Raamattu ei salli seurakuntalaisten kirjanpitämistä.
Daavid otti lukua kansastaan, ja Herra paheksui hänen laskentaansa rangaisten vitsauksella.
TOINEN SAMUELIN KIRJA 24
1. Mutta Herran viha syttyi taas Israelia kohtaan, niin että hän yllytti
Daavidin heitä vastaan, sanoen: "Mene ja laske Israel ja Juuda".
2. Niin kuningas sanoi Jooabille, sotajoukon päällikölle, joka oli hänen luonaan: "Kiertele kaikki Israelin sukukunnat Daanista Beersebaan asti, ja pitäkää kansan katselmus, että minä saisin tietää kansan lukumäärän".
3. Jooab vastasi kuninkaalle: "Herra, sinun Jumalasi, lisätköön kansan, olkoon se kuinka suuri tahansa, satakertaiseksi, ja saakoon herrani, kuningas, nähdä sen omin silmin. Mutta miksi herrani, kuningas, haluaa sellaista?"
4. Kuitenkin kuninkaan sana velvoitti Jooabia ja sotapäällikköjä; niin Jooab ja sotapäälliköt lähtivät kuninkaan luota pitämään Israelin kansan katselmusta.
5. Ja he menivät Jordanin yli ja leiriytyivät Aroeriin, oikealle puolelle jokilaakson keskikohdalla olevaa kaupunkia, Gaadiin ja Jaeseriin päin.
6. Sitten he tulivat Gileadiin ja Tahtim-Hodsin maahan; sitten he tulivat Daan-Jaaniin ja sieltä ympäri Siidoniin.
7. Sitten he tulivat Tyyron linnoitukseen ja kaikkiin hivviläisten ja kanaanilaisten kaupunkeihin ja menivät sieltä Juudan Etelämaahan Beersebaan asti.
8. Ja kun he olivat kierrelleet koko maan, tulivat he yhdeksän kuukauden ja kahdenkymmenen päivän kuluttua takaisin Jerusalemiin.
9. Ja Jooab ilmoitti kuninkaalle kansan lasketun lukumäärän: Israelissa oli kahdeksansataa tuhatta sotakuntoista miekkamiestä, ja Juudassa oli viisisataa tuhatta miestä.
10. Mutta Daavidin omatunto soimasi häntä, sittenkuin hän oli laskenut kansan, ja Daavid sanoi Herralle: "Minä olen tehnyt suuren synnin tehdessäni tämän; mutta anna nyt, Herra, anteeksi palvelijasi rikos, sillä minä olen menetellyt ylen tyhmästi".
11. Ja kun Daavid aamulla nousi, oli profeetta Gaadille, Daavidin näkijälle, tullut tämä Herran sana:
12. "Mene ja puhu Daavidille: Näin sanoo Herra: Kolme ehtoa minä asetan sinun eteesi; valitse yksi niistä, niin minä teen sen sinulle".
13. Niin Gaad meni Daavidin tykö, ilmoitti ja sanoi hänelle: "Tuleeko nälkä seitsemäksi vuodeksi sinun maahasi, vai pakenetko sinä kolme kuukautta vihollisiasi, jotka ajavat sinua takaa, vai tuleeko rutto sinun maahasi kolmeksi päiväksi? Mieti nyt ja katso, mitä minä vastaan hänelle, joka minut lähetti."
14. Daavid vastasi Gaadille: "Minä olen suuressa hädässä. Me tahdomme langeta Herran käsiin, sillä hänen laupeutensa on suuri; ihmisten käsiin minä en tahdo langeta."
15. Niin Herra antoi ruton tulla Israeliin, aamusta alkaen määrättyyn aikaan asti; ja kansaa kuoli Daanista Beersebaan asti seitsemänkymmentä tuhatta miestä.
16. Mutta kun enkeli ojensi kätensä Jerusalemia kohti tuhotaksensa sen, katui Herra sitä pahaa ja sanoi enkelille, joka kansaa tuhosi: "Jo riittää; laske kätesi alas". Ja Herran enkeli oli silloin jebusilaisen Araunan puimatantereen luona.
