Hei!
Tapasin parivuotta sitten miehen naapurista.
Aloimme seurustelemaan, olin eronnut ja kolme
alaikäistä lasta asui kanssani.Mies oli myös eronnut ja kaksi alaikäistä lasta olivat hänen luonaan joka toinen viikonloppu.Huhtikuussa ajattelimme muuttaa yhteen.Teimme molemmat kolmivuorotyötä ja olin yhdessä hänen luonaan kaikki yhteiset vapaa-aikamme josta lapseni kärsivät.Päätimme muuttaa yhteen lasten takia,silloin jompikumpi olisi melkein aina yöt ja illat kotona.
Jostain syystä tyttäreni 14v. alkoi kapinoimaan järjestelyä ja sääntöjä vastaan.(ei ollut paljoa,mutta vahdittiin noudattamista.)Hän ei halunnut asua kotona ja hakeutui nuorten turvataloon.Asoita käsitelttin ja juteltiin ei löytynyt nuorelle syytä käytökseen (uusi mies talossa?) ja halusi palata kotiin. Okei, mutta mitä tekee mies?
Mies joka halusi muuttaa yhteen nimenomaan sen takia ,että minä tunsin syyllisyyttä jättäessäni lapsia paljon yksin.Hän päättää muuttaa muualle, koska ei halua kantaa vastuuta ja seisoa rinnallani silloin, kun tukea tarvitsisin.Mutta silti hän haluaa jatkaa seurustelua. ELI MIES MENEE SIITÄ YLI MISTÄ AITA MATALIN ja antaa 14v päättää elämästämme. Kertokaa mielipiteitänne.
Tapasin parivuotta sitten miehen naapurista.
Aloimme seurustelemaan, olin eronnut ja kolme
alaikäistä lasta asui kanssani.Mies oli myös eronnut ja kaksi alaikäistä lasta olivat hänen luonaan joka toinen viikonloppu.Huhtikuussa ajattelimme muuttaa yhteen.Teimme molemmat kolmivuorotyötä ja olin yhdessä hänen luonaan kaikki yhteiset vapaa-aikamme josta lapseni kärsivät.Päätimme muuttaa yhteen lasten takia,silloin jompikumpi olisi melkein aina yöt ja illat kotona.
Jostain syystä tyttäreni 14v. alkoi kapinoimaan järjestelyä ja sääntöjä vastaan.(ei ollut paljoa,mutta vahdittiin noudattamista.)Hän ei halunnut asua kotona ja hakeutui nuorten turvataloon.Asoita käsitelttin ja juteltiin ei löytynyt nuorelle syytä käytökseen (uusi mies talossa?) ja halusi palata kotiin. Okei, mutta mitä tekee mies?
Mies joka halusi muuttaa yhteen nimenomaan sen takia ,että minä tunsin syyllisyyttä jättäessäni lapsia paljon yksin.Hän päättää muuttaa muualle, koska ei halua kantaa vastuuta ja seisoa rinnallani silloin, kun tukea tarvitsisin.Mutta silti hän haluaa jatkaa seurustelua. ELI MIES MENEE SIITÄ YLI MISTÄ AITA MATALIN ja antaa 14v päättää elämästämme. Kertokaa mielipiteitänne.
Vastaukset 9
Vanhimmat
järkytyksenä hänellekin lastesi kapina. Jos meinaan ei ole itellä ollut lapsiarkea vuosiin, niin siihen tottuminen voi olla kova paikka. Ei sokea voi taluttaa kuuroa, vaikka kuinka haluaisi antaa tukea.
Yksinhuoltajien kersat ovat huonosti kasvatettuja ja määräilevät kaikki asiat kun ei ole ollut isäntää talossa.
Ai että miehen syy sekin?
Itse olen myös yh-äidin kasvattama, enkä ole koskaan ollut alkuperäisen kirjoittajan lapsen kaltainen. Kyllä se on miehessä vika, jos ei osaa pitää kuria kakaroille, vaikkei olisikaan omia. Isäpuoleni on aina osannut pitää kuria, ja häntä toteltiin! Koska hän oli aikuinen ja lapsien on toteltava aina aikuisia. Ja mikä parasta, äitini asui parikin vuotta meidän kanssamme, ennen kuin isäpuoli tuli kuvioihin. Ja hyvin kasvattikin kolme ala-ikäistä lasta! Joten, väittämältäsi putosi pohja kankkulan kaivoon.
Mies ei ole mies, ellei saa lapsia pidetyksi kurissa. Lapsille pitää opettaa, että aikuisia on toteltava, ja jolleivät tottele, tulee satikutia. Mutta jos mies on kurja nyhverö, joka ei saa mitään aikaiseksi, hyvä että jaksaa töihin nousta, on parempi jättää koko vauveli ja jatkaa elämäänsä ilman vössykkää. AP:kin löytäisi paremman kuin tuollaisen luuserin.
Upea kirjoitus=) Ja hiiden ukkeli, se , että vanhempana on yksinhuoltaja, ei tarkoita suoraan että lapsista tulee kelvottomia kakaroita. Kaikki on täysin kiinni siitä, miten lapsia kasvatetaan ja kuinka asiat yleensäkin ottaen puidaan kotona. Minulla on teini-ikäisiäkin lapsia, eikä tuollaista tilannetta ole tullut vastaan eikä tule. Asiat keskustellaan läpi avoimesti ja lasta pitää kuunnella, mutta rajat ja säännöt määrää vanhempi, ei lapsi.
