13-vuotinen avioliittomme päättyi jokin aika sitten. Jäin miettimään, minne katosi se ihana latinomies, johon rakastuin (vai oliko sitä koskaan olemassakaan - oliko se vain harhaa)?
Mä en riittänyt tälle miehelle. Enkä nyt puhu toisista naisista, sillä hän oli uskollinen.
Mun olisi pitänyt tehdä töitä, opiskella, hoitaa koti, hoitaa & kasvattaa lapset, olla vaimo ja rakastajatar.
Hän EI KOSKAAN tehnyt kotona mitään, ellen erikseen pyytänyt (ja jos pyysin, niin siitäkin sain kuulla, miten laiska olin). Hänen mielestään mä "vaan olin kotona" - hänelle ei merkinnyt mitään se, että mä olen freelance ja teen töitä kotona. Ei, aina olisi pitänyt olla parin ruokalajin ateriat valmiina odottamassa, samoin pestyt ja silitetyt vaatteet.
Kun on espressoa maistanut, on vaikeaa tottua haaleaan maitokahviin...
Olisi ihanaa tutustua latinomieheen, mutta kotiorjaksi en enää suostu. Odotanko liikoja?
Mä en riittänyt tälle miehelle. Enkä nyt puhu toisista naisista, sillä hän oli uskollinen.
Mun olisi pitänyt tehdä töitä, opiskella, hoitaa koti, hoitaa & kasvattaa lapset, olla vaimo ja rakastajatar.
Hän EI KOSKAAN tehnyt kotona mitään, ellen erikseen pyytänyt (ja jos pyysin, niin siitäkin sain kuulla, miten laiska olin). Hänen mielestään mä "vaan olin kotona" - hänelle ei merkinnyt mitään se, että mä olen freelance ja teen töitä kotona. Ei, aina olisi pitänyt olla parin ruokalajin ateriat valmiina odottamassa, samoin pestyt ja silitetyt vaatteet.
Kun on espressoa maistanut, on vaikeaa tottua haaleaan maitokahviin...
Olisi ihanaa tutustua latinomieheen, mutta kotiorjaksi en enää suostu. Odotanko liikoja?
Vastaukset 7
Vanhimmat
et odota liikoja, mutta vie ehkä jonkin aikaa, kun sen löydät ja nyt osaat heti vaatia vain PARASTA.
Tai niin mulle ainakin kävi, enkä huolinut kuin parasta.
Minäkin haluaisin naisen, joka näyttäisi latinolta, olisi tottelevainen kuin aasialainen, uskollinen kuin muslimi ja toisi rahaa kotiin kuin suomalainen. Enhän minäkään odota liikoja?
Itse ainakin olen heti seurustelun alussa tehnyt selvaksi, etta kotityot tehdaan puoliksi, henen vaatteitaan en silita, ja vaikka lapsia tulisi, en silti jaa kotiin. Hyvin tuo on vaan toiminut, ikina ei ole tullut sanomista kummallakaan siita, etta joutuisi tekemaan enemman. Jos ei oteta huomioon tiskausvuoroja, siita valilla tulee ininaa, etta "kun ma tiskasin viimeks".
Niin se vain on kaikkien miesten kohdalla, sama se mista ne ovat kotoisin. Toisaalta, en minakaan mitaan tekisi, jos alusta asti tottuisin siihen, etta toinen tekee kaiken puolestani.
..ja hyvin on pyyhkinyt, ..pyykkäykset,siivoukset,penskat ja ruanlaitto hoituu yhdessä !
Ei meillä sellaista alusta asti ollut. Kun oltiin vielä kaksistaan, hommat meni suht koht tasan; hänkin mm. kokkas ja tiskas. Luulin siis "saavani" suht normaalin puolison, odotuksiani vastaavan.
Mutta sen jälkeen kun mä aloitin hoitovapaan toisen lapsen synnyttyä mun olisi pitänyt yhtäkkiä tehdä kaikki, koska mähän "vaan olin kotona".
Homma meni siihen pisteeseen, että jos en "totellut", niin muuttui jokseenkin pelottavaksi koko tilanne...
Eli kai se oli mun vika, että pelkäsin enkä pistänyt vastaan.
No, mennyt on mennyttä.
Niin, tämän siis sepusti ketjun aloittaja.
tee. Tai no tämän suhteen aikana minun latinomieheeni hän ei pese kuin omat pyykkinsä - jos niitäkään - tekee ruokaa jos minä autan ja ei siivoa ikinä. Kyllä moni suomalaismies on samanlainen.
...tekeekös suomi miehet kotitöitä sen ennmpää kuin lationomiehetkään?
Miehet on miehiä ...ja vika taitaa olla meissä naisissa - ollaan passattu pilalle...