Miten tämä miehen logiikka oikein menee;
Miesystäväni haluaa viettää loppuelämänsä kanssani, hän on esitellyt minut jo suvulleen ja haluaa, että muutan hänen luokseen asumaan. Mutta hän ei halua naimisiin(on kerran ollut), eikä halua lapsia(ed. avioliitosta on), hän haluaa että asumme hänen omistamassaan asunnossa.
Siis loppuelämä hänen rinnallaan hyyryläisenä, ilman sitoumuksia tai minkäänlaista taloudellista turvaa esim. kuoleman tapauksessa.
...mitä tästä ajattelette. Mitä tekisitte sijassani? Jos olet mies, niin miten näet tämän, mikä logiikka tässä on takana?
Miesystäväni haluaa viettää loppuelämänsä kanssani, hän on esitellyt minut jo suvulleen ja haluaa, että muutan hänen luokseen asumaan. Mutta hän ei halua naimisiin(on kerran ollut), eikä halua lapsia(ed. avioliitosta on), hän haluaa että asumme hänen omistamassaan asunnossa.
Siis loppuelämä hänen rinnallaan hyyryläisenä, ilman sitoumuksia tai minkäänlaista taloudellista turvaa esim. kuoleman tapauksessa.
...mitä tästä ajattelette. Mitä tekisitte sijassani? Jos olet mies, niin miten näet tämän, mikä logiikka tässä on takana?
Vastaukset 13
Vanhimmat
Mies ei kuitenkaan luota siihen, että sinä olet loppuiän paikalla, eikä halua että saat mahdolisuuden kyniä ukkoa.
Oletteko keskustelleet naimisiinmenosta avioehdon kanssa ? Siihenhän voi jättää perinnön, mutta poistaa avio-oikeuden omaisuuteen. Paitsi jos mies haluaa että perintökin menee kokonaisuudessaan jälkikasvulle.
Esitin avioehdon mahdollisuuden hänelle, mutta sen voi kuulemma aina kiertää kun on riittävän määrän vuosia ollut naimisissa...(tämä ns. kyniminen on tapahtunut jo edellisessä avioliitossa).
Mitä itse haen on sitoutuminen suhteeseemme ja tietynlainen varmuus myös vanhuuden päiville i.e. esim. lesken oikeus asuntoon, vaikka se hänen lapsilleen jätettäisiinkin.
Tjaa-a, enpä ole kuullut että Suomessa olisi avioehtoa kierretty kohtuullistamismenettelyin. Sen sijaan myös ex-vaimolle (siis ei pelkästään lapsille) voidaan tuomita miehen maksettaviksi elatusmaksuja, mutta en muista millä perusteella. Ehkäpä tarkoitti tuota.
Koitapa kysäistä tuolta avio/avoeropalstoilta.
Sinällään, jos ukko on jo kerran kynitty, ei voi olla suuri yllätys jos ei halua tuota kokea uudelleen. Eiköhän se ensimmäinenkin vaimo ollut yhtä vakuuttava kuin sinä nyt, vahingosta viisastuu.
...tässä on kaiken takana ja sen mahdollinen menettäminen? Näinkö miehet ajattelevat? Ei väliä mitä kumppanille tapahtuu tai mikä hänen turvallisuuden tunteensa on kunhan ei vain rakkaat eurot ole vaarassa...
Hmmm...täytyy sitten kääntyä jonkun talousneuvojan puoleen, jolta saa hyviä vinkkejä oman varallisuuden kasvattamiseksi avoliitossa (onhan kahden ihmisen taloudessa kulut pienemmät suhteessa kuin yhden ihmisen taloudessa), jotta sukan varressa on riittävästi vanhana mummona kun ukko kuolla kupsahtaa ja perilliset tulevat nostamaan mummelin kutimineen pihalle...
Jaa-a, ei kuulosta hirveän loogiselta näin naisen mielestä, mutta ehkä tässä pitää jättää tunteet sivuun ja hoitaa asia järkipohjalta pitäen puolensa...tai sitten unohtaa koko asia.
Aivan, bisnes on bisnestä ja ne muut hörpötykset sitten erikseen. Avioliitto on käytännössä bisnessopimus, eli siitä kun lähdet niin avot.
Älä muuten laske sen varaan, että kulut tippuisivat. Saattaa osoittautua harhaluuloksi. Ja tosiaan, eiköhän se niin ole, että itse tässä on jokaisen elatuksensa ansaittava, mummonakin.
Helpoin tapa päästä siihen taloon kiinni on ottaa puolet velasta kontilleen. Tai jos on maksettu, ostaa puolet ukolta.
Turvallisuutta taas saa vaikka henkivakuutuksella. Eivät edes ole kalliita.
Asia kannattaa unohtaa, jos taalat kiiluvat silmissä. En usko että kerran uitettua vekkulia enää toista kertaa linssiin viilataan.
...saa helpommallakin kuin yrittämällä naida tälläisen miehen :) Ja kun kysymykseen ei avioliitto tule, niin sopimusten tulee olla entistäkin tarkemmin määritellyt, eikö?
Pientä ristiriitaa tässä on kun herra haluaa minun laittavan valtaosan tuloistani yhteiseen hyvään...eli bisnessopimuksena tämä ei ole kovin edullinen sopimus minulle ja jotta voisin sopimuksen hyväksyä, sitä tulee muuttaa enemmän minun etuani ajavaksi. Ehkä joudun tässä makselemaan exän tekemää laskua...
Voisin ostaakin maksetusta talosta puolet, mutta kun hän ei halua myydä. Eli se siitäkin yhteisestä...
