Kun vielakin hammastelen eraan ihmisen kaytosta niin kysynpa nyt olisiko minulla jotain opittavaa itsellani vai missa tassa oikein mennaan.
Tutustuin toissa mieheen joka halusi hieroa ystavyytta. Han on homo, hyvannakoinen sellainen joten en ajatellut etta kyse on iskuyrityksesta. Han pyysi minua kahville joten kavimme yhteensa ehka nelja kertaa kahvilla ja elokuvissa.
Sitten alkoi tapahtua. Kutsuin hanet kotiini monien muiden ystavieni kanssa juhliin. Ennen saapumistaan talolle han soitti minulle kolme kertaa kysyakseen tieta vaikka on ausnut alueella koko ikansa lapsuudestaan asti. Hanen avuttomuutensa ihmtetti minua. Kun han saapui menin kaymaan ylakerrassa ja kun tulin takaisin han sanoi minulle "ethan jata minua yksin koska en ole juhlaihminen. Tuntemattomat ihmiset ovat vahan ikavia."
Kun juhlat alkoivat aloin voida todella huonosti ja hipsin ylakertaan ja istuin vessan lattialla puoli tuntia. Lahtiessani tama mies jutteli ihmisten kanssa oikein mukavasti ja tuntui viihtyvan.
Kun tulin puoli tuntia myohemmin takaisin han oli haipynyt jattaen minulle tulikiven katkuisen viestin "sina jatit minut yksin!"
Seuraavana paivana toissa selitin hanelle mita oli tapahtunut ja saan kylmaa hiljaisuutta takaisin. Han oli jaatvana vihainen minulle.
Hammennyn ja paatan etta nyt taidan ottaa aika paljon etaisyytta hanesta. Lakkaan juttelemasta ja vain hymyilen natisti jatkossa. Han alkaa tehda parhaansa lahestyakseen minua mutta vetaydyn kokonaan. Jotenkin koin hanen kaytoksensa pelottavaksi.
Sitten muutaman viikon kuluttua han saa kuulla etta olen paassyt eraalle kurssille johon han olisi itse halunnut paasta ja tutustunut eraaseen ihmiseen johon han olisi itse halunnut tutustua. Silloin helvetti repesi kokonaan. Firman juhlissa han tekee kaikkensa nolatakseen minut julkisesti vihjailemalla etta olen valehdellut ja olen epaluotettva ihminen. Han myos paljastaa julkisesti eraita tietoja joita olin ohimennne (holmoyksissani) mennyt kertomaan hanelle ja han esittaa nama tiedot hyvin likaisessa ja epakorrektissa savyssa.
Lahden firman juhlista eraan kollegani kanssa viettamaan iltaa laheiseen yokerhoon ja yhtakkia kannykkani soi. Siellapa tama hantakarpanen kyselee hataantyneena" missa sina olet? Mihin sina havisit?"
Ja naemme hanen juoksevan nurkan takaa hataantynyt ilme kasvoillaan "Mina kuvittelin etta haivyit jonnekin!"
Loppuillan han sitten liimaantui kylkeeni piikitellen minua jatkuvasti. Han muuan muassa vihjaili minulle etta olen hanen mielestaan vanhan nakoinen, epaviehattava... Mitakohan viela... Ai niin lesbo. Han oli ottanut yhden oluen eika mitaan muuta eli ei ollut juovuksissa.
Siis mita ihmetta...? Oliko minun suurin rikokseni todellakin se etta jatin hanet yksin puoleksi tunniksi ja sen jalkeen paatin etten halua olla hanen kanssaan enaa missaaan tekemisissa. Olinko karmea olento joka ansaitsee tulla julkisesti hapaistyksi taman takia?
Mita ajatuksia tama herattaa teissa? Mita minun olisi pitanyt tehda toisin?
