onko kokemuksia kenelläkään iäkkäämmällä pariskunnalla.Mieheni on pettänyt minua koko avioliiton ajan silloin tällöin, taitavasti peitellyt jälkensä osaksi matkatyönsä ansiosta.Joskus on narahtanut, mutta ei ole kertonut kohdetta , taisteltu on, ja aviolitto jatkunut, eikä ole ollut mitenkään onneton. Eletty täysillä.Joskus 90-luvun alkupuolella miehellä oli jonkillainen kriisi, ja puhui erosta, lapset olivat silloin jo lähes aikuisia ja pistivät isänsä järjestykseen.
Nyt minulle on tullut tunne, kun olemmme jo pitkään olleet kahdestaan, että , jos jotain pettämiseen päin ilmenee, lopetan suhteen välitömästi. Miehellä alkaa olla lääkityksiä. Itse olen työelämässä mukana viimeisiä vuosia, olen terve ja tulen taloudellisesti hyvin toimeen.
Pitkän avioliiton jälkeen se ei ole kuitenkaan helppoa, sillä on tunne, että jättää lähiomaisen heitteille. Lapsien lisäksi miehellä ei ole muita lähiomaisia elossa.
Nyt minulle on tullut tunne, kun olemmme jo pitkään olleet kahdestaan, että , jos jotain pettämiseen päin ilmenee, lopetan suhteen välitömästi. Miehellä alkaa olla lääkityksiä. Itse olen työelämässä mukana viimeisiä vuosia, olen terve ja tulen taloudellisesti hyvin toimeen.
Pitkän avioliiton jälkeen se ei ole kuitenkaan helppoa, sillä on tunne, että jättää lähiomaisen heitteille. Lapsien lisäksi miehellä ei ole muita lähiomaisia elossa.
Vastaukset 19
Vanhimmat
keskenänne?
tähänkin asti kestäny pettämiset ja eläny niin sanotussa "hyvässä" suhteessa ainakin itsesi mielestä, niin miks suhde nyt sitten on jotenkin erilainen???? Oisit jättäny miehesi jo aikoja sitten! Myöhäistä paskantaa kun on jo paskat housusssa!
merkitsevät kaikkea elämässä ja avioliittoa pitää jatkaa hinnalla millä hyvänsä pelkästään lasten takia, vaikka lapset kärsisivät tilanteesta miten paljon vain. Mies on pelkkä tahdoton ressukka siinä välissä ... no, onhan siinä äiti lähellä!
aikuisia ja heillä on omat perheensä, asuvat toisella puolella Suomea eivätkä puutu millään lailla elämäämme. Kulissit ovat oleet keskimääräisesti katsoen oikein hyvät, molemmilla hyvät ammatit, mahdollisuus runsaaseen matkailuun, maallista hyvää ympärillä.Kulissit eivät kuitenkaan ole olleet koossa pitävä voima.En olisi kokenut eroa häpeäksi ja molemmille olisi jäänyt turvattu toimeentulo omaisuuksineen.
Minä olen vain nyt alkanut ajattelemaan toisin.Tähän asti eletty elämä on ollut " rikasta" kaikin puolin.Kuusikymppisenäkö on luovutettava niinkuin joku vastaaja luovuutta käyttäen sanoi, että kun "paskat on housussa" hauskasti sanottu.
nyt et enää, kun mies on sairaskin ja on lääkityksiä (?). Onhan sekin tietysti sinällään mainio kosto, kun mies on jo rauhoittumassa omien ongelmiensa (impotenttia, haluttomuutta?)takia, ja nyt sinä AJATTELET toisin ... voisit vaikka lähteäkin suhteesta. Miten ihmeessä kestit ennen moista? Mikä nyt on muuttunut niin oleellisesti?
edelleen tapahtumarikasta. Molemmilla meillä on mielenkiintoinen työ, joskin lähivuosina jäämme eläkkeelle.Pettäminen oli senlaatuista, että koskaan se ei mennyt perheen edelle.Ei pitkiä viikonloppuja pois kotoa, lomat vietimme yhdessä, mies huomio minut ja perheen hyvin. Ainoa oli vaikea jakso tuolloin 90-luvun alussa, tuohon aikaan sattuivat myös molempien vanhempiemme kuolemat.
