Harkinta-aika alkoi kuukausi sitten ja sovussa ollaan pystytty pakolliset asiaan liittyvät järjestelyt hoitamaan. Olen se erotettu puoliso ja toivon, että ystävyys jatkuisi, ystävyyttä ja kämppäkaveruutta se meidän liittomme olikin. Mieheni sanoo myös haluavansa pitää ystävyyden. Onko se mahdollista kaiken jälkeen? Rakastan ihan suunnattoman paljon, mutta hän ei. Olisiko parempi erota totaalisesti ja jatkaa elämää ilman mitään yhteydenpitoa?
eron jälkeen
"ystävä"
91602
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
.. niin voitko rehellisesti ajatella, että olisitte tulevaisuudessa 'vain ystäviä'. On hankala tilanne, jos itsellä on tunteita paljonkin, toisella ei.
Minulla on se kokemus, että miehet jostain syystä usein haluavat säilyttää 'ystävyyden' - mitä sitten kussakin tapauksessa tarkoittaakin.
Omies erojeni kohdalla miehet ovat halunneet olla edelleen tekemisissä, siis lähinnä puhelimitse, ja olen ollutkin, ja jopa se aktiivisempi osapuoli, mutta olen toisaalta kokenut, mitä vanhemaksi olen tullut, että en ole varma onko tällaisessa yhteydenpidossa mitään mieltä. Se 'ystävyys' siinä ei vastaa minun käitystäni ystävyydestä; miehet ovat kovin vaitonaisia henkilökohtaisista asioistaan; tuntuvat suojaavan sisintään. Siinä sitten vaihdetaan kuulumiset pintapuolisesti... ei, kyllä tällainen 'ystävyys' on loppunut aina ennemmin tai myöhemmin.
Mieti tarkkaan, mitä haluat 'ystävyydeltä' eron jälkeen, jos ylipäänsä haluat mitään. Ystävyys eron jälkeen ei välttämättä ole aina niin antoisaa.
Kunpa voisi elää uudelleen ne hetket. En olisi tähän lähtenyt. En tiedä, ehkä tälläkin oli jokin merkitys. Ehkä se, että jaksoin kantaa häntä vaikeimman yli ja nyt hän elää omaa elämäänsä. Alkoholisti, joka on päässyt kuiville, käy terapiassa ja on lääkityksellä. Tänään hän sanoi, että kun(!?) hän alkaa juomaan, hän soittaa minulle. Mitä siihen voi sanoa? Tottakai autan, jos siihen kykenen.
eron harkinta-aika alkoi n. 2kk sitten.Minä olen se jätetty osapuoli,enkä olisi halunnut eroa missään tapauksessa, koska rakastan miestäni yli kaiken.Ero tuli minulle täysin yllätyksenä! mutta tällaista elämä on..elämä jatkuu. Minulle ero oli todella vaikea paikka ja tuntui etten selviä siitä koskaan! Nykyään molemmilla on omat asunnot ja elämät.Eron jälkeen onneksi oli hyviä ystäviä joille purkaa tynteitaan. Miehelle oli alusta asti tärkeää että pysytään hyvissä väleissä ja kavereina.Aluksi mielessäni pyöri ajatus että en halua olla hänen kanssaan missään tekemisissä koska olin niin rikki...
Kun sitten vihdoin ja viimein olin päässyt oma elämän alkuun (n.1,5kk eron jälkeen) ja olin jo jollain tavalla hyväksynyt eromme, koska en halunnut "riippua" millään lailla toisessa,niin kuinka ollakkaan: mieheni tuli katumapäälle ja pyyteli takaisin ja oli valmis tekemään kaikkensa siinä että saisi liittomme taas toimimaan.Olin sitä mieltä että minun täytyy saada miettiä rauhassa asioita, koska ero oli niin rankka minulle. Hän piti yhteyttä ja halusi nähdä jne.minulle se oli ihan ok olla VAAN ystäviä.Pelkäsin sitä että jos menen takaisin niin jossain välissä ollaan taas samassa tilanteessa.Niimpä sanoinkin että haluan miettiä tosi tarkkaan ja ihan rauhassa mitä teen asian suhteen ja hän lupasi olla kärsivällinen.Nyt kun erosta on kulunut reilu 3kk olen tullut siihen tulokseen että haluaisin yrittää uudelleen yhteistä elämää ja alkaa ns.alusta. Mutta asiassa on yksi mutta: mieheni on löytänyt nyt ihan vastottain toisen naisen. Nyt voin vaan toivoa että hänellä olisi samat tunteet vielä minua kohtaan tallella,kuin mitä oli vielä muutama vko sitten.Ahdistaa ja toisaalta kaduttaakin se etten ottanut häntä takaisin silloin..pelkäsin vaan että minulle kävisi taas samalla tavalla,että tulisin jätetyksi.Olen tehnyt nykyiset tunteeni selväksi miehelleni ja nyt vaan odotan ja toivon todella että hän tuntisi minua kohtaan taas samalla tavalla, kuten vähän aika sitten.En halua kuitenkaan painostaa häntä asialla ja pakko on vaan hyväksyä jos hän on löytänyt jo uuden naisen ja uuden elämän...tuntuu vaan niin pahalta =(
Toivon, että asiat teillä järjestyisi! Itselläni on se tilanne että tasan vuorokausi sitten mies sanoi haluavansa eron. Tunteet kuohuu tällä hetkellä puolelta toiselle, vihaan-rakastan. Hänellä on jo uusi lohduttaja, jonka luona tälläkin hetkellä on ja tuntuu TOSI pahalta! Mutta en aio alkaa roikkumaan perässä, toivon hänelle onnellisempaa elämää, johon minä en riittänyt. Ja ehkä jossain piilossa on pieni toivonkipinä, että jonain päivänä palaisimme ehkä yhteen, mutta tällä hetkellä luottamus on -0, eli erittäin hyvän anteeksipyynnön siinä tapauksessa vaadin.
