Olen Tamperelainen tyttö, joka on seurustellut viisi vuotta saman pojan kanssa. Ongelmana on, että petin sitä, kun se oli viikon lomamatkalla pari viikkoa sitten. Tapasin yökerhossa kaverin kaverin tutun, joka oli niin komea, ja jonka kauniit, vihreät silmät, ja tummat hiukset hurmasi minut täysin. Lisäksi poika on fiksu, ja valitettavasti jopa samassa koulussa kuin minä. Menin siis hänen luokseen jatkoille salaa.
Nyt mietin, pitäisikö minun kertoa tästä poikaystävälleni, vai aiheuttaako se vain turhaa tuskaa hänelle. Uskon, että hänellä olisi oikeus tietää siitä, mutta en tiedä olisiko vain itsekästä kertoa. Tämä oli siis ensimmäinen kerta mulle, ja olen aina ollut kiltti tyttö, enkä ikinä uskonut, että tekisin jotain vastaavaa. On aivan kamala olo, ja kaipaan kipeästi neuvoja Teiltä Fiksuilta Ihmisiltä. Kiitos.
Nyt mietin, pitäisikö minun kertoa tästä poikaystävälleni, vai aiheuttaako se vain turhaa tuskaa hänelle. Uskon, että hänellä olisi oikeus tietää siitä, mutta en tiedä olisiko vain itsekästä kertoa. Tämä oli siis ensimmäinen kerta mulle, ja olen aina ollut kiltti tyttö, enkä ikinä uskonut, että tekisin jotain vastaavaa. On aivan kamala olo, ja kaipaan kipeästi neuvoja Teiltä Fiksuilta Ihmisiltä. Kiitos.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Voin sanoa että sinun kannattaisi tunnustaa rikoksesi mahdollisimman pian! Aivan sama jos on ensimmäinen kerta, virhe on tullut tehtyä jo ja asioita ei enää voi korjata. Jos et tunnusta temppuasi voit olla varma siitä että sinulle tulee mielenterveysongelmia vuosien myötä.
Puhun kokemuksesta (en pettämiskokemuksesta), mitä kauemmin salaa rikoksia, sitä enemmän ne jäytävät mieltä ja henkisesti vahvakin murtuu lopulta mikäli tietää tehneensä väärin. Psykopaatit eivät syyllisyyttä tunne ja he voivatkin elää tekonsa kanssa ilman että koskaan tuntevat mitään.
Voi olla että saat lähtöpassit saman tien kun tunnustat asian mutta parempi erota nuorena kun että vanhana saa asian selville. Silloin asiat ovat vielä pahemmin kun omaisuus menee pakkomyyntiin ja tulee muita ongelmia.
se vaan rikkoo teidän suhteen eikä sitä saa enää ikinä takaisin. Tiedän kokemuksesta että olis pitäny pitää suu kiinni silloin aikoinaan niin kummallakin olis ollu parempi mieli eikä eroa olis tullut. Mutta tehtyä ei saa tekemättömäksi.
Sun pettäminen koskee kaverisi yhtälailla,elikä
hänellä on oikeus saada tietää totuuden.Silloin
hän voi päättää haluaako ja kannattaako jatkaa
kanssasi.Salailu ei ratkaisee mitään vaan pahentaa
asiaa myöhemmin.Kun kerran tapahtui kaveripiirissä
niin jossain vaiheessa hän saa tietää.
luettelet ikääsi ja asuinkuntaasi, pettämisen ajankohtaa ja kakkosen tuntomerkkejä... Onko kirjoittajana sittenkin joku muu kuin Eija84 vai haluatko poikaystäväsi tätä kautta yhdistelevän asioita ja tajuavan petollisuutesi?
Säälittävä yritys vetää lokaan tyttö, joka todennäköisesti ei ole tehnyt mitään tuollaista.
Luulenpa, että olet vain kateellinen tyttö joka havittelee kyseisen "Eija84":n poikaystävää tai haluaa hänelle muuten harmia ;) :P
Hei taas ja kiitos vastauksista.
Nimeni ei tietenkään ole Eija, ja pojan tuntomerkit eivät pidä paikkaansa, enkä tosiaankaan ole Tampereelta..mutta en myöskään yritä lavastaa ketään muuta syylliseksi enkä varastaa kaverin poikakaveria. Ihan itse olen tällaiseen juttuun syyllistynyt. That is the truth, believe it or not.
