiseksi sattumalta tiettyyn
järjestykseen pienenee eksponentiaalisesti. Jos yrittää saada 20 numeroitua korttia
sattumalta numerojärjestykseen on todennäköisyys 1:2.432.902.008.176.640.000!
Halutunlaisen 200-osaisen järjestelmän syntymiseen sattumalta on todennäköisyys
1:10375. Kuitenkin tämä on naurettavan alkukantainen verrattuna eläviin järjestelmiin.
Viimeaikaiset NASA:n tutkimukset osoittavat, että kaikkein alkeellisin solu, joka
voidaan luokitella eläväksi, koostuu vähintään 400:sta aminohappoketjusta. Marcel
Golay on osoittanut, että kaikkein yksinkertaisimmankin kahdentuvan
proteiinimolekyylin sattumalta muodostumisen todennäköisyys on 1:10450. R.L.
Wysong on laskenut, että todennäköisyys pienimmänkin itsestään kahdentuvan
proteiinin ja DNA:n muodostamalle kokonaisuudelle on 1:10167.626, vaikka
lähtöaineiden ja käytettävissä olevan ajan määrä olisi tähtitieteellisen suuri! Osaatko
kuvitella, millainen todennäköisyys vielä monimutkaisemmalla rakenteella tai elimellä,
kuten esimerkiksi ihmisaivojen aivokuorella, olisi kehittyä sattumalta? Ihmisaivojen
aivokuori käsittää yli 10 miljardia solua, jotka kaikki ovat järjestäytyneet tarkalleen
tietyn mallin mukaan, ja joista jokainen jo itsessään on fantastisen monimutkainen! Jos
oletetaan prosessin tapahtuneen hyvin hitaasti, todennäköisyys pienenee.
Matemaatikot pitävät yleensä sellaisia tapahtumia, joiden todennäköisyys on
vähemmän kuin 1:1050, samana kuin todennäköisyys nolla, eli mahdottomina.(1)

6. Biologia

Evoluutioteorialta puuttuu kokeellinen ja teoreettinen luonnontieteellinen perusta.
Kehitysoppi väittää, että oli joku alkumeri, jossa oli erilaisia kemikaaleja, nykyistä
voimakkaampi UV-säteily ja voimakkaita sähköpurkauksia. Tälläisissä olosuhteissa
saadaan syntymään aminohappoja. Samalla syntyy myös elämälle myrkyllisiä aineksia.
Proteiinin syntymiseksi aminohappojen pitäisi liittyä yhteen polypeptideiksi.
Polypeptidisidoksen syntyessä syntyy myös yksi vesimolekyyli. Kemian lakien
mukaan, kun vettä on tarpeeksi, reaktio kääntyy päinvastaiseksi, eli tapahtuu
hydrolyysi. Jonkun täytyisi olla jatkuvasti poistamassa vettä, että proteiini pysyisi
koossa. Jos vettä on liikaa proteiinien synteesiä ei tapahdu. Prof. Wilder Smith on
sanonut: "Meri on siis käytännöllisesti katsoen viimeinen paikka, missä elämän
proteiinit voisivat spontaanisti muodostua aminohapoista". Edellytyksenä on myös
hapeton ilmakehä, muuten mahdollisesti syntyvät orgaaniset molekyylit olisivat
tuhoutuneet hapettumalla. Kuitenkin monet prekambriset kivilajit sisältävät
hapettuneita rautamineraaleja. Jos ei ollut happea ei ollut myöskään otsonia. Tällöin
UV-säteily on ollut voimakasta. Se tuhoaa tehokkaasti orgaanisia molekyylejä
(käytetään mm. leikkaussalien desinfiointiin). Tunnettu englantilainen tiedemies Sir
Fred Hoyle on sanonut: "Väite, että maapallolla olisi muodostunut elävä solu
sattumalta jostakin orgaanisesta alkuliemestä, on korkeimman luokan järjettömyyttä."

