Miten eroavat toisistaan? Eräässä aikaisemmassa ketjussa mm.pullopersekapitalistisika väitti(vapaasti lainaten) "että jokaisen tulisi kokeilla ainakin kerran elämässään avioliittoa,mutta että ei ainakaan hänen oman kokemuksensa perusteella kysymyksessä ole kovin kummoinen kokemus".Toisessa ketjussa Nainen 42v.kertoi etsineensä jo ainakin 7 vuotta sitä oikeaa miestä/parisuhdettta,muistaakseni löytämättä.. Jäinkin ketjuja lukiessani miettimään,että mitkä ovat nykyisen ns.parinmuodostuksen liikkeelle panevat lähtökohdat? Etsivätkö ihmiset toisesta osapuolesta vain osia täydentämään omia puutteitaan/tarpeitaan,ympäristön hyväksymistä(minullakin on parisuhde!!jee!!)vai mitä? Vai ovatko ihmiset vaan niin traumatisoituneita omiin negatiivisiin kokemuksiinsa(hylätyksi tuleminen/avioero tms) että ovat kehittäneet ympärilleen ns."kuoren",jolloin jopa yleisillä nettikeskustelupalstoilla puhutaan ns.fuckbody-suhteista,vakipanosuhteista ym.muka riittävinä korvaussuhteina korvaamaan parisuhdetta.Vai onko mahdollisesti kysymyksessä jossain aikaisemmassa ketjussa pullopersekapitalistisian väittämä ns.yhteiskunnallinen murros,jossa "pehmomies" on murtautumassa ulos kuorestaan ja nyt naiset ovat hämillään..???
Sitä,tätä tai tuota.Miten parinmuodostus nykyihmiselle(nuorelle ja vanhemmalle) voi olla niin vaikeaa(sinkkutaloudet lisääntyvät kokoajan)???
Sitä,tätä tai tuota.Miten parinmuodostus nykyihmiselle(nuorelle ja vanhemmalle) voi olla niin vaikeaa(sinkkutaloudet lisääntyvät kokoajan)???
Vastaukset 14
Vanhimmat
Mietteet asiasta, miksi se on niin vaikeeta.
Tekevätkö useimmat sen vaan itselleen vaikeaksi omalla käyttäytymisellään tai "vaatimuksillaan". Varmasti jokainen suhteeseen pääsisi jos todellisuudessa tekis sen eteen kaikkensa ja olisi valmis heittäytyyn siihen täysillä mukaan. Miksi näin ei vaan käy?
Ollanko sitä liian vaativia tai kenties varovaisia kun käsitys tuosta avioliitosta on monen osalta muuttunut. Haetaanko sitä kun muutkin sitä kerran harrastavat vai ajatellaanko et se on osa elämää mikä vaan täydentää sitä.
Itse ainakin avioliitosta ajattelen et se tulee täydentämään omaa elämääni. Ei kuitenkaan täydentämään omia puutteitani vaan täyttään tuon tyhjän kohdan mikä on mieleeni muodostunut.
Mitä tuo nykypäivän parisuhde sit oikein on? Yhteistä elämistä vai vaan asumista saman katon alla. Useimmassa tapauksessa mieleen tulee kyllä toi jälkimmäinen vaihto-ehto kun katselee sivusta mitä suhteessa tapahtuu. Molemmilla on omat kuvionsa mitä touhuavat ja yhteinen tekeminen on kohtuullisen olematonta. Ainoo yhteinen aika mitä on ni sekin tapahtuu oman kodin seinien sisäpuolella. Vaikuttaa vaan jotenkin kummalliselle. Tuollainen toiminta ei ainakaan riittäisi minulle vaan haluan mahdollisesta suhteesta kyllä paljon enemmänkin.
Luulen, että ihmiset oman elämänkokemuksensa tai -tilanteensa mukaan etsivät erilaisia parisuhteita. Ääripäissä nämä yhdenyönseksiin tyytyvät ja toisessa avioliiton lapsineen haluavat.
Pettymykset tekevät ihmisen varovaiseksi ja jo kertaalleen koettu ja epäonnistumiseen päättynyt ei välttämättä houkuta uudelleen. Esimerkiksi: "Miksi mennä enää naimisiin, kun edellinenkin vaimo vei omaisuuden, eikä minulta kysytty, haluanko erota?" Tosin mielestäni kannattaisi pysyä sinkkuna, jos kantaa edelleen kaikkia päättyneen parisuhteen taakkoja mukanaan.
Luulen, että myös odotukset ovat vuosien saatossa muuttuneet. Enää ei riitä ensimmäinen vastaantuleva, joka kykenee elättämään tai sukua jatkamaan. Sitäpaitsi miesten ja naisten toiveet usein poikkeavat rajusti toisistaan. Naiset ovat hämillään, kun miehet kysenalaistavat heidän "absoluuttisen totuutensa" oikeasta parisuhteesta.
