Poikani kuolemasta tulee kohta 9kk.
Suru on suuri ja kaipuu.
Halusi lähteä täältä pois ja äiti ei sitä ymmärtää aina voi.Kävimme eilen haudalla, joka täynnä aina ystävien ja meidän kukkia ja kynttilöitä.
Saaamme usein seurakunnalta viestin sinne, että käytävien tukkiminen kielletty.
Mutta missä me voimme ystävien kanssa enää muistella häntä jos uurnahaudalle ei saa viedä mitään.
Hänellä on siellä oma paikka jonka halusin, että saan käydä siellä hiljentymässä ja laittaa
kukkasen ja kynttilän ja vein sinne myös suolelu-
enkelin.
Tiedän, että muisto säilyy aina sydämessäni, mutta haluan viettää siellä haudallakin aikaa.
Kesällä joskus puutarhatyöntekijä katsoi pitkään, kun siellä istuin ja olin.
Olen viime aikoina masentunut ja tuntuu, että
selviänkö tästä ollenkaan.
Työntekokin ottaa nyt voimille ja ehkä pitäisi jäädä slomalle ja miettiä tulevaa.
Onneksi on läheisiä ja rakkaita, vaikka kukaan ei korvaa toisiaan.
Rakastakaa toisianne ja sanokaa se ennen kun se on myöhäistä.Sanokaa jo tänään sillä huomisesta emme tiedä.
Minulta jäi paljon sanomatta vaikka luulen, että
poikani tiesi kuinka tärkeä oli minulle.
Suru on suuri ja kaipuu.
Halusi lähteä täältä pois ja äiti ei sitä ymmärtää aina voi.Kävimme eilen haudalla, joka täynnä aina ystävien ja meidän kukkia ja kynttilöitä.
Saaamme usein seurakunnalta viestin sinne, että käytävien tukkiminen kielletty.
Mutta missä me voimme ystävien kanssa enää muistella häntä jos uurnahaudalle ei saa viedä mitään.
Hänellä on siellä oma paikka jonka halusin, että saan käydä siellä hiljentymässä ja laittaa
kukkasen ja kynttilän ja vein sinne myös suolelu-
enkelin.
Tiedän, että muisto säilyy aina sydämessäni, mutta haluan viettää siellä haudallakin aikaa.
Kesällä joskus puutarhatyöntekijä katsoi pitkään, kun siellä istuin ja olin.
Olen viime aikoina masentunut ja tuntuu, että
selviänkö tästä ollenkaan.
Työntekokin ottaa nyt voimille ja ehkä pitäisi jäädä slomalle ja miettiä tulevaa.
Onneksi on läheisiä ja rakkaita, vaikka kukaan ei korvaa toisiaan.
Rakastakaa toisianne ja sanokaa se ennen kun se on myöhäistä.Sanokaa jo tänään sillä huomisesta emme tiedä.
Minulta jäi paljon sanomatta vaikka luulen, että
poikani tiesi kuinka tärkeä oli minulle.
Vastaukset 17
Vanhimmat
Voimia jaksaa vaikka raskasta onkin.
En voi sanoa mitään , koska tiedän ettei sanat auta.Otan osaa suureen suruusi.
hei,
sinun ei pidä sitä ´kysyä keltään ,saatko mennä poikasi haudalle. kukaan ei sitä voi estää eikä saa estää. eikä kannata välittää vaikka joku katsoiskin kun olet siellä pitkään, ei kuulu hänelle.
voitko kertoa miksi hän lähti, tiedätkö syyn. olin aikoinani hyvin lähellä itsemurhaa ja iloinen tavallaan etten tehnyt sitä. paljon nähnyt sen jälkeen.hassua ettei kukaan juurikaan huomaa sanoa läheiselleen kuinka paljon merkitsee ennen kuin on liian myöhäistä. ehkä niin ei vaan ole tarkoitettu kun eihän ihminen osaa elää niin. vaikka pitäisi.
nyt sun pitää vain ottaa päivä kerrallaan, muuta et voi tehdä nyt.suru vie aikansa ja se pitää käsitellä. muista että poikasi tilanne oli niin vaikea ettet olisi voinut estää lähtöä , tiedän omasta kokemuksesta. siihen ei mitkään sanat eikä tuki auta kun tilanne menee niin pitkälle,mikäli tarkoitat itsemurhaa.
poikani teki tammikuun alussa itsemurhan ja
Oli hänellä masennusta eli varmaan päätyi siksi siihen.