Itse en ole pettänyt puolisoani, tosin muuten olen hyvin seurallinen.Mieheni on kyllä vielä aivan viriili, emme tarvitse lääkeapua ja muut lääkkeet ovat sitä mitä nuoremmatkin syövät eli rasva-ja verenpainelääkkeet.Nyt vain olen ajatellut, että , lopetan avioliiton, jos uskottomuutta vielä paljastuu.Olisin toivonut vastauksia vanhemmilta, mutta eivät taida näitä palstoja käyttää.
Nämä "paskat housussa" jutut jättäisin väliin.
kirjoittanut ... :). Ei sillä, toisaalta ymmärrän sitäkin, että katsoit ennen pettämistä läpi sormiesi. Seksi ja rakkaus on vain erotettava toisistaan. Kuitenkin mietin, ajatellen omalta kantiltani, jotta miten itse kestäisin tuollaista. Kirpaisisi se varmasti silti, vaikkei se omaa liittoa uhkaisikaan! Ja mietin myös pettäjiä ihmistyyppeinä ... persoonina. Katsoi asiaa miltä kantilta vain, pettäminen ei ole koskaan täysin vastuuntuntoisen aikuisen ihmisen kunnioittavaa tekoa kumppaniaan, eikä varsinkaan itseään kohtaan. Väitän, jotta tuonkaltainen ihminen ei jostain syystä osaa rakastaa itseään, eikä omanarvontunto ole täysin kohdallaan ... vaikka ulkoiset puitteet (titteli, status) olisivat millaiset vain. Ihminen on kaikesta huolimatta päänsä sisällä yksin ... ja monella hyvästä elämästä huolimatta sisin kateissa ... olo tuntuu tyhjältä. Siihen tyhjyyteen haetaan kaikkea mahdollista, jotta se saataisiin täyttymään ... extreme-kokemuksia, seksiä, pelejä ... ihan mitä vaan, jotta oma paha olo ja tyhjyyden tunne katoaisi.
Jos mies on pettänyt noin pitkään niin älä nyt sitä enää ainakaan sääli.
Olen tavannut tällaisia miehiä ravintoloissa. Yksikin kertoi minulle, että ei usko, että vaimosta on koskaan ottamaan eroa, vaikka hän oli pettänyt vaimoaan jo 20 vuoden ajan toistuvasti ja olisi tehnyt niin minunkin kanssani jos olisin suostunut. Eli hän katsoi voivansa tehdä mitä vaan, kun vaimo ei kuitenkaan uskalla erota. Minusta tällaisille miehille olisi aivan oikein, että vaimo lähtisi ja "jättäisi heitteille". Pienempi rikos se on kuin pettäminen.
Eroaminen ei automaattisesti tarkoita sitä, että välinne menisivät kokonaan poikki. On mahdollista olla hyvissä väleissä senkin jälkeen.
jatkuvan molemminpuolin. Mitähän se muuttaisi? Minulla ei ole ollut pelkoa eron ottamisessa. Siitä se ei ole ollut kiinni, elämä on vain ollut kaikinpuolin vaiherikasta ja nyt olen tullut uusiin ajatuksiin pettämisen hyväksymisestä. Miten mies sinulle perusteli, että vaimo ei koskaan uskalstaisi ottaa eroa? Ja sitä, että uskaltaa tehdä mitä vain? Olisiko ollut pieni humala rohkeiden puheiden taustalla?