Tutustuin toissa mieheen joka halusi hieroa ystavyytta. Han on homo, hyvannakoinen sellainen joten en ajatellut etta kyse on iskuyrityksesta. Han pyysi minua kahville joten kavimme yhteensa ehka nelja kertaa kahvilla ja elokuvissa.
Sitten alkoi tapahtua. Kutsuin hanet kotiini monien muiden ystavieni kanssa juhliin. Ennen saapumistaan talolle han soitti minulle kolme kertaa kysyakseen tieta vaikka on ausnut alueella koko ikansa lapsuudestaan asti. Hanen avuttomuutensa ihmtetti minua. Kun han saapui menin kaymaan ylakerrassa ja kun tulin takaisin han sanoi minulle "ethan jata minua yksin koska en ole juhlaihminen. Tuntemattomat ihmiset ovat vahan ikavia."
Kun juhlat alkoivat aloin voida todella huonosti ja hipsin ylakertaan ja istuin vessan lattialla puoli tuntia. Lahtiessani tama mies jutteli ihmisten kanssa oikein mukavasti ja tuntui viihtyvan.
Kun tulin puoli tuntia myohemmin takaisin han oli haipynyt jattaen minulle tulikiven katkuisen viestin "sina jatit minut yksin!"
Seuraavana paivana toissa selitin hanelle mita oli tapahtunut ja saan kylmaa hiljaisuutta takaisin. Han oli jaatvana vihainen minulle.
Hammennyn ja paatan etta nyt taidan ottaa aika paljon etaisyytta hanesta. Lakkaan juttelemasta ja vain hymyilen natisti jatkossa. Han alkaa tehda parhaansa lahestyakseen minua mutta vetaydyn kokonaan. Jotenkin koin hanen kaytoksensa pelottavaksi.
Sitten muutaman viikon kuluttua han saa kuulla etta olen paassyt eraalle kurssille johon han olisi itse halunnut paasta ja tutustunut eraaseen ihmiseen johon han olisi itse halunnut tutustua. Silloin helvetti repesi kokonaan. Firman juhlissa han tekee kaikkensa nolatakseen minut julkisesti vihjailemalla etta olen valehdellut ja olen epaluotettva ihminen. Han myos paljastaa julkisesti eraita tietoja joita olin ohimennne (holmoyksissani) mennyt kertomaan hanelle ja han esittaa nama tiedot hyvin likaisessa ja epakorrektissa savyssa.
Lahden firman juhlista eraan kollegani kanssa viettamaan iltaa laheiseen yokerhoon ja yhtakkia kannykkani soi. Siellapa tama hantakarpanen kyselee hataantyneena" missa sina olet? Mihin sina havisit?"
Ja naemme hanen juoksevan nurkan takaa hataantynyt ilme kasvoillaan "Mina kuvittelin etta haivyit jonnekin!"
Loppuillan han sitten liimaantui kylkeeni piikitellen minua jatkuvasti. Han muuan muassa vihjaili minulle etta olen hanen mielestaan vanhan nakoinen, epaviehattava... Mitakohan viela... Ai niin lesbo. Han oli ottanut yhden oluen eika mitaan muuta eli ei ollut juovuksissa.
Siis mita ihmetta...? Oliko minun suurin rikokseni todellakin se etta jatin hanet yksin puoleksi tunniksi ja sen jalkeen paatin etten halua olla hanen kanssaan enaa missaaan tekemisissa. Olinko karmea olento joka ansaitsee tulla julkisesti hapaistyksi taman takia?
Mita ajatuksia tama herattaa teissa? Mita minun olisi pitanyt tehda toisin?
Vastaukset 10
Vanhimmat
Mielestäni sinun ei olisi pitänyt tehdä mitään toisin, ethän edes tehnyt mitään virhettä. Pitäisishän jokaisen aikuisen ihmisen ymmärtää, jos toinen vielä selittää selvän syyn siihen, ettei voinut olla läsnä. Miehen käytös viittaa mielestäni johonkin mielenterveydelliseen epätasapainoon, joka syystä tai toisesta "puhkesi" vasta nyt esiin.
