ollaan mun poikaystävän kanssa muutettu parisen kuukautta sitten yhteen asumaan.. tiesin kyllä, ettei tää arki oo mitään ruusuilla tanssimista, mutta oon nyt huomannut, että poikaystävästäni on tullut esiin ihan uusia puolia. tuntuu, että hän on tosi itsekäs.. tiiän, että vikaa on varmaan mussakin, mutta pahalta tuntuu nyt..
poikaystäväni käy töissä, minä opiskelen. elikkä tuloni ovat huomattavasti pienemmät, silti olen hankkinut yhdessä vanhempieni kanssa lähes kaikki tavarat kotiimme.. vuokra- ja ruokakulut laitetaan kyllä puoliksi. poikaystäväni ei tee oikeastaan mitään kotitöitä, lähes kaikki jää minun tehtäväkseni.. hän tiskaa parisen kertaa viikossa. auttaa kyllä siivoamisessa, jos pyydän, mutta oma-aloitteisesti ei tee mitään. yleensä se siivoaminenkin menee sitten häneltä pelleilemiseksi ja sellaiseksi, että hän vain vitsailee minulle. hänen mielestään, kun ei pitäisi siivota.. ruokaa hän ei laita ollenkaan, ruokakauppaan mennään yhdessä, josta hän sitten ostaa kilotolkulla karkkeja, energiajuomaa, sipsejä yms. käytännössä itselleen, mutta ruokakulut silti laitetaan puoliksi...
kun iltaisin yritän opiskella, poikaystäväni kuuntelee musiikkia ja puhuu jatkuvasti, vaikka olen monesti ilmaissut, että haluaisin vähän opiskelurauhaa. sitten hän valittaa, etten huomioi häntä tarpeeksi, vaan teen vaan opiskelujuttuja ja että mulle tulee kohta burn out. (varmaan oikeesti kohta tuleekin, jos toinen ei auta..) hän ei kuuntele, jos kerron hänelle opiskelustani tai muista asioistani.. hän ei edes tiennyt, että mitä opiskelen, kun häneltä sitä kysyin, vaikka yhdessä ollaan oltu puolitoista vuotta..
kaupungilla tai poikaystäväni kavereiden luona, poikaystäväni ei huomioi mua olleenkaan. en tarkoita sitä, että pitäisi koko ajan kiehnätä toisessa kiinni, mutta koko illan aikana hän saattaa sanoa minulle vain muutaman sanan.. kun yritän jutella yms. hän ei usein edes vastaakaan.. hän pyytää minua aina mukaansa, eikä lähde yksin. en vain ymmärrä, miksi hän pyytää minut mukaansa, jos minä joudun yksin istuskelemaan ja pyörittelemään peukaloita koko illan.. :(
kun pyydän häntä tekemään jotain, joka merkitsisi minulle jotain tai helpottaisi jotenkin minun tekemisiäni, hän ei ikinä tee sitä. hyvä esimerkki tästä on se, että pyysin häntä mukaani, jotta olisimme käyneet ostamassa keittiöön lampun, koska siellä on niin pimeetä kirjoittaa ym. noh, jätkä sanoi, että ei oo rahaa lamppuun ja osti sit silti seuraavana päivänä kauittimet kylppäriin, että hän voi kuunnella musiikkia, kun menee suihkuun!!
mua oikeesti alkaa ahdistaa tää meno. oon iltasin ihan rättiväsyny, kun pitää koulu hoitaa ja kaikki tehdä täällä kotona. seksi alkanu jotenkin ahdistaa.. ahdistaa mennä iltaisin nukkumaan, ku tiedän, että poikaystäväni alkaa koskettelemaan.. ja olen kyllä iltaisin tosi väsyny ja haluaisin mennä usein suoraan nukkumaan.. poikaystäväni päivittäin jankuttaa, että olen näköjään selibaatissa ja en tee aloitetta. tiedän sen kyllä, mutta toivoisin, että poikaystäväni ymmärtäisi, että haluaisin harrastaa seksiä, jos hän mua arvostaisi ja auttaisi.. ja ymmärtäisi, että nainen tarvitsee syttyäkseen vähän jotain muutakin, kuin sen, että käsi työnnetään suoraan housuihin..