17. Mutta nähdessään enkelin surmaavan kansaa sanoi Daavid Herralle: "Katso, minä olen tehnyt syntiä, minä olen tehnyt väärin; mutta nämä minun lampaani, mitä he ovat tehneet? Sattukoon sinun kätesi minuun ja minun isäni perheeseen."
18. Ja Gaad tuli Daavidin tykö samana päivänä ja sanoi hänelle: "Mene ja pystytä Herralle alttari jebusilaisen Araunan puimatantereelle".
19. Niin Daavid meni, Gaadin sanan ja Herran käskyn mukaan.
20. Mutta kun Arauna katsahti ulos ja näki kuninkaan palvelijoineen tulevan luoksensa, meni hän ulos ja kumartui kasvoillensa maahan kuninkaan eteen.
21. Ja Arauna sanoi: "Miksi herrani, kuningas, tulee palvelijansa luo?" Daavid vastasi: "Ostamaan sinulta puimatantereen, rakentaakseni Herralle alttarin, että vitsaus taukoaisi kansasta".
22. Arauna sanoi Daavidille: "Herrani, kuningas, ottakoon ja uhratkoon, mitä hyväksi näkee. Katso, tässä on härät polttouhriksi ja puimaäkeet sekä härkien valjaat haloiksi.
23. Tämän kaiken, kuningas, Arauna antaa kuninkaalle." Ja Arauna sanoi kuninkaalle: "Olkoon Herra, sinun Jumalasi, sinulle suosiollinen".
24. Mutta kuningas sanoi Araunalle: "Ei niin, vaan minä ostan ne sinulta täydestä hinnasta, sillä minä en uhraa Herralleni, Jumalalleni, ilmaiseksi saatuja polttouhreja". Niin Daavid osti puimatantereen ja härät viidelläkymmenellä hopeasekelillä.
25. Ja Daavid rakensi sinne alttarin Herralle ja uhrasi polttouhreja ja yhteysuhreja. Niin Herra leppyi maalle, ja vitsaus taukosi Israelista.
Apostolien aikana pidettiin kirjaa vain sellaisista seurakuntalaisista, jotka olivat oikeutettuja seurakunnan avustuksiin.
Tämä siksi, että kukaan ei jäisi ilman avustusta.
Daavid otti lukua kansastaan, ja Herra paheksui hänen laskentaansa rangaisten vitsauksella.
TOINEN SAMUELIN KIRJA 24
1. Mutta Herran viha syttyi taas Israelia kohtaan, niin että hän yllytti
Daavidin heitä vastaan, sanoen: "Mene ja laske Israel ja Juuda".
2. Niin kuningas sanoi Jooabille, sotajoukon päällikölle, joka oli hänen luonaan: "Kiertele kaikki Israelin sukukunnat Daanista Beersebaan asti, ja pitäkää kansan katselmus, että minä saisin tietää kansan lukumäärän".
3. Jooab vastasi kuninkaalle: "Herra, sinun Jumalasi, lisätköön kansan, olkoon se kuinka suuri tahansa, satakertaiseksi, ja saakoon herrani, kuningas, nähdä sen omin silmin. Mutta miksi herrani, kuningas, haluaa sellaista?"
4. Kuitenkin kuninkaan sana velvoitti Jooabia ja sotapäällikköjä; niin Jooab ja sotapäälliköt lähtivät kuninkaan luota pitämään Israelin kansan katselmusta.
5. Ja he menivät Jordanin yli ja leiriytyivät Aroeriin, oikealle puolelle jokilaakson keskikohdalla olevaa kaupunkia, Gaadiin ja Jaeseriin päin.
6. Sitten he tulivat Gileadiin ja Tahtim-Hodsin maahan; sitten he tulivat Daan-Jaaniin ja sieltä ympäri Siidoniin.
7. Sitten he tulivat Tyyron linnoitukseen ja kaikkiin hivviläisten ja kanaanilaisten kaupunkeihin ja menivät sieltä Juudan Etelämaahan Beersebaan asti.
8. Ja kun he olivat kierrelleet koko maan, tulivat he yhdeksän kuukauden ja kahdenkymmenen päivän kuluttua takaisin Jerusalemiin.