Ei voi syntyä ensin alkeellista solua, koska sellaista ei ole olemassa. Bakteerienkin
solut ovat hyvin monimutkaisia. Erilaisia soluja pitäisi syntyä paljon, että edes
muutama olisi sovelias kehittymään pidemmälle. Ei alkeellisinkaan eliö ole voinut
kehittyä siten, että on vain tullut kasa erilaisia soluja, jotka ovat aloittaneet yhteistyön.
Jokaisessa solussa on kaikkien solujen informaatio. Jokainen solu ottaa siitä vain
itseään koskevan tiedon. Eli DNA:ssa on oltava koodattuna tarkat
rakennepiirustukset, jolloin se voi ohjata soluja ("sinä olet luusolu ja sinun paikkasi on
tässä ja sinä olet lihassolu ja kiinnityt luuhun tässä kohtaa", jne.). Solu on paljon
monimutkaisempi kuin Nesteen öljynjalostamo. Siellä on miljardi työläistä -
valkuaisaineet (proteiinit) - jotka tekevät kemiallisia tapahtumia. Siellä on
kemiantehtaat, puolustuslaitokset, jätteenhoitolaitokset ja tavaran vastaanottolaiturit.
Sen DNA:ssa täytyisi olla tiedon oikoluku- ja korjausohjelma, (kuten todellisuudessa
onkin) muuten se menettäisi pian tietonsa näin ankarissa olosuhteissa. Miksi
monimutkainen korjaussysteemi, jos DNA:n muuttuminen olisi eliölle edullista ja veisi
kehitystä eteenpäin? Jos jostakin kummasta syystä elinkelpoinen solu syntyisi ja se
osaisi jopa lisääntyä, niin siitä tulisi jonkinlaista mössöä alkumeren pinnalle, kunnes
ravinto loppuisi. Mitähän energialähdettä se käyttäisi? Fotosynteesi on hyvin
monimutkainen ja kemosynteesikin tarvitsee entsyymikoneiston. Jos solu olisi päässyt
alkuun kemosynteesin avulla, joka muuttaa rikkivetyä sulfaatiksi, niin ei se rikkivedyn
loputtua voi vaihtaa energianlähdettä.

Monet tutkijat eivät enää usko, että kaikki elämä on saanut alkunsa yhdestä solusta,
vaan alkusoluja on ollut useampia. Tämä selitys on uskottava ainoastaan, jos
oletetaan, että niiden takana on yhteinen suunnittelija. Kuinka solujen DNA:ssa voisi
muutoin olla sama geneettinen koodi?

Jos kehitysoppi pitää paikkansa, niin miksei uusia lajeja enää synny?
Banaanikärpäselle on synnytetty 30000 sukupolven aikana valtava määrä mutaatioita,
eikä ole saatu aikaan muuta kuin siipien surkastumista tai vastaavaa. Miksei löydy
lajien välimuotoja? Kaikki lajit ovat ilmestyneet täydellisinä ja runsaina yhtäaikaa
ympäri maapalloa eivätkä ole senjälkeen muuttuneet. Kehitysopin mukaan matelijoista
olisi pitänyt kehittyä nisäkkäitä. Mutta se vaatii aikamoisia muutoksia. Yksi on
alaleuan ja korvan muutos. Matelijoilla ei ole varsinaista keskikorvaa kuuloluineen ja
alaleuka taas muodostuu useammasta luusta. Muutos on selitetty niin, että leukaluut
ovat vaeltaneet ylös ja muuttuneet kuuloluiksi. Nisäkäsmäisissä matelijoissa on haluttu
nähdä muutosta tähän suuntaan. Niillä kuitenkin on matelijamainen leuka eikä
kuuloluita. Myös lantion luiden pitäisi kasvaa yhteen. Aivojen koon täytyisi selvästi
kasvaa. Poikastenhoitovaiston täytyisi ilmestyä samoin kuin maitorauhasten poikasten
ruokkimiseen. Maitorauhasten sanotaan kehittyneen hikirauhasista, mutta kuvitelkaa,
että aluksi poikasten olisi täytynyt elää melkein pelkästä hiestä, jos Darwinin
vähittäisten muutosten teoria pitää paikkansa. Matelijoilla ei sitä paitsi ole hikirauhasia.
Verenkiertojärjestelmän olisi pitänyt muuttua ja sydämen muuttua kolmilokeroisesta
neljälokeroiseksi. = Lämmönsäätelymekanismin olisi pitänyt kehittyä, sillä matelijat
ovat vaihtolämpöisiä. Sama muutos pitäisi tapahtua vähintään kahdessa eri sukupuolta
olevalla eläimellä ja niiden pitäsi tehdä yhteisiä jälkeläisiä, muuten syntynyt ominaisuus
katoaa sukupolvien aikana. Jos geeneissä on liian suuria eroja, jälkeläinen on
lisääntymiskyvytön. Esim. muuli, joka on hevosen ja aasin risteytys, ei voi saada
jälkeläisiä.

