naiset usein sanovat, että lapsia ei tarvitse hankkia. Minua nyt, kun en voi enää lapsia hankkia ja kaksi aikuista lasta on, niin jälkeenpäin on tullut mieleen, että 3-4 lasta olisi voinut olla, kun oli varallisuutta, Nyt kun itse vanhenee, niin olisi omilla aikuisilla lapsilla paljon tukea ja turvaa toisistaan. Onhan kaksikin parempi kuin yksi. Ihmettelen vieläkin, miksi jatkuvasti naiset sanovat, ettei lapsia, nehän ovat elämän suola. Silloin ei ollut mitään avustuksia, että se oli pelkästään halu saada lapsia ei rahansaanti niinkuin monen kohdalla nykyään. En ole hankkinut lapsia vanhuuden varalle, mutta nyt kun ajattelee, että olisi toiminut vastoin luonnonmukaisuutta, niin varsinkin, jos jää jossain vaiheessa ja toinen osapuoli aina jää, leskeksi, en tiedä miten sitä
jaksaisi eteenpäin, vaikka onhan niistä lapsista , vaikka ovat aikuisiakin, melko paljon
henkisiä paineita esimerkiksi terveyden kannalta.
Mutta tyhjyys olisi täydellinen, jos ei olisi
omia lapsia. Kannattaa miettiä jo nuorena, kuinka monta lasta haluaa, silloin kannattaa ajatella sitä aikaa, kun vanhempia ei enää ole.
Vaikka on kavereita ja ystäviä, sisaruusside on vahvin ja tietynlainen vahva side lapsuuteen. Täytyy vielä toistaa, koska asia kuitenkin vääristellään, etten ole halunnut lapsia oman vanhuuteni turvaksi. Rakkaudesta olemme toinen toistemme turvana.
jaksaisi eteenpäin, vaikka onhan niistä lapsista , vaikka ovat aikuisiakin, melko paljon
henkisiä paineita esimerkiksi terveyden kannalta.
Mutta tyhjyys olisi täydellinen, jos ei olisi
omia lapsia. Kannattaa miettiä jo nuorena, kuinka monta lasta haluaa, silloin kannattaa ajatella sitä aikaa, kun vanhempia ei enää ole.
Vaikka on kavereita ja ystäviä, sisaruusside on vahvin ja tietynlainen vahva side lapsuuteen. Täytyy vielä toistaa, koska asia kuitenkin vääristellään, etten ole halunnut lapsia oman vanhuuteni turvaksi. Rakkaudesta olemme toinen toistemme turvana.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Itsellä on "tavoitteena" saada 4 lasta sitten joskus. Juuri sen takia, että lapsilla on tukea ja turvaa toisistaan sitten joskus ja ompahan ainakin joku, joka huolehtii minusta ja miehestäni sitten, kun apua tarvitaan. Moni ihmettelee kauheasti ja miehetkin sanovat, että "aikamoisen siitosorin meinaat löytää". Mitä siitosoria siihen nyt muka tarvitaan?
Lisäksi haluaisin aloittaa suht nuorena, saada ensimmäisen lapsen ennenkuin täytän 30. Mutta olisi nyt edes se mies kenen kanssa sitä perhettä suunnitella ;) tuntuu, että suurin osa miehistä on sitä vastaan. Mutta ikää on vasta 21, että eiköhän tässä vielä ehdi löytää miehen ja perustaa sen hirveän suuren perheen...
Sinullahan on oivaalinen keino hätistää ei-toivottavat sulhasehdokkaat. Sanot vaa, et "no joku 4 vintiöö pitäs ens hätään vääntää". Ei tarvii ees valehella mitään "ollaan vaan ystäviä" cräppiä ;)
ja sanomasi oli joka sana totta ja järkevää, kun asiaa ajattelee pitemmällä tähtäyksellä ja myös aikanaan omien voimavarojen ehtyessä. On läheiset rakkaat ihmiset, jotka ovat tukena ja sisarukset kaikkein parhaiten kouluttavat tosiaan. Varmasti löytyy vielä samanlainen mies.
Nykyisin voi olla tietysti myös uhkarohkeaa, jos mies ei ole sitä mitä on ajatellut, mutta toivottavasti saat hyvän miehen.
itsekin vielä kun nuori olen, niin tuntisin elämäni runsaammaksi ja itseni vahvemmaksi jos olisi enemmän kuin yksi sisar. en voisi kuvitellakaan kasvaneeni ilman sisartani. tehkää veljiä ja siskoja!! eri ikäisiä.
"Mutta tyhjyys olisi täydellinen, jos ei olisi
omia lapsia."