Jo se, että ystäväsi koki yksinjoutumisen niin suurena uhkana (vaikka sitten pystyikin ihan hyvin keskustelemaan muiden vieraiden kanssa), viittaa ainakin minun mielestäni johonkin häiriöön. Sitten vielä kun kerroit, miten hän monta kertaa kyseli osoitetta vaikka asui ihan lähellä, viestii käsitykseni mukaan jonkinlaisesta avuttomuudesta. Uskoisin, että sinä olet vain sattumalta joutunut kohteeksi, johon hän purkaa pahaa oloaan. Toisaalta hän hakee sinusta turvaa, mutta toisaalta torjuu sinut mitättömään syyhyn vedoten (hänhän osoitti, että sittenkin pärjää ulkopuolisten kanssa).
Jos hän osoittaa rauhoittumisen merkkejä, kannattaa yrittää ehkä jotakin hienovaraista keskustelua, jos se on mitenkään mahdollista. Mutta jos hän osoittautuu vaikeaksi, kannattaa muistaa, että hän saattaa takertua sinuun yhä enemmän. Saatan kuulostaa vähän vainohrahaiselta, mutta sinuna olisin vähän varuillani. Jotkut psyykkiset häiriöt voivat olla todella kuluttavia - niin henkilölle itselleen, kuin hänen ystävilleen ja läheisilleen.
Miten sä sitten olet reagoinut sen typeriin mielenosoituksiin? Sun täytyy näyttää sille ettei tuollainen peli vetele. Sun pitää suttua sille kunnolla. Haukkua se kunnolla, kirosanoja käyttäen. Sanot sille, ettei sillä ole oikeutta käyttäytä noin vittumaisesti sen takia että satuit jättämään sen puoleksi tunniksi yksin kun menit vessaan potemaan huonoa oloasi. Fakta on ettei kiltti puhe tuollaisiin ihmisiin tehoa. Täytyy olla napakka ja antaa samalla mitalla takaisin. No, jatkat sitä välttelyäsi ja selität vaikka tilanteen niille ihmisille joille se on puhunut paskaa sinusta.
Tama kyseinen ihminen vaihtoi tyopaikkaa seuraavana paivana kun nama firman juhlat olivat eli en nae hanta enaa. Siksi han nain toimikin. Hanen motiivinsa oli selvasti etta "jos sina torjut minut etka halua enaa olla tekemisissa minun kanssani niin minahan tuhoan sinun maineesi ja haivyn itse horisonttiin."
Onko tama ihan tervetta...? Logiikka menee etta jos en mina saa sinua niin ei kylla kukaan muukaan sitten. Vahan niinkuin ne jotkut yksittaiset Intian miehet jotka torjuttuina heittavat naisen kasvoille happoa pilatakseen hanelta mahdollisuudet muuhun avioliittoon.
Lisaksi sain sellaisen kasityksen etta tama komistus joka on eittamatta erittain hyvannakoinen ei ollut koskaan seurustellut. Sekin herattaa kummalisen kysymyksen siita miksei koska ulkonaosta se ei ainakaan ole kiinni.
Onneksi sain sellaisen kasityksen ettei miehen juttuja kukaan tyopaikallani uskonut.
En suosittele suoraa huutoa tai vastaavia tunteenpurkauksia ihan siitä syystä, että ystäväsi vaikuttaa pahasti psyykkisesti sairaalta. Sellaisten ihmisten kanssa pitää olla varuillaan ja käyttää tervettä järkeä. Psyykkisesti sairaiden kanssa voi tulla toimeen, jos osaa vähän taktikoida. Mitä siitäkin tulisi, jos mielisairaalan henkilökunta huutaisi potilaille? Potilaat muuttuisivat entistä epävakaimmiksi, pahimmassa tapauksessa vaaralliseksi.