oon sanonut näistä asioista miljoona kertaa. tuntuu, että hän ei arvosta mua, eikä mun asioita pennin vertaa, ku käyttäytyy noin.. tuntuu niin turhauttavalta sanoa joka kerta samasta asiasta, eikä mikään muutu.. masentaa vaan koko ajan kauheesti ja itkettää. poikaystävä sano yks päivä, ettei se jaksa, jos mä oon koko ajan tälläinen. voi kunpa se tajuais, että miten paremmalta musta tuntuis, jos se edes vähän tukisi mua..
tuli aika pitkä tilitys. toivottavasti joku jaksoi lukea.. meneekö tää ajan kanssa ohi ja keskustelemalla (tuntuu kyllä turhalta, ku ollaan puhuttu asiasta usein).. vai pitäiskö sit lähteä eri teille.. rakastan kyllä poikaystävääni, mutta en tiedä, että kauanko mä tätä jaksan..
poikaystäväni käy töissä, minä opiskelen. elikkä tuloni ovat huomattavasti pienemmät, silti olen hankkinut yhdessä vanhempieni kanssa lähes kaikki tavarat kotiimme.. vuokra- ja ruokakulut laitetaan kyllä puoliksi. poikaystäväni ei tee oikeastaan mitään kotitöitä, lähes kaikki jää minun tehtäväkseni.. hän tiskaa parisen kertaa viikossa. auttaa kyllä siivoamisessa, jos pyydän, mutta oma-aloitteisesti ei tee mitään. yleensä se siivoaminenkin menee sitten häneltä pelleilemiseksi ja sellaiseksi, että hän vain vitsailee minulle. hänen mielestään, kun ei pitäisi siivota.. ruokaa hän ei laita ollenkaan, ruokakauppaan mennään yhdessä, josta hän sitten ostaa kilotolkulla karkkeja, energiajuomaa, sipsejä yms. käytännössä itselleen, mutta ruokakulut silti laitetaan puoliksi...
kun iltaisin yritän opiskella, poikaystäväni kuuntelee musiikkia ja puhuu jatkuvasti, vaikka olen monesti ilmaissut, että haluaisin vähän opiskelurauhaa. sitten hän valittaa, etten huomioi häntä tarpeeksi, vaan teen vaan opiskelujuttuja ja että mulle tulee kohta burn out. (varmaan oikeesti kohta tuleekin, jos toinen ei auta..) hän ei kuuntele, jos kerron hänelle opiskelustani tai muista asioistani.. hän ei edes tiennyt, että mitä opiskelen, kun häneltä sitä kysyin, vaikka yhdessä ollaan oltu puolitoista vuotta..
kaupungilla tai poikaystäväni kavereiden luona, poikaystäväni ei huomioi mua olleenkaan. en tarkoita sitä, että pitäisi koko ajan kiehnätä toisessa kiinni, mutta koko illan aikana hän saattaa sanoa minulle vain muutaman sanan.. kun yritän jutella yms. hän ei usein edes vastaakaan.. hän pyytää minua aina mukaansa, eikä lähde yksin. en vain ymmärrä, miksi hän pyytää minut mukaansa, jos minä joudun yksin istuskelemaan ja pyörittelemään peukaloita koko illan.. :(
kun pyydän häntä tekemään jotain, joka merkitsisi minulle jotain tai helpottaisi jotenkin minun tekemisiäni, hän ei ikinä tee sitä. hyvä esimerkki tästä on se, että pyysin häntä mukaani, jotta olisimme käyneet ostamassa keittiöön lampun, koska siellä on niin pimeetä kirjoittaa ym. noh, jätkä sanoi, että ei oo rahaa lamppuun ja osti sit silti seuraavana päivänä kauittimet kylppäriin, että hän voi kuunnella musiikkia, kun menee suihkuun!!
mua oikeesti alkaa ahdistaa tää meno. oon iltasin ihan rättiväsyny, kun pitää koulu hoitaa ja kaikki tehdä täällä kotona. seksi alkanu jotenkin ahdistaa.. ahdistaa mennä iltaisin nukkumaan, ku tiedän, että poikaystäväni alkaa koskettelemaan.. ja olen kyllä iltaisin tosi väsyny ja haluaisin mennä usein suoraan nukkumaan.. poikaystäväni päivittäin jankuttaa, että olen näköjään selibaatissa ja en tee aloitetta. tiedän sen kyllä, mutta toivoisin, että poikaystäväni ymmärtäisi, että haluaisin harrastaa seksiä, jos hän mua arvostaisi ja auttaisi.. ja ymmärtäisi, että nainen tarvitsee syttyäkseen vähän jotain muutakin, kuin sen, että käsi työnnetään suoraan housuihin..