*) TEKSITä MUUTETTU!

Evoluutioteoria edellyttää silmän kehittyneen sattumanvaraisesti useita kertoja. Frank
Salisbury kommentoi sellaisen mahdollisuutta näin: ”Viimeinen epäilykseni koskee niin
kutsuttua paralleelievoluutiota (rinnakkaisevoluutiota)... Jokin niinkin monimutkainen
elin kuin silmä olisi ilmaantunut monta kertaa; esimerkiksi mustekaloissa,
selkärankaisissa ja niveljalkaisissa. On tarpeeksi hankalaa selittää sellaisen syntyminen
kerran, mutta pelkkä ajatuskin niiden kehittymisestä useamman kerran saa pääni
pyörälle”. Myös lepakoille ja delfiineille olisi pitänyt kehittyä tutkajärjestelmät
kummallekin erikseen. Samoin äärettömän monimutkaisen siipimekanismin oletetaan
kehittyneen toisistaan riippumatta neljä eri kertaa (hyönteiset, lepakot, lentoliskot ja
linnut). Ei ole olemassa fossiilisia välimuotoja siitä, että lentokyky ylipäätään olisi
kehittynyt.

Miten seuraavat eläimet ovat voineet kehittyä sattumalta? Merivuokoilla on
lonkeroissaan tuhansittain pieniä polttiaissoluja, jotka laukeavat pienimmästäkin
kosketuksesta ja ampuvat myrkkypiikkejä tunkeilijaan. Keihästetty tunkeilija
lamaantuu, jolloin merivuokko syö sen. Vaikka tämä on tehokas puolustusjärjestelmä,
hämmästyttävä merietana pystyy syömään verivuokkoja vahingoittumatta,
laukaisematta polttiaissoluja ja sulattamatta niitä ruuansulatusjärjestelmässään.
Sulamattomat polttiaissolut poistuvat merietanan ruuansulatuskanavasta värekarvojen
peittämiä putkia pitkin selässä oleviin nystyihin. Polttiaissolut varastoituvat näihin
nystyihin ja merietana käyttää niitä itsensä puolustamiseen!

Pommittajakuoriainen on pieni hyönteinen, joka on aseistettu tyrmäävän tehokkaalla
puolustusjärjestelmällä. Vihollisen uhatessa tämä pippurinen pommittajakuoriainen
pamauttaa kahdesta peräpäässään sijaitsevasta putkesta = ärsyttävää ja
pahanhajuista, lämpötilaltaan sata-asteista kaasua suoraan epäonnisen päällekävijän
naamalle. Tohtori Hermann Schildknecht on selvittänyt, että kuoriainen muodostaa
räjähdysaineensa sekoittamalla yhteen kahta kemikaalia, vetyperoksidia ja
hydrokinoneita, jotka yhdistyessään muodostavat erittäin vaarallisen
kemikaaliseoksen. Näiden kemikaalien lisäksi tämä etevä pikku kuoriainen lisää
seokseen kemikaalia, joka toimii inhibiittorina. Se estää kemikaaleja reagoimasta ja
mahdollistaa niiden varastoinnin pitkiäkin aikoja. Aina kun jokin saaliseläin,
esimerkiksi sammakko, lähestyy pommittajakuoriaista, se ruiskuttaa varastoimiaan
kemikaaleja kahteen polttoputkeen ja lisää juuri oikealla hetkellä seokseen vielä yhtä
kemikaalia (anti-inhibiittoria). Se poistaa inhibiittorin vaikutuksen ja aivan
hyökkääjäparan nenän edessä tapahtuu voimakas räjähdys. Kuinkahan monta
kovakuoriaista ehti lentää kappaleina taivaan tuuliin, ennenkuin sopivat kaasuseokset
ja inhibiittori kehittyivät?(1)

Alkeellinen kolibakteerikin on ihmeellinen luomus. Sillä on kuusi sähkömoottoria,
jotka pyörittävät värekarvoja joiden avulla bakteeri liikkuu. Moottorissa on mm.
laakeri, runko ja roottori samaan tapaan kuin sähkömoottorissa yleensä.
Käyttöjännite on 0,2 V ja pyörimisnopeus 100 kierrosta sekunnissa. Moottorit ovat
niin pieniä, että yhden millimetrin matkalle niitä mahtuisi 30000 kappaletta. Lisäksi
bakteerilla on hieno navigointijärjestelmä, joka ohjaa moottoreita.