Mutta jospa se elämä tästä alkaa sujumaan lasten ja ystävien johdosta! En tulisi pärjäämään ilman heitä.
...kuvitella miltä tuntuu..mutta usko pois, miehesi tulee varmasti jossain vaiheessa miettineeksi että oliko ero ihan oikea ratkaisu.Näin kävi meidänkin kohdalla. Ja olen huomannut sen ettei kannata nimenomaan roikkua siinä miehessä, koska se vaan työntäisi häntä loitommalle.Itse huomasin että kun pysyttelee vaan omissa oloissaan ja hillitsee kaikki tekstarit/soittelut niin johan toimii =) mutta nyt vaan kun on munkin tilanne se että hänellä on uusi lohduttaja..ikäeroa kuulemma yli 10 vuotta, joten ehkä minulla on vielä vähän toivoa..jotenkin vaan kun tuntee toisen niin hyvin monen vuoden ajalta, niin ei ole ollenkaan hänen tapaistaan toimintaa. VOIMIA SINULLE PIKKUVAIMO! Elämä hymyilee vielä =) Näin minä ainakin uskon tapahtuvan.Kärsivällisyyttä se vaan vaatii..
...on myös minun miehellä. Parina iltana juttutuokio uuden kanssa ja sillä perusteella sitten minut lempattiin ja saman tien uuden luokse. Jotain flirttiä aikaisemmin oli niillä ollut. Vaikka meillä rakoileva liitto nyt olikin takana, niin silti, EI 15 vuoden yhteseloa heitetä pois noin vain... Tosi pahalta tuntuu. Ja tiedän, että olen liikaa häirinnyt tekstareilla ja soittelulla heidän ihanaa uutta alkuaan. Mutta yritän olla oman ylpeytenikin vuoksi tekemättä niin.
Miehesi lupasi odotella kärsivällisesti vastausta, mutta löysi uuden samaan aikaan!
Pari kuukautta aiemmin hän oli jättänyt sinut.
Eivät tunteet muutamassa kuukaudessa noin vain muutu.
Vaikuttaa siltä, että hän ei ole rakastanut Sinua pitkään aikaan.
Taisit olla viisaampi kuin kuvittelitkaan, kun pyysit harkinta-aikaa.
Miehesi osoitti, paljonko hän todella Sinusta välittää.
Minusta Sinun kannattaisi edelleenkin miettiä miksi hän alunperin jätti Sinut, ja miksi hän ei voinut odottaa vastaustasi muutamaa viikkoa kauempaa?
Älä tee hätiköityä päätöstä, sillä näin sivusta katsoen näyttäisi, että suhteellanne ei ole tulevaisuutta.
Ota etäisyyttä koko asiaan, ja kerää sisulla voimia järkevään päätökseen. Huomaat kohta, että ei se nyt niin ylipääsemätön paikka olekaan.
..takana yli 7 yhteistä vuotta.Siinä ajassa on oppinut jo tuntemaan toisen melko hyvin. Se tässä omituisinta on, kun minä en huomannut ollenkaan että meillä olisi mennyt mitenkään huonosti tai kummallakaan ei ollut toista vielä silloin. Suunniteltiin perhettä jne. mielestäni kaikki asiat olivat mallillaan!Ongelmia sillontällöin kyllä oli jonkin verran,niinkuin varmaan jokaikisessä suhteessa,esim.mieheni on tosi huono keskustelemaan ylipäätään mistään asiasta..mitään muuta "vikaa" en hänestä löydä. Munkaan luonne ei anna periksi sitä että alkaisin haikailla näkyvästi hänen peräänsä. Otan asian siltä kantilta että jos ollaan tarkoitettu toisillemme niin kyllä sen sitten ajan kanssa tulee huomaamaan. Eli vietän edelleen omaa sinkkuelämääni ja pidän kavereitten kanssa hauskaa. Miehiä on maailma täynnä =) Tarkoituksenani ei kuitenkaan ole väkisin löytää nyt äkkiä jotain lohduttajaa itselleni. Joitain on tullut ja mennyt, mutta yksikään ei ole tuntunut oikeelta.
Jälkeen päin, kun ajattelee, niin liian itsestään selvyytenä olen miestäni pitänyt =(. Oltiin ihan kakaroita(minä 14v), kun alettiin seurustelemaan silloin 15 vuotta sitten ja paljon on siinä ajassa toisesta oppinut tuntemaan, mutta näköjään ei kaikkea...