oon sanonut näistä asioista miljoona kertaa. tuntuu, että hän ei arvosta mua, eikä mun asioita pennin vertaa, ku käyttäytyy noin.. tuntuu niin turhauttavalta sanoa joka kerta samasta asiasta, eikä mikään muutu.. masentaa vaan koko ajan kauheesti ja itkettää. poikaystävä sano yks päivä, ettei se jaksa, jos mä oon koko ajan tälläinen. voi kunpa se tajuais, että miten paremmalta musta tuntuis, jos se edes vähän tukisi mua..
tuli aika pitkä tilitys. toivottavasti joku jaksoi lukea.. meneekö tää ajan kanssa ohi ja keskustelemalla (tuntuu kyllä turhalta, ku ollaan puhuttu asiasta usein).. vai pitäiskö sit lähteä eri teille.. rakastan kyllä poikaystävääni, mutta en tiedä, että kauanko mä tätä jaksan..
Vastaukset 12
Vanhimmat
..valita turhasta. Eihän tuo ole mistään kotoisin, että mies elää miten tahtoo. Sitä ihmettelin kovasti, että hän ei muistanut/tiennyt mitä opiskelet.. Jossain vaiheessa kirjoitustasi ajattelin jo, että miehesi pitää sinua vain koristeena, etenkin kun menette illalla johonkin. Nainen saa siis näkyä, mutta ei kuulua. Hänellä on ilmeisesti jokin tarve esittää, että ei ole mikään turha jätkä, kun on nainen rinnalla. Toivottavasti mukana on myös rakkautta!!!
Tsemppiä sinulle!!
...vaan kuvauksesi perusteella täysin oikeutettua tyytymättömyyttä!
Jos ei suostu asiasta puhumaan/ottamaan näkökulmaasi vakavasti, näen kaksi vaihtoehtoa:
1) palauta äidilleen kasvamaan aikuiseksi ja pääsemään yli kaksivuotiaan uhman
tai
2) ala antaa samalla mitalla takaisin - tiskaa ITSELLESI, laita ITSELLESI ruokaa mistä pidät kysymättä hänen toiveitaan, älä ota häntä mukaan ostamaan herkkujaan vaan käy kaupassa, osta tarpeellinen ja nakkaa kuitti keittiön pöydälle. Kieltäydy antamasta rahaa mihinkään, mitä et ITSE halua. Jos hän haluaa nukkua pidempään tms., älä varo ääntelemästä. Älä pese hänen pyykkejään, älä ilmoita menoistasi, mene omien kavereidesi tms. kanssa kun hän kysyy sinua omiin porukoihinsa jne. Ja tee tämä kaikki hymyillen, nauti ajasta, jonka irrotat itsellesi :).
Periaatteessa kostomentaliteetti on aika lapsellista ja vain kärjistää ongelmia, mutta tuo on eräänlainen diagnostinen työkalu, joka auttaa vastaamaan tärkeään kysymykseen:
Onko hänen elämänfilosofiansa sellainen, että jokainen pelaa omaan pussiinsa, vai onko hän narsistinen ja itsekäs paska, joka kyllä vaatii toiselta huomioimista ja tukea, mutta ei ole valmis antamaan sitä itse?
että teillä on menossa valtatasapainon etsiminen, joka tietysti voi johtaa myös eroon. Mielestäni kannattaa katsella vähän aikaa, kehu miestä aina kun hän tekee jotain oikein. Taustalla voi olla esim. lapsuudenkodin malli. Ja ihan ensimmäiseksi osta korvatulpat, myös kirjastossa opiskelua voi ehkä harkita.
"ruokakauppaan mennään yhdessä, josta hän sitten ostaa kilotolkulla karkkeja, energiajuomaa, sipsejä yms. käytännössä itselleen, mutta ruokakulut silti laitetaan puoliksi... "
Me mieheni kanssa laitamme myös ruokakulut puoliksi, mutta vain yhteiset kulut! Yleensä jos yhdessä kaupassa käymme jaottelemme omat ostoksemme erikseen (esim. mieheni juo paljon mehuja ja limsaa, minä taas en, ja minä syön käsvissyöjänä soijaa ja tofua, mitä mies ei.. enkä minä vastaavasti lihaa tietenkään:P) ja toinen maksaa omiensa lisäksi myös yhteiset. Ja toinen sitten seuraavalla kerralla.