Darwinismiin kuuluu olennaisena olemassaolon taistelu, jossa parhaat selviytyvät
voittajina. Mitenkähän eläinten välinen yhteistyö sopii tähän teoriaan?

Luonnosta löytyy eräs hämmästyttävä puhdistussymbioosiksi kutsuttu eliösuhde, joka
saattaa kehitysopillisen ajattelun naurunalaiseksi. Esimerkiksi kala uiskentelee
ympäriinsä pyydystäen ravinnokseen itseään pienempiä kaloja ja äyriäisiä. Aikanaan
sen suuhun kerääntyy ruuan tähteitä ja loiseläimiä. Monet kalalajit ratkaisevat tämän
ongelman pistäytymällä paikallisella puhdistusasemalla. Puhdistusasemalla
suurikokoinen kala aukaisee kitansa ja kiduksensa paljastaen ilkeännäköiset
hampaansa ja kitaan uivat peloton pikku puhdistajakala ja katkarapu tekemään
työtään. Tehtävänsä tehtyään ne uivat jälleen ulos isomman kalan kidasta täysin
vahingoittumattomana ja iso kala ui pois. Tälläinen puhdistussymbioosi on monien
petokalalajien, puhdistajakalalajien ja katkarapulajien välillä. Myös
krokotiilinvartijaksi kutsuttu lintu on valmis kävelemään suoraan Niilin krokotiilin
kitaan puhdistaakseen sen parasiiteista. Sekin palaa kidasta täysin
vahingoittumattomana. Luomisopin kannattajien mielestä tälläinen eliösuhde ei ole
mitenkään voinut syntyä vain sattumalta, yrityksen ja erehdyksen kautta etenevän
evoluutioprosessin seurauksena. Eläinten itsesuojeluvaisto ylittäisi taatusti
tämänkaltaisen luonnottoman itsemurhataipumuksen. (1)

Delfiinien on monesti tiedetty pelastaneen veden varaan joutuneita ihmisiä haiparvien
kynsistä karkoittamalla hait tiehensä. Tämä on varsinaista altruistista käyttäytymistä,
josta Darwin sanoi, että hänen teoriansa olemassaolon taistelusta kumoutuisi, jos
voitaisiin todistaa jonkin toisen lajin asettaneen henkensä alttiiksi toisen lajin puolesta.

Darwin keksi teoriansa Galapagossaarilla tutkiessaan erilaisia peippoja. Niille oli
kehittynyt erilaisia ominaisuuksia riippuen olosuhteista. Tästä Darwin kuvitteli, että oli
tapahtunut evoluutiota. Tosiasiassa geenit sallivat suuren muuntelun. Siksi lajien sisällä
syntyy erilaisia yksilöitä, joista luonnonvalinta valitsee parhaiten menestyvät. Darwin
oli sekoittanut keskenään mikro- ja makroevoluution.

7. Antropologia

Ihmisen "esi-isät". Ramapithecus. Ramapithecus eli noin 12-8 miljoonaa vuotta sitten
(jos ajoitussysteemit olisivat oikeassa). Siitä on löytynyt vain muutama hammas ja
leukaluun kappale. Myöhemmin kävi ilmi, että ne muistuttivat kovasti nykyisin elävän
paviaanilajin hampaistoa.

Australopithecus. Australopithecuset eli etelänapinat elivät Itä-Afrikassa noin 3,7-1
miljoonaa vuotta sitten. Niillä ei ole mitään tunnettua kantamuotoa. Ramapithecus oli
hävinnyt jo 4 miljoonaa vuotta aikaisemmin. Etelänapinoiden kallon tilavuus oli noin
450 cm3, kun se simpanssilla on n. 400 cm3. Löydöt ovat kovin niukkoja. Parhaiten
ovat säilyneet hampaat ja leukaluut, koska niiden luu on kovinta. Paras löytö lienee
Etiopiasta v. 1974 löytynyt "Lucy", jonka luurangosta löytyi peräti 40 %! Se mitä
etelänapinoiden kalloista on jäljellä, pystyy vuorenvarmasti osoittamaan, että ne ovat
kuuluneet apinalle. Kallo on kaukana ihmisen kallosta. Australopithecuset elelivät
Itä-Afrikassa melkein kolme miljoonaa vuotta. Tänä aikana ne eivät lainkaan
kehittyneet ja sitten ne hävisivät yhtäkkiä ties minne muuttumatta miksikään toiseksi
apinaksi.