Jotenkin tulee mieleen itseään toteuttava ennuste...pelkään, että jotain tapahtuu ja ajan itse asiat niin että pelkäämäni realisoituu...sas nährä..
Kyllä, sopimusten tulee olla noiden suurten asioiden kannalta selvät ja lainvoimaiset.
Jos siltä vaikuttaa, että joudut maksunaiseksi ukon edellisten sohlausten takia, niin eikun jarrut jumiin ja uudelleen neuvottelu. Rupeaisi takuuvarmasti kypsyttämään, varsinkin hetkenä jolloin muutenkin on riita päällä. Ja niitä hetkiähän varmasti tulee.
Kyllä mä tossa tapauksessa kuitenkin ottaisin selvää siitä avioehdosta ja sen pitävyydestä sekä prässäisin asiaa siihen suuntaan, jos se sinulle niin tärkeää on. Ei tarvitsisi niin montaa sopparia erikseen neuvotella vaan tulisi könttänä.
Mies ei kuitenkaan luota siihen, että sinä olet loppuiän paikalla"
no ei tietenkään..!
ei kukaan nykyään enää tuollaisia 'ennätys suhteita saa aikaan! loppuelämän sun kaa? ei kukaan tuohon enää pysty eikä jaksa,tommosta ei ole enää olemassa, get real! :D
sellainen fuckbarbara suhde
No jopas on tuttua tekstiä! Juuri tuollaiseen ihmemieheen minäkin tutustuin. Oltiin nii-iin rakastuneita, yhteen muutto menossa. Ja täysin sama stoori miehellä kuin tossa sinun kertomuksessa. Juuri samat mielipiteet ja kommentit. Loppujenlopuksi paljastui, että yritti kusettaa minua täydellisesti. Ois herralle kelvannu mun omaisuus ja tulot.
Mitenkäkö kävi, kun sanoin että EI KÄY LAATUUN TOMMOINEN, en suostu. Vuokraa yritti alkaa minulta nyhtämään, kun kerta olin tulossa asumaan hänen omistamaansa asuntoon. Yhteiseksi suunnittelemaansa yritykseen yritti nyhtää minulta rahaa, kun kerta olin hyvätuloinen.. No, sit heitti minut kylmästi pihalle, kun en suostunut moiseen järjestelyyn. Sanoi et tos on ovi, kaks viikkoo aikaa kantaa kamat ulos, kun et kerta maksa.
Siin oli se rakkaus. En vaan jaksanu oottaa kahta viikkoo, seur. päivänä tyhjensin kaiken omani siittä yhteisestä kodista. Enkä ole perään itkenyt. Hyvä kun pääsin eroon. Noita kusipäitä kyllä on, ole varovainen.
PS. loppujenlopuksi sain selville, että herra oli rankasti velkaantunut tyhjätasku. Ihmeen kauan onnistui sen vaan peittämään.
..tuossa saattaa olla pointtia...onhan se miehen logiikan mukaista, että kotona on nainen valmiina ja vielä parempi jos se osallistuu kunnolla kustannuksiin. Varsinkin jos itse ei tarvitse ottaa riskiä ja ovea voi osoittaa heti kun toinen ei miellytä tai suostu vaatimuksiin. Siinä nainen on täysin altavastaajana.
Asuinkustannuksiin osallistuminen on mielestäni täysin asianmukaista, kunhan homma pysyy kohtuullisena. Mikä sitten on kohtuullista? Mielestäni tässä tapauksessa elinkustannusten jakaminen, itse en lähtisi toisen pääoman kustannuksia maksamaan jos kerran pääomaa ei voida yhdessä omistaa niin silloin omistaja huolehtikoon kuluista. Muutenkin kannatan suhteellisuusperiaatetta, varsinkin jos tuloissa on suuria eroja.
Juuri näin ajattelin minäkin. Sähköstä ja vedestä ym. peruskuluista olin täysin valmis maksamaan puolet. Mutta se ei muutaman kk jälkeen enää herralle riittänyt. Hän itse kärvisteli suuren asuntolainansa kanssa ja minulle määritteli maksettavaksi käyvän VUOKRAN siitä ilosta, kun hänen kattonsa alla majailen. Siihen en suostunut. Puolet olisin asunnosta ostanut tai esim. 33% mutta herralle se ei missään nimessä sopinut.
Käsitin, että loppupeleissä olisin joitakin vuosia ollut siinä rahallisesti hyväksikäytettävänä ja sit olisi häätö tullut, kun herra olisi minusta tarpeeksi hyötynyt.
Ei näin.
Jos olisin lapseton sinkku, tuskin tuollaisen miehen kanssa jatkaisin yhteiseloa. Tosin minulla on ollut tapana heti alussa selvittää lastenhankinta sun muut seikat ;)
Mutta ymmärrän miestä täysin. Itsellänikin on sellainen ajatus, että naimisiin menen vain kerran ja lapset teen vain kerran. Eli jos jonain päivänä kokisin avioeron, en näe itseäni menossa uudelleen naimisiin ja tekemässä uuden miehen kanssa lapsia. Näin lienee sinunkin seuralaisesi kohdalla eikä siinä ole mielestäni mitään kummallista. Hän vaan on jo kertaalleen käynyt ne asiat läpi ja haluaa itselleen kumppanin, muttei uusia häitä eikä lisää lapsia.
Jos taloudelliset seikat sinua huolestuttavat, ainahan sitä on testamentteja joilla tuon puolen voi halutessaan hoitaa.