9. Ja Jooab ilmoitti kuninkaalle kansan lasketun lukumäärän: Israelissa oli kahdeksansataa tuhatta sotakuntoista miekkamiestä, ja Juudassa oli viisisataa tuhatta miestä.
10. Mutta Daavidin omatunto soimasi häntä, sittenkuin hän oli laskenut kansan, ja Daavid sanoi Herralle: "Minä olen tehnyt suuren synnin tehdessäni tämän; mutta anna nyt, Herra, anteeksi palvelijasi rikos, sillä minä olen menetellyt ylen tyhmästi".
11. Ja kun Daavid aamulla nousi, oli profeetta Gaadille, Daavidin näkijälle, tullut tämä Herran sana:
12. "Mene ja puhu Daavidille: Näin sanoo Herra: Kolme ehtoa minä asetan sinun eteesi; valitse yksi niistä, niin minä teen sen sinulle".
13. Niin Gaad meni Daavidin tykö, ilmoitti ja sanoi hänelle: "Tuleeko nälkä seitsemäksi vuodeksi sinun maahasi, vai pakenetko sinä kolme kuukautta vihollisiasi, jotka ajavat sinua takaa, vai tuleeko rutto sinun maahasi kolmeksi päiväksi? Mieti nyt ja katso, mitä minä vastaan hänelle, joka minut lähetti."
14. Daavid vastasi Gaadille: "Minä olen suuressa hädässä. Me tahdomme langeta Herran käsiin, sillä hänen laupeutensa on suuri; ihmisten käsiin minä en tahdo langeta."
15. Niin Herra antoi ruton tulla Israeliin, aamusta alkaen määrättyyn aikaan asti; ja kansaa kuoli Daanista Beersebaan asti seitsemänkymmentä tuhatta miestä.
16. Mutta kun enkeli ojensi kätensä Jerusalemia kohti tuhotaksensa sen, katui Herra sitä pahaa ja sanoi enkelille, joka kansaa tuhosi: "Jo riittää; laske kätesi alas". Ja Herran enkeli oli silloin jebusilaisen Araunan puimatantereen luona.
17. Mutta nähdessään enkelin surmaavan kansaa sanoi Daavid Herralle: "Katso, minä olen tehnyt syntiä, minä olen tehnyt väärin; mutta nämä minun lampaani, mitä he ovat tehneet? Sattukoon sinun kätesi minuun ja minun isäni perheeseen."
18. Ja Gaad tuli Daavidin tykö samana päivänä ja sanoi hänelle: "Mene ja pystytä Herralle alttari jebusilaisen Araunan puimatantereelle".
19. Niin Daavid meni, Gaadin sanan ja Herran käskyn mukaan.
20. Mutta kun Arauna katsahti ulos ja näki kuninkaan palvelijoineen tulevan luoksensa, meni hän ulos ja kumartui kasvoillensa maahan kuninkaan eteen.
21. Ja Arauna sanoi: "Miksi herrani, kuningas, tulee palvelijansa luo?" Daavid vastasi: "Ostamaan sinulta puimatantereen, rakentaakseni Herralle alttarin, että vitsaus taukoaisi kansasta".
22. Arauna sanoi Daavidille: "Herrani, kuningas, ottakoon ja uhratkoon, mitä hyväksi näkee. Katso, tässä on härät polttouhriksi ja puimaäkeet sekä härkien valjaat haloiksi.
23. Tämän kaiken, kuningas, Arauna antaa kuninkaalle." Ja Arauna sanoi kuninkaalle: "Olkoon Herra, sinun Jumalasi, sinulle suosiollinen".
24. Mutta kuningas sanoi Araunalle: "Ei niin, vaan minä ostan ne sinulta täydestä hinnasta, sillä minä en uhraa Herralleni, Jumalalleni, ilmaiseksi saatuja polttouhreja". Niin Daavid osti puimatantereen ja härät viidelläkymmenellä hopeasekelillä.
25. Ja Daavid rakensi sinne alttarin Herralle ja uhrasi polttouhreja ja yhteysuhreja. Niin Herra leppyi maalle, ja vitsaus taukosi Israelista.