Homo Habilis eli "taitava ihminen". Taitava ihminen eleli Afrikassa yhtäaikaa
etelänapinoiden kanssa n. 2,2-1,6 miljoonaa vuotta sitten. Aivokopan tilavuudeksi on
laskettu n. 750 cm3. Homo habiliksen jäänteitä on löytynyt niin vähän, että edes
hänen kokoaan ei ole pystytty luotettavasti arvioimaan. Vuonna 1960 löytyi vain osia
aivokopasta ja yläleuasta. Vuoden 1972 löytö Keniasta koostui sadoista
luunsirpaleista. Niitä piti sovitella kuusi viikkoa yhteen, ennenkuin saatiin kipsiä ja
mielikuvitusta apuna käyttäen jonkinlainen kallo, joka muistuttaa apinan kalloa. Se on
nimeltään "kallo 1470". Homo habiliksen polveutumisesta ei ole mitään tietoja, eikä
kukaan tiedä, minne ja miksi se katosi.

Homo Erectus eli pystyihminen. Homo erectus eleli melko laajoilla alueilla Afrikassa,
Aasiassa ja Euroopassa noin 1.600.000-300.000 vuotta sitten. Sen aivokopan koon
on laskettu olleen 900-1000 cm3 ja pituus 150-180 cm. Viimeisimmän tiedon
mukaan kysymyksessä olisi sukupuuttoon kuollut ihmisrotu, jonka kallonmuoto on
samantapainen kuin Australian alkuasukkailla. Osa löydöistä oli myös apinan luita.
Pekingin- ihmisestä löydettiin pelkkiä kalloja, jotka muistuttivat kovasti apinaa ja ne
olivat murskattu takaraivosta. Samasta paikasta löydettiin työkaluja ja muita merkkejä
ihmisen toiminnasta. Kertomatta yleensä jätetään, että samasta paikasta löytyi myös
kymmenen ihmisen luurankojen jäännökset. Ihmiset olivat siis syöneet apinoiden aivot.
1980-luvun puolivälissä löytyi Turkana-järveltä melko täydellinen erectus-pojan
luuranko. Tämän löydöksen perusteella Homo erectuksen reisiluun ja nikamien
rakenne oli selvästi erilainen kuin ihmisellä. Homo erectuksessa ei hänen 1.300.000
vuotta kestäneen olemassaolonsa aikana tapahtunut mitään kehitystä. Kuten aina
ennenkin, kukaan ei tiedä mistä Homo erectus polveutui. Ei ole viitteitä siitä, että hän
olisi kehittynyt Homo habiliksesta tai australopithekuksesta. Sitten se vain jostain
toistaiseksi tuntemattomasta syystä yhtäkkiä hävisi.

Homo Neanderthalensis. Neandertalin ihminen ilmaantui myös yhtäkkiä kuin tyhjästä
n. 100.000 vuotta sitten eli 200.000 vuotta erectuksen häviämisen jälkeen. Ei ole
mitään selviä viitteitä siitä, että neandertalin ihminen olisi kehittynyt erectuksesta.
Neandertaloidin keskipituus oli n. 167 cm ja aivot olivat hieman meidän omiamme
isommat, noin 1450-1550 cm3. Meistä poiketen otsa oli taaksepäin luisu ja
aivokoppa hieman pitkulainen, mikä antoi tietyn apinamaisen vaikutelman.
Neandertaloidi hävisi yhtäkkiä noin 40.000 vuotta sitten. Viimeisimmän tiedon
mukaan kysymyksessä olisi nykyihmisen luut. Ensimmäisen löydöksen ihmisellä oli
ollut riisitauti ja kulumavikoja nivelissä. Nykyihmisenkin kallon muoto ja koko voi
vaihdella paljon. Koko voi vaihdella 700 - 1500 cm2 vaikuttamatta älykkyyteen.

