jonka kanssa ollaan oltu nyt puoli vuotta. Aikaisempi suhteeni, joka kesti 4 vuotta päättyi jo aikoja sitten, mutta se oli suhde helvetistä. Mua mitätöitiin, käskytettiin, haukuttiin ja loukattiin. Kaikki se paha olo, jota en siinä suhteessa pystynyt purkamaan purkautuu nyt tässä suhteessa, koska tunnen oloni pitkästä aikaa halutuksi ja turvalliseksi: minulla on mahdollisuudet avautua ja purkaa tunteitani.
Miesystäväni on sanonut ymmärtävänsä mua ja äkkinäisiä tiuskimisiani ja epävarmuudesta johtuvaa riidanhakuisuuttani. Saatan ymmärtää mieheni sanat väärin. Vaikkapa Tuotko mulle kulta oluen, saa hermoni pintaan. Exästäni johtuen se merkitsee mulle enemmänkin: sä olet mun vallassani. Saatan purkautua miehelleni tästä mitättömästä asiasta, eikä mieheni edes välttämättä ymmärrä mistä olen vihainen.
Onkohan muilla samankaltaisia kokemuksia traumatisoivan suhteen jälkeen? Olen pohtinut sekä yksilö- ja parisuhdeterapiaa. Olisiko kokemuksia tästäkin? Haluan tämän suhteen onnistuvan, tämä on parasta mitä mulle on koskaan tapahtunut. Kuitenkin menneisyydestä olisi päästävä eroon.
Miesystäväni on sanonut ymmärtävänsä mua ja äkkinäisiä tiuskimisiani ja epävarmuudesta johtuvaa riidanhakuisuuttani. Saatan ymmärtää mieheni sanat väärin. Vaikkapa Tuotko mulle kulta oluen, saa hermoni pintaan. Exästäni johtuen se merkitsee mulle enemmänkin: sä olet mun vallassani. Saatan purkautua miehelleni tästä mitättömästä asiasta, eikä mieheni edes välttämättä ymmärrä mistä olen vihainen.
Onkohan muilla samankaltaisia kokemuksia traumatisoivan suhteen jälkeen? Olen pohtinut sekä yksilö- ja parisuhdeterapiaa. Olisiko kokemuksia tästäkin? Haluan tämän suhteen onnistuvan, tämä on parasta mitä mulle on koskaan tapahtunut. Kuitenkin menneisyydestä olisi päästävä eroon.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Mulla on parikin traumaattista suhdetta takana. Myös mulla ensimmäinen seurustelu kesti 4 vuotta. Mies alkoi jossain vaiheessa määrätä kaikesta. Siitä, mitä sain laittaa päälle, miltä näytin, en saanut käydä missään, minulla ei saanut olla kavereita, minä en saanut kysellä häneltä mistään yms. Yhtenä päivänä olin maailman rakkain nainen, seuraavana olin jo kamalin akka, jota kukaan muu ei ikinä huolisi. Toisessa suhteessa minun mielipiteilläni ei ollut mitään arvoa. Vaikka sanoin kuinka ei, siihen ei uskottu, kun naiset kuulema sanoo ei, kun tarkoittavat kyllä. Tästä syystä minut sitten kaveriporukalla pistettiin tainnoksiin ja "kavereille kanssa".
Minulla meni vuosi, että selvisin. En uskonut, että hyviä miehiä on olemassakaan. Olen käynyt psykoterapiassa, kun lääkkeitä en ala syömään sen takia, että jonkun muun päässä on ollut vikaa, kun minua on huonosti kohdeltu. Olen joutunut käsittelemään omaa itseäni ja muuttamaan itseäni, etten enää haksahatisi samanlaisiin miehiin ja että uskaltaisin edes vähän luottaa miehiin.
Minun mielestä mikään pariterapia ei teillä ole tarpeen, koska sinun pitäisi käsitellä asiat itsesi kanssa ja hyväksyä tapahtuneet osaksi menneisyyttäsi. Ne ovat asioita, joita et voi enää muuttaa. Äläkä turhaan pura toisen sinulle tekemää pahaa oloa viattomaan. Mieti itseksei, mikä uudessa on parempaa kuin edellisessä.