Kuvaile miehen käsitys naisen "absoluuttisesta totuudesta" parisuhteessa..
Kiinnostaa,kiinnostaa...
Tai ainakaan minulla ei ole. Enkä minä ole koskaan sanonut yhdellekään seurustelukumppanilleni: "Parisuhteessa pitää, kuuluu..."
Olen kyllä kuullut useinkin, miten parisuhteessa mukamas kuulluu oikein olla. Aivan kuin se ei olisi pariskunnan päätettävissä vaan joku ennaltamääritelty totuus.
Niin, tuohan se nykytrendi tuntuisi olevan. Parisuhteiden muodostaminen taitaa tällä hetkellä olla jotenkin poissa muodista.
Ihmiset asettavat epärealistisia odotuksia itselleen, kumppanilleen ja parisuhteelleen. Hyvän parisuhteen ylläpitäminen vaatii vaivannäköä, mutta vaivannäkö ei taida läheskään kaikkia kiinnostaa. Ehkä parisuhteita ei koeta vaivannäön arvoisiksi. Sitoutumista vieroksutaan eivätkä ihmiset halua kokea velvollisuudentunnetta kumppaniaan kohtaan. Tämän päivän suorituskeskeisessä yhteiskunnassa on etua siitä jos ei tarvitse välittää kenestäkään. Liiallinen kiintyminen ei ole suotavaa ja kaikki on helpompaa ja yksinkertaisempaa kun ei tarvitse ajatella muita kuin itseään. Elämme muutenkin kertakäyttökulttuurissa, joten mielestäni on ihan loogista että myöskin ihmissuhteista on tullut enemmän tai vähemmän kertakäyttötavaraa.
Erilaisia syitä löytyisi varmasti vielä lisääkin. Ristiriitaisen tästä tilanteesta tekee se, että kaikesta huolimatta ihmiset edelleen soittelevat radioon ja toivovat kuulevansa sen ja sen rakkauslaulun. Pariutuminen on yksi ihmisen perusvieteistä, mikään tai kukaan ei voi ottaa sitä pois. Toisen ihmisen kaipuu on ohjelmoitu meihin jokaiseen.
Nyky-yhteiskunta kuitenkin kannustaa itsenäisyyteen, riippumattomuuteen, oman edun tavoitteluun, kertakäyttöisyyteen, pinnallisuuteen yms. Perinteiset parisuhteet kaikkine iloineen ja suruineen tuppaavat jäämään jalkoihin tämän kaiken keskellä. Ihmiset tyytyvät hakemaan toisistaan ainoastaan nopeaa helpotusta ja hetken huumaa.
"Pariutuminen on yksi ihmisen perusvieteistä,mikään tai kukaan ei voi ottaa sitä pois"
"Toisen ihmisen kaipuu on ohjelmoitu meihin jokaiseen"
Siinä on sanottuna paljon.
Heh, kommentit on näemmä alkaneet elää omaa elämäänsä. Aihe on kyllä ihan mielenkiintoinen, tosin olisin muotoillut sen eri tavalla: 'Mikä nykypäivänä motivoi parisuhteeseen ?' on se kysymys johon olen yrittänyt kiristää ihmisiltä vastausta täällä.
Olen nimittäin tullut siihen tulokseen, että suurin osa ihmisistä ei tiedä omista motivaatioistaan yhtään mitään ja suuri osa tulee muualta, kuin ihmisestä sisältään. Tuo nykyinen parisuhdehässäkkämeno on vain jäävuoren huippu, mutta helpoin tapa törkkiä ihmisiä ajattelemaan, kun kuitenkin koskettaa lähes jokaista.
Eiköhän tässä eletä vaihetta, jolloin ihmisille avautuu jälleen uusia mahdollisuuksia, myös parisuhderintamalla ja ollaan pallo hukassa, miten niiden keskellä pitäisi elellä. Varmaankin tasoittuu taas aikanaan.
Ai niin, minä en sitten ota vastuuta siitä jos joku tollo nyt menee innoittamanani kokeilemaan naimisissa oloa :P
"En ota vastuuta,jos joku tollo menee nyt innoittamanani kokeilemaan avioliittoa!
;)))))))
Jo pientä lasta opetetaan siihen,että sanoilla on merkitys ja mahdolliset seuraamukset ja vastuu on lausujan..:))))
Pitäisiköhän täälläkin olla mahdollisuus sellaiseen pieneen pränttiin jenkkityyliin.
Gauheeta, pian mulla on tuhansia lakisyytteitä niskassa, kun kaikki ikineitsyet mennä posauttivat naimisiin ja nyt ovat äkäsiä kuin persauksiin purrut karhut.
