Mieheni lukemattomista kehoituksista huolimatta taisin tehdä elämäni töppäyksen. Päätin lähteä työnantajani järjestämälle viikon pituiselle matkalle tänä syksynä ja arvaahan (niin arvasi miehenikin) sen, mitä matkalla tapahtuu. Vapaata viinaa ja paljon tanssia. Kaikkihan naivat siellä ja retkahdin minäkin. Tuliaiseksi matkalta toin hänelle sukupuolitaudin ja itselleni elämäni morkkiksen.
Tätä kirjoittaessani olen eronnut, lapset jäivät isänsä hoitoon, omaisuus jäi hänelle (avioehtosopimus), asustan pientä vuokrakaksiota, menetin rikkaan hyvinvoivan vaimon aseman autoineen, taloineen ja muine etuuksineen ja vedän viinaa. Elämäni on sekaisin. Valvon yöt enkä tiedä, pystynkö kohta jatkamaan työssäni. Pystynkö ylipäätänsä jatkamaan yhtikäs mitään....
Mieheni ei ota minua takaisin, vaikka polvillani rukoilisin. Molemminpuolinen rakkauskaan ei näköjään riitä kokoamaan eläämääni. Kai se yhdessä eläminen vaatii luottamusta ja uskollisuutta. Se vain taitaa meidän tilanteessa olla varsin yksipuolista.
Kertokaa minulle, miten voin olla näin tyhmä. Ja onko meillä yhtään toivoa palata samaan mistä lähdimme? Onko vielä toivoa?
Tätä kirjoittaessani olen eronnut, lapset jäivät isänsä hoitoon, omaisuus jäi hänelle (avioehtosopimus), asustan pientä vuokrakaksiota, menetin rikkaan hyvinvoivan vaimon aseman autoineen, taloineen ja muine etuuksineen ja vedän viinaa. Elämäni on sekaisin. Valvon yöt enkä tiedä, pystynkö kohta jatkamaan työssäni. Pystynkö ylipäätänsä jatkamaan yhtikäs mitään....
Mieheni ei ota minua takaisin, vaikka polvillani rukoilisin. Molemminpuolinen rakkauskaan ei näköjään riitä kokoamaan eläämääni. Kai se yhdessä eläminen vaatii luottamusta ja uskollisuutta. Se vain taitaa meidän tilanteessa olla varsin yksipuolista.
Kertokaa minulle, miten voin olla näin tyhmä. Ja onko meillä yhtään toivoa palata samaan mistä lähdimme? Onko vielä toivoa?
Vastaukset 16
Vanhimmat
Kannattaisi jutella kaupungin sosiaalityöntekijöiden tai mielenterveysseuran kanssa. Kyllähän se elämä jollain konstilla on saatava takaisin raiteilleen. Joskus ihminen vaan päätyy tekemään jotain peruuttamatonta. Miehesi on ymmärrettävästi sinulle vihainen. Mutta etsi apua ja opettele antamaan itsellesi anteeksi. Tsemppiä!!
No, kysypä itseltäsi kysymys! Miksi piti mennä pimppa levälleen toisen miehen eteen..?
kun luin sun jutun.En hyväksy pettämistä missään muodossa.Mutta aika ikävä loppu tuli sun liitolle.Toivotan kaikesta huolimatta sulle valoisempia aikoja!!
sait mitä ansaitsit!!! sitä saa mitä tilaa!!!
Niinhän se on että tyhmästä päästä kärsii koko kroppa. Rangaistus on kova kovasta rikoksesta, ja jokainen joutuu istumaan aikansa. Vapautus tulee ajallaan, mutta valitettavasti näissä asioissa ei koskaan tiedä mikä se vapautus on. Onko se paluu entisen luo, yksinjatkaminen ylipäässeenä ja vahvana ihmisenä vaiko uusi rakkaus. Sitäkään ei tiedä kauanko joutuu lusimaan, vain aika kertoo sen. Ilmeisesti ero oli pikainen ja tapahtuneesta on vasta muutama kuukausi, ei taida mennä kipu ja loukkaus niin pian ohitse.
En hyväksy pettämistä, mutta tiedän sen ettei ole olemassa täydellisiä ihmisiäkään. 98%:sta ihmisiä tilaisuus tekee varkaan. Koitahan fiksata elämäsi ja pääsi järjestykseen vaikka menetys on kova, tuskinpa miehesi ainakaan alkkista takaisin ottaa? Paluu entiseen tuskin onnistuu, jos palaatte yhteen kyseessä on varmaan ennemminkin uusi alku kuin vanhan jatkaminen, mutta uusi alku vaatii aina menneen unohtamisen ja se ei käy sormia napsauttamalla, jos ollenkaan. Ota kuitenkin sillä välin itseäsi niskasta kiinni ja nouse jaloillesi, suru, itsesääli ja viina on huono yhdistelmä etkä anna kaksista mallia lapsillesikaan siten. Jos homma uhkaa todella karata käsistä, käy juttelemassa ammattiauttajan luona. Ei ole häpeä hakea apua kun on vaikeaa, on häpeä olla ottamatta sitä vastaan kun mahdollisuus siihen on.
VITUN PETTAJAT ON PASKOJA
Otahan iisisti siellä. Paluu exän luo ei varmasti ole helppoa. Loukkaus minkä miehellesi teit on valtava. Sen sulattaminen, sinuun luottaminen ja sinun uudelleen hyväksyminen on vaikeaa (ei mahdotonta kuitenkaan) ja vie aikaa. Kokemus puhuu. Mutta ihan jo pelkästään teidän yhteisten lasten takia sinun kannattaa yrittää rakentaa uudelleen suhde exääsi. Toivottavasti hänkin ymmärtää tämän näkökulman. Ajan kanssa ehkäpä.