Suurin osa näyttäisi olevan sitä mieltä, että minun kannattaisi kertoa. Kaipa te olette oikeassa, vaikka tiedän, että se on suhteen loppu. Asiasta on vaan niin vaikea puhua, joten en tiedä miten sanoisin sen hienotunteisesti..sellaista tapaa ei kyllä taida ollakaan.
No miksi sitten pitää vääntää jotain tollasta Olen 22-v tyttö Tampereelta hei-juttua, ei täällä missään missikisoissa olla. :)
että pitää kertoa hänelle.Ilmeisesti teidän suhtenne loppuu siihen,jokatapauksessa hänellä on oikeus ssada tietää pettämisestä kun kerra
olette olleet yhdessä.Olette samassa koulussa pettäjäkaverisi ja sinä elikä odotettavissa on että petät uudestaan sopivan paikan ja ajan tullen.Että ei kannata jatkaa,haavoitat häntä lisää aivan turhaan.Mitä nyt ymmärrän kirjoituksistasi et ota sitä niin raskaasti vaikka suhteenne loppuu ja varmasti kaverisi selviää tästä myöskin.Suomi on täynnä nättejä tyttöjä että kyllä hän löytää uuden onnen jonkun ajan päästä.Ja sulla on jo se toinen, et tarvitset muuta kuin juosta sen syliin.
Elikä ei mitään hätää.
vastasin vastaavaan kysymykseen kerran näin ..
kokemuksesta voin kertoa, että on ihan kamalaa kun asia tuli esille vasta kuukausia myöhemmin!
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000005&conference=500000000000010&posting=22000000019288674#22000000019288674
Ehdottomasti Ei pitä mennä kertomaan, hölmö on joka kertoo,
Tosin hölmöhän toi on ku täältä neuvoa kyselee eikä yksinkertaista asiaa itse osaa päätää,
Ikin et jää tempustas kiinni, unohdat vaan ittekkin.
silleen se menee.
Voi voi, mä olen tehnyt sata kertaa pahemmin kuin sä ja ihan hyvin pyyhkii. Eipä paina tuntoa, eikä tartte kysellä idiooteilta neuvoja.
Puoliso on onnellisen tietämätön, ja onnellinen olen nykyisin minäkin.
Olen eri linjoilla kuin suurin osa sinulle vastanneista. Mielestäni asia ei ole noin yksinkertainen.
Mielestäni kaikkein oleellisinta on, uskotko rehellisesti, että et petä uudestaan. Jos podet syyllisyyttä, kadut tekoasi ja uskot sisimmässäsi, ettei se tule toistumaan, uhraat turhaan suhteesi jos kerrot. Silloin teet sen lievittäääksesi omaa syyllisyyden taakkaasi, ja loukkaat samalla poikaystävääsi syvästi - siirrät tavalllaan pahan olosi hänen kannettavakseen. Siinä tapauksessa joko eroatte, ja elät syyllisyyden kanssa ja poikaystäväsi tuskansa kanssa, tai sitten pytytte yhdessä, mutta luottamus ei ehkä koskaan palaa täysin ennalleen. Jos päätät olla kertomatta, toki syyllisyyden kanssa on raskas olla. Mutta jos tästä virheestä opit, miksi et enää koskaan petä, ja näet, miten paljon oikeastaan arvostatkin poikaystävääsäsi, voi jopa sanoa, että virheesi ei ollut yksioikoisesti paha asia!
Itse olen sanonut pitkäaikaiselle poikaystävälleni, että en missään määrin hyväksy pettämistä, mutta jos hän joskus joissain olosuhteissa jostain syystä minua pettää, ja katuu tekoaan aidosti ja voi vannoa itselleen, ettei se toistu, en halua, että hän kertoo minulle. Jos hän kertoo minulle, menetän luottamukseni, ja suoraan sanottuna uskon, että jätän hänet, mutta jos en saa tietää, tieto ei loukkaa minua.
Uskon, että erehtyminen on inhimillistä, ja kaikki ihmiset tekevät elämässään virheitä. Oleellista on, oppiiko niistä. Jos oppii, ne eivät menneet hukkaan, vaan kasvattivat.
Jos taas huomasit, että pettäminen on hauskaa ja helppoa kunhan ei jää kiinni, sinun pitäisi puhua poikaystäväsi kanssa, koska teillä on suuuri ongelma.
Tsemppiä, mihin päätökseen sitten päädytkin! Kerro sitten, miten kävi.
Suosittelisin kertomaan,sillä asia voi tulla ilmi vuosienkin päästä ja silloin sitä on vaikeampi käsitellä.Itselle miehen suhde tuli ilmi vasta viimevuonna ja suhde oli ollut v1979-1980 välisenä aikana.