minun anoppini on vain pilannut elämäni ja nyt en tiedä mitä tehdä??
ensin tuntui kuin olisin saanut 2 äidin ja kerroinkin kavereilleni että minulla kävi hyvä tuuri anopin suhteen. kunnes...annoimme anopille vara-avaimen siltä varalta että omat unohtuu kotia koska asuimme aivan lähekkäin...hän ilmeisesti oletti että voi käyttää niitä koska tahtoo, hän tuli kun huvitti sanoi vain :en viitsinyt turhaan ovikelloa soittaa kun on nämä avaimetkin! kaapit olivat kuin hänen omiaan ei paljon kysellyt kun meni niitä tonkimaan! kerran tulin töistä kotia ja minua väsytti kamalasti siellä oli minun ja mieheni petivaatteet tuulettumassa ja matot pihalla ja anoppi vaihtamassa meillä järjestystä!!! koska hänen mielestään meidän kotimme näyttää niin paremmalta!!! no mutta minä kestin sen mieheni tähden, vaikka kiehuin aivan suunnattomasti!!!
tavaroitani hän otti ja lainasi mitä milloinkin tarvitsi ja tietenkin ilman lupaa! no nämä ovat pieniä asioita pahin oli vasta edessä!!!
saimme mieheni kanssa kauan odotetun lapsen, olimme sanomattoman onnellisia!!! mutta tulihan se päivä jolloin laitokselta kotiudutaan ja sitähän armas anoppikkin odotti!!! hän tuli kun huvitti ja kun hän oli ei ollut muita olemassa oli vain hän, hänen lapsi ja lapsenlapsi muut ihmiset ilmaa ympärillä!!! hän oikeasti luuli että minä siedän joka päiväisen moni tuntisen omistushaluisen vierailun, onko hän päästään vialla???
mieheni kun kylvetti lasta hän tuli ja sysäsi minut syrjään, kun mummu katsoo ja mummukin voisi kylvettää!!! kun minä imetin lasta hän oli pää kiinni rinnassani ja hoki lapselleni:mummu tässä tänne pitää katsoa!!! hän yksinkertaisesti yritti sulkea minut lapseni ympäriltä, jos vaikka sanoin että täytyy mennä vaihtamaan vaippa hän hyökkäsi lapsen luo:kumpi vaihtaa isi vai mummu?
nyt olen niin suunnattoman pettynyt ja vihainen että en tiedä kuinka eteenpäin? olen saanut olla nyt anopilta rauhassa, hän kai ymmärsi että ei tämä näin onnistu, mutta liian myöhään! en voi enää sietää häntä silmissäni, yritän miettiä hänen hyviä puoliaan mutta en löydä yhtä ainoaa! yritän jatkaa eteenpäin mieheni ja lapseni kanssa, mutta ilman anoppia, saa nähdä kuinka onnistuu!!!
ensin tuntui kuin olisin saanut 2 äidin ja kerroinkin kavereilleni että minulla kävi hyvä tuuri anopin suhteen. kunnes...annoimme anopille vara-avaimen siltä varalta että omat unohtuu kotia koska asuimme aivan lähekkäin...hän ilmeisesti oletti että voi käyttää niitä koska tahtoo, hän tuli kun huvitti sanoi vain :en viitsinyt turhaan ovikelloa soittaa kun on nämä avaimetkin! kaapit olivat kuin hänen omiaan ei paljon kysellyt kun meni niitä tonkimaan! kerran tulin töistä kotia ja minua väsytti kamalasti siellä oli minun ja mieheni petivaatteet tuulettumassa ja matot pihalla ja anoppi vaihtamassa meillä järjestystä!!! koska hänen mielestään meidän kotimme näyttää niin paremmalta!!! no mutta minä kestin sen mieheni tähden, vaikka kiehuin aivan suunnattomasti!!!
tavaroitani hän otti ja lainasi mitä milloinkin tarvitsi ja tietenkin ilman lupaa! no nämä ovat pieniä asioita pahin oli vasta edessä!!!
saimme mieheni kanssa kauan odotetun lapsen, olimme sanomattoman onnellisia!!! mutta tulihan se päivä jolloin laitokselta kotiudutaan ja sitähän armas anoppikkin odotti!!! hän tuli kun huvitti ja kun hän oli ei ollut muita olemassa oli vain hän, hänen lapsi ja lapsenlapsi muut ihmiset ilmaa ympärillä!!! hän oikeasti luuli että minä siedän joka päiväisen moni tuntisen omistushaluisen vierailun, onko hän päästään vialla???