Ja ap. tuo sinun miekkosesi tuntuu olevan hyvinkin itsekästä tyyppiä, kun ei mokomaa tilannetta jaksanut kanssasi käydä läpi. Hän haluaa vain yksinkertaisesti pitää hauskaa kanssasi eikä halua olla tukena kun sitä tarvitset. Heitä mokoma ukko metsään ja keskustele tilanne lastesi kanssa reilusti ja rehellisesti, uskon, että ajan kanssa tyttäresi huomaa, että hän on sinulle yhtä tärkeä kuin ennenkin. Tsemppiä elämään=))
Onpa sinut Kiara aika hyvin aivopesty, kun olet "oppinut", että aikuisia pitää aina totella. Itse olen erimieltä asiasta. Eivät kaikki aikuiset todella ole nuoria viisaampia eikä heidän näkökulmansa ole aina oikea!
Minä olen yh-äitinä kasvattanut tyttäreni ajattelemaan omilla aivoillaan, perustelemaan näkökantansa ja myös ne asiallisesti ilmaisemaan. Ja fiksu ja filmaattinen 16-vuotias talossa nyt sitten asuukin :-)
Osattiin mekin ajatella omilla aivoillamme jo 16-vuotiaina. Mutta et tainnut tajuta, mikä tottelemisen pointti oli... No, sarvesta härkää!
Eli siis, joissakin tilanteissa, ennen kuin lapsi on 18, tarvitsee hän neuvoja ja tukea vanhemmiltaan, eli aikuisilta. Joissakin tapauksissa ei riitä niin sanotut "omat aivot". Kun lapsi ei pysty itse tekemään tiettyjä päätöksiä, tulee vanhemmat avuksi. Tuskinpa oma tyttäresi on niinkään fiksu, että pystyy laskemaan kolmannen asteen yhtälöitä etu- ja takaperin... Vaikka onkin fiksu ja filmaattinen! Olemme KAIKKI äitini lapset fiksuja ja filmaattisia omilla aloillamme. Ja edelleen äiti ja isäpuoli kannustaa ja tukee, vaikka täysi-ikäisiä olemme kaikki.
Ja tietyissä asioissa kysymme edelleen äidin tai isäpuolen mielipidettä. Koska, emme ole vielä aikuisia, vasta täysi-ikäisiä xD Aikuisuus tulee korvien väliin kokemusten ja kärsimysten kautta, jotka lapsi oppii ratkaisemaan omilla aivoillaan. Tarvittaessa, on aikuiset vastassa =)
Kyllä 14 vuotiasta on jo kuunneltava perheen uudelleen perustamisessa. Ei siinä mikään auta.
Mutta mikäs on ongelmana jos kaveri siis asusti naapurissa...? vai haitteko ehkä säästöjä kahden kodin ylläpitämisestä vain yhteen?
Miehesi tekee harvinaisen oikein, (niin teki meilläkin) että muuttaa erilleen, EIKÄ riko tyttären ja äidin välejä. Tytär tarvitsee äitiään vielä monta vuotta, sinulla ei ole oikeutta katkeroitua häntä kohtaan.
yhtä asiaa en tajunnut. miksi olitte miehen luona vapaa-ajat jos lapset olivat sinun luonasi????
MIKSI? täysin käsittämätöntä. sanoithan että miehen lapset vain joka toinen viikonloppu olivat paikalla? olitte siis lapsettomassa talossa kahdestaan???? Millainen äiti tälläi tekee???
vastaus: oman edun tavoitteleva äiti. = munankipee.
Älä aseta omaa seurustelusuhdettanne lapsiesi edelle. Se ei ole oikein.
Meillä suhde kukoistaa ajoittaisesta välimatkasta huolimatta, ja rauha on maassa. vapaat ollaan lapsien kanssa, muutoin mies on omassaan.
Lapset saavat rauhassa kasvaa pesästä pois, ilman hätyytystä.
Tuntui aivan uskomattomalta lukea etta sina nuorten lasten aitina varastat heille kuuluvan vahan ajan (joka tyoltasi jaa) ja kaytat sen roikkumalla miesten perassa!
Mika ihmeen kemikalio on tuhonnut aivosi?!
Sinun ensisijainen velvollisuus kuuluu lapsillesi, olethan sina heidat hyvin harkiten ja ajatuksella tahan maailmaan itsellesi hankkinut. Sinun velvollisuus EI kuulu vieraille miehille!
Huomaatko jo nyt kuinka hirvean tuhoavaa kaytoksesi on omalle vanhimmalle lapsellesi. Haluatko sina taysin tietoisesti tuhota heidan maailmansa nyt juuri kun he sinua kaikista eniten tarvitsevat? Ja vain SINUA ei vieraita miehia.
Heilta on jo oma isa revitty pois jokapaivaisesta elamastaan, miksi sina harkiten haluat tuhota oman turvallisuuta luovan lasnaolosi myos heidan elamastaan?
Tiivistelmä:
- Murrosikäinen likkasi vittuuntui liian paljosta ihmismäärästä.
- Avokkisi hermot pettivät murrosikäisen takia ja siksi haluaa muualle.
Ei tuon kummempaa. Yksinkertaista, mutta vittumaista.