Taidanpa ostaa menolipun Argangeliin.
Se sinun pränttisi on tuossa nickissä..Joka on näin ikineitsyen termein "ihan kamala"..
Pystyn asiaa lähestymään vain omasta näkövinkkelistä, koska jokaisella on näistä asioista omat mielipiteet.
Tuota avoliittoa on tullut elettyä jo melko pitkään ja edessä on siiryminen tuohon viralliseen suhteeseen.
Itse parisuhteeseen sillä ei ole mitään vaikutusta, lapset olen aikoinaan käynyt "tunnustamassa" sossussa. Sinänsä huvittavaa kukapa sen takaa, että avioliitossa ne olisivat sen paremmin omia.
Avohan se mut on onnistunut ympäripuhumaan naimisiin, mutta ei mullakaan oikeastaan ole mitään sitä vastaan. Mehän ollaan eletty kuin oltaisiin jo aviossa (heh harmi kyllä sitten ei enään saa esiaviollista seksiä).
Sen verran vielä, että ympäristön paine ei meitä patistele siihen, eikä myöskään mikään päivä prinsessana avon puolelta. Naiseni ei tahdo edes kirkkohäitä.Häämatkaan sitten panostetaan sitäkin enemmän.
...se on niin vaikeaa kuin on.
Mutta jokaisella on - ja saakin olla - oma näkökulmansa parisuhteen kriteereistä ja siitä, mihin sitä tarvitaan. Ihmisten tarpeet ovat erilaisia. Jotkut tarvitsevat jonkun, jota ihailla, toiset turvallisuutta, kolmannet lapsilleen äidin tai isän... joku näitä kaikkia.
Minulle parisuhteen funktio on asioiden jakamisessa, ts. tulisi jotain mieltä tähän elämään, jos voisi jakaa iloja ja suruja.
Parisuhde on yksi elämän peruspilareista, ja kun se puuttuu, pitää keksiä muita pilareita. Tietenkin kaikilla on oma arvomaailmansa, mutta minusta rakkaus on kaikista tärkein ja arvokkain asia.
Itselleni tällä hetkellä täydellinen suhde olisi sellainen, jossa minun ei tarvitsisi potea huonoa omaatuntoa siitä, että minulla on muutakin tekemistä ja että olen niin paljon pois.
Siamilaisena kaksosena en viihdy, vaan tarvitsen (ja annan!) paljon omaa tilaa. Lisäksi, kuten todettua, en näe avioliittoa minään onnen ja autuuden takeena, vaan sitoudun mieluummin muilla tavoin ja pikkuhiljaa.
Parisuhdetta ei voi - eikä pidä - määritellä kukaan muu kuin osalliset ihmiset.
"Parisuhdetta ei voi - eikä pidä määritellä muut,kuin osalliset itse"
-Hienosti sanottu.Ongelmia ei varmaan tule,jos osapuolet osaavat ja uskaltavat sen itse määrittää.
"..Siamilaisena kaksosena en viihdy,,"
-Uskoisin tuossa olevan syyn moneen suhteen karsiutumiseen,varsinkin jos tietämättään seurustelee siamilaisen kanssa..
Aika monta kysymystä ... :)
Mulla on hieman se kokemus että ihmiset eivät tiedä mitä he todella haluavat tässä meidän pirstaloituneessa yhteiskunnasssamme. Valintojen runsaus johtaa päättämättömyyteen ja ja ehkäpä vähän myös tietämättömyyteen, ymmärtämättömyyteen omista tarpeista, tunteista ja niihin liittyvistä prioritteeteista.
Seurauksena on "kaikki mulle heti nyt ja kun vielä tietäisi mistä aloittaa " - tilanne. Aika paljon on ihmisiä jotka ovat katkeroituneet omista aiemmista parisuhteistaan ja purkaa agstiaan heti tilanteen tullen niin että mies (tai nainen ??) joutuu todistelemaan koko oman sukupuolensa tekemisiä.
No kun täälläkin lukee kertomuksia niin naiset haukkuu miehiä saamattomiksi, ymmärtämättömiksi milloin missäkin asiassa ja miehet pistää samallamitalla haisemaan. " Tyyliin ämmät ei silmille hypi jos ei puhuta mikrofoniin kerran päivässä"
Loppupeleissä ihmiset sitten alkaa etsimään korvike-mielenkiinnnonkohteita milloin mistäkin fuck body suhteesta aina kulissiseurusteluun tms. vaikka aika moni on haluaa jotain ihan muuta.
No jokainen kirjoittakoon itselleen vaikka paperille mitä haluaa harva alkaa kusettamaan itseään. Jos siltä alkaa tuntua kuunnelkaa Bob Marley ja Running away... you must have done someting wrong why you can find a place where you belong...