parisuhteen solmimisessa on aihe, josta haluaisin nimenomaan asianomaisilta tai asiasta kokemusta omaavilta kommentteja.
Olen ollut huomaavinani, että avioeroperheistä ja erityisesti äidin yksinhuollossa olleilla miehillä on todellisia vaikeuksia sitoutua tai edes haluta sitoutua parisuhteeseen naisen kanssa. Sinänsä asia on ymmärrettävä: noilla miehillä ei ole ollut positiivista tai välttämättä minkäänlaista mallia tasapainoisesta parisuhteesta naisen ja miehen välillä.
Tulevaisuuden näkymät perhe- ja parisuhderintamalla eivät ole lupaavia. Perhe on kuitenkin yhteiskunnan perusta, johon pitäisi panostaa ja suhtautua sen ansaitsemalla arvostuksella. Sekä yhteiskunnan että kansalaisten taholla.
Tuntuu siltä, ettei yhteiskunnalla ole voimia tai haluja tukea perheitä. Mistä tämä johtuu? Mitkä ovat ne voimat, jotka muokkaavat ajanhenkeä ja ihmisten käsitystä siitä, mikä on heille hyvää? Media? Uskon, että kaikista miehen biologiaan ja seksuaalisiin puoliin liittyvistä asioista huolimatta mies ja nainen ovat luotu elämään yhdessä.
Olen ollut huomaavinani, että avioeroperheistä ja erityisesti äidin yksinhuollossa olleilla miehillä on todellisia vaikeuksia sitoutua tai edes haluta sitoutua parisuhteeseen naisen kanssa. Sinänsä asia on ymmärrettävä: noilla miehillä ei ole ollut positiivista tai välttämättä minkäänlaista mallia tasapainoisesta parisuhteesta naisen ja miehen välillä.
Tulevaisuuden näkymät perhe- ja parisuhderintamalla eivät ole lupaavia. Perhe on kuitenkin yhteiskunnan perusta, johon pitäisi panostaa ja suhtautua sen ansaitsemalla arvostuksella. Sekä yhteiskunnan että kansalaisten taholla.
Tuntuu siltä, ettei yhteiskunnalla ole voimia tai haluja tukea perheitä. Mistä tämä johtuu? Mitkä ovat ne voimat, jotka muokkaavat ajanhenkeä ja ihmisten käsitystä siitä, mikä on heille hyvää? Media? Uskon, että kaikista miehen biologiaan ja seksuaalisiin puoliin liittyvistä asioista huolimatta mies ja nainen ovat luotu elämään yhdessä.
Vastaukset 12
Vanhimmat
"parisuhteen solmimisessa on aihe, josta haluaisin nimenomaan asianomaisilta tai asiasta kokemusta omaavilta kommentteja."
-onko tästä tutkimustuloksia.. tieteellisiä?
"Olen ollut huomaavinani, että avioeroperheistä ja erityisesti äidin yksinhuollossa olleilla miehillä on todellisia vaikeuksia sitoutua tai edes haluta sitoutua parisuhteeseen naisen kanssa. Sinänsä asia on ymmärrettävä: noilla miehillä ei ole ollut positiivista tai välttämättä minkäänlaista mallia tasapainoisesta parisuhteesta naisen ja miehen välillä."
-subjektiivinen mielipide eikä perustu mihinkään muuhun kuin mutuun
"Tulevaisuuden näkymät perhe- ja parisuhderintamalla eivät ole lupaavia. Perhe on kuitenkin yhteiskunnan perusta, johon pitäisi panostaa ja suhtautua sen ansaitsemalla arvostuksella. Sekä yhteiskunnan että kansalaisten taholla."
-miten niin tulevaisuuden näkymät eivät ole lupaavat? Perhe on jäännös menneisyydestä ei yhteiskunnan perusta. Nykyajan yhteiskunnan perusta on yksilö(t).
"Tuntuu siltä, ettei yhteiskunnalla ole voimia tai haluja tukea perheitä. Mistä tämä johtuu? Mitkä ovat ne voimat, jotka muokkaavat ajanhenkeä ja ihmisten käsitystä siitä, mikä on heille hyvää? Media? Uskon, että kaikista miehen biologiaan ja seksuaalisiin puoliin liittyvistä asioista huolimatta mies ja nainen ovat luotu elämään yhdessä."
-Ei perheitä tarvitse tukea tai arvostaa erityisesti. Jos joku on niin idiootti että menee perustamaan perheen niin oma moka jos ei voimat, rahat riitä.
-Mies on luotu siittämään ja nainen synnyttämään, ei minkäänlaista automatiaa yhteiselämään kuten ei myöskään millään muillakaan ihmisapinoiden lajilla.
en kysellyt tieteellisiä tutkimustuloksia. Ihan vain rikkinäisistä perheistä olevien miesten kokemuksia ja mielipiteitä parisuhteen tiimoilta. Sinun näkemyksesi on tietysti yksi niistä, kiitos siitä.
samoin mieheni ja monen tuttuni mies. Kaikki hyviä miehiä ja sitoutuneita. Tietysti poikaan vaikuttaa isän puuttuminen niinkuin tyttöönkin, mutta en näkisi asiaa niin kuin sinä.