Minä en sinuna näyttäisi suoria vihantunteita, koska voit vaarantaa turvallisuutesi niin toimimalla. Psyykkisesti epävakaisiin persoonallisuuksiin pätee ihan eri säännöt kuin meihin terveisiin. Muistakaa ja yrittäkää nyt huomioida se, hyvät ihmiset!
Kun kuvittelen paasseeni hanesta tuskattomasti eroon niin EI.
Tormasin haneen sattumalta bussissa. ja mita han tekeekaan...
Han tulee viereen istumaan hymyillen kuin naantalin aurinko ikaankuin mitaan ei olisi tapahtunut. Mina piiloudun kirjani taakse. Vastaan vain tervehdykseen enka sen jalkeen puhu mitaan. Jonkin ajan kuluttua sitten totean rauhallisen neutraalisti ja ystavallisesti "miten uudessa tyopaikassa menee?" Han on selvasti hyvin loukkaantunut siita etten innokkaasti halua jutella hanen kanssaan ja toteaa lyhyesti "hyvin menee" ja sitten han haipyy sanomatta edes moi.
Siis onko minussa vikaa vai kenessa kun en ymmarra miten han voi kuvitella voivansa tuosta vain astella takaisin elamaani edellisen kerran kaytoksensa jalkeen...? Ja sitten HAN on loukkaantunut kun en innokkaasti lahde juttelemaan hanelle takaisin ikaan kuin han ei olisi julkisesti nolannut minua, julkisesti vihjaillut etta olen lesbo, hullu, valehtelija ja mita viela muuta...
Kieltamatta tulee mieleen etta mita hanen kanssaan pitaisi tehda. Toivottavasti ei liimaudu kantaan kiinni taman jalkeen. Alkaa vahan puntti tutista jos han on vaikka miten seonnut tapaus.
että onko hänellä jotenkin paha olla, kun hän sinua yrittää koko ajan polkea alas. Sanot asian aivan suoraan, lainkaan kaunistelematta/ujostelematta tilannetta. Sen sanominen luultavasti hätkähdyttää häntä, koska kuten ensimmäinen vastaaja sanoi, hän hakee sinusta eräänlaista turvaa ongelmilleen (mutta epäreilulla tavalla!). Tuo ei saa jatkua. Sinuun täytyy ottaa asia puheeksi. Mitä pikemmin, sen parempi. Jos hän ei suostu edes myöntämään huonoa käytöstään, vaikka kuinka yrittäisit asiaa selvittää hänen kanssaan, niin käske häntä siinä tapauksessa painumaan helvettiin sinun silmistäsi. Sinulla ei ole mitään velvollisuutta kantaa hänen omia ongelmiaan! Jos hän väistelee asiasta puhumista eikä aio jatkossakaan kantaa vastuuta omasta käytöksestään, tee hänelle selväksi, että teidän kaveruutenne on ohi. Sinä et ole tehnyt tässä mitään väärää. Aina välillä ihmisillä on myös kausia, jolloin välttelee muita ihmisiä. Se on ihan normaalia elämää. Älä tunne lainkaan syyllisyyttä!!
Olisit jättänyt ihmisen rauhaan jo alkupeleissä.
Häiriintyneisiin ei kannata tutustua.
eikä tupakoiviin.
eikä lävistettyihin.
eikä tatuoituihin.
"Häiriintyneisiin ei kannata tutustua.
eikä tupakoiviin.
eikä lävistettyihin.
eikä tatuoituihin."
Muista mainitsemistasi ei ole kokemusta, mutta mulla on paljon ystäviä ja tuttuja, joilla on lävistyksiä, enimmäkseen korvakoruja. Kaikki tosi hyviä tyyppejä. Sitä paitsi vaikeaa olisi elää tutustumatta lävistettyihin, kun korviksetkin on nykyään niin monella.
On suuri virhe yleistää.
tapa se tyyppi ihan sama onko homo vai ei mut topmmosethan pitäis viedä saunan taakse ja lahdata siihen paikkaan omaan pieneen kekoon