Sano miehellesi että ei sinun ole mitään järkeä maksaa hänen herkkujaan, jos et itse halua. Ostakoon vaikka omalla ajallaan, jos ei pysty sillä hetkellä niitä maksamaan.
Muutenkin poikaystäväsi kyllä vaikuttaa aika välinpitämättömältä ja itsekeskeiseltä. Ymmärrän kyllä tunteitasi. Olette varmaan vielä aika nuoria, se voi johtua siitäkin. Miehesi ei varmaan ymmärrä miltä sinusta tuntuu, siksi teidän kannattaisikin keskustella näistä yhteiselämän erimielisyyksistä molempien kannalta.
Hän ei myöskään varmaan ymmärrä että haluat muutakin hellyyttä kuin käden housuihin ja hommiin. Meillä oli mieheni kanssa joskus sama ongelma, mutta se hoitui myös puhumalla.
Sinun pitäisi kertoa hänelle mitä kirjoitit nyt, mutta ehkä hienovaraisemmin. Niin ettei se kuulosta listalta hänen puutteistaan vaan kerrot rehellisesti miltä sinusta tuntuu. Luultavasti se, että hän saisi tod.näk. enemmän seksiä, jos sinä olisit tyytyväinen muussa elämässäkin ainakin houkuttelee:) Aivot on kuitenkin (ainakin) naisen tärkein sukupuolielin.
Mulla on itsellä melkein samanlaisia kokemuksia kuin sulla. Näyttää siltä että poikaystäväs ei arvosta sua ja käyttää sua vaan hyväksensä. Susta taitaa tuntua siltä että oot miehelles pelkkä siivooja, ruuanlaittaja ja seksuaalisten halujen tyydyttäjä. Te ootte vasta asunu pari kuukautta yhdessä. Odota sitten ku takana on pari vuotta. Usko pois se että joudut vastaisuudessakin tekemään kaikki kotityöt yksin, jos et keskustele miehes kans noista asioista. Mä teen ite kaikki kotityöt, sen takia ku mieheni ei yksinkertasesti osaa. Se johtuu ainoastaan sen äidistä, joka ns. pyyhki pyllyn 18-vuotiaaksi asti. Mut kyl se välil imuroi, tiskaa ja auttaa ruuanlaitossa, ja ne pienetkin teotkin merkkaa mulle tosi paljon mitä se yrittää tehdä auttaakseen mua. Sun miehes vaikuttaa aika "lapselta", ostaa karkkia energiajuomaa, sipsejä ja kaiuttimet vessaan? lampun sijasta. Miehes ajattelee vaan itseään!!! Ja ei kuuntele sua, kun ei tiennyt mitä edes opiskelet?? ei taida susta paljon välittää!!! puhu sen kanssa asioista ja siit miltä susta tuntuu..ja sit toi kun se ei huomioi sua ollenkaa ku ootte sen kamujen kans yhdes. Ehkä se haluaa keskustella kamujen kans, ku on kuitenkin sun kans muuna aikana. Mun mielestä on vaan hyvä et se pyytää sua mukaansa, koska muuten saattas käydä niin ku sua ei oo paikalla muut muijat korvais sun seuras. Ja se ei olis hyvä asia, jos toiset misut alkais kiinnostaa enemmän kuin sinä. Vielä kerran sun täytyy puhua sun poikaystävälle, jos sä oot vaan hiljaa mikään asia ei koskaan muutu!!!!
jos annat itseäsi tuolla lailla kohdella olet sen todellakin ansainnut, (mutta kukaan täysijärkinen ei niin tee)
Poikaystäväsi käyttää sinua hyväkseen ja rajusti, luuletko hänen "parantuvan" tästä tulevaisuudessa.???
Oikea lääke on kenkää ja rajusti, mielummin yllättävästi.-----eikä perään sitten vihellellä sen koommin. (tosin pystyn jo riviesi välistä lukemaan ettet pysty siihen, sen verran "lässy" olet itsekkin) kas, ethän muutoin edes olisi tuossa tilanteessa.
No, onnea ja kestämistä ikuisuus ongelmasi kanssa kuitenkin,
oo turhan päiväistä valittamista..
