Menetin sinut. Menetin samalla uskon elämään.. mikään ei enään kiinnosta. miten ikinä selviän tästä. Rakastin sinua. Vain luoja tietää kuinka paljon. Sitten tuli ero. Katsoit suoraan silmiini ja sanoit " olen miettinyt. Ja päättänyt. En halua olla enään kanssasi". Siihen romahti elämäni. Näytin etten välittänyt. Kun lähdit tavaroidesi kanssa pois murruin täysin. Olin shokissa. Olinhan minäkin sanonut sinulle samaa. Muttakun hetki koitti, olinkin heikko. Olen itkenyt ja itkenyt. Nyt jo liian väsynyt itkemään.. sisällä vaan tyhjyyttä. Miten pääsen yli. Rukoilen joka ilta voimia jaksaa taas uuden päivän. mutta tuntuu että turhaan..
kuihtunut..
surusilmä
5985
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Itse koin juuri saman. Mies jätti. Vielä viikko sitten kaikki oli niin uskomattoman hyvin, mutta pari päivää sitten mies vain ilmoitti palaavansa exänsä kanssa yhteen, hän oli palannut ulkomailta. Tieto tuli täysin järkytyksenä. Olimme vannoneet ikuista rakkautta, suunnitelleet tulevaisuutta, nyt tuntuu, että olin pelkkä korvike.. En voi sanoin kuvata kuinka tyhjältä ja lohduttomalta tuntuu. Täytyy vain ajatella, että meidän ei ollut tarkoitus olla yhdessä ja ansaitsen parempaa. Nyt tuntuu pahalta, mutta jossakin vaiheessa surun tilalle tullut ilo lämmittää sydäntä ja pyyhkii mielestä kyyneleet. Koita keskittyä nyt asioihin, jotka ovat sinulle tärkeitä. Järjestä elämääsi niin, että koet sillä olevan taas tarkoituksensa. Elämässä ei vain aina pysty ymmärtämään kaikkea. Ehkä myöhemmin ymmärrät, että tämäkin ero oli tarkoitettu. Löydät vielä ihmisen, joka rakastaa sinua ja jota voit rakastaa. Tsemppiä.
Pelästyin jo että olen itse ollut kirjoittamassa unissani tänne viestin, nimittäin niin samalta kuulostaa, kuin olisin itse kirjoittanut.
Kumpa aikaa voisi kääntää taaksepäin tai ehkä mieluummin eteenpäin, koska pakko tämän tuskan joskus on loppua, vaikks nyt tuntuu etten ole onnellinen enää koskaan.
Vaikka erosta on kulunut jo reilu vuosi... Tottakai olen jo hieman paremmilla vesillä, mutta tuska on edelleen tuolla jossain :( Tiedän varmasti etten tule olemaan enää koskaan onnellinen, liian paljon on tuhoutunut, mutten enää sitä asiaa kaipaakaan. Olen ns oppinut olemaan tyytyväinen siihen mitä on ja hamuilemaan vain sitä mihin rahkeet riittää. Paljon se ei ole, mutta uskon että pärjään silläkin :)
Elit pilvilinnoissa ja luulit että olisitte yhdessä elämänne loppuun asti. Mutta sellaista tapahtuu nykyään harvoin. Ihmiset on kokeilunhalusia, kyllästyväisiä ja haluavat tapailla myös muita ihmisiä. Toisille sellainen yhdessä ihmisessä roikkuminen on aikamoinen kahle. vielä kun ollaan nuoriakin, että täytyy nähdä ja kokea. Niin ja mitä sitä huonossa suhteessa roikkumaan jos riidellään ja muuta kakkaa.
Anteeksi vain. ei tässä enään mitään nuoria oltu. Ikääkin jo 30 ja risat.. yhdessä eloa 7v. Kyllä tuntu kipeeltä. siinä iässä jo perheestä haaveiltu.. kaikki kuitenki turhaan.. -surusilmä