Pari hyvää ystävää oli aiemmin tehneet saman.
Yritimme tukea ja antaa rakkautta, mutta emme vopineet tietää mitä tuskaa hän sitten kantoi sisällään.
Apua tarvittaisiin paljon enemmän tältä yhteiskunnalta, mutta joka paikassa on kiire ja pitää joka asiasta vaan säästää.
Meillä oli lämpimät ja rakastavat välit ja luulen,että hän ei halunut meille huolia itsestään.
hei,
olen se äskeinen jolle vastasit.
voin vakuuttaa ,että sun eikä kenenkään muunkaan pidä liikaa syyttää itseään siitä, että näin kävi.voin puhua itsemurhaa hyvin paljon harkkinneena ja tekotapaa myöten suunnitelmat valmiina olevana, että kun henkilö on siinä pisteessä, että pohtii vakavasti, ei paljon läheisten tuki auta. voin sanoa, että sairastan neuroosia ja se kulutti mut täysin loppuun ja halusin lähteä . pyysin yläkerrasta apua koska enää mistään muusta ei ollut apua. kävin jopa psykiatrilla mutta kun sekään ei ymmärtänyt. sain sovinnon läheiseni kanssa ja se esti sen etten ole maannut haudassa vuodesta 98.
kyllä sun poikasi varmaan tiesi, että äiti välittää hänestä mutta luulenpa vaan että kyse oli siitä, että poikasi tuska oli sitä, että piti sisällään sen asian, ettei ymmärtänyt koskaan sitä , miksi kukaan ei tajunnut hänen hätänsä syvyyttä. ja siksi päätyi tähän. se tuska kun on tuossa kunnossa , ei kukaan käsitä, sen voin sanoa. sen syvyys on jotain, mitä ei toivoisi kyllä muuta kuin murhamiehelle.
ikävää tällaisessa on aina se, että se on niin helvetin lopullista. kiroan koska tiedän tuskasi ja poikasi tuskan. voitko kertoa vielä mitä ongelmia hänellä mahdollisesti oli. en tiedä koska voin aina vastata mutta vastaan. oliko hänellä vähän ystäviä, tyytymättömyyttä kouluun, vai mitä , onko tietoa.
muista se, että asiasta kertominen on ainut tapa pelastaa itsesi. sitä tuskaa ei saa jättää sisään.
Pokani elämä oli joskus myös kovaakin, mutta
suurimmat vaikeudet olivat takana.
Sairasti epilepisaa nuorempana ja ilmeisesti se vaikutti myös moneen asiaan eli
ei löytänyt oikeen koulua ja työtä.
Teki hantti hommia ja oli ulospäin suuntautunut ja ystäviä oli paljon.
Hautajaisissa oli n40 nuorta saattamasaa häntä ja haudalla paljon käviöitä, joita kirkko katsoo hieman karsaasti, kun uurnahaudalla ei saisi olla oikeastaan mitään.
Oli jätetty viestikin sinne, että olit paras ja ainoa ystävä joka todellisesti välitti muista eli oki pidetty kaveripiirissä.
nuoret muistavat myös minua ja sain äitienpäivänä soiton ja äitenpäivä toivotukset
pojilta.
uskon kyllä, että kaikesta huolimatta lapsellani on siellä jossain nyt hyvä olla ja rauha sielussa, vaikka en mikään uskovainen olekkaan.
Minunkin poikani oli muutama vuosi sitten masentunut ja hautoi itsemurhaa. Tiesin sen koska hän viestitteli minulle kun tuntui ettei jaksa enää. Pelkäsin viikonloppuja ja viestejä häneltä, kerroin aina hänelle paluu viesteissä kuinka rakas hän on minulle ja siskolleen.Hän sanoi tietävänsä sen mutta en olisi pystynyt kuitenkaan estämään jos hän olisi tehnyt lopullisen päätöksensä.