Mutta jos kokeilisit käänteistä psykologiaa..
Jätä tiskit tiskaamatta, pölyt pyyhkimättä ja pyykit peset vaan omalta osaltas..
Saa olla melkoinen sikalanhoitaja, jos ei siitä herää..
Meillä meni kans just noin, sillä erotuksella, että meillä molemmat töissä ja 5v muksu talossa (ei yhteinen)..
Mä pesin omat ja muksun vaatteet, ja tiskasin aina vaan astiat joita sillä hetkellä tarvin..
Kummasti se alkoi kotityöt kiinnostaa puhtaiden vaatteiden huvetessa..
Nykyään menee jo ihan omalla painollaan nuokin jutut.. Kokeilla kannattaa ja jos marinaa syntyy, niin kerro, että orjuus lopetettiin lailla jo ajat sitten..
ja nätiltä lasten, nuorten aikuisten elämisen harjottelulta. kyllä se siitä...
niin jätä se. Vaikka vannonkin yrittämisen ja sitoutumisen nimeen, toista ei voi muuttaa, ja löydät kyllä paremman.
Sanoinko jo, että jätä se, nyt, ennen kuin lapset tulee mukaan kuvioon.
Tsemppiä ja jaksamista!!
Kuullostaa kyllä tosi surulliselta, ei ihme että oot väsynyt. Tyydyttääkö hän sua millään lailla? Tuosta kertomastasi voi päätellä että yhdessäolo tuottaa paljon enemmän murhetta ja huolta kuin onnea (jota kaikki ansaitsisivat enemmän).
Ja se vielä että jos tuollaisia ongelmia tulee heti pari kk muuton jälkeen, niin asia tuskin paranee. Ja jos ei edes puhe ja nalkutus auta, niin hittojakos siinä sitten. Mä sanon kanssa että palauta poju äidilleen, paljon paremmin pärjäät ilman!
Ja se kannattaa sanoa heti tänään, ettet enää maksa noista sipseistä ym., nehän tulee tosi kalliiksi etkä niitä edes käytä.
Äläkä ihmeessä lähe sen kanssa mihinkään sen kavereille, sanot, että aina ennenkin on ollut helvetin tylsää yksin istua, ja sua ei enää saa sinne kirveelläkään.
Kun käytte yhdessä kaupassa niin ole tiukkana ettei osteta nameja, sipsejä yms. Tai hommatkaa yhteinen tili mihin laitatte molemmat saman summan rahaa ruokaa yms. yhteistä varten. Ja tarvittaessa käyt yksin kaupassa. Tai vaikka vuorotellen ja annat miehelle ostoslistan mukaan... Jos et halua osallistua miehen herkutteluun niin pyydä häntä tekemään erikseen ostosreissu niitä varten tai maksamaan ne erikseen.
On poikaystäväsi asunut koskaan yksin?Poikaystäväsi tuntuu aika itsekkäältä ja kypsymättömältä.
Pitäkää kämppä siivoamatta jonkin aikaa ja katso on mies vielä samaa mieltä, että ei tarvitse siivota? Siivoatte sitten asunnon ja mies saa miettiä onko siisti koti parempi? Usein miehiä joutuu patistamaan. Jakakaa hommat, että toinen imuroi ja toinen tiskaa jne. (jos vain on varaa ja tilaa niin suosittelen astianpesukoneen ostamista) Ja kokkaatte vaikka yhdessä ja pyydä miestä tekemään jotain. Kuorimaan perunoita tms. Tai vaikka sitten tiskaamaan, jos sinä laitat ruoan.
Ja mene johonkin muualle lukemaan, voi olla että jonkin ajan kuluttua se onnistuu jo kotonakin jos miehellä on edes vähän ymmärrystä.
Ja yritä saada miestä ymmärtämään, että sinäkin olisit paremmalla tuulella, etkä motkottaisi jos tietyt asiat muuttuisi. Jos mies edes yrittäisi. Jos hän välittää sinusta luulisi yrittävän. Yrittäkää keksiä jotyain kompromisseja.
Lähetä hänelle tuo sinun tekstisi sähköpostilla tai sitten anna linkki tähän keskusteluketjuun. Pyydä häntä lukemaan ja ajattelemaan asiaa, ja sano että muuten suhde on loppu (vaikka et niin ajattelisikaan, mutta se tehoaa).