Miten on mahdollista, ettei ihminen ymmärrä ihmissuhdetta päättyneeksi? Voiko kaksi ihmistä olla asiasta päinvastaista mieltä?
Miten sellainen käytännössä järjestetään, että toinen on mielestään toiselle tärkeä, ja toinen toiselle mitätön ja ilmaa? Mitä tapahtuu, paitsi että se joka on ilmaa, katkeroituu ja happamoituu?
Miten sellainen käytännössä järjestetään, että toinen on mielestään toiselle tärkeä, ja toinen toiselle mitätön ja ilmaa? Mitä tapahtuu, paitsi että se joka on ilmaa, katkeroituu ja happamoituu?
Vastaukset 11
Vanhimmat
Eihän ihmissuhde yleensä koskaan pääty yhtä aikaa. Ootko vähän daiju? no tietysti jos tunteet kuollu ja molemmat samaa mieltä et lähdetään eri suuntiin. Harvoin näin. Kestä minkä oot alottanutki. Kyl se joskus loppuu.
Kestän, joo. On ollutkin jo kestämistä sen verran monta vuotta, että ajattelin kysäistä tähän väliin, että loppuuko se jossakin vaiheessa. Itse en siihen usko, koska katkeruus on itseään ruokkivaa lajia. Minulla on siis aina haaskalinnut perässäni, till death do us part.
Ymmärrän kyllä, etteivät tunteet lopu samanaikaisesti. Menihän itselläkin monta vuotta löytää vihantunteeni ja polttaa ne loppuun.
Ymmärrän, mutta hyväksy kaikkea. Breaking news?
ystävän takertuminen näkyy käytännön elämässä vuosia?
Henkilö(t) ei ole koskaan ymmärtänyt, että ihmissuhde on päättynyt. En ole mitään hänelle velkaa.
Hän itse kuvittelee olevansa minulle tärkeä henkilö, vaikka hän on minusta sairas ja säälittävä.
Luultavasti minä olen hänelle oleellinen jollakin sairaalla tavalla, mitä hän ei itsekään ymmärrä. Enkä haluaisi olla. Säälin sitä ihmistä, mutta se ei riitä. Haluaisin hänestä kokonaan eroon. Hän ei halua minusta. Hän on parasiitti, iilimato, oksettava takertuja.
koita kestää. Empatiat puolellasi.
Empatia tuntuu aina hyvältä.
ja eiks ole kiva kun vituttttaaaa, niin saa vähän tuulettaa tääl palstal jonku kanssa. Hyvää elämän jatkoa vaan!
jo näin tehnyt, mutta jos nyt et sattuisi olemaan, niin sano vaan suoraan että et halua enää koskaan olla missään tekemisissä tämän ihmisen kanssa. Sitten pitäisi olla asia selvillä myös sillä vastapuolella, ellei hän ole ihan sairas. Molemmat säästyisivät paljolta harmilta kun toinen sanoisi reilusti suoraan.
Luulen ilmaisseeni tuon asian kyllin selvästi, ja useaan kertaan vielä ahdistuksissani.
Ehkä en olekaan ilmaissut riittävän suorin sanoin? Kuten juuri noin: "En halua enää koskaan olla missään tekemisissä kanssasi/nne." Siinä se kaikki on.
Jos joku on niin sairas, ettei sellaista kunnioita, minä en sitten voi sille mitään. (Enkä ole voinut tähänkään asti.)
Se että hylätyksi ja torjutuksi tuleminen ei ole
ihmisille helppoa.
Eikä etenkään silloin ellei toinen ole terve,
kuten epäilit asian olevan.
Et ole itsekkään kovin kypsä jos provosoit toista
roikkumaan tuollaisella kovalla tyylillä.
Kokeile jotakin kauniimpaa ja pehmeämpää, jos
todella haluat hänestä eroon.
Kovat sanat satuttaa ketä tahansa ja saa toisen
loukattuna takertumaan johonkin, usein juuri
tuohon loukkaajaan.
Ei kai meistä kukaan toivo tulevansa hylätyksi,
ei ainakaan julmalla ja kylmällä tavalla.
Pahinta ja loukkaavaa sinun tyylissäsi on sääliä
tätä ihmistä.
Sääli ilman ymmärrystä on julmaa ja alhaista.
Korotat itsesi kovin korkealle jos tyylisi on tälläinen.
Itselläni kokemusta minuun ripustautuneesta ihmisestä.
Hän irroitti otteensa kun saattelin hänet hellästi
omille teilleen ystävänä ja tukien.
Nyt iloitaan yhdessä siitä, että hän on löytänyt
muuta sisältöä elämäänsä.
Hän on kertonut, että ilman tukeani tuo ei olisi
koskaan onnistunut.
Tässä sinulle ohje, nätisti ei rumasti.
Kokeilen nätimpää linjaa, josko tehoisi sitten... :)