Mistä ihmeestä voit tuon tietää kun et ole lapseton? Mielikuvitusko on noin vilkas!
Tiedän montakin sisarusta jotka eivät tule millään toimeen keskenään. Joskus kun ne luonteet ovat sisaruksilla todella erilaisia tai jostain muista syistä.
nuori ihminen ei niin tunne, mutta ajan saatossa
eli vanhetessa ja kun tietää, että montaa vuosikymmentä ei ole jäljellä, tuntuu pahalta jättää lapsensa tähän maailmaan, niin on edes yksi lohtu, että on edes yksi veli. Nyttemmin ajattelen, että suuri sisarusparvi loisi enemmän turvaa eli mieheni halusi kaksi lasta, minä kun olin nuori, niin olisin jaksanut useampaakin hoitaa, vaikka raskasta se on. Kun maailma murjoo, niin ainakin monet sisarukset tukevat toisiaan. Toki tiedän liiankin hyvin, että kateus joissakin perheissä voi katkaista välit totaalisesti ja silloin niin on parasta.
Mutta omalla kohdallani on lasteni välit todella hyvät ehkä johtuen siitä, että olin tosi kauan kotona heistä huolehtimassa.
Eli semmoinen tilanne, jossa ihminen ei elämänsä aikana tahdo lapsia, onkin jotenkin mahdoton, kun et edes tilannetta osaa katsoa siltä kantilta.
Olkoot vain jonkun toisen elämän suola. Ei se sitä tarkoita, että minun tarvitsisi semmoisia haluta.
Onneksi jotkut tiedostavat tämän. Viikon sisällä lehdissä on ollut useampikin juttu siitä, miten paljon lasten pahoinvointi on lisääntynyt. Sanoisin, että ennen lapsen hankkimisen yritystä PITÄÄ miettiä, onko itsestä todellakin vanhemmaksi. Riittääkö oma kapasiteetti kasvattajana ja riittääkö rakkautta.
riittää, jos on syvästi rakastunut mieheensä. Siinä on se juju. Silloin rakastaa myös lapsiaan.
Näin yksinkertaista se on.
Mummuni, jon eli yli 90 v. ei ollut ketään ystävää enää elossa, paitsi nuorempi sisarensa.
Nuorten on ehkä vaikea käsittää, että se on melkoinen dilemma ratkaistavaksi, miten siitä eteenpäin. Ei olisi tullut mitään, jos ei olisi ollut yhteensä neljää sukupolvea olemassa. Silti
oli vaikeaa. Mutta jos on ihan yksin.....
tuohon. omasta itsestään se homma lähtee...ampuisin itseni samantien jos tietäisin tulevaisuudessa eläväni vain jostain toisesta ihmisestä.
ovat kaikki vakiintuneet ja heillä on lapsia, niin kokemuksesta tiedän, että he puhuvat niistä perheasioista vaan ja uskon, että miehet puhuvat
omista ongelmistaan mahdollisesti sinkkumiehelle tai ukkomiehelle. Siinä sinkku on jotenkin yksin.
Tulevaisuus on vieläkin toivottomampi, kun on luonnon laki, että vanhemmat siirtyvät vehreämmille laitumille, siis lapsuuden koti on pois. Kaikilla ei ole edes yhtä sisarusta. Yksilapsisuus oli aikaisemmin hyvin yleistä tai sitten välit sisareen tai veljeen ovat huonot.
Jos kaverit eroaa, heillä on enemmän huolia niistä lapsistaan, koska joutuvat yksin heitä viihdyttämään ja taas sinkku saa olla omien asioidensa kanssa yksin, kun tuutista tulee vain eronneen miehen ongelmia. Siinä vaiheessa kun itse raihnastuu ja sairastuu ikääntyessä, jos ei ole seuraavaa polvea ja ystävät ovat usein hajaantuneet myös eri puolelle maata ja koululaikaiset suhteet mahdollisesti loppuneet, on sinkku tosi yksin, puhumattakaan vanhuudesta.
Sitä suren omien lastenikin puolesta ja nykyisin ajattelen, että olisi ollut hyvä olla monta lasta. Tyhjät seinät hengittävät vain kolkkoutta.
valmistautumassa kuolemaan? nyt lopetat tuon lässytyksen. puhut kuin kohtalosi olisi ennen syntymääsi kirjoitettu. itsesääli yksi sellainen asia jota minä en kunnioita. niin kauan kun on terveys kuosissa, ni ihminen voi tehdä ihan mitä tahansa, jopa sinä..vaikka kakaroita ei olisikaan. kunhan ne ystäväni sitoutuu...niin mitä sitten. uusia ystäviä saa saatana joka paikasta. tosin asenteen on oltava positiivinen.