Olen ollut tälläisen miehen rakastajatar, yksittäisiä öitä hoteliissa pilvin pimein ainakin 10 vuotta. tämä joskus anto lupauksia. mutta paskan marjat aina oli joku este ja milloinkaan ei minnekkään kauemmaksi, kerran oli järjestetty lappiin viikonloppu, vaimo ei päästänyt, kun katsoi että ei se kokous ole niin tärkeä ja menivät vieraidensa kanssa mökille. Vaan sitä vaimo ei tiedä että olen heidän mökiläään ja kodissaankin käynyt nussimassa miehen kanssa. mökillä kynttilät palovat romantisesti takan päällä ja makuuhuoneessa, piti vaan siivota jälkensä,pistelin astioita tahallaan väärään paikkaan. pikkuhousutkin jätin tahallaan mökin pukuhuoneeseen.Kyllä oli tyhmä vaimo kun ei mitään huomannut.kerran oli kysynyt miksi koktaillasi on saunassa. mies oli pösilö, jatkoi vaan vanhan luuskansa kanssa.niistä pikkuhousuista, oli niitä tyttärelleen tarjonnut, onko jäänyt, kun oli tullut kieltävä vastaus, sopivat vaimolle ja mies kertoi nuukanan ihmisenä vaimon pitävän niitä.
jota kunnioitetaan, sellainen pettäjä, joka vie kotiinsa huoran, on täysi nolla, ja nainen , joka sen tekee menemällä toisen naisen huolehtimaan kotiin tai mökille, on täysin alaarvoinen yksilö, se on toisen reviiirin , lasten kodin , ja kunniallisuuden häpäisemistä.ennen maa repee kun huora häpee.
Olen ehkä muutaman vuoden nuorempi kuin sinä. Miehellä oli sivusuhteita avioliiton aikana pitkin matkaa ja sitten yhtääkkiä suhde marketin kassaan, joka luuli saavansa isonkin rahapotin miehen mukana. Toisin vain kävi. Mies lähti rahattomana, meillä oli avioehto ja omaisuus minun nimissäni.Olen suuresti helpottunut. Lapset saivat osan omaisuudesta.Teen tulevaisuuden suunnitelmia. Nihin ei kuulu miehiä, tai saa tulla, jos tulee kuin salama kirkkaalta taivaalta.Ero on tuore, että en voi syvemmälle antaa neuvoja.
Voin kertoa vain vanhempieni kokemuksesta. Isäni petti äitiä koko työikänsä. Äiti antoi aina anteeksi, lopulta katkeroitui. Vaikka isä lopulta lopetti pettämisen, oli tuhoa jo riittävästi äidin mielessä saatu aikaan. Isällä alkoi mielenterveysongelmat ja alkoholi tuli mukaan. Äidin mukaan hän siirtyi riippuvuudesta toiseen. Sinulle: Olet kestänyt paljon, sinun on aika katsoa tähän hetkeen ja ajatella vihdoinkin itseäsi. Olet ilmeisesti tehnyt selväksi miehellesi että mittari on täynnä. Mikäli hän edelleen pettää. Jätä miehesi, uskon että saat siihen lastesi tuen. Miehesi tekee oman valintansa silloin kun pettää. Elä tällä hetkellä rakentaen itsellesi hyviä hetkiä, nauti elämästä ja tee niitä asioita joita haluat. Älä mene miehesi ehdoilla, hänelläkin on vastuu parisuhteestanne.Et ole heittellejättäjä, jos pettämisen jälkeen teet omat valintasi kaiken kokemasi jälkeen ja jätät miehesi. Voittehan silti olla ystäviä, sitten joskus. Nämä samat neuvot olen antanut äidillenikin, me lapset toivomme että näemme vanhempamme tyytyväisinä, ja joskus kaikella on rajansa. Mieti mikä on sinun rajasi. Mutta hanki sitä ennen itsellesi uusia asioita.
annoit ajateltavaa ja toivoa.