Apostolien aikana pidettiin kirjaa vain sellaisista seurakuntalaisista, jotka olivat oikeutettuja seurakunnan avustuksiin.
Tämä siksi, että kukaan ei jäisi ilman avustusta.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Seurakuntalaisista on toki välttämätöntä tietää ketkä ovat rekisterissä kastettuina mukana.
Aikamoista välinpuitämättömyyttä jos ei nimi missään olisi.
Daavidin synti oli vain se ettei Herra jostakin syystä pitänyt siitä, koska Daavin toimi kysymättä asiaa Herralta.
Se oli tässä synti. Ei kirjanpito sinänsä.
Siunausta
jari laurila
Myös kirkkokunnan rekisteröinti on vastoin apostolista periaatetta.
Apostolit eivät olisi rekisteröityneet virallisesti sen vuoksi, koska he katsoivat valtiovallan edustavan silloista "petoa", Roomaa, joka oli kaikkien apostolien marttyyrikuoleman toimeenpanijakin myöhemmin.
Rekisteröinti on merkkiä maallisen vallan tunnustamisesta hengellisen riippumattomuuden ohi.
Sehän oli "syntinä " kristinuskossa silloin, kun kirkko ja valtiovalta tekivät liiton keskenään.
Riippuu tietysti mihinkä rekisteröidyt ja omantunnon kysymyksistä siinä.
Seurakunta on koko UT:n sanoma Kristuksessa.
Siunausta
jari laurila
SEURAKUNTAYHTEYDEN TARPEELLISUUS
Monet ihmiset haluaisivat olla mieluimmin uskossa "yksityisyrittäjiä" kuin liittyä seurakuntaan kokemaan uskovien ykseyttä, yhteyttä ja juhlaa Herrassa. Jumalalla on aina ollut kansansa maan päällä, ja Raamatusta voimme todeta että seurakunta on Hänen tarkoituksensa uuden liiton aikanakin. (Ef 5:25-32, Dan 7:22,27 Matt 5:3-12, 24:14)
Jumala on asettanut seurakunnan välikappaleekseen pelastamaan ihmisiä. "Yksityisyrittäjät" eivät voi maailmaa evankelioida. (1 Tim 3:15, Matt 28:19-20, 10:7, Apt 13:1-3, Room 10:14-15) Lähetystyössä tarvitaan taloudellisia, teknisiä, henkisiä ja hengellisiä voimavaroja. Vain seurakunnassa voimavaroja voidaan järkevällä ja suunnitelmallisella tavalla käyttää ja organisoida. (Room 12:6-8) Armolahjoja jaetaan vain seurakunnan rakennukseksi. Yksinäiset yritäjät eivät voi olla armolahjoista osallisina. (1 Kor 14:12) Monet pelkäävät seurakunnan pyhyyttä ja vastuita, mutta kristillisen seurakunnan yhteydessä voi jokainen edistyä ymmärryksensä ja rakkautensa mukaan tarvitsematta kokea painostusta. (Luuk 12:47-48) Seurakunnassa on hyvin erilaisia ihmisiä erilaisilla pyhityksen kehitysasteilla ja lahjoillaan toimien. Seurakunnassa on myös "rikkaviljaa" että pyhittyneitä sieluja. (Matt 13:36-43, Ilm 14:12, 13:10)
Evankeliumin vieminen on kristityn yksilön ja seurakunnan tärkein tehtävä, ja itseasiassa yleistäen ainoa tehtävä. Lähetystyö on päätehtävä. Seurakunta ja sen jäsenet todistavat Jumalasta. Jumala toimii seurakunnan välityksellä. Voidaan sanoa että Jumalan seurakuntaan kuuluu kaksi joukkoa. Näkyvä- ja näkymätön seurakunta. Näkymätätön seurakunta koostuu niistä jotka eivät ole vielä löytäneet joukkoon, tai heillä ei ole mahdollisuutta tulla, mutta seuraavat Jeesusta sen valon mukaan minkä omistavat. (Joh 1:9, Room 2:14, Joh 4:23, 10:16, Ilm 12:6,14, Ilm 18:4) Näkyvän seurakunnan kanssa he kuuluvat Jumalan kansaan.