mieheni kun kylvetti lasta hän tuli ja sysäsi minut syrjään, kun mummu katsoo ja mummukin voisi kylvettää!!! kun minä imetin lasta hän oli pää kiinni rinnassani ja hoki lapselleni:mummu tässä tänne pitää katsoa!!! hän yksinkertaisesti yritti sulkea minut lapseni ympäriltä, jos vaikka sanoin että täytyy mennä vaihtamaan vaippa hän hyökkäsi lapsen luo:kumpi vaihtaa isi vai mummu?
nyt olen niin suunnattoman pettynyt ja vihainen että en tiedä kuinka eteenpäin? olen saanut olla nyt anopilta rauhassa, hän kai ymmärsi että ei tämä näin onnistu, mutta liian myöhään! en voi enää sietää häntä silmissäni, yritän miettiä hänen hyviä puoliaan mutta en löydä yhtä ainoaa! yritän jatkaa eteenpäin mieheni ja lapseni kanssa, mutta ilman anoppia, saa nähdä kuinka onnistuu!!!
Vastaukset 4
Vanhimmat
Olen itsekin anoppi, enkä koskaan olisi voinut käyttäytyä kertomallasi tavalla.
Tuntuu kuin anopillasi olisi järjessä jotain vikaa. No, ei se tietenkään niin ole. Ehkä hän jotenkin käsitti väärin oikeutensa saatuaan avaimet ja ehkä kuvitteli auttavansa. Sitten huomaamatta kaikki liukui överiksi.
Sinun olisi kyllä kannattanut jo alussa osoittaa hänelle paikkansa. Ihmettelen, ettei miehesi puuttunut äitinsä touhuihin ajoissa.
Jotakin on nyt sitten kuitenkin ilm. sanottu, koska olet saanut olla anopiltasi rauhassa.
Olisi mielenkiintoista kuulla anoppisi kertomus tapahtumista. Asioillahan on aina kaksi puolta.
Tilanne on joka tapauksessa kiusallinen ja ikävä. Onhan kyseessä kuitenkin miehesi äiti ja lapsen isoäiti. Ehkäpä on paras vain antaa ajan kulua, jos vaikka suurin kiukkusi haihtuisi.
Aika vaikeaa on antaa mitään neuvoja, kun ei tunne ihmisiä ja asioita tarkemmin. Paljonhan riippuu siitäkin miten miehesi asioihin suhtautuu.
Tuskallista on olla riidoissakin, varsinkin, kun asutte aivan lähekkäin.
Jos nyt voisit jotenkin sietää häntä, niin ehkäpä hän on ottanut opikseen ja ymmärtää hillitä tunkeilevaisuuttaan.
asiaa on puitu ja anoppini ei mielestään ole käyttäytynyt väärin, näin hän on miehelleni ja minun vanhemmilleni sanonut! hän on minusta hyvin itsekäs ihminen kun kuvittelee, että siedän kaiken!!! mielestäni minulla kuitenkin on etu-oikeus päättää mikä järjrstys kotiini parhaiten sopii ja kuka lapselleni vaipan vaihtaa, ja imettäminen on minusta äidin ja lapsen kahden keskinen hetki jne.!!!
eihän tosta tarinasta puutu enää kuin avioero hirviö-anopin takia. Onhan tolle anopin käyttäytymiselle nimikin. Se on kannibalismia. Se syö sinut elävältä vaikkei sitä tajua.
No voimia sinulle, itse olen ollut neljä kuukautta näkemättä ja vieläkin inhottaa suunnattomasti!
Ei se tästä muutu, ehkä sitten kun hirviön päällä on kaksimetriä multaa ja kivi!
Ei kannata antaa avainta parhaimmalleekaan ihmiselle maailmassa! Otetaan nyt opiksi tämäkin esimerkki taas.
Ei kukkaset niin rakkaita saa olla, että niitä pitää mennä jonkun kastelemaan sillä aikaa, kun ollaan lomilla.
Ostetaan altakasteluruukut niille.
Avain pitää antaa hätätilassa huoltomiehelle tai hyvälle naapurille, jonka rehellisyyteen voi luottaa. Nämä ihmiset eivät laukkaa avaimilla päivittäin sisään, kuten lähisuku ilmeisesti tekee.
Kokemuksesta tiedän, että on noloa pyytää avain takaisin, jollei ole annettaessa sopinut, että avain palautetaan loman jälkeen.
Tosi törkeät sukulaiset, anoppi tai joku muu, ottaa avaimesta kopion. Se selviää sitten viimeistään seur. vuonna, kun lomalle lähdetään, ja anoppi sanoo, että hän voi sitten omalla avaimella käydä kastamassa kukat.