Juttelimme myöhemmin asiasta ja hän kertoi, että hän oli seisonut junaraiteilla odotellen junaa mutta silloin junaa ei tullut ja kaveri sattui soittamaan sopivasti. Hän sanoi myös ettei meidän rakkaus olisi estänyt häntä tekemästä itsemurhaa mutta hän ei olisi halunnut kuitenkaan meille surua.
hei,
aika hassua mutta sairastan itse epilepsiaa ja olin hyvin lähellä itsemurhaa. en epilepsian vaan neuroosin vuoksi. olen myös kuten poikasi hyvin ulospäin suuntautunut mutta en koskaan saa sitä mahd. näyttää. aina saa olla työtön. voi kuinka olisi ollut hienoa jos olisin voinut estää tapahtuneen ja jutella hänen kanssaan esim. epilepsiasta ja tulevaisuudesta. mua ei epilepsia lannista, ei nyt eikä tulev.
harmi että näin kävi. muista se, että poikasi teki sen varmaan kun olo on niin sietämätön . kukaan ei tapa itseään vaan hetken mielijohteesta. siinä oli pakko olla jokin todella painava syy.
Niin ongelmia ehkä oli liikaa ja herkkyyttäkin.
Minusta kaikkien pitäisi saada työtä, että saisi
tuntevansa kuuluvansa tähän yhteiskuntaan.
Jos haluat kirjoitella minulle,
niin kirjoita [email protected]
hei,'
ja kiitos viestistäsi. voin jopa kirjoittaakin. voinko luottaa suhun.oletko alkoholisoitunut. vaikka sillå ei ole merkityståkään.
En ole alkoholisoitunut.
Olen todella pahoillani tapahtuneesta.
Sinulla on kyllä oikeus olla masentunut ja käydä haudalla, vaikka kuka katsoisi pitkään. Se voi olla myötätuntoakin mikä saa katsomaan. Hautausmaa on niin surullinen paikka olla töissä, ehkä se saa aikaan tuollaisia reaktioita ihmisissä.
Kyllä poikasi varmasti tiesi sinun välittävän. Sinun pitää vain vaalia hänen muistoaan. Ehkä hänellä on nyt parempi olo.
Poikaystäväni yritti kaksi kertaa 17-vuotiaana itsemurhaa. Nyt jo 26.
Sen voin sanoa, että tuollaisessa tilanteessa vanhemmat eivät oikein voi mitään. Ainoa asia mikä esti poikaystävääni kuolemasta oli pakkohoito, jonka aikana hän ei edes suostunut tapaamaan vanhempiaan.
Ihminen jolla on niin paha olo, että haluaa mennä pois sulkee usein läheiset ympäriltään. Ei ole siis hyötyä miettiä mitä olisi voinut tehdä estääkseen sen.
Ehkä voit joskus kääntää tapahtuneen avuksi jollekin muulle, tai muille vanhemmille. Vertistuki tällaisessa tilanteessa on varmasti tärkeää, esimerkiksi. Kaikella yleensä kuitenkin on jokin tarkoitus..
on sanaton toisen murheen vierellä. On sanottu joskus, että kun ihminen kuolee, hän kuitenkin voi huokaista Jumalan puoleen. Hän auttaa varmasti sinuakin. Minulta on myös kuollut, kylläkin sairauksien kautta, läheisiä. Tiedän siis, että ikävä on. Olen saanut voimaa, kun luen Raamattua ja rukoilen. Myös joitakin radiokanavia kuuntelen: www.radiodei.fi sekä www.wstw.fm
Hän lähti kesäkuussa 2006. Oli vasta 19v.
Kohta siitä on 5 kk aikaa, enkä ymmärrä yhtään miten tuo aika on mennyt..se vain menee..
Kaikkein pahinta on se, että TUNNEN IHAN OIKEASTI SYDÄMESSÄNI sen HIRVEÄN TUSKAN,mikä hänen sydämessään on ollut sillä hetkellä,kun hän on päättänyt lähteä... enkä ole tiennyt...en ole voinut auttaa lastani...ja tämä kaikki tuli kuin pommina niskaan. Ei minkäänlaista ennakkoa tästä, ei masennusta, ei uhkailuja, ei mitään...
Miten tällaisen tuskan kanssa voi elää?
Otan osaa suruusi,
Joulun lähestyminen tuo taas itsellä tunteet esille.
Käyn tuolla surunauhanetissä kirjoittelemassa,
Tervetuloa sinne purkamaan tunteitasi.
käyn siellä surunauhassa kirjoittelemassa. Aloitin vasta pari päivää sitten. nimim.lohduton.
Hei käyn ja siellä kirjoittelemassa.
Laitan sinulle viestiä.