Homo Sapiens, nykyihminen. Nykyihminen siis ilmestyi noin 40-30.000 vuotta sitten
äkisti laajalle alueelle eikä kukaan tiedä, mistä hän tuli. Jotkut väittävät, että olisimme
kehittyneet neandertaloideista, mutta mitään selvää viitettä ei siitä siis ole.
Cro-Magnonin ihmisen luut ovat myös nykyihmisen luita eikä mikään ihmisen ja
apinan välimuotoja. Ihmisen kulttuurin tiedämme ulottuvan vain n. 6000 vuoden
päähän. Sitä ennen löytyy vain joitakin luolamaalauksia jääkauden ajoilta. Raamatun
ilmoittamat 6000 vuotta nykyihmisen iäksi ei tuntuisi loogisestikaan mahdottomalta,
sillä kulttuurimme ja maanviljelyksemmehän alkoi vasta noihin aikoihin. Jos ihminen on
niin vanha kuin kehitysoppi väittää, niin miksi se on kehittynyt merkittävästi vasta
viimeisen 6000 vuoden aikana?

Suoranaiset väärennökset: Piltdownin ihminen. 50 vuotta vanhoja apinan luita, joita oli
värjätty kemiallisesti. Jaavanihminen. Gibbonin kallonkappale ja ihmisen reisiluu, jotka
löytyivät eri paikoista vuoden välein. Nebraskan ihminen. Sian hammas, jota
viilaamalla yritettiin saada ihmismäisemmäksi ja taiteilija sitten piirsi millainen
"alkuihminen" sitä on kantanut.

Vuonna 1987 antropologi Konrad Fialkowski yrittää Current Antropology-lehdessä
selittää, että ihmisen älykkyys johtuu sattumasta. Ihmisen joutuessa ajamaan takaa
saalistaan hänelle tuli hiki. Siksi karvapeite putosi, aivot lämpenivät ja tämä
lämpeneminen aiheutti aivojen koon ja älykkyyden lisääntymisen (ovatko innokkaat
saunojat muita älykkäämpiä tai vähemmän karvaisia)! Onko tämä tiedettä?

Tohtori Henry M. Morris on laskenut, että puolen prosentin keskimääräinen
vuotuinen väestönkasvu, joka on neljäsosa nykyisestä, synnyttäisi nykyisen
populaation vain 4000 vuodessa. Tämä jättää täysin riittävästi aikaa ajanjaksoille,
jolloin väestönkasvuvauhti on ollut paljon normaalin keskiverron alapuolella, sotien ja
tautien vuoksi. Miljoonassa vuodessa ihmisiä olisi yli 102100! Vertailun vuoksi
mainittakoon, että maailmankaikkeuteen mahtuu vain 1080 atomia!

Kehitysoppi on uskonto. Sen tunnustaa prof. Shapley: "Minulle koko luonnon
maailma eikä ainoastaan elämän ihmeen tajuaminen merkitsee uskonnollista asennetta
- miksei voisi kunnioittaa syvästi myös aminohappoja ja yksinkertaisia proteiineja,
joista elämä syntyy?" Jesuiittapappi ja paleontologi Pierre Teilhard de Chardin on
sanonut: "Evoluution edessä kaikkien teorioiden, kaikkien hypoteesien ja kaikkien
järjestelmien täytyy täst'edes kumartua ja joka niiden täytyy tyydyttää ollakseen
mahdollisia ja tosia. Evoluutio on valo, joka valaisee kaikkia tosiasioita, rata, jota
kaikkien ajatusmallien täytyy seurata".Konrad Lorenz nimitti luonnonvalintaa ja
mutaatioita "suuriksi suunnittelijoiksi". Evolutionistin uskontunnustus A. Lunn:in
mukaan: ”Evoluutio on luja luottamus fossiileihin, joita toivotaan, ojentautuminen
todisteiden mukaan, joita ei näy”.