Jeesus Kristus on seurakunnan perustaja ja kulmakivi. (1 Kor 3:11, Ef 1:22-23, 2:19-22, 1 Piet 2:4-6, Ef 4:15-16) Jeesus jakaa palvelutehtävät, (Ef 4:11) antoi henkensä seurakunnan puolesta ja pyhittää seurakunnan. (Ef 5:25-27, 1 Kor 6:11) Seurakunta nauttii Jumalan rakkaudesta, vaikka seurakuntaa saattaisisikin joskus häiritä ihmisten mukanaan tuoma vajavaisuus. Seurakunta on Kristuksen ruumis, ja Kristuksessa seurakunta pysyy koossa. (Ef 4:16, Kol 1:24, Room 12:5, 1 Kor 10:17, 12:12-27, Gal 3:28, Kol 3:11, 2 Piet 1:21) Kristitty osallistuu Jumalan kunnioittamisesta seurakunnassa. (Hebr 2:12) Ihminen erehtyy, ja myös siksi tarvitaan seurakuntaa, jonka katsantokannat perustuvat pidempiin ja tarkempiin arviointeihin. Seurakunta julistaa Jumalan viisautta ja kunniaa. (Ef 3:10,21))
Kokemus on opettanut että hiili ei pala yksin, mutta takassa ne yhdessä hehkuvat. Usko sammuu, milloin ihminen yrittää ylläpitää yksin uskoa. Usko vähitellen hiipuu, ja sammuu. Ihmisestä tulee silloin usein väittelyn- ja riidanhaluinen itseään viisaampana pitävä, ja katkeroitunutkin vastustaja. (Hebr 10:24-25, Apt 7:51, Jes 1:20) Ihminen ei voi asettaa itseään Jumalan ja seurakunnan yläpuolelle.
On kaikki syy pitää Jumalan seurakunta pyhänä (1 Kor 3:17) Seurakunta on Jumalan oma (Apt 20:28, Hebr 10:21, 1 Kor 3:9,16, 2 Kor 6:16, 1 Piet 5:2, Gal 6:16, 1 Kor 3:9, 1 Piet 2:5) Pyhä Henki virvoittaa seurakuntaa. (Apt 9:31, 2:47, 5:14, 11:24) Jumala arvostaa yhteistä rukouselämää. (Matt 18:19, Apt 15:28) Seurakuntaa ei tuonelan portit voita. (Matt 16:18, Jes 4:5) Seurakunta on Jumalalle niin mieluinen että seurakuntaa verrataan "morsiameen" ja "vaimoon." Jumala on antanut Jeesuksen todistajille profetoimisen Hengen. (Ilm 19:7-10, 21:9-27) Seurakunta on elävän Jumalan Pyhä kaupunki, (Ilm 21:2,10) uusi Jerusalem ja Siionin vuori. (Hebr 12:22-23, Gal 4:26) Seurakunta joutuu kokemaan myös vastustusta. (Apt 8:1, 1 Tess 2:14-16, Ilm 12:17)
Kun ihminen herää uskoon, hänen on hakeudeuttava seurakuntayhteyteen vahvistuakseen uskossa, ja nauttiakseen Jumalan siunauksista. Kuka voisi väittää, että ihminen voisi olla vilpitön, ja hyvällä omallatunnolla uskossaan Herran edessä, mutta samalla kieltää seurakunnan?! Jokainen jolla on mahdollisuus ja ymmärrys liittyä Jumalan seurakuntaan tietäköön mitä hänen pitää pyrkiä tekemään? Kynnys ei ole korkea. Seurakunnassa jokainen otetaan sydämellisesti vastaan rakkaudessa. (Matt 22:36-40)
Olisi ollut mukavampaa jos olisit miettinyt noita mainitsemiani asioita oman kannanottosi kanssa.
Kopiosihan puhuivat vain sellaista asiaa, jota ehdottelet tuolla perustelematta niitä millään niistä periaatteista joita minä tuossa esittelin.