Mä olen yksinhuoltajaperheestä lähtösin.
Olihan mulla kova meno päällä yhdessä vaiheessa.
Nyt mulla on pitkä suhde menossa ja ihan oikeesti olen sitoutunut perheeseeni.
Se noista sun teorioistas.
Ai nii mulla on isovelikin se on ollut naimisissa yhden ja saman naisen kanssa vuodesta kypärä ja kirves, sen poika on nyt intissä. Että siinä sulle faktaa.
Tarinan opetus on, älkää viittikö yleistää.
olen muuten itsekin avioeroperheestä ja silti uskon perheen olevan tärkeä ja hyvä asia ihmiselle.
Tosiaankin, olihan tuo yleistystä tai oikeammin sanottuna subjektiivinen näkökanta asiaan. Nimittäin tämän vuoden aikana kohdalleni on osunut kolme yksinhuoltajaäidin poikaa, joilla kaikilla oli sama ongelma: sitoutumiskyvyttömyys/haluttomuus.
Tietenkin voidaan spekuloida sitä, että he eivät vain halunneet sitoutua juuri minuun. Mutta kahdella noista miehistä oli selvä näkemys siitä, etteivät he halua perustaa perhettä.
Tuollaisia miehiä on tullut elämäni aikana useampiakin vastaan, ja kaikilla heillä on ollut rikkinäinen tausta.
Pitäisi olla laajempi otanta, ennen kuin voisi vetää muita kuin mutu-johtopäätöksiä.
En mä sitä väitä, että olisi sun oma vika kun suhteesi eivät ole jatkuneet eteenpäin. Enhän mä edes tunne sinua.
sanoa ihan mututuntuman pohjalta, että yksinhuoltajaäitien pojilla on vaikeuksia sitoutumisessa, jos kerran olen noita useampiakin elämäni aikana tavannut. En tietenkään voi väittää, että kaikilla yksinhuoltajaäitien pojilla olisi moisia vaikeuksia.
Ne miehet, joiden kanssa minulla on ollut pitempiaikainen suhde ovat olleet perheistä, joissa on isä ja äiti. Väkisinkin vetää jonkinlaisia johtopäätöksiä asioista.
Uskottavahan se sitten on. Tiedätkö huvittavaa on, että myös kahdella sisarellani on myös pitkä avioliitto menossa ja molemmilla ensimmäinen.
hieno äiti. Sellainen, joka ei katkeroitunut yksinhuoltajanelämäänsä vaan osasi rakastaa lapsiaan.
mä nostan hattua, siinä ihmisessä on yritteliäisyyttä, eikä varmana ollut helppoa.
se onkin.
Mutta yksinhuoltajaäitien vaikeudet. Naisten, jotka usein erossa ovat tapelleet, -omassa erinomaisuuden ja kaikkivoipaisuuden uskossaan-, lapset itselleen, ovat vaikeuksissa poikien kasvattamisessa.
Niin se on myös, eikä vain poikien vaikeuksista ole kyse. Mies miehen kasvattaa ja nainen naisen.
Yksinhuoltajaäiti helposti käytännössä ja toistuvassa arjessa siirtää poikansa isään kohdistuvan katkeruuden ja pettymyksen myös suhteeseensa poikaan. Koulutustausta tai "pirkkopiirit" ei tässä auta, miehen ja naisen välinen kuilu on syvä ja epäilys miehen kyvystä kasvattaa poikansa syventää entisestään tätä kuilua.
Kyse on myös vallasta ja ajassamme vallitsevasta ihanteesta: naisesta, joka hallitsee lastenkasvatuksen sukupuoleen katsomatta ja vieläpä työn ja kodinhoidon ohella. Kiltit tytöt pitävät tiukasti kiinni vielä äiteinäkin tästä ihanteesta osoittaakseen ympäristölle kyvykkyytensä.
poikiensa elämässä väheksytään. Nimenomaan isä on esikuva ja samaistumisenmalli pojalleen. Isä myös vetää pojan pois äidin vallan alta, jolloin tästä voi kasvaa mies.
Yksinhuoltajaäideillä voi olla tuo tarve siirtää katkeruutensa miestä kohtaan omaan poikaansa. Tai sitten voi käydä toisinpäin, jolloin äiti nostaa poikansa miehen ylitse ja tekee tästä pojan omissakin silmissä varsinaisen prinssien prinssin. Tällaiselle erityiselle prinssille ei sitten kukaan nainen kelpaakaan. Koska äiti on jo vienyt sen naisen paikan.
Äideillä on monilla tarve todistaa ympäristölle olevansa "pätevä" äiti. Kaikki hän jaksaa ja kärsii hymyssä suin ja ilman muiden apua. Sinänsä tuosta ei ole mitään haittaa, mutta käytännössä tuo aiheuttaa katkeruutta ja loppuunpalamista naisessa. Ketkä siitä loppujen lopuksi kärsivät: mies ja lapset.