Pakko kertoa onnistumisestani, koska lähipiirissäni tuntuu ettei ketään enää kiinnosta: Joulukuussa 2004 se alkoi. Kävin puntarissa: 94 kg!! Pituutta minulla on 165 cm. (olen nainen) Kauhistuin ja päätin, että nyt lähtee kilot. Vähensin herkuttelua ja aloin liikkua enemmän.. Sitä olen jatkanut aina tähän päivään asti kokien välillä myös pitkiäkin repsahdus aikoja, jolloin paino nousi n. 4 kg, mutta sain itseäni taas niskasta kiinni ja taas paino tippuu. Tänää aamulla: 72,4 kg vatsan ympärys 88,5 cm!! Kyllä kuuli varmaan naapuritkin ne riemun kiljahdukset jotka silloin pääsi. =) Tavoitteeni on 65 kg, koska en haluakaan olla mikään mallin laiha, mutta uskon tällä tahdilla pääsevän siihen helposti. IHANA TUNNE!!!
Pakko kertoa..
onnistuja
8867
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
ja varmasti pysyvää. Hitaasti hyvää tulee. Pitäisi ilmeisesti muistaa. Alku on vain niin hankalaa ja toivoo heti muutosta. Miten jatkat ja pysyt painossa?
Mutta johan on sinulla pitkä pinna. Tosi mahtavaa että olet jaksanu aina vaan pitää vireillä asiaa vaikka olet repsahtanu välillä.
Siis aivan uskomatonta. Josko tästä itsekkin vielä kun saa tuommoista lukea!
Jatka vaan vielä vähän!
siis todellakin ihailtavaa! kun lukee tommosen tekstin niin tulee itelleenkin just sellanen olo et ON SE MAHDOLLISTA! :) eikä maailma kaadu ja laihdutus mene pilalle parista repsahduksesta huolimatta, vaikka musta ainakin välillä siltä tuntuukin. Just noin niitä pysyviä tuloksia syntyy kun jaksaa vaan pitkäjänteisesti ja päättäväisesti jatkaa kaikista repsahduksista huolimatta. :) kiitos, sillä nyt mullakin tuli taas inspistä jaksaa jatkaa! tsemppiä vielä viimesten pudotettavien kilojen kanssa, pitkälle oot päässy!
Hieno saavutus!
Minä olen saanut pudotettua "vaivaiset" 12 kg. Se tapahtui v.2002. Mutta mikä parasta, olen edelleenkin siinä tavoitepainossani. Se tosiaan on mahdollista,mutta sen eteen on tehtävä työtä, eli ruokailutavat on muutettava pysyvästi, ja liikuntaharrastusta pidettävä yllä.
Kaikkein tärkeintä on kuitenkin oma halu ja motivaatio, se auttaa onnistumaan. Luenteestakin kiinni aika paljon. Tsemppiä meille!
Ihana kuulla, että näinkin vähällä saa ihmiset hyvälle mielelle, ja jos mä, ihminen jolla oli vielä pari vuotta sitten maailman huonoin itsekuri, pystyn nykyään istumaan karkkikuppi nenän edessä eikä tee yhtään mieli.. =) Tottakai herkuttelenkin, mutta harvemmin. Olen löytänyt paljon kevyitä herkkuja, joita syön makean nälkään, esim. omenat ovat aivan ihania, toinen uusi herkkuni on rahka ja sokeriton vadelmakeitto sekoitettuna, joskus pidän tätä sekotusta pari tuntia pakastimessa ja mmm aivan kun jätskiä söisi. Vielä en ole miettinyt, miten panoni pidän kun tavoitteeseeni pääsen, mutta sitten perehdyn siihen kun sen aika on.. Olen 20 vuotias, enkä ole koskaan ostanut koon 38 housuja, mutta nyt ostan, ja kohta ehkä vieläkin pienempiä. Tuntuu, että vastasyntyneenäkin pidin jo koon 44 housuja. =) TSEMPPIÄ KAIKILLE! TE PYSTYTTE SIIHEN!!!!
"Vielä en ole miettinyt, miten panoni pidän kun tavoitteeseeni pääsen, mutta sitten perehdyn siihen kun sen aika on..".
Sehän on yksinkertaista. Säilytät saman dieetin, jolla olet pääsyt tavoitepainoosi - harvinaisen yksinkertaista. Jos palaat jonnekin menneisyyden ruokatottumuksiin, mitä en usko, niin myös entiset kilot tulevat takaisin... Laihtuminen ei jatku määräänsa enempää, vaan jossain vaiheessa painon lasku loppuu vaikka ruokatottumukset pysyvät ennallaan. Siinä vaiheessa saattaa nälän tunne olla nykyistä voimakkaampi merkkinä siitä, että ravintoa voisi syödä hiukan enemmän.
Hieno saavutus, onnittelen! :D
Todella hienoa, onneksi olkoon!!
jos lähipiiri ei osaa kehua, saattaa olla kateus kyseessä, tai sitten se, että osalle ystävistä sun kilot ei oikeasti ole merkannu, ja he pitävät sinusta juuri sen näköisenä kuin olet :)
Mutta mahtava suoritus, kyllä saat olla itsestäsi ylpeä :)
perässä tullaan täältä itsekin...