Poikaystäväni meni jo seurustelun alussa löpisemään vanhemmilleen minun vanhempieni varallisuudesta ja nyt anoppilassa istuu sitkeässä kuva siitä että olen joku hienohelma-snobi...
Naljailuakin saa kuulla silloin tällöin, vaikka itse pyrin aina olemaan hiirenhiljaa raha-asioista. He ovat jo kyseenalaistaneet seurustelummekin näiden "varallisuuserojen takia". Miten voisin vakuuttaa, että olen ihan tavallinen tallaaja ja juuri sopiva heidän pojalleen? :) Yritän aina olla reipas, kohtelias ja avulias mutta tuntuu, että tietty asenne vain pysyy..
Naljailuakin saa kuulla silloin tällöin, vaikka itse pyrin aina olemaan hiirenhiljaa raha-asioista. He ovat jo kyseenalaistaneet seurustelummekin näiden "varallisuuserojen takia". Miten voisin vakuuttaa, että olen ihan tavallinen tallaaja ja juuri sopiva heidän pojalleen? :) Yritän aina olla reipas, kohtelias ja avulias mutta tuntuu, että tietty asenne vain pysyy..
Vastaukset 3
Vanhimmat
Heikko itsetunto on sellainen tauti, ettei sitä helpolla paranneta.
Luulisi, että olisivat tyytyväisiä, että poika on saanut "rahakkaan" vaimon. En kyllä ymmärrä, minkälainen poika menee kertomaan morsionsa perheen raha-asioista omille vanhemmilleen, nehän kun eivät kuulu suhteeseen ollenkaan. Luulisi, että poika tuntee vanhempansa, ja tietää mikä reaktio tällä on. On sitten tuleva miehesi, mutta ihmettelisin, jos mieheni olisi kertoinut äidilleen muuta kuin mitä äitini tekee työkseen ja missä asuu. Muu ei kuulu anopille, ja loput kerron sitten minä, jos haluan.
Hieman samanlainen tausta minullakin. Hienohelmana varmaan pidetään, koska vanhempani varakkaampia. Joskaan naljailua en ole siitä koskaan suoraan saanut. Outoa vaikenemista kylläkin, jos olemme vaikka puhuneet miehen kanssa jostakin uudesta kalliimmasta hankinnasta.
Heidän mielestään mitään tavallisesta poikkeavaa materiaa ei saisi haluta, koska se tekee ihmisestä ahneen. Jos ei esim. normaali keinutuoli miellytä, vaan haluaakin jotain muuta, ihminen on silloin hirveä ahne. Apella on kyllä omat miehekkäät leikkikalunsa, mutta naisen on syntiä haluta itselleen mitään "hienoa". Jotenkin kieroutunutta...
Itse olen asian järkeistänyt niin, että meidän ei tarvitse elää samoin ja ajatella yhtä ahdistavasti asioista. Liian usein he ovat muuttaneet (sanattomasti) oman innostuksemme syyllisyydentunteiksi. Ei se ole oikein!
..Ja kukkiakin voi välillä ostaa, vaikkahan sitten lakastuvatkin aikanaan :)