Niin se vain on, olen myös itse kokenut uskottomuuden edellisessä avioliitossa. Jätin mieheni monen kerran pettämisen jälkeen. Annoin anteeksi ja annoin vielä yhden mahdollisuuden, jonka mies missasi. Se oli siinä, sen jälkeen ei ollut sanottavaa, oli vain tekoja, lähtö, jäin poikieni kanssa. Tiedän mitä tunnet ja ne tunteet ovat vaihtelevia: nöyryyttämisen tunne, kiukkuakin, välillä inhoa, välillä sääliäkin, joskus toivoa paremmasta, samalla tietoisuus siitä että sama jatkuu. Ihminen aina toivoo ja uskoo, se on luonnollista. Mutta äitini esimerkistä viisastuneena en enää antanut anteeksi. Olin nähnyt liiaksi katkeruutta. Minä en halunnut olla katkera. Anteeksi annollakin on rajansa. Muista tämä.Nauti elämästä, ota jokainen päivä ilolla vastaan ja muista vastuusi hyvinvoinnistasi. Lapset ja lapsenlapset haluavat nähdä tasapainoisen ihmisen, joka voi keskittyä heihin. Minun vanhempani eivät voineet keskittyä, he kamppailevat edelleen koko ajan, energia menee itsensä koossa pysymiseen. Näin ei saa olla. Rakasta itseäsi, niin saat rakkautta. Se tulee monesti yllättävältä taholta!
miehet jos ovat tapapettäjiä, niin lopettavat vata kun peli ei toimi.Sitten kun on maailmalla kaikki koettu ja nähty ja tulee se potenssiongelma ja muutenkin jo rauhoittuu, niin sitten halutaan rakastaa vaimoa ja panostaa yhteisoloon ja blaa blaa...mutta vaimo on jo katkera ja miettii, että on ollut itse ilman rakkautta ja kunnon seksiä ja vain talouskone.Yleensä on liian myöhäistä ja mitä sitä korjailla sellaista jota toinen on vuosikaudet tuhonnut kun se ei kyllä onnistu.JA vaimo ei välttämättä ole ollut ruma pihtari jne vaan mies on ollut henkisesti kypsymätön ja itsekäs.Naurettavaa luulla, että vaimo rakastaa enää täysillä kun on monet kerrat paskaa nielly ja jos nainen itse tällästä täällä kyselee ja jotain toivoo, niin kyllä se on itsensä pettämistä.Jos on varma tunteistaan ja tietää, että tyytyy siihen yhteiseen "vanhuuteen" vaikka mies nus.... muita nuoruuden, niin voin sanoa, että silloin sitä jo itsekkin epäilee onnistumista.
ole noin yksinkertaisia. Mies, joka on pettänyt vaimoaan, ei välttämättä pidä tätä talouskoneena, vaan on tehnyt oman osansa kotitöistä, ehkä enemmänkin, huomioinut vaimoaan ja perhettään hyvin. Seksielämäkään ei ole ollut vähäistä. Pettäminen on loukkaavaa, siitä ei mihinkään pääse. Pitkän avioliiton lopettaminen ei vain ole niin yksinkertaista. Historiaa, yhteistä, voi olla lähes lapsuudesta asti, ja vastuu toisesta aivan toisella tasolla kuin lyhyissä avioliitoissa. Omaisuudella ja kulisseilla ei tarvitse olla merkittävä osuus.
Huomaan että puolustaudut ettei tarvitse erota. Jos se on hyvä ratkaisu, ei siinä mitään. Molempi parempi. Jokainen tekee omat valintansa ja niiden valintojen takana on seistävä. Se tarkoittaa silloin sitä että tahtoo edelleen olla samassa suhteessa mutta valintaan kuuluu myös olla valittamatta kohtalostaan. Jos tosissaan haluaa muuttaa suhdettaan tai lopettaa sen, on muutettava suhteensa itseensä. On opeteltava ajattelemaan toisin ja asetettava itselleen päämäärä. Itsensä pettäminen tulee lopettaa. Ajattelun jälkeen seuraa tekoja.
järjen ja kokemuksen ääni.