Evoluutioteoriaa opetetaan luonnontieteellisenä totuutena kouluissa ja yliopistoissa,
vaikka tuhannet luonnontieteilijät pitävät sitä aikamme suurena satuna. Kuitenkin
evolutionistit väittävät, että luomisoppi perustuu vain uskontoon, kun taas evoluutio
puolestaan on tiedettä. Todellisuudessahan asia on juuri päinvastoin. Luomista ei
tietenkään voida todistaa tapahtuneeksi sillä perusteella, että tieteelliset tosiseikat eivät
tue kehitysoppia. Toisaalta luomistapahtuma on ainoa kehitysopin vaihtoehto. Niinpä
on järkevää uskoa luomiseen, sillä se ei ole ristiriidassa luonnossa tehtyjen havaintojen
kanssa. 2 Tim 4:3-4: "Sillä aika tulee, jolloin he eivät kärsi tervettä oppia, vaan omien
himojensa mukaan korvasyyhyynsä haalivat itselleen opettajia ja kääntävät korvansa
pois totuudesta ja kääntyvät taruihin." 1 Tim 6:20: "...vältä tiedon nimellä kulkevan
valhetiedon epäpyhiä ja tyhjiä puheita..."

Jos jossakin puistossa on jotakin ihmistä esittävä patsas, niin ei kukaan usko, että
eroosio olisi kuluttanut jonkun kiven ihmisen näköiseksi. Jokaiselle on aivan selvää,
että joku on sen suunnitellut ja tehnyt. Mutta kun paljon monimutkaisempi luomus,
ihminen, astelee paikalle, niin sanotaan: "Tuota ei ole kukaan suunnitellut eikä tehnyt,
se on syntynyt itsekseen, sattumalta"! Edwyn Conklin, Princetonin biologian
professori on sanonut: ”Elämän syntyminen sattumalta on yhtä todennäköistä kuin se,
että kirjapainon räjähtäessä syntyisi täydellinen sanakirja”.

8. Informaatio

Informaatiotieteen mukaan on mahdotonta, että alkuliemi synnyttäisi biologista
informaatiota. Informaation takana on aina äly. DNA-molekyyli sisältää eliön koko
informaation. Se on koodattu neljän emäksen avulla, jotka esiintyvät kolmen
ryhmissä. Se ei voi syntyä sattumalta, koska käytettävästä kielestä on sovittava niiden
kanssa jotka sitä lukevat. Esim. proteiinisynteesissä RNA lukee DNA:sta sen kohdan
(geenin), joka sen on käsketty lukea ja kuljettaa sen ribosomille, jossa proteiinin
tuotanto tapahtuu. RNA:n täytyy myös kääntää DNA kieli RNA kielelle, jolloin yksi
emäs vaihtuu toiseksi. Jos ribosomi ei ymmärtäisi saatua viestiä tai ymmärtäisi sen
väärin, solun olemassaolo olisi uhattuna. Tietenkään solun toiminta ei pääsisi edes
alkuun ellei tiedonvälitys toimi.

Valtava määrä tietoa mahtuu ihmisen DNA-molekyyliin. Pelkästään yhdessä ihmisen
tuhannesta miljardista solusta on informaatiota 11720 MB:n verran ja ihmisen kehossa
tapahtuu päivittäin 3x1024 bitin suuruinen informaatiovirta jo kehon automaattisten
toimintojen tasolla. Kaikkien maailman kirjastojen kirjojen tekstit (1018 kirjainta)
voitaisiin varastoida yhteen kuutiomillimetriin ihmisen perimämolekyyliä! Ihmisen
elimistössä käsitellään miljoona kertaa enemmän tietoa päivässä. Jos ihmisen solujen
kaikki DNA:t laitettaisiin peräkkäin, niin se ulottuisi 40 kertaa aurinkoon ja takaisin.
Jos ihmisen hedelmöittyneen munasolun sisältämä informaatio kirjoitettaisiin paperille,
siitä tulisi 1000 kpl 500 sivuista kirjaa.

Viiteluettelo:

1.Tohtori Scott M. Huse (1983, 1993): Evoluution romahdus
2.Lääkäri Pekka Reinikainen (1994): Unohdettu Genesis
3.Lääkäri Mikko Tuuliranta (1989): Evoluutio - tieteen harha-askel?
4.Prof. A.E. Wilder Smith (1981) : Luonnontieteet eivät tunne evoluutiota.
Koonnut Toivo Väänänen
Tarkastanut lääkäri Mikko Tuuliranta
*) tekstiä muuttettu Darwin lausunnon osalta.
YLLäPITO: NetMission / n

kirjoitti:

Anonyymi

Kirjoita kommentti

5000

Lähetä