Oma ex-avovaimoni oli liittomme loppuaikoina tosi kova ryyppäämään ja sitä myöten kova sähläämään. Nyt 5-v. tyttömme on minulla ja vasta kolme vuotta eron jälkeen voin luottaa siihen, että kun tyttö on äitinsä luona yksin, hänen on siellä hyvä olla. Mutta on se piru vie ollut vaikeaa luottaa exään sen kaiken jälkeen. - Mutta sinulle kuitenkin toivotan voimia ja yritystä rakentaa elämäsi uudelleen kokoon. Olet saanut jonkun ihan hyvän ohjeenkin tätä kautta. Hae ammattiapua mutta älä unohda myöskään ystäviäsi. Heistä voi olla arvaamattoman suuri tuki jatkoasi ajatellen. Tsemppiä peliin :))
Kiitos kaikille tunnoistanne, niin myötä- kuin vastaisistakin. Ei ole helppoa mutta kai tämä tästä.
Kirjoitin tarinani omaa tuskaani purkaakseni ja myös toisille varoitukseksi. Elämä ei ole aina nii kovasti helppoa eikä yksinkertaista.
Kuitenkin tuskan jakaminen täälläkin helpottaa, ehkä enemmän kuin ystävien keskuudessa keskustelu. Niissä kun on joukossa enemmän kateudesta iloitsevia kuin oikeasti myötäeläviä.
Olen tehnyt väärin, sen tunnustan mutta kadun sitä, mitä tein, - anteeksi en kuitenkaan saa....
Miten musta jotenkin tuntuu, että se on joku petetty mies joka tässä kirjottaa?
Kiitos myös sinulle, piru, vaikkakin vibraat aivan väärin mutta väärinhän Piruherra aina tekee, ainakin sinulla on otsaa ilkkua. Kuten aidollakin Pirulla.
Olen oikeasti ajatellut eroni jälkeen jos sittenkin on olemassa piru ja Jumala ja minä tulin pirun pettämäksi!
Nyt se tuli ilkkumaan tännekin.
Tässä alkaa pian uskoa vaikka mihin. Vaikka hetkittäin tuntuukin vahvemmalta toisena päivän taas kaikki on pois.
Kiitos kaikille tunnoistanne, niin myötä- kuin vastaisistakin. Ei ole helppoa mutta kai tämä tästä.
Kirjoitin tarinani omaa tuskaani purkaakseni ja myös toisille varoitukseksi. Elämä ei ole aina nii kovasti helppoa eikä yksinkertaista.
Kuitenkin tuskan jakaminen täälläkin helpottaa, ehkä enemmän kuin ystävien keskuudessa keskustelu. Niissä kun on joukossa enemmän kateudesta iloitsevia kuin oikeasti myötäeläviä.
Olen tehnyt väärin, sen tunnustan mutta kadun sitä, mitä tein, - anteeksi en kuitenkaan saa....
Kiitos myös sinulle, piru, vaikkakin vibraat aivan väärin mutta väärinhän piru aina tekee, ainakin sillä on otsaa ilkkua.
Olen oikeasti ajatellut eroni jälkeen jos sittenkin on olemassa piru ja Jumala ja minä tulin pirun pettämäksi!
Nyt se tuli ilkkumaan tännekin.
Tässä alkaa pian uskoa vaikka mihin. Vaikka hetkittäin tuntuukin vahvemmalta toisena päivän taas kaikki on pois.
Kiitos kaikille tunnoistanne, niin myötä- kuin vastaisistakin. Ei ole helppoa mutta kai tämä tästä.
Kirjoitin tarinani omaa tuskaani purkaakseni ja myös toisille varoitukseksi. Elämä ei ole aina nii kovasti helppoa eikä yksinkertaista.
Kuitenkin tuskan jakaminen täälläkin helpottaa, ehkä enemmän kuin ystävien keskuudessa keskustelu. Niissä kun on joukossa enemmän kateudesta iloitsevia kuin oikeasti myötäeläviä.
Olen tehnyt väärin, sen tunnustan mutta kadun sitä, mitä tein, - anteeksi en kuitenkaan saa....
Kiitos myös sinulle, piru, vaikkakin vibraat aivan väärin mutta väärinhän piru aina tekee, ainakin sillä on otsaa ilkkua.
Olen oikeasti ajatellut eroni jälkeen jos sittenkin on olemassa piru ja Jumala ja minä tulin pirun pettämäksi!
Nyt se tuli ilkkumaan tännekin.
Tässä alkaa pian uskoa vaikka mihin. Vaikka hetkittäin tuntuukin vahvemmalta toisena päivän taas kaikki on pois.
Koneen vika tämä viestin monistus, anteeksi!
Heh heh!
Ja porukka menee retkuun...
Puuttuu enää huumeisiin sortuminen,
häätö vuokralta sekä raiskatuksi joutuminen...
Tosin eiköhän moni jo nimimerkin provokirjoituksesta orgasminsa
ihan ilman em. asioitakin saa...
jos katsot menettäneesi vain hyvinvoivan rikkaan vaimon osan autoineen ja taloineen. Toivottavasti joku muu arvostaa MIESTÄSI JA VAIKKAPA LAPSIASI. Kumma kun et ole aikaisemmin narahtanut
Päätin lähteä työnantajani järjestämälle viikon pituiselle matkalle tänä syksynä
*****eihän tuo ole vielä tapahtunutkaan, tuo reissu, eil tämä on tuulesta temmattu juttu ja nainen ei koskaan ala ryyppäämään jos tule ero, päivastoin hän röyhentää rintojaan ja jatkaa paremmin eteenpäin.