Tähän keskusteluun voi tulla kirjottamaan jättämisen haikeikeudesta, vaikeudesta ja muista eron tekemiseen liityvistä tunteista.
Kerroppa huolesi tähän alle. Me muut sympataan mukana ja neuvotaan jos tarvis.
Kerroppa huolesi tähän alle. Me muut sympataan mukana ja neuvotaan jos tarvis.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Joo, parikertaa on tullu jätettyä vähä ilkeesti toinen. Viimesimmällä kerralla jätin puhelimessa kesken työpäivän...oma pelko ja ahdistus alkoi olla niin iso 2kk:n suhteessa, että en voinut pitää leipä läpeäni kiinni myöhempiä aikoja varten, kun toinen tiukkasi sielä duunipaikallaan että "Niin mitä asiaa sulla nyt OIKEESTI on sydämelläs?". Tosi "rohkeasti" tehty multa joo :/ Eroa en kadu mutta mietin nyt myöhemmin että nätimmin olis voinu eron hoitaa. En toivoisi itsellenikään tollaista loppua 2kk:n suhteelle. Erotessa tuntui siltä, että "Äkkiä pois tästä.".
Meillä takana muutama vuosi yhdessä ja lapsikin. erottiin ja kokeiltiin uudestaan. mies muuttui ihanaksi ja rakastavaksi, mutta mulla hävisikin tunteet. Nyt kamala olo, kun en halua loukata häntä jättämällä, kun hän muuttui juuri sellaiseksi kuin halusin. En vaan rakasta enää.
joo,ja mulla oli semmonen pika suhde toiseen äijään.olen siis naimisissa.pari kertaa tavattiin ja sit yhtä äkkiä se vaan laitto viestin,että unoha mut.ei vois niin ku paskamaisemmin suhdetta lopettaa ja minähän suutuin sille ihan tajuttomasti.laitoi muutaman viestin äijälle ja haukuin kaikilla mahdollisilla kiro sanoilla.että vitutti,mutta olen onneks päässy yli ja oman ukon kanssa taas yritän mennä eteenpäin.äijät on täysiä sikoja.
Minä kutsuin yhden tutun miehen vappuna kahville. Silloin ei käynyt, mutta pyysi päästä kylään seuraavana päivänä. Tapasimme ulkona ja mentiin Krouviin. Hän oli ottanut puh. numeroni nro tiedustelusta. Sitten alkoi soittelemaan ja tekstailemaan. Viestejä tuli jopa 10 päivässä. Olin nääntyä.
Sitten pyysin hiljaisuutta. Kesällä otettiin yhteyttä muutaman kerran. Olin noin viikko sitten flunsassa. Sitten tuli taas viestejä, enkä jaksanut vastata. Tuli huono olo ja pyysin lopettamaan. Katsoin, että yksityisyyttä häirittiin liikaa. Nyt elän hiljaisuudessa.
Tähän yhden viestittelijän näkökulma. Itse nyt jo päättyneen parisuhteen aikana kun huomasin asioiden olevan huonosti lähettelin myös viestejä ihan toisen osapuolen ahdistumiseen asti. Mutta on se vastausten odottaminenkin yhtä helvettiä. Luulenkin ainoan reilun tavan toista kohtaan olevan tehdä riittävän selväksi ettei viestejä enää halua ja lopettaa sen jälkeen vastaaminen täysin. On julmaa silloin tällöin ´säälistä´ vastata yhteen ja täten antaa toiselle oljenkorsi jossa roikkua... On nimittäin koettu ja oli hirveää... Me lopulta saimme asiat kuntoon, nyt viestitellään frendeinä sopivin aikavälein ja homma toimii... :)
joo se on tosi rassaavaa jos toinen ei voi sanoo suoraa vaa antaa sillon tällöin pientä toivoo. oikeesti se annoit pientä pientä toivoo on perseestä mieluummin jätetty kuin kusetettu